Pölyisiä ajatuksia

Kuulun nyt 4 ihmisen polykuvioon. Uskallan näin sanoa vaikka omaan tiukat polymäärittelyt. Ihan kaikkia omia määrittelyjäni en ole voinut merkata tapahtuneeksi, mutta nekin kuittaantuvat vielä tämän vuoden puolella. Meitä on minä, hani (joka tästä eteenpäin on lelu), lelun mies sekä rouva johtajatar. Mitens tässä näin kävikään?

Minä ja lelu olemme tässä alkusyksystä asti tutustuneet toisiimme ja  rakentaneet suhdettamme, jonka olemme määritelleet Ds-suhteeksi, missä minä olen Peikko ja hän on leluni. En ole ollut missään vaiheessa huolissani tai mustasukkainen siitä, että lelulla on aviomies kotona. Kaikki negatiiviset tunteet ovat helpompia kun pelataan avoimin kortein. Lelulla tuntui kuitenkin olevan huoli, jonka hän tasaisin väliajoin toi tietooni. Hän pohti, että jos hänellä on aviomies kotona, niin luonnollisesti se voisi tarkoittaa sitä, että minullakin voisi ja saisi olla joku muu ihminen joskus ja tällainen ajatus pelotti häntä. Pelko oli hyvin ymmärrettävää sillä olemmehan rakentamassa kaunista Ds-suhdetta ja ajatus uudesta ihmisestä kuviossa saa paholaiset hakkaamaan ajatuksia.

Syksyn aikana olen vaihtanut kuulumisia vanhan hyvän ystäväni kanssa, jota kutsun vaikka johtajattareksi. Hän on ihminen, jonka kanssa on aina ollut helppo jutella. Hänen oma elämänsä on ollut melkoisessa murroksessa ja kun nyt syksyllä hän on saanut vähän omia palasiaan kokoon hän on syystä tai toisesta viestitellyt aina välillä kanssani, mikä on ollut mukavaa. Jossain viestittelyn välissä, muutama kuukausi sitten, hän kuitenkin heitti vähän kuin puskasta että voisiko meillä olla joku juttu, vaikka FWB? Olin yllättynyt tästä, monestakin syystä, ja vastasinkin että minulla on upea juttu menossa lelun kanssa, enkä halua kikkailla.

Kuitenkin kuvio kutkutti mieltäni, kahdesta isosta syystä. Ensinnäkin johtajatar on tosi hyvä tyyppi ja toisekseen olisin hyvinkin valmis lähtemään suljettuun polykuvioon. mikä voisi samalla tuoda rauhan leluni pohdinnoille. Niinpä rohkaistuin ja edellä mainituin perusteluin esitin asian lelulleni. Mitä jos meitä olisi suljetusti neljä? Suljetulla tarkoitan olotilaa, missä kaikilla on hyvä olo juuri näin eikä kellään ole tarvetta lisäihmisille. Alkushokin jälkeen, mitä enemmän leluni asiaa pohti, sitä paremmalta se hänestä tuntui. Lopulta hyppäsimme kuplaamme sisään. Nyt olemme tilanteessa, jossa kaikki vähän ihmettelee tahoillaan mitä tapahtuu ja miltä mikäkin tuntuu. En ole kokenut mustasukkaisuuden aaltoja mistään suunnasta tai muutenkaan negatiivisia viboja. Tilanne on kaikille ideaali juuri nyt, niin mitäpä jos vaan nautitaan.

Hassuinta tilanteessa lienee se, että kukaan meistä ei asu samalla paikkakunnalla paitsi luonnollisesti lelu ja hänen miehensä. Niinpä omat suhteiluni ovat tähän asti olleet täsmäiskuja asunnollani tai hyvin satunnaisesti johtajattaren asunnolla. Johtajatarta näen harvakseltaan, mutta silloin yön yli, kun taas leluani näen viikottain ja joskus yön yli. Kun pysähdyn tätä kaikkea pohtimaan, niin olen äärettömän tyytyväinen tilanteeseeni.

En silti halua väittää, että kaikki olisi helppoa ja mutkatonta. Ei todellakaan. Iltaisin on useasti ikävä ihoa, mikä ei välity whatsup.n kautta. Kun katson leffaa, niin useasti pohdin kuinka kivaa olisi jos joku jakaisi leffan ja salmiakit kanssani. Minun pääni tuottaa välillä jopa hassuja omistushaluisia ajatuksia, joissa nainen jakaisi arkeni, haaveeni, unelmani, suruni ja koko elämäni kanssani saman katon alla. Tällöin kuitenkin puhallan pölyt pois ajatuksistani ja kertaan itselleni mitä kaikkea ihanaa ja kaunista minulla on juuri näin.

Terapiasessio

Nyt on hankala aihe, myönnän sen jo kättelyssä. Yleensä pyörittelen muutaman päivän uutta tekstiä ilman paperia, ja se vaan muodostuu pikku hiljaa päässäni. Sitten kun avaan läppärin, niin usein alitajunta ja mielikuvitus ovat tehneet tehtävänsä, ja teksti tulee helposti ulos. Lopputulos on mitä on. Nyt olen maiskutellut tämän aiheen parissa jo useamman päivän, mutta liitutauluni on yhä melko tyhjä. Joitain yksittäisiä lauseita ja sanoja sinne on ilmestynyt, mutta se punainen lanka puuttuu yhä.

Minulla oli terapiasessio. Tämän sanan keksin vasta kyseisen session jälkeen ja raapustin sen taululleni. Olen pohtinut onko sana liian raflaava, ja ajatteleekohan nyt joku, että yrittääkö Peikko olla joku BDSM-terapeutti? Ei yritä. Peikko vain pohtii.

Minä hoidan mielenterveyttäni esimerkiksi siten, että pulssini on lähellä maksimia. Kun altani löytyy hikilätäkkö ja kroppa haluaisi oksentaa, minä uskon itseeni ja maailmaani. Se myös sulkee möröt sinne minne ne kuuluuvatkin. Jälkeenpäin maailmani on paikallaan, ja jos edessäni olisi harmaa kivi, menisin silloin sen lävitse. Voimaannuttavaa.

Olin pitkästä aikaa tehnyt muistiinpanoja ennen sessiotamme. Olin tehnyt havaintoja, huomioinut sivulauseita, kuunnellut rivien välistä ja tehnyt jopa olettamuksia, joita vastaan olen periaatteessa. Älä oleta, vaan kysy on mottoni. Näiden keskustelujen ja tapaamisten pohjalta minulla oli kuva epävarmasta naisesta, joka miettii jokaisen kauhukuvan ja negatiivisen mielipiteen, ennen kuin ehtii silmää räpäyttämään. Hän on opetellut itselleen maneereja ja naamareita, joiden taakse on hyvä piiloutua, kun eteen tulee liian tiukka paikka tai mörkö. Mutta tämä kaikki on vain minun kuvitelmani hänestä. Jos sinä näkisit hänet, suurella todennäköisyydellä kuvasi olisi kaunis, tyylikäs, iloinen ja itsevarma nainen. Niin minunkin oli aluksi.

Me päädyimme siis samaan asuntoon juomaan teetä ja juttelemaan. Joogakassini oli täynnä leluja, mutta sovimme, että menemme fiiliksen mukaan. Paniikkihan siitä meinasi tulla. Teetä vielä puolillaan kupissa sain vastaani seuraavan ongelman. En tiedä pystynkö ja miltä tuntuu olla alasti jonkun toisen edessä? Se selviää kokeilemalla, sanoin ja otin häntä kädestä kiinni ja talutin olohuoneeseen. Hän seisoi keskellä olohuonetta minun ollessa hänen takanaan. Kerroin, että NYT minä voin tehdä hänelle mitä haluan ja vakuudeksi nappasin tiukan otteen hänen rinnoistaan ja puristin niitä lujasti. Kävimme läpi turvasanat, joilla tilanteesta pääsee pois, jos olo kävisi liian tukalaksi. Sitten minä riisuin hänet. Vaatekappale kerrallaan, kehuen, kosketellen, silitellen, suudellen. Muutaman kerran hän nosti kätensä joko suunsa tai silmiensä eteen ja yritti piiloutua, mutta joka kerran käsi palautettiin alas, ja tein säännön että se kiellettyä. Samaan hengenvetoon kielsin sanonnan mä en kestä tai kaikki siihen rinnastettavat. Alastomana komensin hänen jalkansa auki. Ne aukesivat häpeillen liian vähän, ja komensin uudestaan. Silittelin ja hyväilin häntä. Miltä minä näytän? Oikein kauniilta.

