perjantai 25. tammikuuta 2013

Blondi: Hups…

Meillä on Peikon kanssa kahdenlaisia sääntöjä. On leikkisääntöjä ja arjessa olevia sääntöjä. Ensimmäisen kerran yhdessäolomme aikana olen rikkonut yhdessä sopimiamme arkisääntöjä. Tai minähän ne säännöt olen laatinut omaksi hyvinvoinnikseni. Kirjallisessa muodossa. Parantamaan elämänlaatuani ja vähentämään arjestani käyttäytymismalleja, jotka ylläpitävät haitallisia toimintatapoja.

Säännöistä tasan yksi on Peikon sanelema. Minun kanssani et koskaan laukea ilman lupaa. Tämä sääntö on sekä leikki- että arkisääntö, ja se on voimassa aina. Arkisäännöt liittyvät kaikki enemmän tai vähemmän netin käyttöön ja siihen, millaista materiaalia siellä katson ja kuinka paljon aikaani siellä vietän. Nettiriippuvaista minusta ei saa tekemälläkään, mutta väsyneenä jumitan tietyille sivuille pidemmäksi aikaa kuin on minulle hyväksi. Joten säännöt ovat hyvin luonteva osa arkeamme. Minun vastuullani on totella sääntöjä, ja jos rikon niitä, niin kertoa välittömästi asiasta Peikolle. Ja Peikon vastuulla on, noh, se rangaistuspuoli.

Eilen illalla jumitin säännöistä huolimatta koneella. Tiesin, että rikon sääntöä, mutta en saanut itseäni koneelta irti. Jumituksen seurauksena nukuin huonosti. Huonosti nukkumisen seurauksena olen tänään allapäin. Ja kun arki on muutenkin haastavaa, niin itse aiheutettu paha olo tuntui vielä kurjemmalta.

Ilmoitin sääntörikkomuksesta Peikolle puolikkaalla lauseella joskus puolen päivän aikoihin. Ilman, että pyysin edes anteeksi. Ja kerroin vielä, että ajattelin ensin, että en kerro ollenkaan, koska en halua rasittaa Peikkoa. Sain kunnon läksytyksen asioiden oikeasti laidasta, luottamuksesta, pervoilun kulmakivistä ja toki omasta käytöksestäni. Koska on sovittu, että asiat tehdään tietyllä tavalla, niin ne tehdään. Piste. Minä en ole se ihminen, joka tekee ratkaisut sen suhteen, että onko hyvä vai huono hetki kertoa sääntörikkomuksesta. Piste. Minä noudatan aina sovittuja sääntöjä. Piste. Peikko kertoi myös, ettei ole asiasta vihainen ja toivoi, että minäkään en kantaisi rikkomuksesta huonoa omaatuntoa. Koska asiahan kuitataan hänen määrittelemällään tavalla…

Nyt sitten kiemurtelen löysässä hirressä, ja odotan, että miten rikkomus kuitataan. Ja koska se kuitataan. En tiedä, onko oloni hyvä vai huono, mutta ainakin jännittynyt se on. Koska vastaavaa tilannetta ei ole aiemmin tullut vastaan. Kuitattavia asioita on kuulemma kaiken kaikkeaan kolme. Itse saan kasaan niitä vain kaksi. Rikkomus ja tapa, jolla asian kerroin. Mutta se kolmas? Anteeksipyynnön puuttuminen? En oikeasti tiedä. Tiedän kuitenkin, että asia tehdään minulle jossain kohtaa harvinaisen selväksi.

Peikko puhuttelee minua tällä hetkellä pervokontekstissa raasuksi kolmannessa persoonassa. Raasu on nyt hiljaa ja kuuntelee. Raasulla taitaa kohta olla takapuoli viiruilla. Voi, voi raasua. Ja miten minä reagoin? Haluamalla seksiä, niin että sattuu. Voi raasua, miten mun ei käy sitä edes sääliksi… Ja tämä raasu hyppii seinille.

