1. Päivä

Nukke on levoton otus, sopivasti haasteellinen monella tasolla. Hän ottaa tilansa, mutta viihtyy jaloissakin. Hän lupaa, ettei utele, mutta tunnin päästä kyselee lisää. Hän miellyttää, tuntee täysillä, kantaa hampaanjäljet ylpeydellä ja väsyttää turhautuneen itsensä metsässä. Niinpä en oikeastaan ollut yllättynyt, kun sain iltamyöhään sänkyyni seuraavan pyynnön.

- Olisi myös sellainen pyyntö, että voisinko saada jonkun kivan etätehtävän? Muuten tämä levottomuus ja turhautuneisuus alkaa käydä vähän liian haasteelliseksi... Ja itseni läpsiminen on vähän ikävää...

Suhtaudun etätehtäviin tietyllä kriittisyydellä. Pidän kyllä etätehtävistä, niiden valvomisesta ja ennen kaikkea etätehtävien raportointiin tutustumisesta. Minusta etätehtävien pitää olla jotain sellaista, mikä tukee jo olemassa olevaa suhdetta sekä etätehtävien tekijää. Kävimme illalla vielä lyhyen keskustelun aiheesta, ja nuken lisätoiveena oli, että tehtävät voisivat sisältää kipua ja poistaa levottomuutta. Ja sellaisia, että hän voisi tehdä ne työpaikallaan. Lupasin pohtia asiaa. Nukahdin hieman levottomin mielin tehtävien hypellessä ajatuksissani.

Aamulla sain muutaman langanpään kiinni muistellessani vanhempia nuken kanssa käymiämme keskusteluja sekä asioita joissa toivoin nuken kehittyvän. Hetken kelailin lankoja käsissäni eikä aikaakaan kun kerä oli valmis. Myöhemmin aamulla ilmoitin, että säännöt ovat hänen sähköpostissaan, johon hän pikaisesti vastasikin.

- Kiitos. Mun on lähdettävä kohta töihin, joten yritän olla lukematta sitä ennen sitä 

Kerroin, että säännöt luetaan heti, koska niitä saatetaan joutua soveltamaan jo tämän päivän aikana ja tehtävienanto alkaa nyt. Nukke luki seuraavan etätehtävälistan:

Nuken etätehtävät: 

Jokainen kohta tehdään mahdollisuuksien rajoissa nukke -panta kaulassa.
Seuraavat tehtävät on suoritettava joka päivä. 

1.) Tee töitä joka päivä vähintään tunti pepputappi sisälläsi. Tähän tuntiin pitää sisältyä keskustelua joko työkavereiden tai asiakkaiden kanssa. 

2.) Runkkaat joka päivä itsellesi orgasmin pepputappi sisälläsi. Teet sen laskemalla ääneen 5-4-3-2-1-orgasmi.  

3.) Teet vartaloosi selkeä jäljen jollain luonnosta saatavalla materiaalilla. Hyvästä mielikuvituksesta plussaa.  

4.) Jos sinulla on kamera mukanasi, otat vähintään kaksi kuvaa edellisistä toimenpiteistä tai lopputuloksesta. Hyvästä mielikuvituksesta ja Peikon miellyttämisestä plussaa.  

5.) Kirjoitat jokaisesta päivästä Peikolle viestin, jonka sisältönä on miten tehtävät ovat onnistuneet sekä todisteena olevat valokuvat. 

Hyvästä suorituksesta on luonnollisesti tiedossa palkkio. Heikommasta jotain muuta.  

- Peikko

Kävimme jatkoksi vielä lyhyen keskustelun.

- Kiitos Peikko, tuo töiden tekeminen pepputapin kanssa on haasteellinen. Työssä pitää kyetä juoksemaan ja toimimaan nopeasti tarpeen tullen.

- Ymmärrän, onko silti mahdollista?

- Ja pepputapini on hännällinen, mutta teen parhaani.

- Juuri näin. Tätä odotinkin.

- Tehtävät ovat oikein mieluisia.

- Minä melko nihkeästi keskustelen näistä ehdoista, joten jos nämä ovat tehtävissä, niin sitten ei mutinoita. Ymmärretty?

Raportointi nuken silmin:

En ikinä vie töihin mitään kassia tai muuta sellaista. Nyt jouduin miettimään mihin pakkaan hännän mukaan. Otin sen kangaskassiin ja jätin sen takahuoneeseen. Myöhemmin työtehtävän sopivasti vaihtuessa totesin, että sitä voi tehdä oivasti hännän kanssa. Menin takahuoneeseen ja laitoin hännän paikoilleen kyykyssä. Kuka vaan olisi milloin vain voinut tupsahtaa sisälle.

Marssin halliin ja kävin töihin. Olo oli aika veikeä. Tuntui jännältä olla ihan muina miehinä ja kukaan työkavereista ei tiennyt mitä mun hameen alla tapahtuu. Mistä minä tiedän mitä heidän hameidensa alla tapahtuu...

Kun tunti oli kulunut, mä olin aivan märkänä ja laitoin sulle viestin. Menin vessaan ja otin hännän pois.

Koko päivän on siitä lähtien ollut levoton olo. Pidin oman siestan ja kävin yhdessä polulla olevassa rakennuksessa. Sinne pääsee kolmesta suunnasta sisään ja kaikkialle on avoimet ovet. Jälleen minut olisi aika helposti voinut yllättää. Laitoin sormet sisälleni ja leikin hetken aikaa. En kuitenkaan pystynyt keskittymään saattamaan toimenpidettä loppuun. Sitäpaitsi ajattelin hoitavani tehtäväni myöhemmin tapin kanssa.

Vähän aikaa sitten tulin omaan mökkiini. Luin viestisi pannasta. Laitoin sen kaulaan ja etsin rinkastani lasisen dildoni. Kastelin sen liukkarilla asetuin mukavasti patjalleni, polvilleni leveään asentoon ja istuin dildon päälle niin, että se pikkuhiljaa sujahti peppuuni. Otin wandini esiin ja laitoin sen päälle. Kuuntelin samalla tarkkaan kuuluuko ulkoa mitään ääniä. Jännitti käyttää surisevaa laitetta kämpässä, missä seinät ovat pahvia ja yleinen vessa vielä seinän takana. Alkoi tuntua siltä, että tulen pian ja muistin laskutehtävän. Ajattelin sua kuuntelemaan, kun lasken kiltisti. Sanoin itselleni "Saat tulla" ja tulin.

Menin terassille pesemään dildoni vadissa ja jälleen kerran katselin onko ketään näköpiirissä tai tietyssä kohdassa toisen kämpän olohuonetta. Muiden olohuoneesta näkee mun terassille suoraan. Ei ollut ja pesin sen.

Vein dildon takaisin sisälle ja lähdin viereiselle kalliolle. Menin pienen nyppylän taakse, istahdin jäkälämättäälle paljaan pyllyni kanssa, taitoin katajasta piikkisen oksan ja piiskasin sillä vasenta reittäni niin pitkään, että se alkoi kirvellä ja punastua. Olin aivan hiljaa. Toivoin sinua siihen viereen ja jatkavan siitä. En itse kyennyt tekemään sitä enempää, mutta tiedän ja toivoin, että sinä olisit jatkanut.

