Olen viime kuukausien aikana joutunut selittämään ja perustelemaan omaan suhtautumistani monisuhteisuuteen ja tarkemmin polyamoriaan. Huomaan, että vaikka olen mielestäni ollut aika hyvin kartalla omien tuntojeni ja ajatusteni kanssa, niin sitä ei ole ollut helppo selittää pelilaudan ulkopuolelle. Niinpä pohdin jos yrittäisin kirjoittaa ajatuksiani ylös, se voisi tuoda vastauksen kyselijöille ja ehkäpä jalostaa omiakin ajatuksiani.
Minulle polyily on ensisijaisesti merkityksellisiä ihmissuhteita. En ole kiinnostunut irtotavarasta ja se ymmärtääkseni ei edes mahdu polyilyn alle. Merkityksellinen ihmissuhde taas tarkoittaa kohdallani sitä, että jos olen kiinnostunut tutustumaan mitä löytyy vastakappaleen housuista, niin olen kiinnostunut hänestä myös ihmisenä ja toisin sanoen siis siitä mitä löytyy hänen piponsa alta.
Kysymys mikä minulle on esitetty viime kuukausina useasti kuuluu ytimekkäästi, "miksi sinulle ei yksi riitä?". Tätä kysymystä olen paljon pohtinut ja yrittänyt löytää siihen kuningasvastausta, mitä luonnollisesti ei ole olemassakaan. Kuitenkin, kun tämä seuraavan kerran minulta kysytään ajattelin täräyttää vastapalloon "miksi juuri minulle pitäisi yksi riittää?". Mutta miksi sitten haluan että minulla olisi useampi merkityksellinen suhde? Minulla on ollu paikoin rankka, äärimmäisen tylsä ja jopa traaginen elämä. Pidin itseäni tiukasti sekä fyysisessä että henkisessä kaapissa melkein 40 vuotta ja kun se kaapin ovi vihdoin aukesi olen selkeästi pyrkinyt elämään eräänlaisen eettisen hedonismin mukaan. En kuitenkaan väitä, että mittaisin kaikki tekoni tai tarpeeni sen mukaan kuinka paljon mielihyvää ne minulle tuottavat, mutta jonkinmoisena ohjenuorana se on kyllä mukana kulkenut. Joku voisi sanoa, että maksan 40 vuoden mittaista mielihyvä velkaa, eikä hän välttämättä täysin väärässä olisi.
Velkataakastani huolimatta en pidän itseäni huonona velanmaksajana vaan ennemminkin hyvin vastuullisena ja eettisenä. En ole kiinnostunut hakemaan pikavippejä sieltä ja toista täältä. Yleensä jos etsin seuraa, niin tälle suhteelle on olemassa jokin kolo elämässäni ja kerron sen myös tarkkaan tutustuessani ihmisiin. Minulle on myös tärkeää, että kaikki ihmiset joiden kanssa olen suhteessa tietävät paikkansa/roolinsa elämässäni ja he myös itse haluavat olla siinä. Esimerkiksi jos etsin satunnaista kainaloseuraa, jonka kanssa intiimi kanssakäyminenkin on mahdollista, niin kerron tarpeeni ja oletan vastapuolen etsivän myös samanlaista suhdetta jos hän haluaa seuraavan askeleen kanssani ottaa.
Mitä pidemmällä tämä postaus etenee, sitä vahvemmin alan miettimään miksi minun edes pitäisi perustella kenellekään elämäntapaani. Jos tekisin oikeasti jotain väärää, rikkoisin lakia tai sydämiä, niin olisi oikeutettua arvostella minua. Jos kuitenkin elän mahdollisimman reilusti ja eettisesti omaa hedonismiani ja polyisyyttäni, niin se ei ole keneltäkään pois. Minut voi hyväksyä ihan tällaisena tai sitten siirtyä seuraavaan hahmoon.
Ei polyamoria ole kuitenkaan minulle mikään helppo nakki vaikka suuntaviivat edellisissä kappaleissa vedin suoriksi. Luonnollisesti jos minulla on muita suhteita, niin muita suhteita voi olla myös kumppaneillani. Jos minä esim. dominoivana päättäisin että minulla saa olla muita suhteita, mutta minulle alistuvilla ei saisi olla, niin mielestäni sillä ei ole mitään tekemistä polyamorian kanssa vaan hyppää lähelle kusipäisyyttä ja heikkoa itsetuntoa. Minä painin aivan samojen mustasukkaisuuden ja riittämättömyyden -tunteiden kanssa kuin muutkin, mutta haluan olla parempi ihminen ja päästä lopulta siihen ajatusmaailmaan että toisten hauskanpito ei ole minulta pois.
Luonnollisesti tunteet saattavat vaikeuttaa monia polyastelmia. Minä tunnen asiat vahvasti ja ihastun helposti, minkä koen vahvuutena, mutta niin paljon kuin haluan rakastaa ja sanoa sen ääneen, niin sen sanon kun se tulee sydämestä. Minulle polyamoria tuo mahdollisuuden elää sellaista ihastumisen, välittämisen ja rakkauden kenttää, mikä on juuri minulle sopiva. Tietysti oletan, että jos kentälleni tulee uusi pelaaja hän tietää mihin seuraan hän on liittynyt ja mitä pelipaikkaa hän tulee pelaamaan. Tämä kenttä mahdollistaa minulle myös tulisesti rakastumisen ja haluaisin tällöin puhua kohdallani primäärisuhteesta. Tämä suhde olisi vahva yksikkö, jonka ympärille kaikki muu rakentuvat. Tämä suhde olisi vahva yksikkö, jonka ympärille kaikki muu halutaan yhdessä rakentaa. Tässä suhteessa ymmärretään se, että muut ihmmissuhteet eivät ole uhka vaan mahdollisuus.
Loppujen lopuksi kyse lienee siis jonkinmoisesta yhteisestä polykuvion sisältämästä mielihyvästä, jota haluan jokaisen siinä kuviossa mukana olevan kokevan. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että polyamoria olisi tarkoitettu tai sopisi kaikille tai sitä että polyt olisivat jotenkin parempia ihmisiä kuin muut. Vaan se tarkoittaa minun kohdallani sitä, että minä olen poly ja sellainen haluan olla jatkossakin.