Olen tällä hetkellä masturbointikiellossa. En saa myöskään käyttää pornoa missään muodossa. Nou nou myös pervoblogien lukemiselle, koska ne sisältävät niin paljon kuvallista materiaalia. Omaa blogiamme saan kuitenkin lukea, koska se ei ole pornoa. Saan myös kirjoittaa blogiin tekstejä. Yritän muistaa koneella ollessamme kirjoittaa kauniisti muotoiltuja lauseita ja käyttää konditionaalia. Konditionaalin käyttäminen kirjoittaessa on yllättävän hankala muistaa, koska käytämme sitä lähinnä leikkiessä. Peikko kuittailee tekemistäni virheistä. Luulisi, että raasuna ollessa tuollaiset perusasiat olisi helppo muistaa.

Ja minua nolottaa. Puna nousee poskilleni. Tunnen, kuinka katseeni kääntyy maata kohden. Tunnen, kuinka mieleni asettuu alistuneeseen tilaan ja lakkaa myllertämästä. Koska tämä on se, mitä oikeasti olen. Tämä on sitä, mistä elän ja saan voimaa arjessani. Tätä tarvitsen voidakseni olla minä. Alistuminen pitää arkeni selkeänä silloinkin, kun muut asiat eivät sitä ole.

PS. Huomasin tätä kirjoittaessani oivaltaneeni taas jälleen kerran jotain oleellista itsestäni ja tarpeistani ja siitä kuinka paljon alistumista oikeasti tarvitsen. Nyt takaisin sinne löysään hirteen…

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Blondi: Kun yksi kosketus riittää

Olemme seurustelleet Peikon kanssa kohta vuoden. Vuoteen mahtuu aivan järkyttävä määrä seksiä. Monenlaista, monipuolista, ihanaa seksiä. Enemmän seksiä kuin koko siihenastiseen elämääni.

Söimme Peikon kanssa eilen vatsamme täyteen, ja menimme päiväunille alasti peiton alle. Peikko otti minut tiukasti syliinsä. Hengitimme ja olimme lähekkäin. Peikko puristi nänniäni. Tunsin, miten päästä varpaisiin levisi tulikuuma halun aalto. Intensiivinen tunne, joka säteili jalkoväliini ja sai minut välittömästi märäksi.

Olen etuoikeutettu, kun lähes vuoden jälkeen yksi kosketus saa aikaan tuollaisen reaktion.

Edit: Peikko kysyi, haluaisinko kirjoittaa päivitykseen pienen täydennyksen. Blogiimme on tullut muutamia kysymyksiä/kommentteja, mikä ilahduttaa meitä todella paljon. Hienoa, että ihmiset lukevat ja löytävät samaistumispintaa.

Olen saanut tänään Peikolta luvan leikkiä jo kerran itsekseni. Peikko oli ystävällisesti hankkinut minulle muutaman uuden pervofilmin, joita sitten kotikoneella katselin. Filmistä eräs kohta kolahti todella lujaa, ja laukesin, noh, kovin ja kovaäänisesti. Ajattelin juuri kysyä lupaa toiseen kertaan, kun sain koneelle tuon täydennyspyynnön.

Kysyin, että jos vastaan kysymyksiin kauniisti, niin saisinko sitten leikkiä vielä toisen kerran. Peikko jätti vastauksen roikkumaan, joten kirjoitan tätä täydennystä toivottavasti orgasmipalkalla.

Meiltä on kysytty, että mikä kapistus tuo usein mainitsemamme hyrrä on. Noh, se on sellainen alun perin niskahierontaa varten kehitetty härpäke, jonka pervot ja siveellisen amerikkalaiset kotirouvat ovat ottaneet omakseen. Tässä yksi versio hyrrästä. Kun Peikko ensimmäistä kertaa tuli luokseni kylään, oli hänellä iso treenikassi mukana. Kassista löytyi mm. tuo hyrrä, jota silloin vähän hämmästelin. Nyttemmin olen oppinut, että hyrrä on lukuisten pervojen standardiväline numero yksi. Tuolla hyrrällä syntyy uskomaton määrä uskomattoman isoja orgasmeja. Suosittelen. Meillä hyrrää käyttää vain Peikko. Minulla ei ole lupaa koskea siihen, kun leikin itsekseni. Hyrrä on siis meidän lempinimemme sauvalle tai wandille –meidän korviimme ne kuulostavat turhan kylmiltä nimityksiltä.

