Sinulle - turvallisuudesta ja alistumisesta haaveileva upea nainen

Aikansa kutakin. Olin jo melkein päättänyt, että tämä blogini olisi tullut päätökseensä. Eikä sillä, kirjoittaminen kyllä maistuisi ja sitä jopa kaipaankin, mutta haluaisin kirjoittaa tapahtumista missä energiat virtaavat ja vaihtavat omistajaansa. Tuosta voi rivien välistäkin päätellä, että ko. tapahtumat ovat olleet elämässäni vähissä, joskaan eivät kuitenkaan täysin poissa. 

Haaveissani on luonnollisesti ollut löytää upea erityinen nainen elämääni. Tuossa tovi sitten hieroin kasaan deitti-ilmoitusta, missä yritin mahdollisimman avoimesti kertoa millainen olen, mitä toivon ja mitä etsin. Ajattelin antaa myös blogilleni mahdollisuuden tavoittaa jonkun ihanan, joka saattaisi haaveilla samanlaisesta elämästä kuin minä. Joten laitanpa ilmoitukseni myös tähän ja nostan peukkuni pystyyn että yksi ihana sen lukisi ja reagoisi.

Kuitenkin ennen kuin pääset sinne asti haluan kirjoittaa muutamasta asiasta jota kuulen liian usein. Tuntuu että monet jotka tuntevat minut ainoastaan tekstieni kautta saattavat pitää minua pelottavana, mutta voin taata teille, että ne jotka minut oikeasti ja oikeassa olemässä tuntevat, pitävät minua todella rauhallisena ja turvallisena. Minä arvostan henkisen ja fyysisen turvallisuuden todella ylös. Toinen asia, minkä huomaan kumpuavan teksteistäni on, että joku saattaa pohtia "onko minulla sinulle mitään annettavaa"?  Vastaan ytimekkäästi ja suoraan sydämestäni ON. Ihan yhtä paljon kuin minulla sinulle. Kukaan meistä ei ole valmis saatika täydellinen eikä edes lähellä sitä, eikä sellaiseksi koskaan tule. Minä en myöskään elä historiassani miettien kokemuksia mitä minulla on ollut, vaan elän tässä ja nyt toivoen hyvää elämää.

Joten...

- - - - -

Ihanaa naista huhuilee 55-vuotias mies Pohjois-Helsingistä. Elän hyvin itseni näköistä, iloista, nauravaista ja välillä jopa hassua elämää. Elämäni on hyvällä mallilla. Minulla on unelmatyöpaikka, muutama rakas ystävä, kilpaharrastus, jonka otan vakavasti, koira (joka adoptoi minut vuosi sitten) sekä aktiivinen arki. Henkisesti olen käynyt ison koulun, mikä on tehnyt minut vahvaksi, enkä hätkähdä pienistä. Toivoisin, että sinäkin olisit suurimmat itsetutkiskelusi tehnyt. Olen aina pienten, heikompien ja eläinten puolella. Minulla on vahva eettinen kompassi, jota tarkkailen aktiivisesti. Arvomaailmani on vasemmalla ja vihreän värinen. Aitous kolahtaa minuun lujaa, ja olen allerginen kaikelle hähmäiselle. Näytän tunteeni vahvasti, ja kun pidän sinusta, tunnet sen joka solullasi. Olen hyvä kommunikoija ja haluan ratkaista asioita, en jäädä niihin jumiin. Odotan, että sinäkin kommunikoit avoimesti ja ymmärrät sen arvon. Kannan vastuuni, ja toivon sinun kantavan omasi. Herkkyys ei ole minulle heikkouden merkki, ja saatan kyynelehtiä katsoessani kosinta- tai eläintenpelastusvideoita – ja olen siitä ylpeä. Hymyilen ja nauran paljon, ja haluan ympärilleni hyvää. Pidän erittäin hyvää huolta lähimmäisistäni, ja kun löydän oman prinsessani, aion hemmotella hänen päänsä pyörryksiin. Seksuaalinen identiteettini voisi olla lähimpänä termiä DaddyDom, kuitenkaan pelkäksi daddyksi pikkuiselle minusta ei ole. Kiinnostun ihmisestä pohjattomasti, eikä minulla ole mitään valmista agendaa seurattavaksi kanssasi, vaan elän hetkessä. Haluan kysyä, kuunnella, oppia ja ymmärtää juuri sinua ja toivon että sen myötä voisimme rakentaa yhdessä jotain kaunista. Kuitenkin kinkyys on vain pieni siivu minua enkä halua että minut määritellään sen kautta. Haaveilen vahvasti ja paljon, mutta en kuuta taivaalta. Usein pienet asiat ja nyanssit ovat parhaimpia. Tämän hetken suurin haaveeni olisi ihastua korviani myöten. Mistä sinä haaveilet? Etsin sinua upea nainen, joka haaveilet ja arvostat suunnilleen samoja asioita kuin minäkin. Parhaassa tapauksessa voisit asua lähellä pääkaupunkiseutua, mutta alle 2h välimatka on vaan pieni hidaste. Minulle ei ole merkitystä sinun ammatillasi, koulutuksella, bodycountilla tai jopa ihmissuhteillasi. Jos meillä kolahtaa niin kolahtaa. Energiat eivät valehtele. Mitä ihmettä sinä enää mietit? ;-) Älä aja onnesi ohitse, vaan lähetä minulle viesti. t. Tunteellinen Peikko Ps. You can't do epic shit with basic people.

