Peikon pääsiäisleikki: etsi muna

Yhteistyö ja avunantosopimus (FWB) pikkuisen kanssa jatkuu. Leikkisuhde on saanut hauskoja piirteitä, sillä yleensä elän varsin hetkessä, ihollakin, mutta nyt olen huomannut kehitteleväni tapaamisiimme jotain kivaa ekstraa, ihan yhteistyö ja avunantosopimuksen hengessä. Samaisessa hengessä kyselin pikkuiselta viikon aikana kaikkea mielenkiintoista, kuten vaikka hänen kuumimmat fantasiansa, ja pitääkö hän peppuleikeistä. Vastauksena sain varsin pitkän listan fantasioiden kuvauksista ja maininnan, että peppukokemuksia on vain vähän, mutta että ne vähätkin olivat olleet varsin kiihottavia. Siitä se sitten lähti.

Olimme nauttineet tervetulokahvit ja jutelleet hetken niitä näitä. Siirtyessämme olohuoneen puolelle nappasin piilottamani hupun, vedin sen pikkuisen päähän, tartuin häneen lujasti kiinni ja raahasin hänet makuuhuoneeseen. 

Olin sitonut kolme isoa lieriötyynyä yhteen muodostaakseni isomman pyramidin kaltaisen lierieön ja paiskasin pikkuisen mahalleen sen päälle. Ajatukseni oli, että hänen takapuolensa nousisi näin sängystä kivasti korostuen ylös ja antaisi Peikolle hyvän työalustan. Kiinnitin pikkuisen kädet ja jalat tiukasti X-asentoon. Tämän lisäksi kiinnitin vielä nahkakahleet hänen polivtaipeisiinsa ja levitin jalkoja entisestään levälleen. Myhäilin tyytyväisenä työalustaani.

Aloitin muutamilla läimäyksillä, mutta pian sormeni tunkeutuivat hänen sisäänsä ja samalla hetkellä alkoi pikkuisen ulina, ja pyyntöjen sarja laukeamisluvasta. En ollut kovin häveliäällä tuulella ja huolimatta mantrasta:

-“Saisinko tulla? Saisinko tulla!? Saisinko TULLA?! SAISINKO TULLA?!?!?!”, 

vastasin tylysti: 

-“ET!”. 

Liukastin muutaman sormen ja työnsin ne pikkuisen takapuoleen. Huomasin pienen varovaisen inahduksen, mutta pian moottorin kierrokset veivät mukanaan. Eikä aikaankaan kun toinen käteni työsti pikkuisen pillua, toisen työstäessä hänen peppuaan vikinän tahdissa. Pikkuinen pyöritti lantiotaan käteni tahdissa, hänen jatkaessaan mantraansa. Päätin heltyä hetkeksi ja sanoin laskevani viiteen. Jatkoin hänen reikiensä työstöä ja huomasin helpotuksen hänen eleissään orgasmin saapuessa. Lähestyessäni numeroa viisi, poistin käteni hänen pillustaan, jatkoin vain toisella kädellä ja annoin luvan laueta. Pikkuinen kiemurteli allani, mutta koska tilanne oli hänelle varsin uusi, orgasmi karkasi. Hän käänsi päänsä minua kohti ja huusi turhautuneena:

- “Onko tämä oikeasti sinusta hauskaa!?!”.

-“Erittäin hauskaa!”, vastasin huvitttuneena naurahtaen.

Päätin lisätä kierroksia ja työnsin pikkuisen sisään Lelon kauko-ohjattavan kananmunanmuotoisen vibran. Käänsin kaukosäätimestä vibran päälle ja otin vielä wandin käteeni, minkä painoin pikkuisen klitorikselle sormeni työstäessä hänen peppuaan. Näytti siltä, että pikkuinen sekosi allani. Hän huusi suoraa huutoa, aneli lupaa laueta, kiemurteli ja huusi lisää. Sanoin pikkuiselle rauhallisesti:

- ”Kun pyydät lupaa laueta, se tehdää nyt näin, saisinko laueta sormesi perseessäni?”.

Hetken ehdin kuvitella, että sanojen ulos saaminen pikkuisesta olisi vaikeaa, mutta kiima hoiti tehtävänsä, ja lause tuli saman tien nätisti. Annoin luvan, pikkuinen laukesi ja Lelon vibra lennähti hänestä ulos. Naurahdin, työnsin lelun takaisin ja kerroin, että tämä kannattaisi pitää sisällään, jos tästä noin pitää. 

Tämän jälkeen illan mantraksi muodostui: “Saisinko laueta sormesi perseessäni?”. Kyllä hän sai, ja seuraavalla kerralla munavibra lensi taas hänestä ulos.  Mietin leikkisästi pitäisikö vetää lakanaan merkki ennätyksen kunniaksi, mutta päätinkin laittaa sormeni tulpaksi, ja nauttia tilanteesta.  