Meiltä kysyttiin myös, että olemmeko lukeneet Fifty shades of Grey –trilogiaa, ja kommentoitiin, että tapahtumat siinä vastaavat melko paljon meidän vaiheitamme. Meistä kumpikaan ei ole toistaiseksi lukenut trilogiaa. Itse olen selaillut sitä. Luulen, että minulta intohimoisena lukutoukkana ja kirjallisuuden ystävänä jää kyseinen trilogia lukematta, koska sen kieli on niin kömpelöä, että itse tuskastuin siihen kielellisistä syistä. Suomeksi käännettynä en uskalla edes avata teosta. Tiedä, olen kieli- ja kirjallisuuspoliisi, mutta minkä ihminen luonteelleen voi. Mutta mahtavaa, että joku löytää meistä yhtymäkohtia kirjan pariskuntaan. Olemme ilmeisesti onnistuneet antamaan itsestämme turhankin hienostunen kuvan blogissamme .

Peikolta vastausta odotellen…

maanantai 14. tammikuuta 2013

Blondi: Kun kova pää kipua kohtasi

Harrastimme tänään aamulla Peikon luona puolivaniljaista seksiä. Tai no, ehkä puolipervoa. Peikko otti omansa, ja antoi minullekin. Sain tulla kaksi kertaa. Olisin voinut vielä jatkaa, koska olin juuri pääsemässä vauhtiin, Peikko taas oli sitä mieltä, että olin saanut riittävästi, ja otti sormensa pois.

Kiltti, kiltti, kiltti. Vinkunaa. Haluaisin vielä lisää. Tahtoisin. Kiltti anna. Jäin jumiin omaa haluamiseeni. Tai siihen, että halusin, mutta minulle ei annettu juuri sitä mitä halusin. Haluamiseni ei ole yleensä sidottu siihen, miten paljon saan. Ei se, että olen juuri saanut kaksi orgasmia, tarkoita ettenkö olisi saanut tarpeeksi tai riittävästi. Koska, KYLLÄ, minä saan aivan riittävästi. Mutta ei se myöskään tarkoita sitä, ettenkö voisi halua lisää. Ei se, että saan orgasmeja, yleensä poista tai vähennä halujani. Melko loogista, eikö?

Olemme sopineet tällaisiin tilanteisiin Peikon kanssa sellaisen toimintamallin, että hän katkaisee vinkumiseni ja jumittumiseni napakasti, koska se vie energiaa meiltä kummaltakin. Toimintamallia kokeiltiin tänään käytännössä ensimmäistä kertaa.

Peikko aloitti ottamalla minua tiukasti hiuksista kiinni ja kertomalla, miten asia on. Ei merkittävää vaikutusta, vinkuna jatkui. Seuraavaksi lujasti avokämmentä takapuolelle puolittain päälläni istuen. Ei auttanut. Herjasin vielä jotain siitä, että Peikolla ei ole kunnon piiskaa kotonaan. Kiemurtelua pois Peikon kämmenen alta. Tämän seurauksena Peikko tuli kokonaan päälleni makaamaan, ja puri selkääni – noh, varmasti niin kovin kun hampaista lähtee. Kipu oli todella kova. Kiltti, sattuu, kiltti oikeasti. Jossain kohtaa kipu loppui. En rauhoitu vieläkään. Toinen samanlainen annos perään. Lähes hyperventiloin. Selkääni särkee. Silti jatkan inttämistä. Kolmas kerta. Sanoo toden. En jaksa enää laittaa vastaan, vaan odotan, että kipu loppuisi. Kipu on vienyt kaikki voimani sekä ajatukseni haluamisesta ja vastaan sanomisesta.

Peikko kertoo lähtevänsä suihkuun ja laittavansa minulle kahvin tippumaan. Ja ilmoittaa, että aamupala syödään sitten yhdessä. Keräilen itseäni, jomottavaa selkääni ja itsetunnon rippeitäni sängyssä vielä kun Peikko tulee suihkusta. Nousen aamukahville. Mumisen vielä muodon vuoksi jotain, ja mulkoilen Peikkoa kulmieni alta. Haluni ja taistelutahtoni on kuitenkin sillä kertaa nujerrettu. Alistuminen ei käy minulta tuollaisissa tilanteissa luontaisesti tai mitenkään elegantisti. Mutta näköjään se käy, kun laittaa kovan pään kohtaamaan tarpeeksi kovaa kipua.