Parranhoitoa ja "NEJ!"

Huomaan himmaavani kirjoitusteni kanssa. Tapahtumia, jotka ansaitsisivat sanat, on ollut vaikka kuinka, mutta huomaan suojelevani itseäni ja toista. Ehkäpä pettymykset historiassani tökkivät minua ja mietin uskallanko hehkuttaa jo nyt. Ehkäpä vähän.

Olen ihastunut suomenruotsalaiseen ja hän myös minuun. Ensimmäisestä tapaamisestamme lähtien välillämme on ollut huikeaa ja todella vahvaa dynamiikka, mikä on vahvistunut entisestään. Mietin aluksi kirjoittavani tarinan siitä, miten vahvasta turvallisesta alistumisesta haaveilevasta naisesta muokataan kiimainen olento, joka laukeaa käskystä mistä tahansa kosketuksesta tai ihan vaan sanoista. Kuinka montaa kertaa olenkaan kuullut viimeisten viikkojen sanat "Ei toimi minulla..." Kyllä toimii, pikkuvarpaastakin tai pelkästään korvaan kuiskaten.  

Ehkäpä palaan kirjoittaen ylläolevaan myöhemmin ihan toisesta kulmasta. Kuitenkin aihetta liipaten tämä Nainen (en ole vielä keksinyt miksi häntä kutsuisin tekstissäni), laukeaa käytännössä squirtaten joka kerta. Kun tällainen Nainen pääsee orgasmifetisisti Peikon käsittelyyn, niin hänen kastelujärjestelmänsä huutaa punaisena muutaman tunnin, minkä seurauksena minulla on useampi läpimärkä pyyhe ja sydämen muotoinen läikkä sängylläni. 

Vaikka puhumme suomea keskenämme, minusta on kerrassaan ihanaa kun kerta toisensa jälkeen dynamiikkamme ottaen kierroksia, niin tämän ihanuuden suusta pääsee "NEJ!". 

Tällainen itse rakennettu dynamiikka saa mielikuvitukseni ylikierroksille. Toisekseen koska en saa näppylöitä eritteistä vaan usein jopa päinvastoin ja squirttaus tuntuu kastelevan sielunikin, niin välillä tapahtuu asioita joista koen olevani etuoikeutettu. Yksi tällainen tapahtuma jatkui vielä salaa seuraavana päivänä työminäni kanssa, niin halua sen teille kertoa.

