lauantai 30. marraskuuta 2019

Pölyisiä ajatuksia

Kuulun nyt 4 ihmisen polykuvioon. Uskallan näin sanoa vaikka omaan tiukat polymäärittelyt. Ihan kaikkia omia määrittelyjäni en ole voinut merkata tapahtuneeksi, mutta nekin kuittaantuvat vielä tämän vuoden puolella. Meitä on minä, hani (joka tästä eteenpäin on lelu), lelun mies sekä rouva johtajatar. Mitens tässä näin kävikään?

Minä ja lelu olemme tässä alkusyksystä asti tutustuneet toisiimme ja  rakentaneet suhdettamme, jonka olemme määritelleet Ds-suhteeksi, missä minä olen Peikko ja hän on leluni. En ole ollut missään vaiheessa huolissani tai mustasukkainen siitä, että lelulla on aviomies kotona. Kaikki negatiiviset tunteet ovat helpompia kun pelataan avoimin kortein. Lelulla tuntui kuitenkin olevan huoli, jonka hän tasaisin väliajoin toi tietooni. Hän pohti, että jos hänellä on aviomies kotona, niin luonnollisesti se voisi tarkoittaa sitä, että minullakin voisi ja saisi olla joku muu ihminen joskus ja tällainen ajatus pelotti häntä. Pelko oli hyvin ymmärrettävää sillä olemmehan rakentamassa kaunista Ds-suhdetta ja ajatus uudesta ihmisestä kuviossa saa paholaiset hakkaamaan ajatuksia.

Syksyn aikana olen vaihtanut kuulumisia vanhan hyvän ystäväni kanssa, jota kutsun vaikka johtajattareksi. Hän on ihminen, jonka kanssa on aina ollut helppo jutella. Hänen oma elämänsä on ollut melkoisessa murroksessa ja kun nyt syksyllä hän on saanut vähän omia palasiaan kokoon hän on syystä tai toisesta viestitellyt aina välillä kanssani, mikä on ollut mukavaa. Jossain viestittelyn välissä, muutama kuukausi sitten, hän kuitenkin heitti vähän kuin puskasta että voisiko meillä olla joku juttu, vaikka FWB? Olin yllättynyt tästä, monestakin syystä, ja vastasinkin että minulla on upea juttu menossa lelun kanssa, enkä halua kikkailla.

Kuitenkin kuvio kutkutti mieltäni, kahdesta isosta syystä. Ensinnäkin johtajatar on tosi hyvä tyyppi ja toisekseen olisin hyvinkin valmis lähtemään suljettuun polykuvioon. mikä voisi samalla tuoda rauhan leluni pohdinnoille. Niinpä rohkaistuin ja edellä mainituin perusteluin esitin asian lelulleni. Mitä jos meitä olisi suljetusti neljä? Suljetulla tarkoitan olotilaa, missä kaikilla on hyvä olo juuri näin eikä kellään ole tarvetta lisäihmisille. Alkushokin jälkeen, mitä enemmän leluni asiaa pohti, sitä paremmalta se hänestä tuntui. Lopulta hyppäsimme kuplaamme sisään. Nyt olemme tilanteessa, jossa kaikki vähän ihmettelee tahoillaan mitä tapahtuu ja miltä mikäkin tuntuu. En ole kokenut mustasukkaisuuden aaltoja mistään suunnasta tai muutenkaan negatiivisia viboja. Tilanne on kaikille ideaali juuri nyt, niin mitäpä jos vaan nautitaan.

Hassuinta tilanteessa lienee se, että kukaan meistä ei asu samalla paikkakunnalla paitsi luonnollisesti lelu ja hänen miehensä. Niinpä omat suhteiluni ovat tähän asti olleet täsmäiskuja asunnollani tai hyvin satunnaisesti johtajattaren asunnolla. Johtajatarta näen harvakseltaan, mutta silloin yön yli, kun taas leluani näen viikottain ja joskus yön yli. Kun pysähdyn tätä kaikkea pohtimaan, niin olen äärettömän tyytyväinen tilanteeseeni.

En silti halua väittää, että kaikki olisi helppoa ja mutkatonta. Ei todellakaan. Iltaisin on useasti ikävä ihoa, mikä ei välity whatsup.n kautta. Kun katson leffaa, niin useasti pohdin kuinka kivaa olisi jos joku jakaisi leffan ja salmiakit kanssani. Minun pääni tuottaa välillä jopa hassuja omistushaluisia ajatuksia, joissa nainen jakaisi arkeni, haaveeni, unelmani, suruni ja koko elämäni kanssani saman katon alla. Tällöin kuitenkin puhallan pölyt pois ajatuksistani ja kertaan itselleni mitä kaikkea ihanaa ja kaunista minulla on juuri näin.