Menin takaisin sisälle, otin pannan pois ja kirjoitin tämän.

Kiitos tästä tehtävästä. Toivottavasti vastaus oli mieluinen. Tehtävä ainakin oli.

Blondi: Veteenpiirrettyjä viivoja

Olemme Peikon kanssa pohtineet viime aikoina paljon rajojamme ja sääntöjämme. Luottamusta ja sen rikkomista. Meillä on nykyään elämässämme yhteinen nukke, josta pidämme parhaamme mukaan huolta. Nukke on Peikon leikkikaveri, ehkä jopa vähän myös minun. Tosin minulla on asian, tai siis oman estoisen pääni kanssa vielä jonkin verran työstettävää. Että minäkin joskus voisin leikkiä jonkun muun kanssa? Muutakin kuin piiskata tuttuja bileissä.

Nukke on Peikon ensimmäinen vakituinen leikkikaveri meidän parisuhteemme aikana. Vaikka muitakin on ollut, on kyse ollut lähinnä yksittäisistä tai muutamista leikkikerroista. Joista ei ole ollut tarkoituskaan tulla mitään vakavampaa tai jotka eivät ole toimineet niin hyvin, että niistä olisi tullut jotain vakavampaa.

Nyt elämässämme on ihminen, joka näyttää asettuvan kuvioomme hyvin vakituisemmaksi osaksi. Sekä ihmisenä, ystävänä että pervona. Kokonaisuutena. Jotenkin asiat tuntuvat loksahtelevan paikoilleen omalla painollaan luonnollisesti. Ilman suuria ponnisteluja.

Samalla olen taas kerran päässyt tutkailemaan omaa mustasukkaisuuden tunnettani tai oikeastaan sen puuttumista. Jostain syystä iso kasa yhteiskunnallisia yksiavioisuuden normeja yrittää tunkea päähäni. Että minun tällaisessa tilanteessa pitäisi olla mustasukkainen. Olen todella miettinyt ja pohtinut asiaa. Tutkinut itseäni. Kääntänyt ja vääntänyt. Ja ihmetellyt mustasukkaisuuden puutetta. Olen myös miettinyt sitä, että onko minussa jotain vikaa, kun en ole mustasukkainen? Tai voinko olla niin tunnevammainen, että en yksinkertaisesti tunnista tunnetta? Kuitenkin kaikki ärtymyksen ja ahdistuksen oireet loistavat poissaolollaan, kuten myös psykosomaattiset kivut, jotka yleensä kertovat että päässäni ei ole kaikki kunnossa. Onneksi olen kuitenkin saanut lievän mustasukkaisuuden kokemuksen, joten tiedän, että kykenen tunteeseen.

Eilen Peikko oli sovitusti nuken kanssa liikenteessä. Olimme sopineet, että yhteinen ilta on ok, koska minä en kuitenkaan edes ole kotona, vaan töissä ja koulutuksessa. Eli aika ei ole poissa yhteisestä ajasta. Tulin eilen illalla kotiin melko väsyneenä. Lapsi oli kotona kipeänä, enkä olisi jaksanut pitkän päivän jälkeen olla läsnä. Olin lisäksi luvannut käydä piipahtamassa vanhemman lapsen luona ihan muissa asioissa – sellaisissa, jota Peikko ei olisi voinut hoitaa. Huomasin pienen ärtymyksen tunteen liittyen Peikon poissaoloon. Mutta tunne liittyi hyvin vahvasti siihen, että hän ei ollut kotona jakamassa tilannetta kanssasi eikä siihen, että kenen kanssa hän oli liikenteessä. Sama ärtymyksen tunne olisi herännyt, vaikka hän olisi ollut kuntosalilla tekemässä treeniä. Voidaanko tämä tunne luokitella mustasukkaisuudeksi?

*****

Uuden ihmisen tullessa elämäämme olemme saaneet miettiä myös rajoja. Muistan joskus kirjoittaneeni, että minusta ei tuntuisi hyvältä, jos Peikko harrastaisi penetraatioseksiä jonkun muun kuin minun kanssani. Tuon lauseen jälkeen totesin kuitenkin, että jos hän sitä kuitenkin haluaisi, olisi se minulle todennäköisesti ok tilanteesta ja ihmisestä riippuen. Veteen piirretty, keinotekoinen viiva.  Nyt olemme tilanteessa, jossa tällaista on tehty. Minun luvallani ja suostumuksellani. Huomasin taas jälleen kerran tutkiskelevani, että miltä asia minusta tuntuu. Tai pitäisikö sen nyt tuntua jotenkin erityiseltä? Ei tuntemuksia. Toki turvaseksiasiat puhuttivat ja niistä keskustelimme Peikon kanssa pitkään. Peikko puolestaan on käynyt saman keskustelun nuken kanssa, ja olemme päässeet ratkaisuun, joka tyydyttää kaikkia osapuolia ja on myös turvallinen.

Meistä kahdesta Peikolla on selvästi enemmän työtä mustasukkaisuuden tunteiden kanssa. Koska koko ajan kun hän pohtii omia tekojaan ja rajojaan, käy hän myös dialogia itsensä kanssa. Olisinko minä valmis antamaan blondille samat oikeudet? Karkeasti sanottuna olla toisen miehen pantavana. Vastaus on pohdiskelun jälkeen ainoa mahdollinen eli positiivinen.

Alan vähitellen uskoa yhä vahvemmin siihen, että kun rakkautta jakaa, sen määrä myös lisääntyy. Että rakkauden määrä on ikään kuin lisääntyvä luonnonvara. Kun sitä hoitaa, hellii ja jakaa, tulee sitä myös lisää. Jaettavaksi sekä parisuhteeseen että sen ulkopuolelle. Jotenkin tämän oivalluksen myötä myös polyamoria näyttäytyy ymmärrettävämpänä. Olen ollut aiemmin sitä mieltä, että seksiä voi kyllä jakaa monien ihmisten kesken, mutta rakkautta ei. Nyt alan uskoa, että sekin on mahdollista.

Teemme Peikon kanssa mielenkiintoista matkaa, emmekä tiedä vielä yhtään, mihin se johtaa. Suunta vaikuttaa kuitenkin oikealta, joten se riittää tässä vaiheessa. 

Uuden suuren edessä

Olen ja olemme leikkineet nukkeleikkejä. Kaikki kolme yhdessä syöden, mutta jälkiruoka nautittiin minä ja blondi istuen samalla puolen nuken nautiskellessa kädet kohti kattoa. Jälkihoitona oli keskustelua, naurua ja paljon koskettelua. Yhteistä maistelua siitä, mihin tämä voisi johtaa.

