sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Tulppa molemmissa päissä

Olemme lelun kanssa soutaneet ja huovanneet ainakin yhden Sulkavan suursoutujen verran. Saattaa olla, että olisimme tarvinneet kokenutta perämiestä sillä luulisi että samaan kiveen voisi törmätä vain kerran. Vaikka emme maalilinjaa ylittäneet, niin jonkinmoisen laiturin ainakin löysimme ja päätimme jättää soutuhommat muille. Koska meillä on ollut vaikeuksia löytää ja sopia juuri sopiva polykuvio meille, niin päätimme lopettaa sen etsimisen ja katsoa hieman rennommin mitä tulevaisuus voisi tuoda tullessaan. Rennommin tarkoittaa esimerkiksi sitä, että voimme ystävinä katsella kainalokkain leffaa. Jossain vaiheessa silittelyn lomassa käteni kuitenkin eksyvät lelun puseron sisään. Hetkeä myöhemmin olen vetänyt nahkahanskat käteeni ja läpsin lelua ympäri hänen vartaloaan, eikä aikaakaan kun painan voimakkaasti molemmat käteni hänen suunsa ja nenänsä päälle samalla työntyen häneen ja kuiskaan hänen korvaan "yksi".

Jos jostain olen "oikeasti" kateellinen, niin siitä että naiset voivat laueta useasti peräkkäin. Siitä huolimatta, että lelun orgasmit ovat ehdollistettu sanoihini ja käytännössä hän laukeaa aina kun annan siihen luvan, niin eniten hän rakastaa ahnaita sormiani hänen sisällään. Tämä sormien himo saa välillä aikaan koomisia tilanteita kun lelu joskus tiloissaan tarttuu tiukasti ranteeseeni ja painaa käteni hänen haarojensa väliin. Tämä jaksaa huvittaa minua suuresti sillä siitäkin huolimatta, että tämä ei koskaan ole tuottanut lelulla haluttua lopputulosta, niin hän jaksaa sitkeästi yrittää. Toisaalta tämä ymmärrettäköön, sillä kun subspace on liuennut pois, hän ei muista mitä tuli tehtyä. 

Niinpä tässä kerran elokuvaa katsoessa lelu oli lauennut muutaman kerran ja vein käteni hänen jalkojensa väliin, ihan huulille vaan ja siitä alkoi melkoinen painiottelu, jonka lopputulos oli etukäteen jo tiedossa. Kun tämä lopputulos valui subspacen sisäänkin, aloin kuulla muutamia kysymyksiä ja jopa vaatimuksia, kuten, "miksi en saa?" ja "mä haluun". Kommentoin tähän, että jos tuon kaiken fyysisen ja henkisen energian käyttäisi vaikka kauniiseen pyyntöön, niin lopputulos voisi olla mieluisampi. "no saisinko", oli lelun vastaus tähän. Huomasin pienen positiivisen ärtymyksen nousevan itsessäni esiin.

- Sinä osaat kyllä kysyä kauniisti, niin nyt tehdään niin, että katsot silmiini ja sanot "Laittaisitko sormesi minun märkään pilluuni".

Lelu katsoi kauhuissaan minua ja sanoi

En pysty koskaan sanomaan tuota ääneen

- Mä en varmaan koskaan enää pysty laittamaan sormiani sisääsi?

Tästä alkoi jos jonkinmoinen venkuilu ja paini, missä kyllä käytettiin konditionaalia ja voimakeinoja päämäärän saavuttamiseksi, mutta se maaginen lause jäi sanomatta. Minä kyllä saatoin omilla keinoin viedä asiaa syvemmällä tarjoillen lyhyitä maistiaisia siitä mitä tuhmuuksien puhuminen voisi antaa. Lelu kiemurteli kiimoissaan ja tarjoili minulle vajanaisia lauseita, joita en ottanut kuuleviin korviini. Lopulta hän selvästi antoi periksi kääntyi katsomaan minua ja aloitti reippaasi.

- Laittaisitko sormesi minun....

Ja lause loppui yhtä terävästi kuin alkanutkin. Lelu selkeästi yritti, mutta sanat eivät kertakaikkiaan tulleet ulos hänen suustaan.

- Voi pientä, sanoin kannustavasti.

- Laittaisitko sormesi minun..., Lelu yritti uudestaan.

- Tätäkö haluaisit? Ja annoin hänelle pienen pienen maistiaisen.

- Niin sitä. Laittaistiko sormeni minun mär........... Lelun sanat murenivat epäselväksi muminaksi

- En saa selvää mitä sanot?