Nainen pyysi päästä suihkuun, koska kiirestä johtuen hän ei ollut ehtinyt suorittaa siistiytymistä. Annoin luvan ja kerroin tulevani mukaan. Suihkussa katselin ja varmistin, että pesut sujuivat hyvin ja että pesutulos oli hyväksyttää. Minun pitäisi sheivata, enkä kehtaa kun olet siinä, nainen kommentoi. Onkohan sinulla vaihtoehtoja? Kerroin vielä katsovani todella tarkkaan, miten sheivaus sujuu, ja se sai hänen poskensa punastumaan. Kun työ oli tehty, niin varmistin, että tehtiinkö sheivaus niin kuin kotonakin, johon sain vastaukseksi että ei täysin kun en kehdannut. Ojensin sheivausvälineet takaisin ja komensin tehtävän loppuun. Hän teki työtä käskettyä. Lopulta hän pesi minut huolellisesti polvillaan suihkuhuoneen lattialla.

Talutin hänet makuuhuoneeseen ja kiinnitin häneen paljaaseen lantioonsa paksun nahkavyön. Kädet kiinnitettiin sängyn päätyyn ja lantio vyön kautta sängyn toiseen päähän. Tämän jälkeen nilkkoihin laitettiin kahleet, jotka nostettiin levitettynä samaan päätyyn kiinni kuin kädetkin. Tiedätkös - olet reva täysin auki minun edessäni. Nainen rimpuili mörköään vastaan, mutta nyt ei ollut vaihtoehtoja kuin olla. Minä silittelin häntä, hyväilin, kiusasin välineinä varsidildo, sormet ja hyrrä. Ensimmäisen ja toisenkin kerran, kun hän sanoi vakuuttavasti minulle voitko odottaa hetken, mun pitää hengittää, minä pysähdyin ja annoin hänen hengittää. Sen jälkeen en enää reagoinut, vaan lisäsin pyynnöistä huolimatta vauhtia ja huomasin, että hienosti nainen pärjäsi ilman hengittelytaukoja, jopa paremmin. Mahtaa olla metkaa taistella mörköjä ja orkkua vastaan.

Irroitin hänet köysistä, ja hän pyysi minut viereeni siksi aikaa, kun hän runkkasi itsensä maaliin. Katselin kuinka helposti se käy isolla kokemuksella.

- Mun sisällä ei ole yli 10 vuoteen ollut muuta kuin penis.

- Nyt siellä oli läjäpäin sormia ja tällainen iso dildo juurta myöten. Heiluttelin dildoa hänen edessään, ja hän käänsi katseensa pois.

- Mä en ole koskaan halunnut työntää mitään sinne,  kun minusta tuntuu, etten ole sieltä normaali. Pelkään,  että löydän sieltä jotain pelottavaa.

- Sä olet ihan normaali, sieltäkin.

BDSM-PT

Minulla on kova halu auttaa ystäviäni, varsinkin jos auttaminen osuu jotenkin vinosti seksuaalisuuteen, ja uskon voivani olla avuksi edes vähän. Useimmiten apu on keskustelua, mutta joskus ajaudun projekteihin tai tilanteisiin, joissa h-hetkenä oikeasti pohdin, että kannattaako minun ihan kaikkeen lähteä. Perse edellä puuhun on saanut ihan uusia ulottuvuuksia. Joskus tilanne on ollut suurikin menestys, mutta joskus jälkipyykkiä on pesty enemmänkin. Kuitenkaan koskaan ystävyyssuhteet eivät ole olleet liipasimella, ja loppujen lopuksi viivan alle on varmasti jäänyt selvästi plusmerkkinen luku.

Viimeinen tempaus, jossa loppusuoralla meinasi usko loppua, oli toimia pikkusiskon BDSM-henkisenä personal trainerina (PT). Kurkkaamalla pikkusiskon blogia saanet hyvän kuvan, mitä matkalla on tapahtunut ja mitkä olivat fiilikset kun maalinauha katkesi. Uskoni ei tosin ollut koetuksella pikkusiskon suhteen, vaan oma kirini loppusuoralla veti lihakseni hapoille. Tämä projekti oli kuitenkin mitä mainioin, ja olen kovin ylpeä siitä, mitä pikkusisko sai aikaiseksi, varsinkin kun ottaa huomioon kuinka pieni osuuteni kuitenkin loppupeleissä oli. Siksi jätänkin kertomatta, mitä loppusuoralla tapahtui ja keskitynkin siihen, mikä voima ja potentiaali tällaisella toiminnalla voisi ollakaan. 

Käyn kuntosalilla keskimäärin kolme kertaa viikossa. Sellaisella salilla, jossa on myös paljon personal trainereita ja heidän palveluja myös käytetään. Koska oma treenaamiseni on verkkaista, pystynkin usein katselemaan ympärilleni ja seuraamaan myös PT-toimintaa. En ole koskaan käyttänyt PT-palveluja, joten olen kovin huono arvioimaan, miten ne oikeasti toimivat. Mutta uskon, että motivoituneilla kuntoilijoilla ne toimivat erittäin hyvin. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että motivoituneilla onnistuu melkein mikä vaan, jopa harmaan kiven läpikävely. Ymmärtääkseni PT:n toiminta ytimekkäästi on tavata asiakas ja kartoittaa hänen tarpeensa, tehdä saliohjelma ja seurata vierestä, että ohjelmaa noudatetaan ja että tekniikka on kunnossa. Voisikohan tuon työnkuvauksen siirtää käytännön tasolla myös D/s-dynamiikkaan?

Jäinkin pohtimaan, mikä mieletön voimarava D/s-suhteessa voisikaan olla vaikka elämänhallinnan tai opiskelumotivaation kasvattamiseen tai jopa elämäntapojen muuttamiseen. En väitä, että se olisi automaattisesti oikotie onnistumiseen ja parempaan elämään, mutta silti tietyntyyppisessä dynamiikassa se toimisi varmasti paremmin kuin vaikka elämäntapa-coachin tai PT:n palkkaaminen. 

Monilla alistuvilla on tarve miellyttää, olla hyvä tyttö tai antaa aihetta ylpeyteen. Tämä lähtökohta yhdistettynä aitoon molemminpuoliseen haluun tehdä jokin muutos, olisi mielestäni oiva lähtökohta. Ei kuitenkaan kannata tavoitella kuuta taivaalta, vaan tehdä selkeä yksinkertainen sopimus, jota tullaan noudattamaan. Tätä sopimustahan voi aina tarkentaa, tiukentaa, selkeyttää tai löysentää. Tässä yhteydessä en kuitenkaan usko siihen, että Dominoiva rustaa sopimuksen itsekseen ja laittaa sen sydänmagneetilla kiinni jääkaapin oveen, vaan suosin yhdessä tekemistä ja maalaisjärkeä. Kun molemmat osapuolet ovat mukana tekemässä sopimusta, se myös sitouttaa ja motivoi. On myös tärkeää muistaa, että siinä missä alistuvalla on säännöt noudatettavanaan, niin dominoivalla on erittäin tärkeä rooli seurata, että sääntöjä noudatetaan. En osaa sanoa, kumpi pääsee helpommalla, mutta olen varma, että molemmille riittää töitä ja haastetta.   

Säännöt on tehty rikottavaksi ja rikkeet rangaistavaksi. Ei ehkä ihan noin yksioikoisesti, mutta rikkeitä ja vahinkoja tapahtuu aina, joskaan se ei saisi olla ensisijainen tarkoitus kummallekaan. Aina ei vaan jaksa, voi sairastua tai eteen voi tulla ihan mitä vaan elämää heittelevää. Rikkeisiin pitää kuitenkin aina puuttua, ja niistä pitää aina myös kertoa. Mielestäni rangaistukseksi tai käsittelyksi riittää myös joskus keskustelu. Pääasia on, että tilanne ei jää huomioimatta. Se on taas kaiken arjen ja kiireen keskellä joskus todella haastavaa.

Yleensä tällainen projekti ruokkii itse itseään. Alku on pirun hankalaa, mutta kun vaikka ensimmäiset sentit vyötäröltä katoavat tai tentit tulevat läpäistyä, niin onnistumisen ilo kantaa ja motivoi, puhumattakaan siitä, mitä se tekee suhteelle ja arvostukselle.

Blondi: Being used as a slut - kyllä kiitos!

Olemme puhuneet viime aikoina Peikon kanssa sekä arkikäskyttämisestä että nöyryyttämis- ja häpeäleikeistä. Nöyryytysleikit tunnetaan englanniksi osuvasti nimellä humiliation & degradation. En löydä sanalle degradation käyttökelpoista suomennosta vaikka kuinka etsin. Alentuminen tai häpäiseminen ei kuulosta korvaani hyvälle eikä se kerro juuri mitään. Niinpä käytän pelkästään sanaa nöyryyttäminen. Olemme suhteemme aikana makustelleet tuon tyyppisiä leikkejä paljon puheen tasolla. Alussa ne tuntuivat pelkästään ajatuksenakin kuvottavilta, samalla kuitenkin jollain tavalla kiehtovilta. Olen Peikolta oppinut suhteemme aikana, että se mikä yleensä herättää vahvoja kielteisiä tunteita saattaa ollakin itselle se kiinnostavin, joskin myös vaikein juttu. Peikko on aina ollut sitä mieltä, että nöyryytysleikit ovat minun juttuni – itse hän on suhtautunut niihin vähän varauksellisemmin monestakin syystä.