Nukke sai meiltä pannan. Tetriksen askarteleman, nätin, kevyen ja pelkistetyn. Pantaan ei liity mitään suuria omistajan elkeitä, vaan ainakin tällä hetkellä se on melkein kuin yksi elementti muiden joukossa, kuten vaikkapa piiska. Nukella pantaan elemettinä liittyy monenmoista mielenkiintoista, niin miksei hän voisi sen käyttöä harjoitella ja fiilistellä. Tällä hetkellä pantaan liittyy muutamia sääntöjä, joita olemme blondin kanssa asettaneet. Hyvin maukkailta ovat säännöt maistuneet tähän asti, puolin ja toisin.

Nukke oli kutsunut kutsunut meidät molemmat Soen keikalle. Blondi jättäytyi ilomielin pois, sillä proge ja migreeni eivät ole ylimmät ystävät. Aloitin iltamme vääntämällä nuken jalkojeni päälle takapuoli pystyssä lämmittäen sekä kämmeneni että nuken pakarat. Muutenkin ilta jatkui purkaen sadistisia paineitani ja se maistui erinomaiselta. Muutama "saisinko, pliis" anelunkin kuulin. Lopulta päädyin tekemään jotain, tosin aivan luvan kanssa, jota en ole viime vuosina tehnyt kuin blondini kanssa.

Ilta jatkui keikan parissa. Oli hieman kuumottavaa olla "vieraan" naisen kanssa liikenteessä paikassa, jossa periaatteessa voisin törmätä yhteisiin tuttuihin. Julkinen paikka on muutenkin kovin eri kuin makuuhuone. Kävin päässäni melko paljon keskustelua, miten vapautuneesti voisin koskea nukkeen julkisella paikalla. Vaikka olin täysin sovitusti liikenteessä ja tiesin, etten ollut tekemässä mitään mikä loukkaisi blondia, niin silti pääni hannasi vastaan. Saman hannauksen koin vahvasti aikaisemminkin illalla makuuhuoneessa. Ilta kuitenkin jatkuin ja mielikin vapautui. Loppuillasta nojailin seinää vasten nuken nojatessa minuun. Käteni vaelsi nuken hameen alle ja löysi hänen pyhimpäänsä. Nautin nuken kiihtyneen hengityksen tahdissa.

Kotimatkalla annoin nukelle tehtävän kirjoittaa blondille, mitä illan aikana tapahtui, Pyyntö oli kuulemma hieman outo, mutta hän lupasi yrittää. Herätyskello soi aamulla klo 6, ja tehtävän suoritus odotti sähköpostissamme.

Yöllä kotiin, rakkaan vierelle pyöräillessä, tuoksuen nukelle, päässäni sinkoili paljon ajatuksia. Mietin enimmäkseen kuinka onnellinen ja etuoikeutettu olen. Pohdin, kuinka hienoja asioita voikaan luottamuksellisesti tapahtua, kun avaa itsensä ja löytää ympärilleen hienoja ihmisiä. Mietin mustasukkaisuutta ja miten blondi pystyykin nauttimaan tästä tilanteesta.

Jos blondini haluaisi tehdä jotain samanmoista, niin olisinko valmis? Olen sanonut, että en voi tehdä mitään sellaista, mitä en olisi valmis hänelle suomaan ja se pitää. Olenko mustasukkainen nukesta, sillä hänen elämässään on muitakin? Olen tietenkin, mutta se ei saa mitenkään estää nukkea vastuullisesti toteuttamasta itseään. Kasvun paikka minulla. Ketäänhän ei voi omistaa, kuten blondi aina sanoo. Mietin vastuuta nukesta. Jos ja kun hän on osa meidän kuvioitamme, on meillä myös vastuu hänestä. Omalta osallamme voimme kantaa vastuuta hänen hyvinvoinnistaan, kasvustaan ja tarpeistaan. Saavun kotiin ja kömmin nukkuvan blondini viereen. Nukahdan hieman levottomana mutta onnellisena.

Aamupäivällä nukke viestittää, että rikkoo juuri sääntöään, koska ei ole riisunut pantaansa herättyään, vaan halunnut fiilistellä se päällä vielä hetken. Voiko noin suloista olentoa moisesta rankaista? Helposti...

Blondi: Arkipanta ja muita tilpehöörejä

Olen saanut Peikolta uuden kauniin pannan - itse valikoimani. Etsy.comista löytyy muuten aivan ihania pienkäsityöläisten pervotuotteita joka lähtöön. Eniten minua ihastuttavat siellä erilaiset korut ja nahasta tehdyt tuotteet. Panta saapui lähes samanaikaisesti kauniiden nahkarannekkeiden kanssa. En voi muuta kuin ihailla käsityön laatua ja tarkkuutta.

Kauniit <3

Peikko on jo pidempään halunnut ostaa minulle arkipannan. Meillä on leikkejä varten iso, massiivinen musta nahkapanta. Useimmiten se jää kyllä laatikkoon, mutta sillä on kiva fiilistellä välillä. Se on perinteisesti ollut myös bilepantani. Silloin kuin sellaisen olen kaulaani laittanut. Arkipanta on pieni ja sirompi, lähes korumainen. Ei kuitenkaan mikään pikkusievä, se ei ole tyyliäni. Peikkoa ja minua viehätätä ajatus, että kun olemme kotona kahden, voisin käyttää arkipantaa.

Olen muutamaan otteeseen jo käyttänytkin pantaa, mutta eilen se oli ensimmäistä kertaa kaulassani koko illan. Peikko oli komentanut lapsen isosiskolleen yökylään, joten meillä oli koko ilta ja yö kahdenkeskistä aikaa käytettävissä.

Kun tulin töistä, Peikko laitteli lohta marinoitumaan sitruunaan ja tilliin. Istuimme sohvalle henkäisemään hektisen työviikon paineet pois. Peikko käski minua hakemaan pannan ja puki sen kaulaani. Meillä pannan kaulaani pukee aina Peikko. En ole koskaan kiinnittänyt sitä itse. Peikon äänensävy oli mukavan käskevä, ja ymmärsin, että kyse ei ollut pyynnöstä vaan käskystä.

Peikko paistoi lohet ja söimme pitkään, samalla puhuen. Kerroin, miten en ole viime aikoina ollut kovin alistuvalla päällä ja miten pääni ei tällä hetkellä taivu kovin kummoiseen alistumiseen. Peikko on huomannut itsestään saman. Hänen ei tee mieli käyttää minua erityisen rajusti eikä tuottaa minulle kipua. Totesimme kummatkin, että tällä hetkellä meidän parisuhteessa on näin, koska keskitymme kumpikin parisuhteen ja yhteisen kodin rakentamiseen sekä opetteluun toinen toistemme avopuolisoina. Vaikka minulla oli panta kaulassa, en tuntenut mitään sen kummallisempia alistumissäväreitä. Ainoastaan turvallisen, kodikkaan olon.

Ruoan hieman laskettua Peikko sanoi, että nyt mennään suihkuun ja sitten sänkyyn. Viivyimme suihkussa pitkään. Höyryinen, lämmin kylpyhuone tuntui maailman turvallisimmalta paikalta. Kun siirryimme suihkusta sänkyyn, Peikko puki minulle pannan takaisin.