Tällä naisella on vahva oraalifetissi peniksen kanssa. Hän voi nukahtaa poski mahallani ja penikseni hänen suussaan. Toisessa päässä tämän fetissin janaa on sopimuksemme, että hän saa laueta ilman lupaa aina kun penis on hänen suussaan ja pojat hän käyttää tätä diiliä hyväkseen. Niimpä tässä eräänä iltana hänen päänsä roikkui futonin reunalla ja minä upotin penikseni hänen kurkkuunsa. Samalla kumarruin hänen päälleen ja nautiskelin hänen maustaan. Hieroin partaani hänen pilluaan ja erityisestä klitoristaan vasten, mikä combona saa hänet totaalisen sekaisin kiimasta ja orgasmeista. Minä taas saan hyvin lähietäisyydeltä seurata useita orgasmeja jotka roiskivat kasvoihini ja nautin taivallisesti joka hetkestä. 

Myöhemmin nousen ylös, nappaan hänen ranteista kiinni ja hieron märkää partaani hänen kasvoihinsa ja hän huutaa "NEJ! NEJ! NEJ!" ja laukeaa lisää.

Seuraavana päivänä olen aikaisin toimistolla, niin kuin melkein jokaisena aamuna. Eräs naiskollegani saapuu toimistolle, pysähtyy ovelleni ja käymme keskustelun.

- "Oletko leikannut hiuksesi", hän kysyy?

- "En ole", vastaan hieman hämmentyneenä.

- "Oletpas, vai oletko leikannut partaasi?" 

- "En ole sitäkään" vastaan, mutta herään hetkeen muistojen kera.

- "Jotain uutta sinussa on!"

- "Aah joo. Minulla on uusi parran hoitoaine. Se on pakko olla se?" Hymyilen  samalla hieroen partaani.

- "Okei, no se on pakko olla se"

Kohtalon kanssa hippaa

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet niin näyttävää henkistä ja fyysistä ilotulitusta, että välillä minäkin pudistelen päätäni epäuskoisena. Jotta kuitenkin kokonaiskuva olisi selkeämpi pitää peruuttaa n. 3kk ja aloittaa tarinani sieltä.

Kesäni oli yksi parhaista, huolimatta siitä, että Amor amuskeli minusta ohi. Sen sijaan Cupido työnteli elämääni kaksikin ihmistä, joita voisi ulkopuoliselle selitellä FWB-suhteina, mutta silloin pitäisi korostaa kuinka iso F-kirjain olisikaan. Tämän lisäksi menestys kilpaharrastuksessani oli sitä luokkaa, että se tuskin tulee toistumaan. 

Tämän kuntohuippuni jälkeen tuli luonnollisesti syksyn harmaus ja pimeys, mikä pikkuhiljaa tunkeutui myös minuun. Ilmiö ei ollut minulle täysin uusi, mutta tällä kertaa pimeyden vauhti ja voima pääsi iskemään pahasti ilmat pihalle. Mieleni mustui sään tahtiin ja pian huomasin päässäni pyörivän samoja hassuja keloja joista en päässyt irti. Koska paikallaolo näiden ajatusten kanssa oli hankalaa, aloin kävelemään aamun, illoin ja joskus päivisin. Laitoin kuulokkeet päähäni ja pistin itseni zombien tavoin liikkeelle. Päivittäin taapersin 2-4 tuntia, yleensä päätyen iltamyöhään taloyhtiön pihakeinuun, missä keinuttelin siihen asti kunnes tuli vilu tai väsy. Mielen mustumisen myötä minusta tuli myös vähän erakko. En lämmennyt mistään puolivillaisista kohtaamisista ja tästä syystä useampaan kuukauteen en halunnut nähdä kuin F.ää, Insinöörisikaa ja Taiteilijaa, mutta heitäkin kovin harvakseen. 