Häpeä lienee ihmisen kokemista tunteista vaikein. Psyykeltään terveenkin ihmisen on vaikea kohdata häpeän tunnetta, ja vain harvoin sana häpeä herättää positiivisia mielleyhtymiä. Ihmisen elämässä häpeällä on kuitenkin myös suojaava vaikutus sillä se saa terveen ihmisen pohtimaan tekojensa seurauksia jo ennalta. Häpeä myös estää tekemästä toiselle vääryyttä ja rikkomasta toisten rajoja. Näin myös pervoilussa.

Valitettavasti häpeä on usein myös tunne riittämättömyydestä ja huonommuudesta ja seurausta nöyryytyksistä tai epäonnistumisista. Häpeä on itseluottamusta heikentävistä tunteista vaikein, ja häpeään liittyviä tuntoja ovat kelpaamattomuus, huonommuus sekä mitättömyys. Häpeä pyritään salaamaan ja torjumaan monin keinoin. Salaamisen seurauksena saatetaan peittää aito minä, josta seuraa taas monenlaista oireilua. Kierre on valmis. 

BDSM-kontekstissa häpeä ja nöyryyttäminen ovat kuitenkin yhdessä sovittuja asioita ja tekoja. Asioita, joista kumpikin nauttii. Joilla ei haluta toiselle pahaa eikä saada toista kokemaan negatiivisia tunteita. Vaan kokemaan asioita, joista toinen nauttii sekä testailemaan  ja venyttämään varovasti ja vastuullisesti omia ja toisen rajoja. Uskon, että nöyryytysleikeissä on paljon terapeuttisia elementtejä, ja minua monet leikeissämme mukana olevat jutus ovat auttaneet käsittelemään häpeää ja muita vaikeita tunteita normaalissa arjessakin. Niillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että minua oikeasti pidettäisiin huonompana tai alempiarvoisena ihmisenä. Olen tasa-arvoinen ja samanarvoinen Peikon kanssa, vaikka alistunkin hänelle.

Minulle nöyryyttämis- ja häpeäleikit liittyvät vahvasti juuri alistumiseen ja käytetyksi tulemisen tunteeseen. Siihen, että olen Peikon ja hän voi tehdä minulle mitä tahansa sovituissa rajoissa. Olemme kuitenkin edenneet erittäin varovaisesti näissä leikeissä, koska niissä leikitään vaikeiden ja haastavien asioiden kanssa. Fyysisessä tekemisessäkin voi totta kai mennä yli ja esim. tuottaa liikaa kipua, mutta haavat ja ruhjeet paranevat useimmiten nopeasti. Psyykkiset haavat paranevat kuitenkin hitaasti, jos koskaan, joten kun mielen ja häpeän tunteiden kanssa lähdetään leikkimään, täytyy edetä varovasti. Toisen rajojen kunnioittaminen on näillä tunteilla leikkiessä äärimmäisen tärkeä myös pervoilussa. 

Peikko on joitain kertoja käyttänyt virtsaa alistamisen ja nöyryyttämisen välineenä, hieman sanoja, nimittänyt minua muutaman kerran rankemmassa leikissä nartuksi. Sotkenut minut spermalla. Yhteen muuton jälkeen leikkimme ovat kuitenkin rauhoittuneet, kun energiaa on mennyt niin paljon muuhun. Opetteluun, totutteluun, yhteisen arjen rakentamiseen. Sitä mukaan kun rakkauden määrä on kasvanut, ovat sekä alistuminen että alistaminen tuntuneet hankalammilta. Painopiste on ollut nautinnon tuottamisessa toinen toiselle. Peikko vierastaa hieman ajatusta, että hän nöyryyttäisi naista, jota hän rakastaa ja jonka kanssa hän jakaa arjen. Puhuimme pitkään siitä, että miten rankkoja asioita voi olla helpompi tehdä ihmiselle, jonka kanssa ei jaa arkea tai ole rakkaussuhteessa. Samalla totesimme, että teemme nykyään paljon sellaisia juttuja, joita kummallekaan ei olisi tullut mieleenkään tehdä pari vuotta sitten ja joista emme tuolloin tienneet pitävämme. Ehkä meistä kumpikaan ei pitäisikään niistä muiden kanssa, mutta keskinäisten kemioidemme kohdatessa jutut toimivat.

*****

Muutama ilta sitten annoin Peikolle suuseksiä, koska näillä helteillä ei ainakaan minun tee mieli sen kummemmin leikkiä. Tilanne kääntyy kuitenkin siihen, että Peikko kiskaisee minut päälleen. Nai minua lujaa sormilla suuhun ja valuttaa suustani paksua limaa. Laittaa minut kakomaan kunnolla. Välillä hän pitää toisella kädellä kurkustani kiinni ja nai suutani toisella. Kuolaan Peikon päälle. Kasvoni ja rintani ovat kuolan peitossa ja Peikko levittää kuolaa hiuksiini.

Peikko kiepauttaa minut ympäri selälleni ja tulee päälleni. 'Sano kulta, mikä mä olen sulle.' Sä olet mun narttu. Mun oma likainen narttu. Jota mä saan käyttää ihan miten mä haluan. Mä saan panna sitä joka reikään. Pilluun, suuhun. Laittaa sen oksentamaan, jos mä haluan. Joka tekee juuri sitä, mitä mä haluan sen tekevän.

Leijun jo jossain kaukana. Yht’äkkiä tunnen, miten Peikko sylkäisee kasvoilleni. Aivoni rekisteröivät teon, joka on lajiaan ensimmäinen. Ynisen mielihyvästä. Huutaisin, jos lapsi ei olisi kotona. Peikko levittää syljen kasvoilleni. Sano mikä sä olet mulle! Jossain syvällä tietoisuuden tilassa aivoni yrittävät laittaa vastaan, mutta eivät pysty. 'Mä olen narttu.' Uusi sylkäisy kasvoilleni. Ja kenen sä narttu olet? 'Mä olen sun.'

Peikko laukeaa sisälleni. Tiedätkö sä, mitä narttu sitten tekee? 'En.' Narttu putsaa. Ja se tekee sen kunnolla. Kömmin Peikon jalkojen väliin ja nuolen hänen kalunsa puhtaaksi. Juuri niin kunnolla, kun hän haluaa itsensä putsattavan. Putsaamisen jälkeen nousen Peikon rinnan päälle hengittelemään. Hyvä tyttö. Sä teit sen hyvin. Saan kehuja ja hellyyttä ja pääsen kainaloon. Kumpikin meistä hengittelee ja maistelee tapahtunutta. Kysyn luvan käydä pesulla ja saan sen. Putsaan ainoataan silmäni, koska en halua luopua sotkusta kasvoillani. Aamulla nousen ylös ensimmäisenä, tukka tahmaisena kaikesta sotkusta ja käyn suihkussa. Päivällä käymme vielä uudelleen keskustellen läpi tapahtunutta ja toteamme, että kumpikin tykkäsi kovasti. Jatkossa siis lisää tätä.

*****

Blogiamme on tällä hetkellä luettu yli 200 000 kertaa. Suuret kiitokset kaikille täällä vierailleille - uusille ja vanhoille lukijoille!

Blondi: Ei niin pervoa

Merkintä viime sunnuntailta

Pervorintamalla sekä on että ei ole hiljaista. Kotona Peikon kanssa ei tapahdu kovin paljon kirjoittamisen arvoista tällä hetkellä. Tai kyllä se kaikki on kirjoittamisen arvoista, mutta kovin pitkään en jaksa toistaa itseäni. Leikkipostausten kirjoittaminen tuntuu jotenkin niin kovin vieraalta.

Seksi ja leikkiminen Peikon kanssa on edelleen yhtä mahtavaa kuin ennenkin. Seksiä on paljon, se on monipuolista, enemmän tai vähemmän pervoa. Mieltäni ja kehoani ei juuri kiinnosta alistuminen tällä hetkellä. Seksi Peikon kanssa ei ole koskaan täysin vaniljaista, mutta pidemmästä leikistä, jossa olisi tapahtunut jotain aivan uutta, on jo aikaa. Eikä asia vaivaa minua. Ei myöskään Peikkoa. Toteamme, että näin on hyvä ja riittävä juuri nyt. Ehkä pientä muutosta on tapahtunut siinä suhteessa, että kun jumitan erilaisiin minulle haitallisiin toimintoihin tai tunnetiloihin, palauttaa Peikko minut napakasti takaisin tähän todellisuuteen yksinkertaisesti käskemällä. Nyt sä kulta lopetat tuon. Heti. Käskeminen arjessa juuri tuollaisissa tilanteissa tuntuu hyvälle ja saa minut taas raiteilleen.