Mun

Pitkään leikittyämme (uudella hyrrällä tulee muuten maailman parhaat orgasmit) makoilimme ja juttelimme sängyllä. Suhteestamme. Muista suhteista. Pervomaailmasta. Omista haluistamme ja toiveistamme. Siitä, miten hyvältä tuntuu, kun on joku, jonka kanssa käydä tutkimusmatkaa. Ja elää sitä ihan tavallista arkea. Sain nukahtaa Peikon viereen panta kaulassa. Esitin Peikolle toiveen, että saisin nukkua aina panta kaulassa jatkossakin. Tänään aamulla, kun riisuin pannan, oloni oli kovin alaston.

Kävelyllä

Haluan käyttää tekosyynä BDSMbaarin novellikilpailua siihen, että en ole vähän aikaan päivittänyt blogia. Huono tekosyy, mutta tuntuu minusta paremmalta. Kun novelli oli kesken, tänne kirjoittaminen oli mahdotonta. Nytkään minulla ei ole elämää suurempaa aihetta, mutta välähdyksiä sieltä täältä.

Olin suuresti hämmästynyt, kun sain muutaman vastauksen treffi-ilmoitukseeni. Hyvä, etten lyönyt asiasta vetoa, vaikka blondi siihen vähän yllyttikin. Pari kertaa ilmoituksen tiimoilta olen käynyt kävelyllä, en oikein pidä tässä yhteydessä sanasta käydä treffeillä. Toisella kävelyllä oli laukkuun pakattu vähän lelujakin, ja blondi kannusti minua lähtöhetkellä sanoin "älä ole liian raju". Hitto vie, kuinka upea nainen tuo blondi on.

Kutsutaan toista kävelijää vaikka pikkutytöksi. Tämä pikkutyttö kertoi minulle alkumetreillä, ettei hän polta, mutta kiskoi tupakkia "hermostuksissaan" melkoisen tiuhalla intervallilla. Minua periaatteessa tupakointi ärsyttää ja on usein jopa turn-off, mutta sellainen kauniin nuoren naisen hermostuneisuus yhdistettynä paloon päästä ensimmäistä kertaa kokemaan alistumista oli ja on todella kiihottavaa. En ole koskaan aikaisemmin kiinnostunut Daddy-girl -leikeistä, mutta nyt joku viisari värähti. Niinhän siinä sitten kävi, että päädyimme alkuillasta pikkutytön motellille, johon ensimmäinen välähdykseni liittyy. Tunsin pienimuotoista häpeää hipsiessäni motellin respan ohitse pikkutytön perässä ja mietin, että taitaapa neidolla tiskin takanakin ohjautua ajatukset myös daddy-girl ajatuksiin, mutta taitaapa moinen olla arkipäivää motelleilla, koska emme saaneet kohdallemme edes katsetta.

Motellihuoneen tapahtumista löytyisi yksi isompi välähdys, mutta ikävä kyllä en voi sitä jakaa kanssanne. Mutta jälkipeleistä löytyy yksi pienempi. Käskin pikkutytön kirjoittaa minulle kirjeen siitä, mitä hänen päänsä sisällä tapahtui motellilla. Aikaa tähän oli muutama päivä, ja kirjeen luettuani olin tyytyväinen sekä kirjeeseen että itseeni. Koska pikkutyttö oli minulle uusi tuttavuus, niin ei voi olla täysin varma miten hän asiat koki. Olen huomannut, että monet osaavat ja pystyvät kirjoittamaan fiiliksensä paremmin paperille kuin kertoa kasvotusten. Näin kävi tässäkin tapauksessa.

Tuleeko pikkutytöstä minulle satunnaista masoseuraa? En usko, mutta tulisko jotain muuta (roolileikkiä tms.), josta blondikin kirjoitti omassa postauksessaan? Olemme tästä pikkutytön kanssa vähän puhuneet, ja aika näyttää mihin päädymme.

Hassua ja rikasta, miten suhteemme on blondini kanssa muuttunut. Molemmilla tuntuu olevan jonkinmoinen pesiytymisvaihe. Katselemme netistä uusia huonekaluja ja suunnittelemme yhteisiä lomia. Koko pervoilukonteksti on jäänyt vähän taaemmalle ja muutenkin muuttanut muotoaan. Onneksi tämä on yhteinen toive. Toisaalta olemme jutelleet asiasta paljon ja uskomme, että tämä on myös jokin vaihe elämässä ja parisuhteessa. Mutta ei tässä aivan jäässä olla oltu. Olen jo jonkin aikaa halunnut hankkia blondilleni arkipannan. Sellaisen enemmän arkisemman, joka kaulassa voi mennä vaikka pizzalle. Sellaisen, joka kuitenkin luo jotain pientä extraa välillemme. Blondi pitää ajatuksesta, että komentaisin häntä hieman enemmän arjessani. Itse olen kuitenkin niin kova tasa-arvon kannattaja, että taivun tuohon pyyntöön leikin ulkopuolella hieman huonosti. Arkipanta tuokoon tähän ongelmaan ratkaisun. Nyt sitä on vähän kokeiltu ja suunta näyttää lupaavalta.

"Potilassuhde" syvenee

En tiedä voinko enää puhua "potilassuhteesta" kertoessani Ilkasta ja Aavasta ;-). Istuimme lauantaina nelistään alasti (hyvä Aava, uskalsit) paljussa lumisateessa ja paransimme maailmaa roppakaupalla. Jossain vaiheessa iltaa Aava kysyi: mitä huomenna tapahtuu Tetriksen kanssa? Te lukijat, jotka ette hoksaa mistä nyt on kyse, kurkatkaa täältä. Vastasin, etten enää tee mitään sessiokäsikirjoituksia, koska ne eivät kuitenkaan koskaan toteudu. Mieluummin pidän hauskaa ja annan flown ja tilanteen viedä.

Sunnuntaina ovikelloni soi, ja Ilkka tuli kylään. Ehdimme vaihtaa vain muutaman sanan ennen kuin kello soi jo uudestaan, ja Herra Huu ja Tetris saapuivat. Muutamat iloiset tervehdykset eteisessä jonka jälkeen ohjasin Tetriksen makuuhuoneeseen vaihtamaan vaatteita. Herra Huu ja Ilkka esittäytyivät, ja juttelimme rentoja Tetriksen valmistautuessa. Hetken päästä Tetris olikin jo kädet sidottuina kattokoukussa, silmät peitettyinä ja jalat levittimessä edessämme.

En halua kertoa yksityiskohtaisesti, mitä leikissämme tapahtui, sillä mieluusti säästän sen Tetrikselle hänen omaan blogiinsa (toivottavasti päivitys tulee). Mieluusti silti kerron muutaman omakohtaisen kohokohdan ja tunnelman.

