Uuden suuren edessä

Olen ja olemme leikkineet nukkeleikkejä. Kaikki kolme yhdessä syöden, mutta jälkiruoka nautittiin minä ja blondi istuen samalla puolen nuken nautiskellessa kädet kohti kattoa. Jälkihoitona oli keskustelua, naurua ja paljon koskettelua. Yhteistä maistelua siitä, mihin tämä voisi johtaa.

Nukke sai meiltä pannan. Tetriksen askarteleman, nätin, kevyen ja pelkistetyn. Pantaan ei liity mitään suuria omistajan elkeitä, vaan ainakin tällä hetkellä se on melkein kuin yksi elementti muiden joukossa, kuten vaikkapa piiska. Nukella pantaan elemettinä liittyy monenmoista mielenkiintoista, niin miksei hän voisi sen käyttöä harjoitella ja fiilistellä. Tällä hetkellä pantaan liittyy muutamia sääntöjä, joita olemme blondin kanssa asettaneet. Hyvin maukkailta ovat säännöt maistuneet tähän asti, puolin ja toisin.

Nukke oli kutsunut kutsunut meidät molemmat Soen keikalle. Blondi jättäytyi ilomielin pois, sillä proge ja migreeni eivät ole ylimmät ystävät. Aloitin iltamme vääntämällä nuken jalkojeni päälle takapuoli pystyssä lämmittäen sekä kämmeneni että nuken pakarat. Muutenkin ilta jatkui purkaen sadistisia paineitani ja se maistui erinomaiselta. Muutama "saisinko, pliis" anelunkin kuulin. Lopulta päädyin tekemään jotain, tosin aivan luvan kanssa, jota en ole viime vuosina tehnyt kuin blondini kanssa.

Ilta jatkui keikan parissa. Oli hieman kuumottavaa olla "vieraan" naisen kanssa liikenteessä paikassa, jossa periaatteessa voisin törmätä yhteisiin tuttuihin. Julkinen paikka on muutenkin kovin eri kuin makuuhuone. Kävin päässäni melko paljon keskustelua, miten vapautuneesti voisin koskea nukkeen julkisella paikalla. Vaikka olin täysin sovitusti liikenteessä ja tiesin, etten ollut tekemässä mitään mikä loukkaisi blondia, niin silti pääni hannasi vastaan. Saman hannauksen koin vahvasti aikaisemminkin illalla makuuhuoneessa. Ilta kuitenkin jatkuin ja mielikin vapautui. Loppuillasta nojailin seinää vasten nuken nojatessa minuun. Käteni vaelsi nuken hameen alle ja löysi hänen pyhimpäänsä. Nautin nuken kiihtyneen hengityksen tahdissa.

Kotimatkalla annoin nukelle tehtävän kirjoittaa blondille, mitä illan aikana tapahtui, Pyyntö oli kuulemma hieman outo, mutta hän lupasi yrittää. Herätyskello soi aamulla klo 6, ja tehtävän suoritus odotti sähköpostissamme.

Yöllä kotiin, rakkaan vierelle pyöräillessä, tuoksuen nukelle, päässäni sinkoili paljon ajatuksia. Mietin enimmäkseen kuinka onnellinen ja etuoikeutettu olen. Pohdin, kuinka hienoja asioita voikaan luottamuksellisesti tapahtua, kun avaa itsensä ja löytää ympärilleen hienoja ihmisiä. Mietin mustasukkaisuutta ja miten blondi pystyykin nauttimaan tästä tilanteesta.

Jos blondini haluaisi tehdä jotain samanmoista, niin olisinko valmis? Olen sanonut, että en voi tehdä mitään sellaista, mitä en olisi valmis hänelle suomaan ja se pitää. Olenko mustasukkainen nukesta, sillä hänen elämässään on muitakin? Olen tietenkin, mutta se ei saa mitenkään estää nukkea vastuullisesti toteuttamasta itseään. Kasvun paikka minulla. Ketäänhän ei voi omistaa, kuten blondi aina sanoo. Mietin vastuuta nukesta. Jos ja kun hän on osa meidän kuvioitamme, on meillä myös vastuu hänestä. Omalta osallamme voimme kantaa vastuuta hänen hyvinvoinnistaan, kasvustaan ja tarpeistaan. Saavun kotiin ja kömmin nukkuvan blondini viereen. Nukahdan hieman levottomana mutta onnellisena.

Aamupäivällä nukke viestittää, että rikkoo juuri sääntöään, koska ei ole riisunut pantaansa herättyään, vaan halunnut fiilistellä se päällä vielä hetken. Voiko noin suloista olentoa moisesta rankaista? Helposti...