Yhtä usein kuitenkin nautimme toinen toisemme seurasta ilman seksiä. Käpertyminen ja nukahtaminen toisen viereen, toisen vierestä aamulla herääminen. Arjen nousut ja laskut. Valtava kiitollisuuden ja onnellisuuden tunne siitä, että on rakastettu ja rakastaa itse.

Arki on myös lapsen arjen seurailua ja lapsen elämässä mukana olemista. Teini-iän välillä raastavia tunteita. Surua siitä, että kontaktia lapsen ja äidin välillä ei ole. Iloa siitä, että lapsi itsenäistyy kovaa vauhtia ja ottaa isoja askeleita kodin ulkopuolella. Solmii uusia ystävyyssuhteita ja löytää toivottavasti vielä lisää ihmisiä ympärilleen. Ylpeyttä, että olen saanut olla myötävaikuttamassa lapsen kasvuun ja arvoihin ehkä paljon enemmän kuin ajattelin. Lapsesta on kasvamassa suvaitsevainen nuori aikuinen, joka kyseenalaistaa monia asioita. Joka antaa kaikkien kukkien kukkia. Puolustaa eläinten oikeuksia. Tekee paljon vapaaehtoistyötä. Pohtii isoja kysymyksiä.

Arki koostuu tällä hetkellä normaaleista uusperheen palasista. Välillä kipuilen edelleen lapsen olemassaoloa arjessamme. Kuitenkin yhä vähemmän ja vähemmän sitä mukaa mitä tärkeämmäksi lapsi minulle muodostuu. Kuitenkin mikä parasta - en ole lapselle enää lainkaan Peikosta mustasukkainen nyt kun asumme yhteisessä kodissa. Koska yhteistä aikaa ja yhdessäoloa on niin paljon. Meidän kaikkien kolmen kesken, mutta myös eri kokoonpanoilla.

Joskus pidempikestoinen kahdenkeskinen aika Peikon kanssa on kortilla. Pienellä vaivalla sitä saa kuitenkin järjestettyä - tästä suuri kiitos kuuluu isommalle lapselle, joka ottaa teini-ikäisen säännöllisesti luokseen yökylään. Ajoittain hermostun myös lapsen äitiin, joka pommittaa Peikkoa erilaisilla sähköposteilla. Joskus myös minua. En lue posteja koskaan, joten en tiedä, mitä niissä lukee. En kuitenkaan jaksa tuntea vihaa tai katkeruutta ihmistä kohtaan, jota en tunne. Ajattelen aina, että olisi kauheaa, jos minulle täysin vieras ihminen onnistuisi viemään energiaani ja saamaan minua tuntemaan negatiivisia tunteita. Onneksi tähän ei tarvitse suostua ja yhteydenotot voi eri keinoin rajata minimiin. Yritys lyödä kiiloja minun ja Peikon parisuhteeseen ei ole myöskään tuottanut tulosta. En usko, että liioittelen jos sanon, että minulle ei pysty kertomaan Peikosta mitään sellaista, jota en jo tietäisi. Koska olemme valinneet, että meillä ei ole luurankoja kaapissa toinen toistemme suhteen. Kipeät, rankat ja hävettävätkin asiat menneisyydestä on nostettu pöydälle ja juteltu selviksi.

Tänään vietimme rennon ja aurinkoisen sunnuntain lapsen ollessa poissa kotoa. Aamukahvin ja –palan jälkeen suuntasimme pyörillä läheiselle saarelle. Saarella noin kymmenen kilometrin rento kävelylenkki luonnossa, meren läheisyydessä. Paljon puhetta ja rentoa yhdessäoloa. Yhteisen tulevaisuuden suunnittelua. Vierailu kasvitieteellisessä puutarhassa. Mukaan pieni greippipuun taimi lapselle kotona olevan sitruunapuun seuraksi, minulle perinteinen juoru orkideoiden silmiinpistävän täydellisyyden vastapainoksi. Kotona yhdessä kokkailua ja herkullista ruokaa. Näin pervoa siis tänään.

Ai niin. Peikon ollessa iltapäivällä yksin elokuvissa (asia, josta hän nauttii suunnattomasti) sain luvan leikkiä kotona. Ja myös laueta. Käytin runkkaamiseen vahingossa hyrrää. En yksinkertaisesti muistanut kysyä lupaa sen käyttöön. Muuten saan runkkailla millä leluilla tahansa, mutta hyrrä on varattu Peikolle ja sen käyttöön minun täytyy pyytää aina erikseen lupa. Tajusin erehdykseni vasta kun Peikko kyseli minulta leikkini toteutusta. Hups...

Blondi: Muutto? Muutto!

Asumme Peikon kanssa yhdessä. Tästä päivästä eteenpäin. Saman katon alla. Matkassa mukana on Peikon teini-ikäinen tytär. Olemme muuttaneet kaikki kolme minun asuntooni. Meidän asuntoon. Asunto sijaitsee erinomaisella paikalla ja on oikeasti kaunis. Meidän kaikkien mielestä. Minulla ja Peikolla on tästä lyhyt työmatka, teinin koulu ja harrastukset ovat myös vieressä. Lisäksi Peikon vanhempi tytär asuu aivan vieressämme - koira meni hänelle.

Muutto eteni hurjaa vauhtia reilussa kuukaudessa. Toki olemme puhuneet aiheesta paljon aiemminkin, mutta emme kovin konkreettisesti. Olemme puhuneet asiasta aiemmin sillä tasolla, että ehkä joskus asumme yhdessä. Tulevaisuudessa. Sitten kun.

En ole ihan varma, mikä koko muuttoprosessin oikeastaan laukaisi. Minun sanomani lause, että luuletko Peikko, että pystyisimme kaikki asumaan minun nykyisessä asunnossani? Kaikilla tarkoitetaan minua, Peikkoa ja Peikon teini-ikäistä lapsosta. Olen kesän aikana lähentynyt hurjasti Peikon nuorimman lapsen kanssa. Sen kotona asuvan. Ymmärtänyt, että hän voi olla myös muuta kuin välttämätön paha. Että hänen kanssaan on oikeasti hauska tehdä asioita. Että meidän on kiva tehdä asioita yhdessä, kolmestaan.

Kun keskustelu asiasta alkoi, ei siitä tullut loppua vaan pyörät lähtivät päinvastoin pyörimään kunnolla. Ja minua pelottaa. Vähän. Edelleen. Meitä kaikkia varmasti pelottaa. Peikko on kuitenkin sitä mieltä, että muutos on suurin minulle. Ja on ehkä vähän huolissaan siitä, että kestääkö minun pääni muutosta. Tiedostan itse, että muutokset, kaikki arjesta poikkeavat asiat, ovat minulle hankalia. Ja tällä kertaa kyseessä on elämäni suurin muutos. Tähän verrattuna lapsuudenkodista poismuuttaminen, opiskeluiden aloittaminen, naimisiin meno, ero, ovat pikkujuttuja. Avioliitossakin olin oikeastaan viime kädessä yksin. Toisaalta tiedostan myös (tämä tiedostaminen ja tiedostamisen tiedostaminen on välillä hieman rasittavaa…), että muutos on aina mahdollisuus. Jotain, joka auttaa minua päästämään irti vanhasta, ei ehkä niin hyödyllisestä. Arjesta. Rutiineista. Toimintamalleista. Ajatusrakenteista. Illuusiosta, että asioita voisi  tai pitäisi jollain tavalla kontrolloida.

Myös Peikko on kohdannut omia demoneitaan. Hänellä oli jonkin aikaa lievä muuttoangsti päällä, ja hän tahtoi linnoittautua omaan kotiinsa, omaan rauhaansa. Olla yksin. Keskustelimme asian kuitekin läpi, ja syy löytyi entisestä avioliitosta, jossa omaa tilaa ja aikaa ei ollut juuri saanut ottaa. 

Suurin huolenaiheeni on pervoilu. Kuinka sen käy, kun saman katon alla asuu teini? Tähän mennessä minulla ja Peikolla on ollut käytössämme kaksi asuntoa, ja pervoilut on jo pitkään hoidettu minun luonani. Asuntoni on ollut aina käytössä, koska olen asunut täällä yksin. Seksiä on voinut harrastaa pitkään, hartaasti ja kovaäänisesti. Tulevaisuudessa, kun asuntoja on vain yksi, niin en tiedä oikeasti, miten asia järjestyy. Olemme toki harrastaneet seksiä Peikonkin luona, mutta vaniljasellaista. En kuitenkaan pysty hetkeksikään unohtamaan seinän takana olevaa lasta ja heittäytymään seksiin. Noh, onneksi teinillä on kivoja harrastuksia, ystäviä ja ihan vieressä asuva isosisko, joka ottaa teinin aina välillä yöksi hoitoon. 