Seuraavana päivänä siivotessani makuuhuonettani löysin kaukosäätimen, mutta munavibra oli hukassa. Naurahdin ääneen miettiessäni kuinka kauas moinen voi lentää. Samantien lähti leikkimeilinen viesti:

- Mä tässä vähän siivoilin ja silmiini ei osunut sitä pientä suristinta, "munaa", joka oli sisässäsi. Onko sinulla siitä joku muistikuva?

- On muistikuvia ja hetkellinen paniikki siitä että se jäi sisääni, mutta olisin varmaan huomannut sen masturboidessani. 😇

Pölyisiä ajatuksia

Kuulun nyt 4 ihmisen polykuvioon. Uskallan näin sanoa vaikka omaan tiukat polymäärittelyt. Ihan kaikkia omia määrittelyjäni en ole voinut merkata tapahtuneeksi, mutta nekin kuittaantuvat vielä tämän vuoden puolella. Meitä on minä, hani (joka tästä eteenpäin on lelu), lelun mies sekä rouva johtajatar. Mitens tässä näin kävikään?

Minä ja lelu olemme tässä alkusyksystä asti tutustuneet toisiimme ja  rakentaneet suhdettamme, jonka olemme määritelleet Ds-suhteeksi, missä minä olen Peikko ja hän on leluni. En ole ollut missään vaiheessa huolissani tai mustasukkainen siitä, että lelulla on aviomies kotona. Kaikki negatiiviset tunteet ovat helpompia kun pelataan avoimin kortein. Lelulla tuntui kuitenkin olevan huoli, jonka hän tasaisin väliajoin toi tietooni. Hän pohti, että jos hänellä on aviomies kotona, niin luonnollisesti se voisi tarkoittaa sitä, että minullakin voisi ja saisi olla joku muu ihminen joskus ja tällainen ajatus pelotti häntä. Pelko oli hyvin ymmärrettävää sillä olemmehan rakentamassa kaunista Ds-suhdetta ja ajatus uudesta ihmisestä kuviossa saa paholaiset hakkaamaan ajatuksia.

Syksyn aikana olen vaihtanut kuulumisia vanhan hyvän ystäväni kanssa, jota kutsun vaikka johtajattareksi. Hän on ihminen, jonka kanssa on aina ollut helppo jutella. Hänen oma elämänsä on ollut melkoisessa murroksessa ja kun nyt syksyllä hän on saanut vähän omia palasiaan kokoon hän on syystä tai toisesta viestitellyt aina välillä kanssani, mikä on ollut mukavaa. Jossain viestittelyn välissä, muutama kuukausi sitten, hän kuitenkin heitti vähän kuin puskasta että voisiko meillä olla joku juttu, vaikka FWB? Olin yllättynyt tästä, monestakin syystä, ja vastasinkin että minulla on upea juttu menossa lelun kanssa, enkä halua kikkailla.

Kuitenkin kuvio kutkutti mieltäni, kahdesta isosta syystä. Ensinnäkin johtajatar on tosi hyvä tyyppi ja toisekseen olisin hyvinkin valmis lähtemään suljettuun polykuvioon. mikä voisi samalla tuoda rauhan leluni pohdinnoille. Niinpä rohkaistuin ja edellä mainituin perusteluin esitin asian lelulleni. Mitä jos meitä olisi suljetusti neljä? Suljetulla tarkoitan olotilaa, missä kaikilla on hyvä olo juuri näin eikä kellään ole tarvetta lisäihmisille. Alkushokin jälkeen, mitä enemmän leluni asiaa pohti, sitä paremmalta se hänestä tuntui. Lopulta hyppäsimme kuplaamme sisään. Nyt olemme tilanteessa, jossa kaikki vähän ihmettelee tahoillaan mitä tapahtuu ja miltä mikäkin tuntuu. En ole kokenut mustasukkaisuuden aaltoja mistään suunnasta tai muutenkaan negatiivisia viboja. Tilanne on kaikille ideaali juuri nyt, niin mitäpä jos vaan nautitaan.

Hassuinta tilanteessa lienee se, että kukaan meistä ei asu samalla paikkakunnalla paitsi luonnollisesti lelu ja hänen miehensä. Niinpä omat suhteiluni ovat tähän asti olleet täsmäiskuja asunnollani tai hyvin satunnaisesti johtajattaren asunnolla. Johtajatarta näen harvakseltaan, mutta silloin yön yli, kun taas leluani näen viikottain ja joskus yön yli. Kun pysähdyn tätä kaikkea pohtimaan, niin olen äärettömän tyytyväinen tilanteeseeni.

En silti halua väittää, että kaikki olisi helppoa ja mutkatonta. Ei todellakaan. Iltaisin on useasti ikävä ihoa, mikä ei välity whatsup.n kautta. Kun katson leffaa, niin useasti pohdin kuinka kivaa olisi jos joku jakaisi leffan ja salmiakit kanssani. Minun pääni tuottaa välillä jopa hassuja omistushaluisia ajatuksia, joissa nainen jakaisi arkeni, haaveeni, unelmani, suruni ja koko elämäni kanssani saman katon alla. Tällöin kuitenkin puhallan pölyt pois ajatuksistani ja kertaan itselleni mitä kaikkea ihanaa ja kaunista minulla on juuri näin.