Aluksi olin hieman jännittynyt yleisöstä, ja niin taisivat olla kaikki. Ilkka otti tuolin olohuoneesta ja tuli istumaan lähemmäs. Nappasin aivan aluksi takaapäin tiukan otteen Tetriksen rinnoista ja kysyin "onko kaikki hyvin?". Tetris kuiskasi vastauksen: "minua pelottaa, että pystynkö rentoutumaan." Myöhemmin leikin loputtua, peppu punaisena ja viiruilla, rinnat hellinä, "pillu muussina" (Tetriksen omin sanoin), toistakymmentä orgasmia saaneena (joista viimeiset muutamat pakotettuina), taputtelin hänen poskeaan ja sanoin "Hyvä tyttö. Kiva, että pystyit rentoutumaan".

Piiskailin floggerilla Tetriksen peppua hyrrä työnnettynä hänen pikkareisiinsa. Tetris kiemurteli orgasmin partaalla, ja kun hän kysyi lupaa laueta, käskin hänen kysyä luvan Ilkalta, joka istui hänen lähellään. Tetris hiljeni, mutta sai lopulta sanotuksi, ettei halua kysyä lupaa Ilkalta, koska Ilkka ei osallistu leikkiin. Hetken pohdin, mitä tehdä. Tiesin, että varmastikin saisin Tetriksen kysymään lupaa vaikka saunatontulta, mutta pidin hänen mielipiteestään, koska se kertoi minulle, kuinka paljon hän arvostaa itseään. Kaiken lisäksi hänen vastauksensa oli relevantti. Niinpä pyysinkin Ilkan ottamaan hyrrästä kiinni. Ja niin Tetris pääsi oikeutetusti kysymään lupaa. Hymyilin kun Ilkka vastasi jotenkin näin "Niin... Minähän olen sellainen mies joka tällaisissa tilanteissa sanoo..."

Tetris tulee varmaan jatkossa joko vihaamaan tai sitten rakastamaan ketjullisia butterfly- nänninipistimiä. Tällaiset nipistimet tiukasti nänneissään tehtävänään pitää nipistimien välissä oleva ketju suussaan orgasmin loppuun asti, Tetris taisteli urheasti, kun sormetin häntä rajusti Herran Huun piiskatessa. Seurauksena monta keskeytettyä orgasmia, sillä hieman ennen h-hetkeä suusta kuului aina se ylimääräinen "huoh". Ensiksi tätä harjoiteltiin seisten, mutta useamman keskeytyksen ja turhautumisen jälkeen siirryimme makuuasentoon. Tetris yritti kovasti, kiemurteli, rimpuili ja turhautui, kun ketju tippui ja orgasmi vietiin nenän edestä. Lopulta Tetris pyysi lopettamaan ja turhautuneena tirautti muutaman kyynelen. Siirryin hänen kasvojen viereen, tsemppasin, rohkaisin ja kannustin. Kiltisti hän otti ketjun suuhunsa ja koetimme vielä kerran. Kannustin "muista suu!" huudoin, ja kuin ihmeen kaupalla hän lopulta onnistui ja palkkio värisytti hänen kehoaan. Ilkka jälkeenpäin kommentoi, että minua oikein jännitti onnistuisiko Tetris. Hyvä tyttö.

Lopputekstien häämöttäessä Tetris pyysi saisiko vielä piiskaa. Urhea tyttö oli palkkionsa ansainnut. "Pidätkö viiruista?", kysyin ja sain myöntyvän vastauksen. Kaivoin Bastardon esiin. Laitoin vielä hyrrän hänen jalkojen väliin ja kerroin, että kun hän laukeaa meille vielä kerran, saa hän palkinnoksi viirut. Hän tulee hetken päästä kiltisti, tosin hänen paikkansa ovat niin hellänä, että pienikin kosketus saa Tetriksen kiemurtelemaan ja anelemaan armoa. Herra Huu haluaa kuitenkin leikkiä hyrrällä. Niinpä istahdan Tetriksen päällä, jotta hän pysyy paikoillaan ja annan lupaamani viirut.

Peittelen Tetriksen peiton alle ja silittelen häntä hetken. Tarkistan, että kaikki on ok ja kerron saattavani Ilkan autolleen. Vaihdamme muutaman sanan matkalla autolle. Ilkka kertoo saaneensa monia vinkkejä lähinnä asennepuolella. Toteamme molemmat olevamme tyytyväisiä päivän saldoon.

Palatessani sisälle juomme kahvit ja juttelemme leppoisia. Vähän leikistä, vähän joulusta, vähän Ilkasta ja Aavasta. Ovella vielä halaan Tetristä ja kehun häntä mahtavasta suorituksesta.

Vaihdamme Ilkan ja Aavan kanssa viestejä illan aikana. Molemmat tuntuvat olevan innoissaan ja hyvällä mielin. Toivotut joululahjat ovat saaneet väistyä uusien lelujen tieltä. Tekstaan illalla Tetrikselle ja kysyn hänen vointiaan. Hän vastaa olevansa hyvillä mielin, ja että käsittely oli kova mutta upea. Tetris kyselee vielä miten Blondi otti tämän kaiken. Hän otti sen upeasti ja osasi nauttia siitä, että sain käsitellä masokistia. Win-win.

*****

Blondi: Olin itse alusta asti innoissani tästä leikkiasetelmasta ja sen sisältämästä oppipoika-asetelmasta. Olemme minä, Tetris ja Peikko jo aiemminkin pyöritelleen ajatusta jostain keskinäisestä jutusta, ja tämä oli oiva paikka toteuttaa se. Lisäksi uusi tuttavapariskuntamme on hyvin sympaattinen ja halukas oppimaan, joten oikeastaan kaikki osaset osuivat paikoilleen. Lisäksi tiesin, että Peikko oli halukas leikkimään masokistiksi itseään mieltävän henkilön kanssa, ja tässä oli myös mahdollisuus sen halun toteuttamiseen.

Olimme etukäteen käyneet keskinäiset rajamme läpi. Peikko leikkisi housut jalassa, ei suuseksiä. Muita rajoja ei asetettu. Lisäksi sovimme, että jos käytetään meidän leluja penetroinnissa, niin kondomin kanssa.

En jännittänyt itse tulevaa, enkä jaksanut huolehtia, mitä tunteita leikki minussa aiheuttaa. Tämähän oli oikeasti ensimmäinen kerta suhteemme aikana, kun Peikko leikki jonkun muun kuin minun kanssani bileleikit poislukien. Olemme kuitenkin puhuneet rajoista ja toisten kanssa leikkimisestä niin paljon, että en juuri miettinyt asiaa sen jälkeen, kun asiasta oli sovittu.

Mikä sitten oli se minun roolini tässä leikissä? Viedä lapsi pois jaloista. Että terveiset vaan kaikille Ikeasta :). Ai niin, en mä muuten edes syö niitä lihapullia...