Pääni täyttyi ahdistuksesta, tuskasta ja jopa vihasta. En kuitenkaan oikein tiennyt kenelle olisin vihainen, niinpä päädyin vihoittelemaan kohtalolleni. Miksi minä, kysyin useasti. Kyseenalaistin paljon myös sitä mitä minä OLEN. Tätä pohdintaa on vaikea selittää, mutta jos yrittäisin, niin uskoisin sen liittyvän joihinkin puolustusmekanismeihini, joiden kautta usein päädyn tekemään ratkaisuja, mitkä eivät välttämättä ole minulle hyväksi. Kuinka vaikeaa onkaan välillä elää niin kuin opettaa ;-) 

Huolimatta pääni pimeydestä yritin järkeillä kuinka typerää on kiukutella itselleen ja pyrinkin kääntämään ajatukseni siihen ainoaa asiaan mihin voin itse vaikuttaa eli "mitä teen, jotta pääsen tästä kehästä ulos". Mikä minut tekisi onnelliseksi ja mikä estää sitä saavuttamasta? Tässä ajatusteni käännöksessä auttoi myös pieni pala ammattiapua. Olen varsin vähään tyytyväinen elämässäni, vaikka ihmissuhteissani olen aivan liian huono tekemään kompromisseja. Tältä osin olen hyväksynyt sen, että rimani on korkealla ja osaan olla siitä jopa vähän ylpeä. "You Can't Do Epic Shit with Basic People"

Koska en ole fyysisesti enää mikään nuorukainen, sitä välillä pohtii myös elämän rajallisuutta. Todennäköisyys kasvaa päivä päivältä siihen, että Amor vetelee huteja seuraavatkin vuodet. Pitäisikö moinen hyväksyä ja alkaa miettiä loppu elämää kokonaan eri vinkkelistä. Osaisinko ulkoistaa tarpeeni eri suuntiin ja ottaa parhaat palat sieltä mistä ne parhaiten löytyisivät? Omassa maailmassani tuo kysymys on vähän kuin luovuttamista ja luovuttajaa minusta ei saa mitenkään. Onneksi liikunta ja amattiapu alkoi purra ja mieleni alkoi kirkastumaan. Noin kolme viikkoa sitten huomasin, että jokin fotonisäde osuu taas aivoihinikin. Kaikki ei ollutkaan enää aivan mustaa vaikka henkiset ja fyysiset voimavarat olivat melko vähissä. 

Tasan kaksi viikkoa sitten olin ilmoittautunut erääseen tapahtumaan ystäväni pyynnöstä, koska hän tarvitsi apukäsiä tapahtumaansa. Muistan silloin aamulla miettineeni tekosyytä  jättäytyä pois, koska mietin kuinka jaksaisin sen illan. Kuitenkin rakas ystäväni Taiteilija oli tulossa samaan tilaisuuteen, niin poisjäämiseni olisi ollut mahdottomuus. Ilta oli kuin olikin hauska vaikka jo ennen puoltayötä olin valmis petiin. 

Muutama kuukausi aikaisemmin kirjoittelin hetken yhden naisen kanssa, jonka profiiliteksti ja kuvat upposivat minuun lujaa. Meillä oli ihan mainio kirjoittelu hetkemme, mutta syystä tai toisesta se jäi ja muistan miettineeni että noin näyttävällä naisella varmasti riittää vientiä ja keskustelukumppaneita. Mutta koska tältä osin omaan hyvän itsetunnon muistan myös pohtineeni, että tuskinpa tämä nainen tietää mitä menetti. ;-) En sitten tiedä oliko kohtalo kuunnellut itkuviestejäni, sillä...