Illalla juttelimme vielä koneella siitä, että miten toimintatapa toimi käytännössä ja oliko se tilanteeseen oikea ratkaisu. Hyvinhän se toimi ja ainoa oikea ratkaisu, totesimme kumpikin :-). Nyt painun sänkyyn parantelemaan jomottavaa selkää.

tiistai 8. tammikuuta 2013

Blondi kysyy Peikolta: mikä piiskauksessa kiihottaa 2/2?

Kirjoitin jo useampi kuukausi sitten piiskauksesta ja aina välillä lupaamani loppuosa on tullut mieleeni, mutta jostain syystä hyvää kirjoitusflowta ei ole aiheen ympäriltä löytänyt. Nyt olisi hyvä flow, joskaan se ei ole koskaan tae hyvästä tekstistä vaan niin kuin nytkin siitä, että pidän lupaukseni.

Koska ensimmäisellä kerralla en saanut tekstiä valmiiksi, vaan lupasin siihen palata myöhemmin, niin huomasin tämän lupaukseni jälkeen "kerääväni" aineistoa. Ei ollenkaan niin, että olisin keräillyt sen useampia piiskauskokemuksia, mutta huomasin piiskaan tarttuessani välillä suhtautuvan siihen hieman analyyttisemmin.

Vaikka haluan tuottaa nautintoa naiselleni (tässä yhteydessä hyvä sanoa myös rakkaalleni) monella tasolla, niin miksi nautin tuottaessani kipua hänelle?  Että voin käyttää koviakin otteita leikkiessämme, kuten hampaitani, ei ole täysin verrattavissa piiskaukseen, vaikka molemmissa kipua syntyykin. Hampaat voivat pureutua blondiin helpostikin kiihkon hetkellä, mutta piiskauksessa on jotain muuta. Usein tämä muu liittyy henkiseen tilaan, sillä vaikka piiskaus aina maistuu hyvälle, niin ehdottomasti parhaimmalle se maistuu silloin, kun piiskaukseen on syy. Vaikka blondi on omasta mielestään "aina tarpeeksi kiltti", niin siltä yllättäen eteen tulee tilanteita, jolloin pieni kurinpalautus on paikollaan. Jos tällöin käytän tilanteen kuittaamiseen piiskaa, se tuntuu erityisen makealta.

Dominoivana voin toki piiskata ihan siksi, että haluan. Yleensä se on osana (esi)leikkiä ihan samalla tavalla kuin vaikka suuseksi. Tällöin piiskaus on useasti hellempää. Enemmän hyvää fillistä kuin kipua. Vaikka takapuolen lämmittelyä. Joskus löytäessäni piiskatessa hyvän tilan, rytmin ja flown saattaa blondi vaipua omaan tilaansa (subspace), jolloin oma nautinto kasvaa hänen kauttansa.

Fetissini vaikuttavat selvästi myös piiskauksiini. Koen äärimmäisen nautittavana tilanteen, missä olen ajanut blondini aivan äärimmilleen kiihkosta, tilaan jossa hän hokeen "kiltti, kiltti, kiltti", mikä selkokielisenä tarkoittaa suunnilleen "Olen ollut tooooosi kiltti tyttö, joten saisinko laueta?". Jos kiusaan vielä pienen hetken ja vaihdan toiminnan piiskaukseen, saatan tuntea valtani ytimen. Blondini, joka juuri pyöri orgasminsa huulilla joutuu nyt keskittymään piiskaan. Yleensä tätä kaavaa on  mahtava jatkaa. Piiskata kunnes blondini raja tulee vastaan, sitten jatkaa piiloittelevan orgasmin metsästystä, palata piiskaan jne.

Huomaan taas kirjoittavani enemmän käytännöstä kuin vastaavani kysymykseen. Uskon kuitenkin että pohjimmiltaan suurin nautintoni tulee edellä sivutusta vallan tunteesta. Siitä, että voin tehdä jotain tällaista, ja ihminen jota rakastan ja arvostan yli kaiken, ottaa sen kaiken vastaan. Onko minussa pieni palanen sadistia, joka nostaa päätään sillä hetkellä kun piiskaan tartun, on hyvin vaikea kysymys. Tavallaan olisi helppo vastaus lokeroida itsensä pikkusadistiksi, mutta en vaan usko siihen omalta kohdaltani. En voi täysin sulkea estetiikkaakaan pois. Kaunis nainen edessäni, vallassani. Piiskan heilautus, ääni ilmassa, iholla ja blondini huulilla. Kauniit jäljet iholla.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja jotain pitää vastata jo Lena Risukasan vuoksi, ja niinpä vastaan ytimekkäästi: valta, fetissit ja estetiikka.