Sitten lelu sanoi selkeästi hiljaisella äänellä.

- Laittaisitko sormesi minun märkään pilluuni?

Minä laitoin. Monta kertaa.



torstai 3. syyskuuta 2020

Peikko pohtii peetä

Olen viime kuukausien aikana joutunut selittämään ja perustelemaan omaan suhtautumistani monisuhteisuuteen ja tarkemmin polyamoriaan. Huomaan, että vaikka olen mielestäni ollut aika hyvin kartalla omien tuntojeni ja ajatusteni kanssa, niin sitä ei ole ollut helppo selittää pelilaudan ulkopuolelle. Niinpä pohdin jos yrittäisin kirjoittaa ajatuksiani ylös, se voisi tuoda vastauksen kyselijöille ja ehkäpä jalostaa omiakin ajatuksiani.

Minulle polyily on ensisijaisesti merkityksellisiä ihmissuhteita. En ole kiinnostunut irtotavarasta ja se ymmärtääkseni ei edes mahdu polyilyn alle. Merkityksellinen ihmissuhde taas tarkoittaa kohdallani sitä, että jos olen kiinnostunut tutustumaan mitä löytyy vastakappaleen housuista, niin olen kiinnostunut hänestä myös ihmisenä ja toisin sanoen siis siitä mitä löytyy hänen piponsa alta. 

Kysymys mikä minulle on esitetty viime kuukausina useasti kuuluu ytimekkäästi, "miksi sinulle ei yksi riitä?". Tätä kysymystä olen paljon pohtinut ja yrittänyt löytää siihen kuningasvastausta, mitä luonnollisesti ei ole olemassakaan. Kuitenkin, kun tämä seuraavan kerran minulta kysytään ajattelin täräyttää vastapalloon "miksi juuri minulle pitäisi yksi riittää?". Mutta miksi sitten haluan että minulla olisi useampi merkityksellinen suhde? Minulla on ollu paikoin rankka, äärimmäisen tylsä ja jopa traaginen elämä. Pidin itseäni tiukasti sekä fyysisessä että henkisessä kaapissa melkein 40 vuotta ja kun se kaapin ovi vihdoin aukesi olen selkeästi pyrkinyt elämään eräänlaisen eettisen hedonismin mukaan. En kuitenkaan väitä, että mittaisin kaikki tekoni tai tarpeeni sen mukaan kuinka paljon mielihyvää ne minulle tuottavat, mutta jonkinmoisena ohjenuorana se on kyllä mukana kulkenut. Joku voisi sanoa, että maksan 40 vuoden mittaista mielihyvä velkaa, eikä hän välttämättä täysin väärässä olisi. 

Velkataakastani huolimatta en pidän itseäni huonona velanmaksajana vaan ennemminkin hyvin vastuullisena ja eettisenä. En ole kiinnostunut hakemaan pikavippejä sieltä ja toista täältä. Yleensä jos etsin seuraa, niin tälle suhteelle on olemassa jokin kolo elämässäni ja kerron sen myös tarkkaan tutustuessani ihmisiin. Minulle on myös tärkeää, että kaikki ihmiset joiden kanssa olen suhteessa tietävät paikkansa/roolinsa elämässäni ja he myös itse haluavat olla siinä. Esimerkiksi jos etsin satunnaista kainaloseuraa, jonka kanssa intiimi kanssakäyminenkin on mahdollista, niin kerron tarpeeni ja oletan vastapuolen etsivän myös samanlaista suhdetta jos hän haluaa seuraavan askeleen kanssani ottaa.

Mitä pidemmällä tämä postaus etenee, sitä vahvemmin alan miettimään miksi minun edes pitäisi perustella kenellekään elämäntapaani. Jos tekisin oikeasti jotain väärää, rikkoisin lakia tai sydämiä, niin olisi oikeutettua arvostella minua. Jos kuitenkin elän mahdollisimman reilusti ja eettisesti omaa hedonismiani ja polyisyyttäni, niin se ei ole keneltäkään pois. Minut voi hyväksyä ihan tällaisena tai sitten siirtyä seuraavaan hahmoon. 

Ei polyamoria ole kuitenkaan minulle mikään helppo nakki vaikka suuntaviivat edellisissä kappaleissa vedin suoriksi. Luonnollisesti jos minulla on muita suhteita, niin muita suhteita voi olla myös kumppaneillani. Jos minä esim. dominoivana päättäisin että minulla saa olla muita suhteita, mutta minulle alistuvilla ei saisi olla, niin mielestäni sillä ei ole mitään tekemistä polyamorian kanssa vaan hyppää lähelle kusipäisyyttä ja heikkoa itsetuntoa. Minä painin aivan samojen mustasukkaisuuden ja riittämättömyyden -tunteiden kanssa kuin muutkin, mutta haluan olla parempi ihminen ja päästä lopulta siihen ajatusmaailmaan että toisten hauskanpito ei ole minulta pois. 