perjantai 15. marraskuuta 2019

Peikko putoaa hepeneisiin

Tykkään katsella monenlaisia kutkuttavia eroottisia kuvia. Ei niinkään väliä onko ruudullani kaunis kuminen vartalo, kauniit alusvaatteet, naitu naama tai intensiiviset silmät. Vaikka fetissejä itselläni on vähän, jos ollenkaan, niin silti monien kuvien suhteen olen hyvin kaikkiruokainen. Hyvin harvoin olen innostunut kuvista, joissa näkyy paljaat genitaalit, mutta jos ne peitetty jollain kauniilla ja mielikuvitukseni saa hoidella loput, olen yleensä myyty. Tässä suhteessa kauniit alusvaatteet ovat olleet minulle suorastaan heikkous, jopa sillä tasolla että kauniisti pukeutunut nainen saattaisi pystyä käyttämään hyväkseen kaunista hetkeään. Makuni kuitenkin tällaisten kuvien suhteen on hyvin rajattu ja usein tuntuukin että kuvassa ei ole tarpeeksi tilaa mielikuvitukselleni. Jos taas sattuu käydä niin, että kuva kutittelee pääkoppaani, niin saatan palata siihen uudestaan ja uudestaan fiilistelemään. Esimerkkinä vaikka tämä kuva fetlifesta (vaati rekisteröinnin).

Naisen vartalo nyt vaan on niin kaunis ja jos se on vielä verhottu kauniisiin hepeneisiin, niin minulle saattaa tulla olo, etten halua riisua mitään ettei kauneus hajoa. Näin on pervoilu-urani aikana kuitenkin käynyt harvoin. Ei sillä etten olisi törmännyt sopiviin kandidaatteihin vaan enemminkin siksi, että oma makuni on tosi haastava. Kun en osaa sitä selittää edes itselleni niin miten sen selittäisi toiselle. Kuitenkin joskus olen ollut tilanteessa, jossa olen esim. katsellut linkkaamaani kuvaa naiseni kanssa ja hän olisi heti ollut tilaamassa samanlaiset itselleen. Tällaisessa skenaariossa on kuitenkin minulle jotain ylitsepääsemättömän vaikeaa, että siis joku olisi ostamassa itselleen jotain kallistakin, minkä ensisijainen tarkoitus olisi minun mielyttäminen. Tällaisissa tilanteissa olenkin kieltänyt moisen ostotapahtuman ja sanonut itse sen tekeväni kun rahatilanteeni ylentään minut sokerisedäksi.

Elikkä toisinsanoen Peikon hepenekokemukset ovat olleet varsin vähäiset aina tähän syksyyn saakka. Nyt on kuitenkin tapahtunut jotain puhtaasti sattuman kautta, mikä on nostanut hepenefiilistelyni aivan uusiin sfääreihin. Minä olen käynyt järjetön mäihä, että törmäsin haniin ja hän sattui innostumaan minusta, ihan jo näin vaatteet päälle. Kun suhteemme päätyi ihokontaktiin, no ehkä vähän ennenkin kuvien välityksellä, huomasin tuplamäihän käyneen, koska hän nauttii pukeutumisesta hepeneisiin. Eikä mihinkään narupikkareihin, vaan oikeasta sopivasti peittäviin kauniisiin hepeneisiin, jotka saavat Peikon valkoiset urheilusukat pyörimään nilkoissa. Tähän kun vielä lisätään se, että hanin kanssa luottamus ja dynamiikka on kasvanut tasolle, jossa hän hyvin pienellä eleellä putoaa subspaceen ja jos en pidä hänestä kiinni, niin hän putoaa sen myötä sängyltäkin. Minähän pidän kiinni. Hani tiedottomana sylissäni ääntelehtien sanoja, joita en ymmärrä, hänen silmänsä tuijottaen jonnekin mikä-mikä-maahan, vartalonsa kiemurrellen sylissäni, niin mitä tekee Peikko? No hän käyttää tilanteen hyväkseen ja vaan silittelee sitä kauniisti verhottua enkeliä sylissäni. Kätevää.  


sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Suhteellinen Peikko

Olen selkästi menossa, vahvasti myös omasta halustani, jonkinmoiseen suhteeseen, jota joku voisi kutsua polysuhteeksi, monisuhteeksi tai joksikin ihan muuksikin. Sanat ja määrittelyt ovat haastavia, mutta kovasti toivoisin, että tästä voisi muodostua ajan kanssa ainakin omien polymäärittelyjeni alle osuva suhde. Minun määrittelyissäni polysuhteessa olevat tuntevat ja tietävät kaikki toisensa, jotka ovat suhteessa mukana. Kaikki mukava olevat ovat tavanneet toisensa, haluavat olla mukana, hyväksyvät toinen toisensa ja ennen kaikkea jokaisella on hyvä ja turvallinen olla juuri siinä. Ja meilläkö muka sellainen pilvilinna olisi? Ei todellakaan ole, mutta haluan uskoa, että pilvilinnamme neljän kulman pohjustustyöt ovat suunniteltu sen verran hyvin, jotta tähän on hyvä mahdollisuus.