Asiaa hieman sivuten haluan kertoa yhden kokemuksemme ja ajatuksenjuoksumme joulun ajalta. En tiedä oliko joulupukki ajatellut blondin olleen erityisen kiltti, kun toi hänelle pitkästä aikaa useamman lahjan vai erityisen tuhma kun yksi lahjoista oli bastardo. Tämä piiska oli minullekin uusi tuttavuus, mutta ulkopuoliselle bastardon ulkonäköä voisin kuvailla hyvin autonantennimaiseksi. Hyvin häijy piiska joka tapauksessa. Nyt en muista tarkalleen mikä johti siihen, että bastardoa ensimmäisen kerran kokeilimme. Viimeisen piiskaniskun edellä pyysin blondia vetämään happea ja kertomaan koska iskunsa haluaa. Tämän iskun jälkeen blondi valahti polvilleen ja itki kivusta. Jälkeenpäin olimme hieman molemmat järkyttyneinä. Blondi siitä, että miten joku joka rakastaa häntä voi satuttaa niin paljon, ja minä taas miten voin satuttaa rakastani niin paljon. Jatkoimme hellitellen ja jutellen.

perjantai 4. tammikuuta 2013

Blondi: Punaisia ja mustia palloja

Minun tehtäviini on kuulunut jo pitkään pitää huolta siitä, että hyrrä on aina valmiiksi ladattuna. Se toimii ihan näppärästi johdonkin kanssa, mutta mutta… Annettu tehtävä on tehtävä, ja siitä on pidettävä sovitusti kiinni. Lataan kiltisti hyrrän aika joka leikin jälkeen. Muistan kun sain tehtävän, niin saatesanat olivat: ”Se on sinun omaksi parhaaksesi.” Mikä on täysin totta, koska minähän siitä hyrrän käsittelystä pääsen nauttimaan. Eilen kuitenkin muistin lähes heti, kun Peikko otti hyrrän laatikosta, että olen unohtanut ladata sen sitten viime kerran. Leikimme pitkän hetken hellästi ja sain myös nauttia hyrrästä, jonka lataus veteli viimeisiään. Lopetimme siten, että Peikko laukesi sisälleni.

Makoilimme sängyllä ja keskustelimme unohtuneesta tehtävästäni. Vakuutin Peikolle, että olin ollut vain muistamaton, en välinpitämätön. Peikko muistutti minua myös yhdestä konditionaalivirheestä, jonka olin viime leikissä tehnyt. Muistin kyllä asian, koska rintani olivat edelleen arkoina virheen jäljiltä. Hyrrään liittyen vakuutin Peikolle, että se toimii johdon päässä ihan yhtä hyvin, ja annoin ymmärtää, että voisin ottaa vastaan vielä lisääkin seksiä.

Peikko hetken mietittyään totesi, että tästä tuleekin hauskaa. Koska en ollut muistanut ladata hyrrää, kertoi hän roikottavansa minua laukeamisen partaalla, mutta en saisi lupaa tulla. Hän kasasi tyynyjä selkäni ja niskani alle niin, että olin puoli-istuvassa asennossa, käski minun levittää jalkani ja pitää silmät koko ajan auki. Koska Peikko tietää jo erittäin hyvin mistä nautin, käytti hän tätä tietoa melko häikäilemättömästi hyväkseen. Hän työnsi neljä sormeaan spermasta valuvaan emättimeeni, otti hyrrän toiseen käteensä ja aloitti. Lempiasentoni, sormet, hyrrä, Peikon sperma, se että joudun katselemaan. Kerta toisensa jälkeen. Alusta lähes loppuun. Huipulle, mutta ei ihan. Anelin, pyysin, hoin kiltti kiltti kiltti Peikko, saisinko kiltti laueta. Koko ajan Peikkoa silmiin katsoen tai hänen kättään sisälläni katsoen.

Peikko: ”Sähän olet laskenut allesi.”