Joudumme varmasti tekemään Peikon kanssa paljon töitä kahdenkeskisen ajan eteen. Se on asia, jota ei voi ennakoida, vaan se täytyy ratkaista sitä mukaa, kun tarvetta omalle ajalle tulee. Lisäksi täytyy pitää huoli siitä, että molemmille jää myös omaa aikaa. Samoin Peikon ja lapsen kahdenkeskinen aika on turvattava. Hassua tämän ajan miettiminen. Se on tullut elämääni vasta Peikon myötä. Olen jo paremmin sinut asian kanssa kuin suhteemme alkuaikoina, mutta mitenkään luonnostaan se ei minulta käy. 

Toki yhteistä aikaa ja arkea on jatkossa Peikon kanssa huomattavasti enemmän kuin tällä hetkellä. Ja se on mahtavaa. Päästä jakamaan arkea itselle rakkaan ihmisen kanssa. Olemme tähän mennessä nähneet noin pari kertaa viikossa, eikä sitä voi oikeastaan kutsua edes yhteiseksi arjeksi vaan hetkiksi toisemme seurassa. Joten muutto on ilman muuta hyvä ja toivottu asia. Mutta silti seksi mietityttää. Pinnallista, tiedän. Tiedän, että kelailen päässäni kauhuskenaarioita. Ja toivon, että ne jäävät sellaisiksi, ja arki lähtee sujumaan itsekseen. Töitä joudumme totta kai sen eteen tekemään. Kun kaksi nelikymppistä, omat tavat omaavaa ihmistä ja yksi teini-ikäinen muuttavat yhteen, ei konflikteilta vältytä. Onneksi osaamme ja pystymme kaikki puhumaan, ja tahtoa vaikeidenkin asioiden ratkaisemiseksi on.

Olemme selvinneet muutosta kohtuullisen vaivattomasti. Hieman huonekalujen siirtelyä ja yhden huoneen tyhjäksi raivaaminen Peikon lapselle. Lapsen huoneesta vanhat tapetit pois, ja uudet maalit seiniin. Lapsen valitsemat totta kai. Pakollinen reissu Ikeaan.

Olen iloinnut siitä, kun olen saanut hankkiutua tavarasta eroon. Rankalla kädellä jopa minun mittapuuni mukaan. Aina kun olen saanut heittää jotain pois (lue laittaa kierrätykseen, kiitos FB:n lahjoitetaan-palstat), on olo ollut entistä keveämpi. Hups, puolet kirjoista lähti. Hups, vaatekaapillinen vaatteita lähti. Kaikki ylimääräiset sälät keittiöstä, puolityhjien lipastojen läpikäyntiä ja säilytystilojen järkeistämistä. Siihen nähden, että en pidä tavarasta, on sitä kuitenkin paljon. Aina kun ostan uutta tavaraa kotiin, heitän vähintään tuplamäärän vanhaa pois, ja silti tavaraa kertyy.

Nyt olen onnellisena oivaltanut taas jälleen kerran, että miten pienellä tavaramäärällä ihminen oikeasti tulee toimeen. Peikko ja lapsi tuovat mukanaan vain henkilökohtaiset tavaransa, joten tavaraa ei tule kovin paljon lisää. Siivouksessa ja raivauksessa on kyse myös henkisen kuonan poistamisesta ja minimoimisesta, joten se on ollut terapeuttista. Surullisena olen myös todennut, että miten paljon nykyihminen elää elämäänsä tavaroiden ja ostamisen kautta. Itse en ole sen parempi kuin muutkaan, ja tulevaisuudessa mietin entistä tarkemmin ennen kuin hankin niitä harvojakaan tavaroita.

Tästä se sitten alkaa. 

Peikon ja Blondin parisuhdepalsta

Olemme alkaneet saada yhä enemmän erilaisia yhteydenottoja ihmisiltä. Osa on puhdasta fanipostia, jotkut ovat lähettäneet linkin oman blogiinsa, ja jotkut ovat jopa kysyneet meiltä neuvoa. Nöyrä ja suuri kiitos kaikista yhteydenotoista.

Noin viikon sisällä olemme saaneet kaksi hyvin samanmoista viestiä, joissa on kysytty mielipidettä ja neuvoa hyvin samantapaiseen ongelmaan. Luvalla referoin jälkimmäistä kysyjää, ja kopioin osan hänen viestistään tähän. Hieman editoin myös alkuperäistä vastaustani ennen kuin sen tässä julkaisen.

Neiti I kirjoitti meille:

Haluaisin kuulla teidän mielipiteen erääseen asiaan... Olen XXv neitonen, ja seurustellut miehen kanssa 3,5 vuotta. Olen aina ollut kiinnostunut alistumisesta. Nyt vähän vanhemmalla iällä olen alkanut haaveilla, että pääsisin itse joskus subin rooliin (kokemuksina siis joitain alistuskokeiluja, piiskausta yms).

Peikko vastaa:

Kerromme mielellämme mielipiteemme asiaan kun asiaan, kunhan vastapuoli ymmärtää ja tiedostaa, että se on vain mielipiteemme.

Ongelmana on, että mieheni on vanilja. Mies tietää, että pidän rajummasta, mutta pelkästään seksilelujen tuominen makuuhuoneeseen kertoo hänen mielestään siitä, että mies ei ole riittävä sängyssä. Olen yrittänyt vihjailla miestäni ihan pienilläkin asioilla, kuten kysynyt voisiko hän sitoa silmäni tai lukita käteni, mutta miehen mielestä tämä on hänelle vain epämukavaa. Kerran tosin leikimme roolileikkiä muutaman päivän. Roolileikissä mies sai tehdä minulle mitä halusi. Totesin että tämäkään ei toimi, koska mies ei ymmärrä että tuollaiseen suhteeseen täytyy edetä pienin askelin, eikä heti loikata pitkälle. Sen lisäksi miehen riittämätön tietämys asioista haittasi meininkiä.

Olen laittanut hänet lukemaan muutaman blogitekstinne näyttääkseni miten monimuotoista alistaminen ja kinkyily voikaan olla, samalla yrittäen tutustuttaa häntäaiheeseen. No, ei innostunut. 

Melkoisen yleinen ongelma miehille on juuri tuo tuo, että seksilelut koetaan kilpailijaksi omaa miehisyyttä vastaan. Samoin se, että rajummat leikit menevät ulos omalta mukavuusalueelta. 

Voisin kuvitella, että jos liittonne on toimiva, ja haluatte hyvää toisillenne, niin rajumpikin leikki voisi toimia. Ehkäpä parisuhde/seksi tarvitsisi pieniä muutoksia oikeaan suuntaan, jolloin kumpikin pääsee omaa vauhtiaan kohti tavoitettaan. Jos yhteinen matka alkaa kutkuttamaan, niin yleensä se kyllä vie sitten mukanaan. 

Sinulta se vaatii kärsivällisyyttä, ja mieheltäsi aitoa ymmärrystä, rohkeutta, halua oppia ja viedä sinua D/s polkua eteenpäin. Itse kehoittaisin keskustelemaan ja kertomaan aidosti, mitä tarvitset ja kaipaat. Voisit painottaa sitä kuinka tärkeää alistuminen sinulle on ja että ilman sitä et ole kokonainen (onko näin?). Painottaisin, että mikään ei ole mieheltäsi pois vaan että hänkin voisi kokea jotain uutta ja mielekästä. 

Palautteen antaminen on ensiarvoisen tärkeää puolin ja toisin. Uusi asia liitettynä mahdolliseen pieneen itsetunto-ongelmaan tai pelkoon miehuuden kyseenalaistamisesta ei ole helppo tunne. Sinun kannattaa siis kertoa kuinka hyviltä ne ensimmäiset piiskaniskut tuntuivat ja että "kun otit kiinni hiuksistani olin taivaissa". Voisin toivoa ja uskoa, että poikakaverisi saattaisi tykätä myös siitä että sinä saat hyviä fiiliksiä. 

Mutta mutta, ikävä kyllä tosiasia on myös se että kaikille ihmisille D/s ei vaan sovi. Oman kokemukseni mukaan suurin osa kaltaisistanne pariskunnasta päätyy muuhun ratkaisuun, koska toinen ei vaan taivu tarpeeksi toisen haluihin. Mutta on hyvä muistaa, että kinkyttömyys ei tee poikakaverista yhtään huonompaa ihmistä.

Mitä voin tehdä? Mies on muutoin täydellinen, ja seksi hänen kanssaan on todella hyvää, mutta ei välttämättä minulle riittävää. Olen miettinyt,  voisinko "ulkoistaa" tällaisen asian ja hankkia ulkopuolisen masterin? Mieheni tuskin sitä hyväksyisi, joten tavallaan siis pettäisin. Toisaalta mielestäni olisi ihanaa, jos masterina olisi oma mies, joka tuntisi minut läpikotaisin ja kuitenkin antaisi rakkautta ja rajoja sopivassa suhteessa. Vai tyydynkö vaan haaveilemaan ja olemaan pikkuhousut märkänä ajatuksesta? Ero tuntuu turhalta vain omien halujeni takia koska muuten kaikki asiat ovat kunnossa...