Minä ja Hani olemme tehneet suurimman osan pohjustustöistä keskenämme. Epävarmuus tuntuu olevan usean suhteen tuho ja meidän seurustelumme alusta lähtien on ilmassa leijunut epävarmuus siitä millaiseksi suhteemme tulee muodostumaan. On suorastaan raastavaa jakaa jonkun toisen kanssa mahtavaa Ds-dynamiikkaa ja silti tietää, että emme voi olla perinteisessä mielessä pari. Hetkinen!!! Vai voisimmeko silti? Meidän Ds-dynamiikassa tapahtuu automaattisesti jotain kovin upeaa, mitä en ole aikaisemmin kokenut. Kirjoittelen tästä aiheesta joskus myöhemmin lisää.

Koska Hani on naimisissa ja minä taas vapaa on varsin luonnollista, että hän pohtii miten dynamiikkamme muuttuisi jos minun elämääni tulisi joku joka veisi vapaa -kyltin mennessään, -riittäisinkö minä, jatkuisiko suhteemme, vähenisikö yhteinen aikamme, hylättäisiinkö minut? En tiedä kumpi on kamalampaa, se että oma epävarmuuteni kalvaa minua vai se että näe kuinka sama veitikka kalvaa Haniani. Silti me olimme pohtineet, oikeastaan suhteemme alusta asti, että tämä on se suunta mihin haluamme mennä. Kuitenkin paljon tapahtui todella nopeasti, josta voin pääosin syyttää vaan itseäni, mutta aalto oli jo taustalla liikkeellä. Vaikka pidän itseäni hyvin fleksiibelinä seurustelukumppanina ja vaikka ajatus polykuviosta kuullostaisi kuinka kiinnostavalta tahansa, niin suurena yllätyksenä on minulle tullut se tunteiden kirjo ja vahvuus mitä pohjustustöihin on mennyt.

Olimme puhuneet Hanin kanssa, että jonkinlainen staattinen tila olisi parasta. Minä ymmärsin sen niin, että tässä tilassa meidän ei tarvitsisi pohtia roikkuisiko kaulassani vapaa -kyltti vai ei. Hän ymmärsi asian samalla lailla, mutta ei välttämättä ollut asiaan vielä täysin valmis. Mutta se aalto oli jo liikkeellä ja lähestyi minua ja koin parhaaksi puhua mahdollisuuden läpi. Mitä jos meillä (minulla ja Hanilla) olisi DS-seurustelusuhde, tämän lisäksi Hanilla luonnollisesti suhde hänen miehensä kanssa ja tämän lisäksi minulla yksi satunnainen fwb-suhde ja koko kuvio olisi siinä. Selkeä suljettu kuvio. Ei muita ihmisiä.

Suhde olisi kaikille ensimmäinen poly -laatuaan eikä se ajatus ilman epävarmuuksia sujunut. Minä nokkeluudessani esitin yhden tärkeän asian liian leväperäisesti, mikä johti niin isoon väärinymmärrykseen, että olisin halunnut peruuttaa pilvilinnan pihalta ulos. Kuitenkin nukuimme yön yli ja aamulla perustukset näyttivät kantavimmilta ja saimme aikaan kivan yhteisymmärryksen. Nyt olen ja olemme jonkun uuden asian edessä. Olisi kiva jatkaa kirjoittamista aiheesta miten minä, hyvinkin omistushaluinen ja parisuhdekeskeinen, jaksan ja pärjään tässä kuviossa. Mutta palaan siihen myöhemmin, ehkä sitten kun seinät ovat jo pystyssä.

torstai 24. lokakuuta 2019

Kertoisin jos muistaisin

Olen tässä syksyn aikana tapaillut harvakseen, mutta intohimoisesti erästä naista. Kaikki lähti liikkeelle pienestä eleestä, joka taas johti tapaamiseen, joka taas johti... Niin mihin? Johonkin tärkeään ja merkitykselliseen selkeästi, mutta en tarkalleen tiedä mitä kirjoittaisin suhdestatus -kenttääni. Tästä varmasti myöhemmissä kirjoituksissani lisää. Kutsun tätä naista, ainakin toistaiseksi, kirjoituksissani haniksi.

Hanilla ei ole vielä paljoa kokemusta BDSM.stä, mutta intoa sitäkin enemmän. Hän haluaisi hetihänellekaikki ja minä taas ehkäpä mieluummin keskustelisin ja tunnustelisin miltä mikäkin tuntuu ja etsiskelisin yhteistä suuntaa. Toisaalta rajathan on välittämistä. Session jälkeen minulle on yleensäkin tärkeää käydä keskustelua ja kuulla miltä mikäkin on tuntunut jne. Aluksi kommunikaatiomme tältä osin oli vähän yksipuolista, kun hani ei ollut tottunut tällaiseen ja niinpä sovimmekin, että hän kirjoittaa minulle meilin tuntemuksistaan. Mutta kävikin niin, että meili jäi heti kirjoittamatta.