Huomasin tapahtumassa näyttävän naisen ja vaikka nimet mielestäni saattavat unohtua, niin kasvot ja kuvat hyvin harvoin. Kuitenkin hänellä oli seuraa illan aikana ja itsellänikin oli välillä kädet täynnä, niin en löytänyt sopivaa hetkeä käydä esittäytymistä. Lähempänä puolta yötä, huomasin tämän upeuden seisoskelemassa yksikseen, niin tiesin hetkeni tulleen. Hauskasti kävellessäni häntä kohden muistan hänen kääntäneen katseensa minua kohti ja sanoneen "Minä tunnistan sinut". "Niin minäkin sinut sillä kasvoja en unohda". Hän näytti hämmästyneeltä vastauksestani. Keskustelumme valahti melko syvälliseksi nopeasti ja otimme viisiminuuttisestamme kaiken irti. Halusin uskoa, että jotain merkityksellistä hetkessä olo. Hymy, energia ja miten sinua katsotaan silmiin kertoo ihmisestä paljon.

Tuntia myöhemmin lähdimme Taiteilijan kanssa yhtä matkaa kotiin. Naputtelin kännykkääni kävelessämme autolle ja kerroin samalla yllä kirjoittamaani tarinaa Taiteilijalle. "Nyt mun on pakko kaivaa se vanha keskusteluketju esiin ja kirjoittaa tälle naiselle." Ja samalla kun sitä ketjua kaivoin, niin hän ehtikin jo kirjoittaa minulle. Taiteilija pysähtyi, katsoi minua ja sanoi "Toi on kyllä hyvä merkki." 

Tätä tekstiä kirjoittaessa tuosta merkistä on aikaa tasan kaksi viikkoa. Voisin kirjoittaa viimeisen kahden viikon tapahtumista ainakin 5 tekstiä, mutta luulempa että harva uskoisi sanojani, sillä MEidänkin on vaikea uskoa. 

BileDom (2/2)

Siivekkään kurituksen jälkeen vietimme paljon aikaa pixiecrystal pariskunnan kanssa. Pixie oli kysynyt minulta etukäteen mahdollisuutta päästä piiskattavaksi, mihin olinkin vastannut että ilman muuta. Pixie oli kuitenkin selkeästi ja luonnollisesti vähän jännittynyt asian tiimoilta, eikä oikein osannut tarttua minun tarjouksiin asian tiimoilta. Tiedän toki, että joskus D.n ominaisuudessa pitää vaan ottaa tilanne haltuun, mutta ainakin omalla kohdallani hyvät käytöstavat ajavat tämän ohi. Niinpä sanoin Pixielle, että jos oikeasti haluat, sinun pitää antaa minulle pikkasen siimaa, niin hoidan kyllä loput. Mutta koska ne pienet sanat "kyllä kiitos", eivät hänestä ulos tulleet, niin onneksi hänen miehensä oli hyvin kartalla ja taputti Pixietään pyllylle ja sanoi että "Rouva lähtee nyt".

Kerroin Pixielle, että nyt saat olla karkkikaupassa, joten mitä saisi olla? Haluatko että menemme suljetun oven taakse ja laitan sinut istumaan polvieni päälle vai mennäänkö keskelle tanssilavaa ja laitan sinut siihen pylly pystyssä, vai kenties jotain muuta siitä väliltä. Sain kivan vastauksen, missä Pixie pohti, että kamalin ajatus olisi joutua keskelle lavaa vaikka lausumaan runoa, mutta pylly pystyssä pieni exhibbari hänessä saisi törkeät kiksit. "Tämä riittää, kiitos..."

Kuiskasin Siivekkäälle, että hän ottaisi Pixien kädestä kiinni ja ohjaisi hänet pienen lavan luokse. Lavalla laitoimme Pixielle kahleet ranteisiin ja kiinnitimme hänet mahallaan piiskauspukin päälle. Ohjasimme hänen jalkansa pukin reunojen ulkopuolle ja käskimme pitämään ne siinä. Nostimme hänen hentoisen minihameensa ylös vain huomataksemme hänen olevan liikkeellä ilman pikkareita. Kävimme pienen keskustelun aiheesta kuinka hienosti hän olikaan varustautunut ensimmäisiin bileisiinsä. 