Käytännössä sinulla on kolme vaihtoehtoa. Joka tapauksessa suosittelisin aloittamaan kohdasta 1

1.)  Edellisessäkin kappaleessa kerrottu keskustelu, keskustelu ja keskustelu. Kertoa suoraan, mitä haluat, kaipaat ja janoat. Perusteluina kannattaa käyttää sitä, että rajummat leikit eivät olisi kummaltakaan pois, vaan päinvastoin vahvistaisi ja toisi erilaista twistiä suhteeseenne. Muista antaa positiivista palautetta, jos asiat edistyvät. 

2.) Ulkoistat alistumisesi eli hankit sessio-Masterin (joka on suurella todennäköisyydellä iso projekti). Tämän joudut tekemään joko

a) salaa

b) luvan kanssa 

Tunnen alistuvia, jotka toteuttavat itseään joko salaa tai luvan kanssa muun kuin oman kumppaninsa kanssa. Ja sitten on myös niitä, jotka leikkivät myös kotona oman kumppanin kanssa mutta saavat luvan kanssa hakea vielä jotain muuta parisuhteen ulkopuolelta, esim. piiskausta.

Omasta mielestäni molemmat vaihtoehdot voivat toimia. Itselläni on hyviä kokemuksia molemmista. Vaihtoehto a on tietenkin ikävämpi, koska se tuo mukanaan monenlaisia moraalisia ongelmia, ja siinä on aina mahdollisuus että kaikki leviää käsiin. B-vaihtoehto on, yllättävää kyllä, varsin yleistä ja toimivaakin. Jos olet hyvässä ja toimivassa rakkaussuhteessa, mutta jokin kinkytwist jää saamatta, niin voitte päästä sopimukseen, että toteutat tätä asiaa liittonne ulkopuolelle. Tämä edellyttää, että säännöt ovat selvät, KAIKILLE OSAPUOLILLE (esim. tapaamiset 1/kk, turvaseksi, jäljet, puhutaanko tapaamisista kotona).

Mitä ikinä päädytkin tekemään, niin anna itsellesi ja puolisollesi aikaa. Joka tapauksessa kannattaa muistaa, jos päädyt ulkoistamaan halusi, että sessiohan on todella paljon muutakin kuin penetraatiota. Monelle pettämisen raja menee juuri siinä.

*****

Blondin ajatuksia 

Monet yhteydenotoista ovat tulleet varsin nuorilta ihmisiltä, joiden seksuaalisuus on vasta muotoutumassa. Mutu-tuntumalta voisin sanoa, että pervoidentiteettiä pääsee usein toteuttamaan täysipainoisesti vasta vähän vanhempana. Pervo seksuaali-identiteetti ei ole sieltä helpommasta päästä, koska oikean vastakappaleen löytäminen saattaa olla vaikeaa, jopa mahdotonta. Harvoin mieltymykset kohtaavat täysin, ja usein joudutaan tekemään kompromisseja puolin ja toisin. Tosin näin on tavallisissakin parisuhteissa ja seksissä.

Itse en usko, että jokaisessa ihmisessä automaattisesti eläisi pieni pervo, kunhan vain tarpeeksi pintaa raaputtaa. On täysin mahdollista, että suhde myös loppuu siihen, ettei omasta kumppanista kerta kaikkiaan saa vastapeluria pervoiluun. Ei vaniljasta saa pervoa tekemälläkään, ajattelen minä. Tästä voi olla eri mieltä. Joskus saa lukea tarinoista, joissa pervo on käännyttänyt vaniljanaisen tai miehen, mutta tällöin mielestäni on kyse siitä, että ihmisellä on ollut pervo seksuaalisuus jo olemassa, ja se on vain kaivettu esille. Ja se kyllä onnistuu, jos molemmilla on siihen halua.

Olen itse ollut pitkässä parisuhteessa ilman, että olisin toteuttanut pervoa puoltani. Parisuhde toimi kaikilta muilta osilta hyvin paitsi seksuaalisuuden kohdalta. Tuolloin ajattelin, että seksuaalisuus parisuhteessa ei ole kovin iso juttu ja täysin yliarvostettua. Nyt kun tiedän paremmasta, en enää suostuisi tekemään kompromisseja. Tuntuukin todella surulliselta, että en koskaan tuntenut seksuaalista halua entistä kumppaniani kohtaan. Tilanne oli molemmille epäreilu.

Pervokortin lyöminen pöytään parisuhteessa, jossa ei ole aiemmin pervoiltu, vaatii rohkeutta ja päättäväisyyttä. Silti ei ole mitään takeita siitä, että lopputulos onnistuu. Kaiken a ja o on totta kai hyvä keskusteluyhteys. Ds-kuvio tai muu pervoilu tulee olemassa olevaan parisuhteeseen ennen kaikkea puhumalla ja taas kerran puhumalla. Toki joskus voi käydä niin onnellisesti, että parisuhteessa onkin toisistaan tietämättään kaksi pervoa, jolloin palaset voivat loksahtaa helpostikin paikoilleen. Kuitenkin riskinsä siinäkin. Keskustelun tuloksena alistumista kaipaava nainen saattaakin huomata, että hän on parisuhteessa alistumista kaipaavan miehen kanssa. Tällöin on selvää, että asetelmaa ei saada toimivaksi ilman, että leikkikaveria lähdetään hakemaan suhteen ulkopuolelta.

Monet tuntemani alistumista haluavat naiset ja miehet ovat erityyppisissä Ds-suhteissa, mutta vain osa on Ds-suhteessa oman kumppaninsa kanssa. Pervojärjestelyt hoidetaan tuolloin Peikon kuvaamalla tavalla suhteen ulkopuolisten henkilöiden kanssa. Parhaimmillaan nämä sessiosuhteet toimivat todella hyvin oman kumppanin luvalla. Huonoimmillaan ne taas rikkovat kaiken. Olen sitä mieltä, että vaniljakumppanilta vaaditaan poikkeuksellisen suurta joustoa ja suvaitsevaisuutta, että hän päästää pervon kumppaninsa toteuttamaan itseään muiden kanssa. Jos kumpikin parisuhteessa on pervo, mutta mieltymykset eivät pervorintamalla kohtaa, voisin kuvitella, että suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä löytyy luonnostaan enemmän.

Kuitenkin kannustan kaikkia lyömään tarvittaessa pervokortin pöytään, jos itse kokee vetoa asiaa kohtaan. Vaikka parisuhde loppuisikin siihen, on asian esille nostaminen pitkällä tähtäimellä kuitenkin positiivinen asia ja mahdollistaa varmasti uusien ovien avautumisen ajan myötä.

Itselleni pervoilu on ollut syvästi terapeuttista ja avartavaa. Olen päässyt sen avulla huikeisiin tutkimusmatkoihin itseni sisälle. Lisäksi olen oppinut paljon suvaitsevaisuudesta ja erilaisuuden sietämisestä. Pervoilu on mahdollistanut minulle myös sellaisen ajattelutavan sisäistämisen, että seksuaalisuuden toteuttaminen muiden kuin oman kumppanin kanssa ei ole toiselta pois vaan päinvastoin. Mutta tämä pätee ainoastaan meidän parisuhteeseemme – jokainen toimii, kuten itselleen parhaaksi näkee ja kokee. Toki olen perusluonteeltani sellainen ihminen, että en ole koskaan osannut tuntea mustasukkaisuutta kenestäkään ihmisestä. Samoin olen aina ajatellut, että en voi omistaa ketään toista ihmistä. Näin ollen ajatus muista leikkikavereista ei ole vaatinut kovinkaan suurta prosessointia. Nautin, kun Peikko tekee asioita muiden kanssa, koska tiedän hänen nauttivan. Toki rajat on sovittu eikä mitään tehdä toisen tietämättä. Mielestäni on ihana ajatus, että hän voi tehdä itselleen mieluisia juttuja ja samalla tuottaa mielihyvää jollekin muulle kuin minulle. Miten se voisi olla minulta pois?

*****

Olemme jatkaneet meilivaihtoa asiasta vielä lisää neiti I:n kanssa. Haluaisitko sinä kertoa oman tarinasi tästä aiheesta?

Kolmen kimppa - suunnittelua osa 1/2

Olen ja olemme useasti miettineet mikä alistumisessa tai alistamisessa viehättää. Olemme onnellisessa asemassa senkin puolesta, että kumpikaan meistä ei ole kiinnostunut kokeilemaan toisen roolia. Minulla oli joskus sovittuna leikki erään Dommen kanssa, mutta senkin fuktio oli täysin opetusmainen. Halusin yrittää päästä edes pikkaisen kiinni alistuvan mielentilaan, ja näin ehkä oppia itsekin jotain. No, se ei koskaan toteunut, ja tällä hetkellä en ole asiasta kovin kiinnostunut, eikä sopivaa Dommeakaan ole näköpiirissä.