Blondi: ”Ei kun en mä ole, ne on sun…”

Peikko: ”Niin, mutta sä olet kuitenkin laskenut ne allesi…”

Blondi: ”Jooh.” Kuulen kun joku puhuu minulle jotain. Jostain kaukaa. Haluan vain laueta. Päässäni sinkoilee mustia ja punaisia palloja. Valun ja jalkani tärisevät. Kuulen, että Peikko puhuu, mutta en hahmota enkä ymmärrä sisältöä. Katson Peikkoa silmiin, mutta en kuitenkaan näe. Peikko lopettaa taas jälleen kerran.

Peikko: ”Kuulitko sä, mitä mä sanoin sulle? Että sulla oli jotain, joka sun pitäisi muistaa jatkossa vähän paremmin.”

Blondi: Tiedän, että Peikko puhuu minulle, mutta en hahmota edelleenkään sisältöä. Olen varmastikin vastannut jotain, mutta minulle ei ole ajatustakaan siitä, mitä olen sanonut. Rekisteröin Peikon puoliksi huvittuneen hymynpoikasen. ”Kiltti kiltti saisinko tulla? Antaisitko mun kiltti tulla?” Peikko sanoo taas jotain, ja yritän aidosti hahmottaa, mutta halu on liian suuri. En hahmota mitään muuta kuin jalkovälini. Hän lopettaa jälleen kerran, ehkä vähän pidemmäksi aikaa. En oikeasti tiedä. Ehkä hän läpsii minua kasvoihin. Ehkä hän pyyhkii spermaisia sormiaan kasvoihini. Ehkä sanon noin sata kertaa, että haluaisin tulla. En tiedä.

Peikko: ”Mä sanoin sulle jotain…”

Blondi: Kuulen puhetta yhdessä sovituista asioista ja säännöistä ja niiden noudattamisesta. ”Joo, mä lupaan.”

Peikko: ”Mitä sä lupaat? Sähän nyt lupaat tuossa tilassa vaikka kuun taivaalta. Sano, mitä sä lupaat.”

Blondi: Tunnen, että olen taas laukeamaisillani ja Peikko lopettaa. Kelailen hitaasti edelleen. ja katselen Peikkoa silmiin. Saan ehkä viidessä minuutissa huokailtua toimintakyvyttömästä päästäni esille lauseet sana kerrallaan. ”Lupaan, että huolehdin hyrrän latauksesta jatkossa. Lupaan, että käytän pyytäessäni konditionaalia. Saisinko nyt tulla, Peikko kiltti, saisinko kiltti?”

Peikko: ”Kumman sä luulet olevan sulle hyödyllisempää muistamisen kannalta – sen, että sä saat tulla nyt vai sen että mä jätän sut ilman?”

Blondi: Taas minulta kysytään jotain. Kelaan, kelaan, kelaan. Ja ymmärrän vihdoin kysymyksen. Aidosti pitkää pohdintaa. ”Et sä voi kysyä multa tuollaista!” Hermostunutta naurua. Koska en oikeasti pysty valehtelemaan Peikolle, niin vastaan epätoivoisesti nyyhkäisten: ”Sen, että sä jätät mut ilman.” Valahdan takaisin tyynyille puoli-istuvasta asennosta, johon olen itseni nostanut. Ja valmistaudun siihen, että sormet otetaan pois sisältäni ja jään ilman. 

Seuraava asia, jonka muistan, on kaksi peräkkäin tullutta maailmaa suurempaa orgasmia. Ehkä intensiivisimmät koskaan, mitä olen saanut. Muistan, että kysyin oikeaoppisesti niihin lupaa. Muistan hokeneeni noin sata kertaa kiltti, kiltti, kiltti. Teen sitä btw nykyään myös kun masturboin. Olen ehdollistunut kysymiseen niin hyvin, että en osaa edes tulla itsekseni, ilman että hoen kilttiä, tai anna, anna, anna. Muistan selkäni vääntyneen holtittomasti kaarelle, ja sen, että toinen orgasmi alkoi siitä mihin ensimmäinen loppui.

Seuraava muistikuvani on siitä, kun Peikko kääri minut peiton sisälle. Kuulin veden kohisevan, ja ymmärsin Peikon olevan suihkussa. Yritin saada hengitystäni tasaantumaan. Jossain kohtaa Peikko tuli taas viereeni silittämään minua. Mustat ja punaiset pallot jatkoivat sinkoilemista päässäni. Tunsin olevani taas vähän kokonaisempi.