Luonnollisesti tunteet saattavat vaikeuttaa monia polyastelmia. Minä tunnen asiat vahvasti ja ihastun helposti, minkä koen vahvuutena, mutta niin paljon kuin haluan rakastaa ja sanoa sen ääneen, niin sen sanon kun se tulee sydämestä. Minulle polyamoria tuo mahdollisuuden elää sellaista ihastumisen, välittämisen ja rakkauden kenttää, mikä on juuri minulle sopiva. Tietysti oletan, että jos kentälleni tulee uusi pelaaja hän tietää mihin seuraan hän on liittynyt ja mitä pelipaikkaa hän tulee pelaamaan. Tämä kenttä mahdollistaa minulle myös tulisesti rakastumisen ja haluaisin tällöin puhua kohdallani primäärisuhteesta. Tämä suhde olisi vahva yksikkö, jonka ympärille kaikki muu rakentuvat. Tämä suhde olisi vahva yksikkö, jonka ympärille kaikki muu halutaan yhdessä rakentaa. Tässä suhteessa ymmärretään se, että muut ihmmissuhteet eivät ole uhka vaan mahdollisuus. 

Loppujen lopuksi kyse lienee siis jonkinmoisesta yhteisestä polykuvion sisältämästä mielihyvästä, jota haluan jokaisen siinä kuviossa mukana olevan kokevan. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että polyamoria olisi tarkoitettu tai sopisi kaikille tai sitä että polyt olisivat jotenkin parempia ihmisiä kuin muut. Vaan se tarkoittaa minun kohdallani sitä, että minä olen poly ja sellainen haluan olla jatkossakin. 

perjantai 28. elokuuta 2020

Aloitteleva Daddy kysyy, "Haluatko kahvia ennen kuin lähdet?"

Olen tykästynyt termiin DaddyDom, jolla olen aina välillä kuvaillut itseäni. Muistaakseni ko. termi löytyy myös kuvauksestani bdsmbaarista sekä joskus deitti-ilmoituksestani. En ole kuitenkaan koskaan kokenut olevani perinteinen Daddyhahmo, en ainakaan sen sapluunan läpi mitä luulen  monen katselevan BDSM-skenessä. En ole koskaan innostunut minulle pikkuistelusta ja olenkin yrittänyt väistellä kaikki glitterihyökkäykset, kiiltokuvat ja pastellivärit. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö pitäisi pikkuistelua kiinnostavana ja arvostaisi sitä, vaan että se ei vaan ole minun whiskylasini. Minulle Daddyily on mennyt enemmän caregiving- tai keskustele-osastolle. Daddy tai ei, jos lähimmäiselläni on hätä, niin mieluusti autan.

Vaikka sijoitan itseni tällä hetkellä ”dominoiva sadisti”-laatikkoon, niin olen aina ajatellut, että joku sopiva ihminen sopivalla käytöksellään voi saada minusta esiin jotain muuta. Tämä tapahtuu mielestäni ihan samalla tapaa kuin esim. masokisti voi herättää ja houkutella minusta esiin todellisen pedon. Tästä syystä olen pyrkinyt pitämään laatikkoni hieman raollaan, jos joku onnistuisi niitä ravistelemaan. 

En varmaan tästä aiheesta kirjoittaisi, jos jotain merkillistä ei olisi tapahtunut asian tiimoilta. Koska tilanne oli molemminpuolin täysin spontaani ja yllätti mestarin itsensäkin, niin yritän kirjoittaa tilanteen mahdollisimman autenttisesti. Minulla oli kylässä ihminen, ei pikkuinen, mutta joku joka hyvin  sopivasti sattui pitämään itseään vanhemmista, kokeneista ja partaisista miehistä. Jotenkin automaattisesti dynamiikkamme siirtyi enemmän "isä - tytär" -leikkiin, vaikka emme sitä sinne tietoisesti työntäneet. Asiat vaan tapahtui. Kun tämä ihminen oli lähdössä kotiin, niin kysyin häneltä...

- Haluatko kahvia ennen kuin lähdet?

- Voin mä ottaa.

- Niin mutta haluatko?

Hän hieman ihmetteli kysymystäni ja jatkoi.

