Panenko itseni mukavuusalueeltani?

Olen miettinyt viime aikoina paljon rakastelua/sekstailua omista lähtökohdistani, ja nyt sekstailulla tarkoitan penetraatioseksiä. Olen melkein aina pitänyt sekstailua yliarvostettuna, hyvin fyysisenä sisään-ulos -suorittamisena. Voisin jopa väittää, että oman kinkyilyhistoriani aikana olen sekstaillut vain noin joka kymmenennessä sessiossa. Jälkihoitona tai muuten vaan toki paljon useammin. Edellä kerrottuun on muutama syy, joita on vaikea laittaa järjestykseen. Mutta koska ne kaikki ovat osaltaan minulle hyvin tärkeitä, koetan selittää.

Sekstailuun liittyy minulla aina tunnetta. Ajatus satunnaispanosta juuri baarissa tavatun naisen kanssa kuulostaa minusta pelottavalta. En tunne häntä, en luota häneen, en tiedä mistä hän tykkää ja ennen kaikkea en tiedä, miksi hän haluaa minua. Minulle on tärkeää, että kahden ihmisen välillä on jokin toimiva sovittu side tai suhde, on se sitten rakkaus-, ystävyys-, orja- tai vaikka leikkisuhde. Kun tällainen side on olemassa, pystyn toimimaan ja nauttimaan haluamallani tavalla ja uskon saman koskevan vastapuoltakin.

Jos edelliset kriteerit täyttyvät, kaivan esiin uuden. Inhoan kumin käyttöä, koska se vie parhaimman terän fyysisestä nautinnostani. Kuulostan varmasti itsekkäältä, mutta todellisuudessa olen kiltisti jättäytynyt usein ilman mainitsematta asiasta, sillä en halua kiusallisia tilanteita. Miten sitten tämä asia järjestettäisiin? Jos olisin tilanteessa, jossa blondin lisäksi olisin jossain toimivassa suhteessa, jossa sekstailu tulisi ajankohtaiseksi, se tarkoittaisi sitä, että kävisimme molemmat sukupuolitautipolilla tarkistuttamassa itsemme, jonka jälkeen voisimme touhuta vapaasti. Lapsiahan en voi enää saada. Edellä kerrottuun liittyy myös suuri luottamus siihen, että suojaamattomia harha-askelia ei suhteemme ulkopuolella oteta. Luottamus pitää olla kunnossa.

Meillä on sopimus blondin kanssa, että emme sekstaa, ainakaan edellä mainitun määritelmän mukaan muiden kanssa. Koskaan en ole ollut tilanteessa, jossa tätä sääntöä olisi pitänyt kyseenalaistaa. Kuitenkin olen ollut tilanteissa, joissa olisin palavasti halunnut napata alistuvaa hiuksista kiinni ja painaa penikseni hänen kurkkuunsa. Uudestaan, uudestaan, uudestaan - kunnes kyyneleet ja meikit valuvat poskilla. Kunnes hän haukkoisi henkeä ja katsoisi nöyrästi väsyneenä kohti lattiaa. Ilman, että olisin lauennut. Ilman, että olisin edes halunnut laueta.

Usein leikkiessä, myös muiden kuin blondin kanssa, panetukseni on melkoinen. Sillä hetkellä se ei juurikaan minua haittaa, vaan ennemminkin pitää minut vireessä. Kotona "ongelma" on helppo ratkaista, koska paineet voin aina purkaa blondiin, mutta reissussa tilanne on toinen. Joskus jos koti on lähellä, blondi voi auttaa tässäkin tilanteessa ja joskus sitten vaan kärvistelen.

Mitäs sitten jos tilanne olisi erilainen? Kriteerit täyttyisivät ja säännöt joustaisivat jonkun henkilön kohdalla? Eniten työtä, ainakin minun kohdallani, aiheuttaisi oma epävarmuuteni. Olen aina sanonut, että jos blondi suo minulle jotain, olen valmis suomaan sen myös hänelle. Koska olen huomattavasti enemmän mustasukkainen kuin blondini, niin tässä olisi minulla iso kasvun paikka. Tällaisessa tilanteessa tavallaan jopa toivoisin, että blondi olisi samanmoisessa tilanteessa, jotta punttimme olisivat tasan, vaikka ajatusmaailmani tältä osin ei olekaan ihan reilassa. Joka tapauksessa tapahtuisi asia kummin päin vaan, niin kotiin tullessa pitäisi olla tyytyväinen siitä, mitä on tapahtunut. Lisäksi kotona pitäisi odottaa samasta syystä tyytyväinen vastakappale.

PS. Testi on muhinut luonnosarkistossa jonkin aikaa. Elämä on vienyt eteenpäin ja tilanteet ovat muuttuneet tekstin kirjoittamishetkestä. Päivitystä seuraavissa teksteissä.

PSS. Ei se kumin käyttö nyt niin pahalta tuntunutkaan...