*****

Peikon jälkikirjoitus, ote chatista seuraavana päivänä:

Aava: Arvaas mitä? Ilkka on muuttunut MIES! JIIIHAAA!
Peikko: Äkkiäpä se tapahtui. Kerros?
Aava: Lähdettiin kauppaan, ja Ilkka ilmoitti autossa, että haluaa minun runkkaavan ja tulevan ennen prismaa (kuinka romanttista. Kiltti Aava teki työtä käskettyä. Mutta ohiajajat häiritsivät, tilanne häiritsi, kiire häiritsi, ja Ilkka pysähtyi pysäkille ja sen jälken tuijottaminen häiritsi a lot. MUTTA ILKKA EI ANTANUT PERIKSI!
Peikko: Kuulostaa hyvältä.
Aava: Ja kun aikaa oli kulunut 50min Aava tuli :). Mieti… huh huh.
Peikko: Mahtavaa
Aava: Ja Ilkka vaan totesi, että me odotetaan tässä vaikka aamuun asti.
Peikko: Voi Aava raukkaa
Aava: Ja musta alkoi tuntua et me oikeesti ei lähdetä ennen.
Peikko: Ja se tais tuntua hyvälle?
Aava: Jep. Aava hyppi melkein tasajalkaa koko kauppareissun ajan ja hoki n. 30 kertaa Ilkalle: Mä NIIN rakastan sua. Ja Ilkka hymyili.

Blondi: Ensimmäinen julkinen piiskaus

Meillä on Peikon kanssa ollut lapsivapaa vuorokausi lapsen ollessa äidillään. Toivon hartaasti, että lapsen ja äidin välit paranevat vähitellen ja jonkinasteinen luottamus syntyisi. Toki ihan itsekkäistäkin syistä – yhteishuoltajuus jakaa vastuuta ja jättää arkeen enemmän hyvällä tavalla tyhjää aikaa. Jos olen täysin rehellinen itselleni, niin ennen kaikkea toivon lapselle ja äidille kuitenkin hyviä välejä lapsen itsensä vuoksi.

Päivä sujui mukavasti. Olin toivonut Peikolta hellää seksiä. Minä istumassa hänen päällään hyrrä klitoriksella ja Peikon kädet rinnoillani nautintoa tuottamassa. Sain tällä kertaa juuri sitä mitä halusin. Rauhallinen keinunta Peikon ja hyrrän päällä tuotti yhden intensiivisimmistä orgasmeistani koskaan. En edes tajunnut orgasmin tulevan, kun se jo hyökyi nilkoista asti lävitse. Luvan ehdin kuitenkin kysyä ennen laukeamista. Huusin ja purskahdin jo kesken orgasmin itkuun. Itkin pitkään Peikon päällä maaten – orgasmi sai minusta ulos paljon kertynyttä pahaa oloa. Orgasmi viipyili kehossani vielä pitkään, tunsin sen vielä herättyämme parin tunnin päiväunilta.

Illaksi olikin vuorossa ihan jotain muuta. Meidät oli kutsuttu hyvien ystävien, pervo-sellaisten luo iltaa istumaan pienellä, tiiviillä porukalla. Kutsussa oli annettu ymmärtää, että illanistujaisissa on dress code sekä mahdollisuus leikkiä alakerran hyvinvarustetussa tilassa. Suhtaudun itse skeptisesti julkiseen leikkimiseen enkä ole tehnyt sitä. Tiesin kuitenkin, että paikalla on sellainen porukka, jossa ei ole mitään suorituspaineita. Niinpä suuntasimme pelipaikalle kassi vaihtovaatteita mukana, sopivasti juomaa ja Peikko otti mukaansa vielä uudet, juuri valmistuneet hapsupiiskat.

Alkuilta sujui leppoisasti syöden, sitten siirryimme alakertaan saunomaan. Saunan jälkeen pukeuduin rentoon asuun, miesten iso valkoinen paitapusero, mustat mikrosortsit ja mustat ylipolvensukat sekä totta kai panta kaulaan. Peikon kiinnittämänä, kuten aina. Tutkailin tilasta löytyvää varustevalikoimaa. Kiinnitin huomiota erityisesti nännipainoihin, muutamaan erilaiseen suunlevittimeen, reisikahleisiin sekä neuloihin. Olen jo pidempään halunnut tietää, miltä neula ihon läpi tuntuu. En kiihotu ajatuksesta – minua on tässä elämässä pistetty neuloilla lääkärin toimesta sen verran, että suhtautumiseni on lähinnä neutraalin uteliasta. Paikalta löytyi neulottamistaitoinen henkilö, joka pujotti käsivarteeni yhden kauniin ohuen neulan. Seurasin toimitusta mielenkiinnolla. Pieni nipistys, kun neula pujotettiin nahan alta, toinen nipistys siinä kohtaa, kun se vedettiin pois. Ihailen itse usein kuvissa kauniita neulotuksia niiden esteettisyyden takia, mutta sen suurempaa neulafania minusta ei tullut.

Neulakokeiluja

Illan aikana pääsin sovittamaan myös reisikahleita. Kävimme Peikon kanssa privaatisti testaamassa suunlevittimen, ja totesimme kumpikin, että se on ehdottomasti meidän juttumme. Rautainen härpäke suuhun, leuat auki, lukitus ja, noh, loput varmasti arvaattekin. Pidän siitä, kun suuni on käytettävissä ja sitä käytetään, samoin Peikko. Ko. kapine päätyy varmasti ostoslistallemme kunhan löydämme sellaisen version, jossa hampaita vasten olevat osat eivät ole metallia.

Jossain kohtaa iltaa aloin vihjailla Peikolle, että julkinen piiskaus saattaisi kiinnostaa. Peikko mietti hetken asiaa, nappasi minua ranteista kiinni, veti minut lattialle, kiinnitti katossa olevaan riiputtimeen ja kaivoi piiskat esille. Kerroin, että mikrosortsini saa ottaa pois, mutta esitin toivomuksen, ettei jalkojeni väliin mentäisi julkisessa tilassa muiden katsellessa muuta kuin piiskan kanssa. Koska kaikki läsnäolijat olivat hyviä tuttuja, ei tilanne tuntunut kiusalliselta, vaan melko luonnolliselta. Piiskaus ei saanut minua mihinkään syvään tilaan, mutta siinä oli kieltämättä ihanaa virettä. Sain piiskaa maltillisesti, joten pystyin jatkamaan illanviettoa ihan normaalisti.

Aikaa kului, ja tällä kertaa minut talutti riiputtimelle nainen, yhteisesti sovittuna. Peikko tuli eteeni, nainen taakseni. Kaksi piiskaa aloitti työnsä. Jossain kohtaa Peikko avasi paitani, kaivoi rintani ulos liiveistä ja ripusti niihin ihailemani nännipainot pyykkipoikien avulla kiinni. Leikki laajeni jotenkin siihen, että jossain kohtaa ymmärsin olevani muidenkin piiskattavana. Korrektisti kaikki kysyivät siihen kuitenkin luvan. Sain maistaa useita eri piiskaustyylejä, kaikki yhtä mielenkiintoisia kuin tekijänsäkin. Rintojani kosketeltiin useamman henkilön toimesta ja sekin tuntui hyvälle. Nautin tilanteesta ja annoin sen viedä mukanani. Muistaakseni Peikko päätti julkisen käsittelyni, irrotti minut riiputtimesta, jossa olin roikkunut pitkän ajan ja toi minulle ison lasin vettä.