Blondi kokee omalta osaltaan roolinsa samoin. Hän haluaa pysyä visusti omassa alistuvuudessaan ja hyvä niin. Joskus olemme toki leikillämme pohtineet, mitä tapahtuisi, jos roolit vaihtuisivat, mutta jo pelkkä ajatus ja mielikuvat saavat meidät huvittumaan.

Pysykäämme siis rooleissamme ja syventäkäämme niitä. Blondille käytettävänä oleminen on yksi nautinnollisimmasta asioista. Käytännössä mitä enemmän häntä käyttää, sitä syvemmälle kuplaansa hän vajoaa. Usein merkillistä kyllä, mitä syvemmälle hän vajoaa, sitä syvemmälle hän haluaa. Tämä aiheuttaa tilanteita, jolloin blondi haluaa, haluaa ja haluaa vaan lisää, lisää ja lisää. Kerran tällaisen leikin jälkeen, jo muutamia kuukausia sitten, blondi kertoi että ”olisi kiva että kaksi miestä käyttäisi minua niin, etten sen jälkeen jaksaisi nousta sängystä.” Hmm, ajatteli Peikko.

Olen tarkka omistamastani, ja leikkiminen oman naisen ja toisen miehen kanssa ei ole ollut omalla listallani ylimpänä. Olemme keskustelleet yleensäkin paljon mustasukkaisuudesta, ulkopuolisista leikkikavereista ja tähän liittyvistä tunteista ja peloista. Kaikki tämä keskustelu on ollut yleisellä tasolla - ohjenuoranamme kuitenkin se, että suhteemme ajaa kaikkien edelle, ja meillä pitää olla hyvä ja helppo olla, olisi sitten joskus pyörässämme useampikin apuratas kiinni.

”Hmm”, ajatteli siis Peikko ensimmäisen kerran kuukausia sitten, ja alkoi pohtia fantasiaa. Ensin pohdiskelin asiaa paljon omalta kannaltani. Yksinkertaisesti miltä tuntuisi nähdä ja olla mukana kun joku toinen mies työstää minun blondiani. Aluksi ajatus oli vaikea, mutta mikäpä hyvä asia ei tässä maailmassa olisi sitä joskus.

Palailin blondin kanssa hänen fantasiaansa aina silloin tällöin sivumennen. Välillä olemme puhuneet, että kolmas pyörä olisi nainen, välillä niin, että blondi ja nainen leikkisivät kaksin, ja minä katselisin. Aina kun tähän ko. fantasiaan ollaan palattu, olen pyrkinyt pitämään sensorini herkillä ja fiilistellä, mitä blondi oikeasti tahtoisi. Pikku hiljaa blondin fantasia on mielessäni muodostunut meidän fantasiaksemme, ja olen saanut luotua jopa pienen käsikirjoituksen aikaiseksi, miten hetkemme toimisi. Nyt haluan vielä mainita, että tätä kirjoittaessa ja suunniteltaessa blondilla ei ole ollut mitään aavistusta, kuinka pitkällä suunnitelmani ovat, ja että minäkään en ole varma tilanteen ollessa käsillä, kuulenko blondin suusta ensimmäisen kerran turvasanan.

Päästyäni itseni kanssa sinuiksi apupyöräajatuksen kanssa, aloin pohtia sopivaa leikkikaveria. Vaatimuksia oli oikeastaan kolme. Hänen pitää olla kiinnostava blondin mielestä, dynamiikka minun ja tämän miehen välillä pitää olla hyvä ja miehen pitää olla hetero kuten minäkin, tai ainakin tiedostaa, että mitään bi-elementtejä ei leikissämme oleteta. Koska en voinut kuvitella lähteväni hakemaan seuraa netistä tai treffi-ilmoituksella, päätin pysyä pervoystävissämme.

Mielessäni skannailin vaihtoehtoja läpi, mutta jostain syystä aina tuli eteen jotain, joka ei täysin sopinut kriteereihin. Sitten eräänä iltana, yllättäen, palaset loksahtivat paikoilleen. Mies oli seisonut lähempänä kuin kuvittelinkaan. Täydelliset speksit vaatimuksiani kohtaan jopa vielä niin, että mies on alistuva, ja voisin ottaa hänet haltuuni leikkimme ajaksi. Samaista miestä blondi oli kehunut komeaksi, reippaaksi ja oikein mukavaksi. Mitä enää vitkastelin? Oli aikaa ottaa yhteyttä hänen omistajaansa.

Heti seuraavan aamuna otin yhteyttä ystävääni, jota kutsun tässä yhteydessä Rouvaksi, ja otin puheeksi hänen sotapojunsa lainaamisen.

Tässä ote keskustelustamme: 

-  Moikka

-  Moi!

-  Voinko mennä suoraan asiaan?

-  Menehän, puran samalla vanhaa joustinpatjaa.

- Tämä on nyt sitten täysin hypoteettista ja vaan meidän kahden keskistä. Sopiiko?

-  Toki. Apua, osaanko mä sanoa mitään?

-  Blondilla on haave / fantasia.

- Apua… Tarvitsette multa tai meiltä apua?

-  Jossa kaksi miestä (minä toinen) käyttäisi sitä rajusti, jopa niin, ettei jaksaisi nousta sängystä sen jälkeen. Olen pohtinut asiaa ja ihmisiä, joita tunnen, ja anoa kenen kanssa voisin kuvitella tämän tekeväni ja myös blondi voisi (tiedän tämän) olisi sotapojusi. Voitko mitenkään kuvitella, että voisi onnistua?

- Ymmärrän kyllä idean, ja lainaisin pojua kyllä, mutta en tiedä, kuinka innostunut se itse on.

-  Juu, ja siksi puhun sulle enkä pojullesi

Tämän jälkeen kävimme monta asiaa periaatteellisella tasolla läpi niin, että Rouva sai kaikki haluamansa tiedot, ja minä kerroin mitä odotan ja mitä en odota. Tietenkin keskustelimme myös turvallisuuskysymykset läpi aloittaen turvaseksistä ja päättyen jälkihoitoon, jota myös sotapojukin saattaisi tarvita. Keskustelu kiihtyi loppua myöden, ja huomasin, että lopuksi ideoimme jo leikkiä yhdessä. Mietimme myös miten saisimme siihen yhdistettyä pojun omia fetissejä ja fantasioita, jos Rouva vaikka komentaisi sotapojunsa käyttööni leikin ajaksi. Innostuin asiasta kovin.

Pojulla oli tiukka rutistus elämässään juuri seuraavien kahden päivän aikana, joten Rouva lupasi ottaa asian puheeksi heti kun tilanne olisi sopiva.

Seuraava keskustelu käytiin minun ja Rouvan välillä pari päivää myöhemmin:

- Huomenta

-  Huomenta. Puhuin sotapojun kanssa eilen videochatissa. Vaikutti ihan innostuneelta ;). Siitä sun ideasta siis. Eli toinen kynnys ylitetty, jos eka oli mun lupa ja toinen sotapojun kiinnostus. Loppu onkin onneksi ihan teidän niskoillanne.

-  Eli voin jatkossa ideoida asiaa sotapojusi kanssa?

-  Kyllä

Suunnittelin kirjoittavani pojulle seuraavana päivänä, mutta yllätyksekseni hän oli jo itse (innoissaan) kirjoittanut minulle. Kävimme hieman sähköpostikeskustelua, jossa ensin kerroin omat suunnitelmani ja näkemykseni ja sen,  miten poju niihin liittyisi. Onneksi pojulla ei tuntunut olevan mitään sitä vastaan (jopa päinvastoin), että minä olen ohjaksissa myös hänen suhteensa (uusi kokemus meille molemmille).

”Ja se on kyllä ihan ok, jos pomotat tilanteessa, ehkä jopa ihan mukavakin vivahde. Tosin jos aiot käskyttää, niin sitten ei saa unohtaa käskeä nuolemaan pillua! ;)”

Kävimme läpi tarkkaan turvaseksin tuomat rajoitukset, ja lopuksi pohdimme yllätyksemme ajankohtaa. Erinäisistä kesäkiireistä johtuen ensimmäinen sopiva ajankohta oli noin heinäkuun puolessa välissä, joka oli noin kuukauden päässä siitä hetkestä, kun tätä tekstiä alun perin kirjoitin.