Suhteemme on vielä sen verran tuore ja ehkäpä erilainen, että emme ole viettäneet öitä yhdessä kuin kokonaisen yhden kerran. Tästäkin yöstä osa meni viedessä hanin bileneitsyyttä. Luonnollisesti ensimmäiset bileet menivät ihmetellessä ja jos eksyin yli 2m päähän hanista hän kipitti nopeasti käsikynkkään. Koska ihmettelemistä riitti, istuin alkuillasta sohvalla hani sylissäni katselemassa biletapahtumia, joita tuntui riittävän. Hieman myöhemmin kävimme suunnilleen seuraavan keskustelun.

- Muistatko kun viime viikonloppuna sessioimme?
Hani kääntyy katsomaan minua ja vastaa: - Juu
- Muistatko kun sen jälkeen keskustelimme siitä?
Nyt jo hieman ihmeissään hän vastaa: - Tietysti muistan
- Muistatko mihin keskustelu päättyi?
Nyt hän jo selkeästi mietti mihin tämä keskustelu mahdollisesti voi johtaa ja puisteli päätää.
- Lupasit jotain?
Ei vieläkään vastausta.

Kaappasin hänet tiukkaan syliotteeseen ja kuiskasin hänen korvaansa.
- Lupasit kirjoittaa minulle meilin. 
Hänen vartalonsa otti muutaman hätäisen liikkeen ja suusta tuli yritys pelastaa tilanne.
- Se kävi kyllä mielessä. Useasti. 
- Minua ei hirmuisesti lämmitä se, että se kävi mielessä. Sinä lupasit ja tahdon, että sen minkä lupaat teet myös.
- Ymmärrän hyvin, Hän vastasi.
Hetken päästä jatkoin.
- Nämä bileet on hyvä paikka kuitata tällainen käytös. Huomasin kuinka hani säpsähti sanojani.

Myöhemmin illalla kävelimme bilepaikkaa ympäri, minulla ajatuksenani löytää kiva paikka kuittaukselle. Sellainen löytyikin varsin pian, joskin hani taisi yrittää vaivihkaan ohjata minua eri suuntaan. Siirryimme erään patjan reunalle ja painoin hanin hiuksista polvilleen ja siitä mahalleen patjalle jalkojen roikkuessa patjan ulkopuolella. Nostin nautiskellen hitaasti hänen mekkoaan, jotta sain hänen kauniin takamuksen esille. Nappasin hänet kädet selkänsä taakse toisella kädelläni ja toisella aloin läimiä hänen pakaroitaan. Koska kyse oli rangaistuksesta en päästänyt häntä ollenkaan helpolla. Hani rimpuili ja pyristeli, mutta pysyi otteessani. Kun pakarat olivat vaihtaneet vähän väriä tuumin, että vielä olisi mahdollisuus pienelle lisä nöyryytyksellä. Käskin hänet aukaisemaan suunsa ja työnsin muutaman sormen hänen suuhunsa kostutettavaksi. Tämän jälkeen työnsin ne hänen märkään pilluunsa ja toisella kädellä läimäyttelin hänen pakaroitaan. Yllätyin kun yht'äkkiä kaikki valitus, rimpuilu ja vaikerointi loppuivat kuin seinään. Yksikään isku pakaroille ei tuottanut muuta kuin nautinnollisen ynähdyksen ja muutenkin koko hanin kehonkieli oli hidas. Käänsin hanin päätä, jotta näin hänen kasvonsa ja ymmärsin samalla, että hän oli ensimmäistä kertaa valunut syvälle omaan tilaansa. Minähän nautin tällaisista tiloista, joten painoin hieman kaasua ja taisinpa kuiskutella rivouksia hänen korvaansa, mikä aiheutti vaan lisää nautinnollisia ininöitä. En kuitenkaan halunnut hänen valuvan liian syvälle vaan melkoisen pian lopetin ja aloitin silitellä häntä takaisin. Hani oli kuitenkin eri mieltä tai ainakin käyttäytyi niin. Hänen silmänsä huutivat "Ottaisitko minut tässä ja nyt ja kovaa... Kiltti joo?", samalla kun hän yritti riisua minua. Painoin hänet takaisin patjaan ja taisin muistutella häntä siitä kuka näistä asioista päättää.

Joitain päiviä myöhemmin palasimme tähän hetkeen.
- Muistatko mitä siellä tapahtui?
- Muistan ainoastaan sen hyvän olon, en muuta.