Myöhemmin illalla pääsin vielä itse ensimmäistä kertaa elämässäni piiskan varteen. Tunne oli hämmentävä, mutta täytyy myöntää, että nautin tilanteesta monellakin tavalla. Haluan ehdottomasti vierailla piiskan toisessa päässä uudelleenkin. Ehkä siihen tarjoutuu tilaisuus ensi viikonloppuna pidettävissä paikallisissa pervobileissä. Tällä kertaa ei kotisellaisissa, vaan ihan julkisissa. Ai niin. Takapuoleni kiittää ja kumartaa kaikille piiskaajille ja hellijöille.  Pitkästä aikaa istuminen on vähän hankalaa...

Blondi: Sähköä ilmassa - pervobileet!

Menen tänään elämäni ensimmäisiin dress code –bileisiin. Siis pervosellaisiin. Toki dc on minulle muista juhlallisuuksista tuttu. Muistan kun Peikko vuosi sitten meni bileisiin yksin. Koska minua ei kiinnostanut. Äähh, en mä jaksa. En mä halua pukeutua. Ei mulla ole mitään pervovaatteita. En mä halua katsoa kun toiset touhuaa. Bileet eivät ole mua varten. Oli totta, että tuolloin kaapissani ei ollut mitään ko. tilaisuuteen sopivaa. No, olisin toki voinut mennä alasti tai alusvaatteissa panta kaulassa, mutta se ei ole oikein minun tyylistäni. En välitä näytellä julkisesti paljasta pintaa. Haluan, että vaatteet päälläni ovat mukavat ja tyylikkäät sekä omannäköiset– oli kyse sitten pervopukeutumisesta tai työpaikan dress codesta.

Viime vuoden joulukuussa olin elämäni ensimmäisellä fetish clubilla. Kyseessä on pienimuotoisemmat pervopippalot, jonne voi mennä ihan tavallisissa vaatteissa. Tosin suurin osa osallistujista on pukeutunut tilaisuuden luonteen mukaisesti. Menin tilaisuuteen kokomustassa. Harvoin minun päältäni muita värejä löytää. Musta konservatiivinen hieman polven yläpuolelle ulottuva puolihame (sopii myös toimistoon), musta hyvin istuva paitapusero, kirkkaankeltaiset sukkahousut, jalassa 10-reikäiset Dr Martensit. Asu oli näköiseni – olisin voinut mennä siinä mihin tahansa baari-iltaan.

Samalla pääsin tutkimaan muiden läsnäolijoiden pukeutumista ja käyttäytymistä. Jonkin verran paljasta pintaa, kumia, nahkaa, lateksia, kokopukuja, uniformuja, maastopukuja, joillain paljon värejä, ristiinpukeutumista. Korsetteja, pantoja kaulassa, piiskoja roikkumassa vyöllä, huiman korkeakorkoisia kiiltäviä kenkiä. Osalla myös ihan tavalliset vaatteet.

Käyttäytyminen korrektia, hillittyä, huomaavaista, ei humalaisia ihmisiä. Seurustelua ihmisten kanssa, pöydissä kiertelyä, tuttujen tapaamista. Ystävällistä uusien ihmisten vastaanottamista. Esillä pervoyhdistyksen laitteita vapaata käyttöä varten. Riiputin, pukki, häkki, häpeäpuu, slingi, crossi. Tai jotain sinne päin. Nimet luntattu yhdistyksen sivuilta…

Laitteet ja julkinen leikkiminen ovat minulle edelleen mysteeri. En viehäty ajatuksesta, ja toisten katsominenkaan ei herätä suuria tunteita. Sidottavana olemisesta pidän, ja sitä voisin bileissä kokeilla jos tilaisuus joskus tulee ja sitoja on minulle mieluisa henkilö. Peikko on bileissä usein piiskaajan roolissa – pervobileissä on aina yleisiä piiskaajia, jotka ovat käytettävissä bilevieraita varten. Suon Peikolle ilomielin sen nautinnon, jonka hän piiskaamisesta saa. Bileleikkiminen on pitkälti hauskanpitoa – tilanteista puuttuu useimmiten sellainen intensiteetti, että niitä jaksaisi pidempään seurata. 

Ensimmäinen fetish club oli ehdottoman miellyttävä kokemus. Tuntui hyvälle ja turvalliselle, kun sai luvan kanssa katsoa muita – katsoa saa niin paljon kuin haluaa, mutta ei koskea eikä häiritä eikä puuttua toisten tekemisiin. Lähinnä muistan pohdiskelleeni bileissä ihmisten monimuotoisuutta ja rohkeutta. Sitä, miten ylväästi kaikenkokoiset naiset ja miehet itsensä kantavat. Miten rohkeasti omia pukeutumisfantasioita uskalletaan toteuttaa. Työhistoriani takia suhtaudun erilaisuuteen neutraalisti. Vaaditaan paljon, jotta jaksan hätkähtää tai paheksua. Tai paheksun kyllä. Kaikenlaista suvaitsemattomuutta, jolle olen pahasti allerginen. Mutta sitä ei clubilta löytynyt.

Sittemmin olen vieraillut bileissä säännöllisesti ja vaatekaappini on ilmestynyt muutama hyvin harkittu perusvaate, jolla tavallisesta vaatetuksesta saa loihdittua pervokelpoisen. Musta, metalliluinen korsetti. Erilaisia sukkahousuja. Lyhyt hame. Minishortsit. Ne riittävä toistaiseksi minulle. Lisäksi käytän bileissä yleensä pantaa. Sillä viestin pervoyhteisön sisällä, että olen varattu – Peikon oma. Panta on näköiseni. Peikko hankki sen minulle suhteemme alussa, ja sain valita sen itse. Panta on leveä, mustaa mokkanahkaa ja siinä on massiivinen metallinen lenkki, joka on leikkiessä monikäyttöinen. Näistä kokoan tämänkin illan vaatetukseni.

*****

Peikko kävi äsken luonani syömässä. Bileet ja yhteiset pervotutut vilahtelivat puheissamme – kummankin kierrokset olivat selvästi tavallista korkeammalla. Ruoan jälkeen sänkyyn makoilemaan. Tiesin, että odotettavissa ei ole mitään vuosisadan leikkiä, koska sellaisen jälkeen en olisi illalla toimintakykyinen vaan haluaisin pysytellä sängyssä ja kainalossa. Mieleni teki kuitenkin melkoisen kovaa käsittelyä, ja pääsin vauhtiin oikeastaan vasta orgasmin jälkeen. Peikko veti kätensä pois sisältäni (märkää) ja pyyhki kätensä kasvoihini, hiuksiini. Minulle puhuen. Mä jätän sut näin yhteen. Että sä olet illalla vireessä. Ettet sä olet ihan kuutamolla. Mä jättäydyn itsekin ilman. Ja sä et muuten sitten leiki itsesi kanssa. Makaan Peikon vieressä huohottaen ja koko ajan enemmän ja enemmän tilanteesta kiihottuen.