- Siis voin mä ottaa jos sinäkin otat.

Siirryin hänen viereensä ja painoin hänet kurkusta sohvalle selälleen. Työnsin toisen käteni hänen hameensa alle ja työnsin ne hänen märän kupunsa päälle samalla katsoen tiukasti hänen silmiinsä. Hänen silmänsä aukesivat kahvikupin kokoiseksi ja hänen koko vartalo säpsähti ja tärisi hieman. Kysyin häneltä rauhallisesti, mutta jämäkästi.

- Haluatko sormeni märkään pilluusi?

Vieraani tuijotti epäuskoisesti ja ihmeissään silmiini eikä saanut heti vastattua. Hetken päästä hän ääni väristen vastasi.

- Kyllä haluaisin.

Vedin käteni pois hänen housuistaan ja kysyin uudestaan jämäkästi.

- Haluatko kahvia ennen kuin lähdet?   

Huomasin hänen silmistään, kun kaikki kahvilan lamput syttyivät samaan aikaan.

- Ei kiitos.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2020

10 : 2

Hieman pinnallisesti ajattelin kirjoittaa vaihteeksi orgasmeista. Muistan joitain pikkupeikon romattisia ajatuksia ajalta ennen kuin olin koskenut yhteenkään tyttöön tai naiseen. Näissä ajatuksissani, fantasioissani tai runkkumatskuissani aina lauetessani vastakappaleeni laukesi samaan aikaan. Luonnollisesti tämä oli mielikuvani siihen asti kunnes todellisuus myöhemmin laukesi  kasvoilleni. Tällainen yhteislaukeaminen ei kuitenkaan täysin jäänyt urbaanin legendan asteelle ja muutamia kertoja moinen ihanuus on tullut koettua. Nyt kuitenkin lelun kanssa nämä tilastoni on rakennettu täysin uusiksi.

Meillä oli kiva mahdollisuus viettää lelun kanssa rauhallisesti hieman pidempi aika yhdessä (meidän mittapuulla noin vuorokausi), ilman että minun tarvitsi murehtia siitä, että lelu joutuisi hyppämään vaikka auton rattiin kovissa dropeissa tai endorfiinipöllyssä. Kun kerran tällainen mahdollisuus tuli eteeni, niin suunnittelin laukaisevani leluni kymmenen kertaa illan aikana. Tässä suunnitelmassa ei ollut mitään ennätyshakuisuutta tms. vaan 10 tuntui kivalta luvulta.

Lelu on ollut vahvasti orgasmin ehdollistamiskoulutuksessani lähes koko yhdessäolomme ajan.  Käytännössä tämä tarkoittaa tällä hetkellä sitä, että lelu ei pysty halutessaankin laukeamaan ilman lupaani ja sanojani. Voin ajaa hänet kiimasta täriseväksi kaaressa ejakuloivaksi lelukseni, mutta se orgasmi jää piiloon ennen kuin annan hänelle luvan laueta.    

Päivämme oli kulunut enemmän ja vähemmän iholla. Illan suussa olimme orgasmitilanteessa 8:1 kun raahasin lelun makuuhuoneeseen. Asettelin hänet poikittain sängylle pää kaartuen sängyn reunan yli. Upotin penikseni hänen kurkkuunsa pidellen samalla tiukasti kiinni hänen käsistään. Namuttelin lelun kanssa hapetuksen rajamailla. Siirsin hänen molemmat kätensä mahan päälle ja otin niistä tiukasti toisella kädelläni. Toisen käteni työnsin hänen jalkojensa väliin samalla kun harjoittelimme syväkurkutusta. Kuinka hyvältä tuntuukaan laskea siinä yhdestä viiteen ja vähän ennen kuin lelu saa luvan laueta, painaa penis syvälle hänen kurkkuunsa ja katsella orgasmin tuomaa kouristelua. Tämän jälkeen siirryin lelun jalkojen väliin ja painoin penikseni hänen sisäänsä. Samantien oli selvää että orgasmi numero 10 oli jo tulollaan. Lelu kiemurteli, vikisi ja aneli minulta lupaa, mutta ihan vielä ei ollut sen hetki. Nautiskelin hetkestä, kauniista lelustani ja hänen kiimastaan. Hetken päästä painauduin lelun korvan viereen ja joka toisen rauhallisen työntöni tahdissa aloin laskea kuiskutellen leluni korvaan yhdestä viiteen. Numero neljän kohdalla lopetin työntöni ja painoin itseni niin syvällä kuin leluun pääsin ja kuiskasin hänen korvaansa "Viisi".