Otin kontaktin Pixien aviomieheen ja varmistin vielä että kaikki on ok. Siivekäs silitteli Pixien niskaa, selkää, poskia ja jutteli hänen kanssaa, minun läiskiessä Pixien kaunista takapuolta ensin avokämmenin ja myöhemmin floggerilla. Se mielenkiintoinen energia, mikä virtaan tietynlaisessa dynamiikassa upeiden ihmisten kanssa läpi käsien ja piiskan, oli vahvasti läsnä. Jokaisessa lyönnissäni tunsin sen upean nautinnon mikä virtasi Pixien läpi jatkaessa matkaansa minuun, hänen nauttiessa joka tilanteessa. Upeasti hänen miehensä nousi myös hetkeksi lavalla ja antoi muutaman avokämmen rouvansa pakaroille. Välillä siirryin Pixien pään luo, nappasin hiuksista kiinni, nostin hänen kasvonsa minua kohti ja kysyin "kaikki ok?" Taisinpa kääntää hänen kasvonsa myös pientä yleisöä kohti ja käskeä hänen katsoa yleisöä hetken.

Vaihdoin muutamaan kivuliaampaan piiskaan ja koin ylpeyttä huomatessani kuinka hienosti Pixie halusi pitää käsketyn asentonsa, vaikka tilanne oli varmasti hänelle uusi. Jotkut ovat vaan syntyneet tällaiseksi. ;-) Pyysin Siivekkään luokseni ja hakemaan pari kondomia, jotka laitoimme wandin päälle. Kysyin katseellani Pixien mieheltä, että kaikki on yhä ok hänen puoleltaan. Niinpä vuorostaan hetken päästä Pixie oli se, joka kärvisteli kivun ja nautinnon rajalla. Voi pojat kuinka ihana käsiteltävä hän olikaan. Eläväinen, nautiskeleva, äänekäs olento, joka halusi ottaa kaiken nautinnon irti ihanasta tilanteesta. Pixien äänen yltyessä kovaksi, siirryin hänen kasvojensa luokse, ja sanoin että hänkään ei täällä sitten laukea ilman lupaa. Hän katseli minua hieman hämmentyneenä, joten otin kiinni hänen hiuksistaan, käänsin hänen kasvonsa kohti hänen aviomiestään, joka seisoi lavan vieressä ja käskin häntä kysymään sieltä suunnasta luvan joka kerta. Tämän jälkeen siirryin Pixien taakse, lainasin wandia Siivekkäältä ja painoin sen voimakkaasti suoraan Pixien klitorikselle ja toisella kädellä hakkasin avokämmenellä hänen takapuoltaa. Voi sitä energian, nautinnon ja huudon määrä mitä koimme. En kuullut millaista keskustelua Pixie pariskunnalla oli, mutta energiasta päätelle meillä ja heillä meni lujaa. 

Kipu- ja orgasmipöllytyksen jälkeen siirryimme Pixien eteen. Silittelimme häntä ja varmistimme että kaikki on hyvin. "Erinomaisesti", kuulemma. Irrotimme hänet varovasti pukilta ja pyysin hänen miestään tulla ottamaan kiinni siltä varalta, että jalat eivät kantaisi. He poistuivat paikalta palautumaan ja hetken päästä poistamaan lisää paineita darkkariin. Kiitos rohkeudestanne, olette mahtavia!

Muutamaa päivää myöhemmin Pixie esitteli kaunista pyllyään ja pieniä jälkiä, jotka olivat jääneet muistoksi. Kysyin lupaa käyttää kuvaa tässä postauksessani. Rakkain setä-ystäväni Pete myös piirsi livenä muutaman upean ylläolevan muiston.