Arrgghhh, ihan sama, siinähän vaan jättäydyt ilman, mutta mä haluan nyt vaan tulla ja tulla ja tulla. Voitko sä pliis käyttää mua oikein kunnolla ja heitellä seinille. Kilttinä, hyvin käyttäytyvänä naisena pyydän kuitenkin kauniisti. Kiltti, kiltti, kiltti, saisinko tulla vielä kerran (tai kymmenen, mutta tätä en sano). Saisinko kiltti, kiltti, kiltti leikkiä kerran, kun sä olet lähtenyt. Kiltti? Vain yhden kerran? Mä lupaan, että olen siihen ihan tyytyväinen. Ylitän itseni anelussa, ja tiedän, että kuulostan Peikon korvissa säälittävältä. Olen kuitenkin valmis anelemaan miten vain, kunhan vaan saan vielä sen yhden orgasmin.

Lupaatko sä sitten, että sä olet illalla skarppina? Lupaan, lupaan, lupaan ihan mitä tahansa.

Peikko laittaa hyrrän klitorikselleni ja pakottaa minut pitämään hyrrästä molemmin käsin kiinni. Pakottamiseen tarvitaan fyysistä voimaa, joka kiihottaa minua entisestään. Hän pukee vaatteet päällensä ja valmistautuu käymään kotona. Klipsut nänneihin ja lempilelu sisääni. Peikko puhuu minulle jotain ja läpsii kasvojani kovakouraisesti. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä hän minulla sanoo. Tämän kuitenkin ymmärrän: Sä saat viisi minuuttia aikaa laueta.

Kiitos, kiitos, kiitos. Voitko sä jo pliis lähteä, jotta mä voin aloittaa. Peikko sulkee ulko-oven perässään. Laukean ääneen huutaen. Katson kellosta aikaa. Kolme minuuttia.

Nyt suihkuun, ja bilekamppeet päälle!

Edit: Jälkikirjoitus (Toiset kasvot ja 15 minuuttia lähtöön)

Maistelen jääkylmää lonkeroa ja Blondi hyppelee asunnossaan alasti lähinnä kylppärin ja makuuhuoneen väliä. Meikattuaan hän tulee luokseni ja istahtaa alastomana syliini. Mä olen niin tyrkky, hän sanoo. Näykkäsen muutaman kerran nänneistä ja hän ulvahtaa odottamasti. Ne on nyt niin hellät. Nappaan kädet hänen selkänsä taakse ja jatkan kiusottelua lisää. Pian vapautan toisen käden ja toiselle pidän yhä Blondin käsiä selän takana. Vapaan käden laitan hänen haarojen väliin ja upotan kaksi sormea hänen sisäänsä. N. 2 minuuttia myöhemmin hän pyytää lupaa laueta ja annan sen hänelle. Läpsäytän Blondia takapuolelle ja mainitsin että pian pitäisin olla jo menossa. 

Blondi: Käsi hiekassa ja sinussa

Peikko-kulta!

Olemme keskustelleet viime aikoina blogimme nimestä. Haluaisin vaihtaa nimen, ja pyysit perustelua blogitekstin muodossa.

Kun aloitit kirjoittamaan Vielä puuttuu onni -blogia, olimme juuri tavanneet. Kerroit minulle blogista, ja kysyit, että onko ok, että kirjoitat myös minusta. En tiedä blogin nimen syntyhistoriaa. En tiedä, oliko sinulla blogipohja valmiina odottamassa ja jo nimettynä silloin kun tapasimme. Tiedän, että olet pitänyt useampaakin blogia elämäsi varrella, joten nimi on saattanut olla sinulla jo valmiina.

Pidän blogin nimestä kovin – olen pitänyt koko sen olemassa olon ajan. Nimi Vielä puuttuu onni oli hyvin perusteltu suhteemme alkuaikoina. Vaikka silloinkin joku kyseli sinulta, että miten niin puuttuu onni? Sinullahan on kaikki. Vastasit, että silloin kun aloitit blogin, niin sinulla oli toive tulla onnelliseksi. Ja että et muistanut, koska olisit viimeksi ollut aidosti onnellinen. Ennen tapaamistamme.

Olen tiennyt tämän blogin alkuajoista asti toisesta blogiaihiostasi, jossa ei ole yhtään tekstiä. Blogin nimi on Käsi hiekassa ja sinussa. Ihastuin, ei rakastuin nimeen heti kun kuulin sen. Käsi ja sinussa on sellainen sanapari, joka on vedonnut minuun suhteemme alusta asti. Siis sinun kätesi minussa. Sisälläni. Rinnoillani. Hiuksissani. Mielessäni. Kätesi ovat aina olleet minulle merkitykselliset ja tärkeät.

Kerroit minulle Käsi hiekassa ja sinussa -nimen tarinan, ja mielestäni sekin on hyvin kaunis. Käsi hiekassa on osa sinulle tärkeää kirjoitusta, missä sankari "näki" ja "tunsi" ympäristönsä painamalla kätensä hiekkaan. Haluan itse ajatella, että hän käyttää kykyään hyväkseen erityisesti hankalissa tilanteissa. Kun hän haluaa paeta tätä todellisuutta. Hän voi laittaa kätensä hiekkaan ja paeta todellisuutta tärkeän ihmisen luo. Mutta tämä on jo minun tulkintaani. 

Käsi hiekassa ja sinussa -lause ei ole suoraan tarinasta, vaan se on keksimäsi sanaleikki, joka puhuttelee minua. Ajatus siitä, että jonkun toisen elementin, tässä tapauksessa hiekan kautta, saa yhteyden itselle merkitykselliseen ihmiseen, on huimaavan kaunis. Että olisi käsi lämpimässä hiekassa ja samalla ulottuisi mielikuvissaan rakkaaseen ihmiseen. Hänen ajatuksiinsa ja mieleensä. Tunteisiinsa.

Hiekka vertautuu täysin pantaan, jota joskus käytämme leikkiessämme. Panta ankkuroi minut siihen hetkeen ja alistumiseen. Käytän pantaa joskus myös käskystäsi etätehtävissä, jolloin se ankkuroi mieleni sinun mieleesi ilman fyysistä läsnäoloasi. Hiekka vertautuu myös koruihin, joita kannamme kaulassamme. Koru toimii paljolti pannan tavoin. Se muistuttaa minulle olemassaolostasi silloinkin kun et ole fyysisesti läsnä. Kätesi on tuolloinkin minussa.

Toivoisinkin, että voisimme vaihtaa blogimme nimeksi Käsi hiekassa ja sinussa em. syistä. Nimi on kaunis ja merkityksellinen minulle – tiedän, että sen olevan sitä myös sinulle.

Koen itse, että blogin nykyinen nimi ei kuvaa enää todellisuuttasi, vaikka kaunis onkin. Uskon ja toivon, että sinulla on jo onnesi. Tai oikeastaan tiedän, että sinulla on. Minun kanssasi. Ja minulla sinun.

***

Peikko puoltaa nimenvaihtoa. Lupa myönnetty.