Kärsimättömänä ihmisenä leikin siirtyminen aluksi yli kuukauden päähän oli pienoinen pettymys. Nyt kuitenkin kun olen päässyt kirjoittamaan omia ajatuksiani ylös, ja keskustellut pojun ja Rouvan kanssa, niin alan kääntymään ajatukseen, että kuukausi tekee minulle hyvää. Saan rauhassa kohdata omat pelkoni ja ajatukseni (esim. mustasukkaisuudesta), ja mahdollisesti pehmittää blondiani tulevaan koetukseen, josta aion kertoa seuraavassa päivityksessä lisää...

Elämää tärkeimpien kanssa

Tapahtui eilen. Olimme olleet erossa blondin kanssa hieman pidempään ja molempien moottorit kävivät vähän levottomasti. Mesessä blondi hieman hyppeli nätisti silmilleni ja itsekin tunsin kämmenpohjien hikoavan piiskaamisen puutteesta.

Eilen oli sitten koko ilta varattu meille. Töistä lähdin kuntosalin kautta kotiin, ja vaikka ukkonen yritti jarruttaa menoani, niin pääsin blondin asunnolle mukavasti alkuillasta. Hetken vaihdoimme kuulumisia, mutta melko pian käteni löysivät blondin hiuksiin mistä otin tiukan otteen ja vedin päätä taakse ja hampaani upposivat blondin hartioihin. Siitä leikki lähtikin nopeasti ja kuumasti liikkeelle ja pian blondi oli mahallaan sohvalla kädet komennettuna selän taakse housut nilkoissa takapuolen ja yläselän saaden piiskaa. Välillä leikin tapilla, välillä wandilla ja välillä piiskoilla. Tilanne oli hyvin intensiivinen. ”piip piip” kuului kassistani kun kännykkäni soi. Hyvin harvoin muistan laittaa kännykkäni äänettömälle, syystä että en muista, tai leikki lähtee niin spontaanista, ettei se enää silloin tule mieleen. Blondi oli pidemmän vuorotellen piiskauksen ja wandilla kiusaamisen jälkeen niin kuutamolla että kaivoin kännykän esiin ja luin tekstiviestin. En tekisi näin jos minulle tulisi esim. työhön liittyviä tekstiviestejä illalla, mutta koska kyseessä on 90% jälkikasvuni niin luin tekstarin. Olinkin oikeassa ja viesti tuli jälkikasvultani, voisin vaikka jatkossa kutsua häntä Myrskyksi.

Myrskyllä ei ole ollut ihan helppo elämä, tosin hänen murheet/ongelmat eivät ole minusta lähtöisin. Nyt hänellä oli melko tiukka tilanne ja hän tapansa mukaan haluaa purkaa pahan mielensä minuun, nyt ensin tekstiviestin kautta. Päätin vastata tekstiviestiin myöhemmin mihin tuli hyvä tilaisuus hetken päästä kun halusin vaihtaa asentoa Blondin kanssa ja hän pyysi lupaa käydä WC.ssä ennen sitä. Minä vastasin tekstariin sillä aikaa.

Jatkoimme leikkiä sohvalla muutaman köysinipun kera ja leikki oli hyvin hyvin antoisaa. Yksi parhaista mitä meillä on ollut. Kesken leikin kuitenkin sain uuden tekstiviestin, mitä en heti lukenut ja mihin päätin vastata myöhemmin. Haluan tässä yhteydessä tarkentaa että Myrskyllä ei tietenkään ollut hengenhätää tms., vaan kyse on ongelmasta mikä nostaa välillä päätään ja rauhallisella välittävällä juttelulla sen saa häviämään. 

Hetki leikin päätyttyä Myrsky soitti ja hän vyörytti tapansa mukaan pahan olonsa minun niskaani. Kyse ei ollut siitä, etten ollut samalla minuutilla vastannut hänen tekstiviestiinsä, vaan se on hänen tapansa käsitellä omaa pahaa oloaan. Hän tarvitsee lokaämpärin minne voi kaataa pahaa oloaan ja isä on tässä tilanteessa paras apu. Makasin alasti kyljelläni Blondin sängyllä ja puhuin Myrskyn kanssa rauhallisesti. Kannustin, ymmärsin, yritin ymmärtää ja loin uskoa tulevaisuuteen. En tiedä kuinka kauan puhelumme kesti mutta sen loputtua Blondi oli kerännyt lelut, narut, yms. jo nätisti talteen. Blondi kömpi kainalooni ja puhuimme hetken Myrskystä. Blondilla ja Myrskyllä on omasta mielestäni oikein hyvät välit ja he ovat molemmat kertoneet pitävänsä toisistaan. Makailin siinä hiljaisena pääni sekoittaen huolta Myrskystä ja onnellisuutta Blondista.

Uskon vahvasti että Myrskyn ongelma on voitonpuolella ja toivon että saan hänet itsensäkin vielä asiasta vakuuttuneeksi. Onneksi minulla on asiassa myös Blondin tuki ja tiedän että hänestäkin on vielä asian ratkaisemisessa iso apu.

Elämän tärkeimmät saavat välillä pään niin sekaisin.

Eilisestä leikistä olisi muutama aivan ihana valokuva, mutta tämä postaus ei ole oikea hetki niitä julkaista, mutta lupaan postata niitä myöhemmin.

-          M

PS. Hyvät lukijat. Tällä blogilla on juuri tällä hetkellä 2459 lukukertaa. Olen saanut muutaman palautteen bdsmbaarin kautta ja täällä noin yhden. Kuulisimme mieluusti palautetta tai jopa toivomuksia blogimme suhteen. Jos haluatte antaa risuja tai ruusuja niin tehkää se. Jos taas haluatte kuulla jostain tietysti kuvakulmasta lisää, niin kysykää. Lupaamme ottaa pyynnöt vakavasti. Kiitos

Kuinka monta kertaa sana ’kiltti’ voi mahtua yhteen lauseeseen? Osa 2 / 2.

Meillä ei ole ollut kertaakaan sovittua sessiota emmekä kyllä edes koko sessio-sanasta juuri pidä. Meillä leikki vaan lähtee liikkeelle jostain pienestä hetkestä jonka jälkeen tilanne vie ja kantaa. Joskus on tilanteeseen sopivaa hellempää leikkiä ja joskus taas rajumpaa. Joskus hellä leikki johtaa muutaman mutkan kautta kovaan piiskauksen ja joskus taas päinvastoin. Yksi Ds-parisuhteessa elämisen parhaita puolin onkin se ettei tarvitse kalenterista katsoa, koska piiska pitää ottaa esiin, vaan sen voi ottaa käyttöön kun siltä parhaiten tuntuu.

Leikkiminen on helppoa, kun Blondini on aina valmis tai heti lämmin ja vauhtiin päästyään hän ei jäähdy aivan hetkessä. Enemminkin tuntuu siltä että mitä pidempään leikimme ja mitä syvemmällä hän on tiloissaan, sitä enemmän hän haluaa lisää. Yleensä aina blondi tietää mitä hän haluaa tai enemminkin mikä olisi hänelle parasta missäkin tilanteessa. Hän on kuitenkin oppinut että asiat eivät etene hänen tahdillaan eikä aina edessä ole niitä hänelle kaikkein nautinnollisimpia hetkiä. Joskus jopa leikki saattaa loppua kesken ehkäpä jopa silloin kun hänen nautintonsa on kaikkein suurin. Mutta minkäs teet kun välillä saan aivan järkyttävät kiksit siitä kun turhautunut blondini hyppelee seinille mutta ei voi eikä halua purkaa oloaan minuun. Yleensä kuitenkaan en keskeytä leikkiä ihan vaan huvikseni vaan taustalta löytyy joku syy. Esimerkkinä vaikka luvaton blondin laukeaminen tai väärin kysytty lupa tms.

Niin kuin kaikissa toimivissa parisuhteissa molemmat osapuolet tietävät ja oppivat ne jutut joista toinen pitää. On sitten kyse jäätelölaadusta, tv-ohjelmista tai vaikka miten tyydyttää toinen suullaan. Itsekin olen oppinut näitä asioita blondistani seurustelumme aikana ja tarvitse myöntää että välillä olen käyttänyt näitä tietoja häikäilemättömästi hyväkseni. Mutta minkäs teet jos ennen töihin lähteä pieni silittely johtaa toiseen ja pian on leikki täydessä liekissä. Minkäs teet jos nautit siitä että ajan toisen hulluksi kiimasta ja annan hänen maistaa vaan pikkasen nautintoa, minkä jälkeen isällisesti taputtelen takapuolta ja sanon ”no niin, nyt on aika lähteä töihin…”. Minkäs teet kun nautin älyttömästi siitä kun toinen kiemurtelee edessäni ja katsoo silmiin ja aloittaa lauseensa ”kiltti, kiltti, kiltti, kiltti…”

Jaa mitä minä tein? Tietenkin lähdin viettämään lomapäivääni ja aamupäivän ajan sain levottomia viestejä työhuoneessaan seinille kiipeilevältä blondiltani. Ja minä niin nautin.