Tämä kesäloma poikkeaa aikaisemmistamme merkittävällä tavalla. Lapsi on jo niin iso ja voi niin hyvin, että hän pärjää kotona yksin jo useamman yön. Paljon on menty eteenpäin siitä, kun erittäin turvattomasti kiinnittynyt lapsi tarrautui meihin tiukasti eikä juuri antanut tilaa hengittää. Turvattomuudessaan hänen piti aina tietää, missä olemme ja koska tulemme.
Tänä kesänä on toisin. Lapsi tulee ja menee, käy enimmäkseen kotona kääntymässä. On kavereita, mökkireissuja, festareita. Sitä ihan normaalia lukiolaisen elämää.
Itsekin vietän tämän loman pitkälti erilaisilla reissuilla kotimaassa. Tällä hetkellä oleilemme Peikon kanssa itäisen Suomen rannikkokaupungeissa. Peikko on pelaamassa oman lajinsa kisoissa, minä olen mukana turistina. Majoitumme kauniissa funkkistalossa, jonka asunnossa on valoa ja väljyyttä - helppo hengittää.
Merimiehen tyttärenä historiani kietoutuu kummankin vanhempani puolelta tiukasti rannikkokaupunkeihin. Kävelen sateisen harmaissa satamissa nostokurkien kohotessa vieressäni. Olo on haikea, lähes itkuinen. Sumu ja kosteus tulevat iholle ja nostavat tunteet pintaan.
Nautin pitkistä aamuista majapaikassamme Peikon jo ollessa pelipaikalla. Juon kahvia kupin toisensa jälkeen. Kirjoitan. Luen paljon. Aika ympäriltäni katoaa. Olen omassa kuplassani ja nautin. Kun Peikko iltapäivällä kotiutuu, käymme yhdessä syömässä ja makoilemme loppuillan.
Kesälomalla olemme pitäneet ds-dynamiikkaa yllä arjessamme lähes aina, kun olemme olleet kaksin. Kuljen arkipanta kaulassa kotona, matkoilla se on ranteessani koruna. Teen ja tarjoilen Peikolle ruokaa, keitän kahvia, täytän lasin. Sellaista pientä huomioimista arjen askareissa. Peikon on haastava ottaa palvelua vastaan, mutta hän opettelee. Samalla tavalla kuin hän opetteli ottamaan huolenpitoa vastaan suhteemme alkuaikoina.
Dynamiikkamme arjessa kallistuu tällä hetkellä little girl -suuntaan. Nautin, kun saan olla pikkuinen, josta pidetään huolta ja jota ohjaillaan tarpeelliseen suuntaan. Peikko ei ole minulle mikään isähahmo tai daddy, vaan vakaa, luotettava kallio, jonka kanssa saan ja uskallan olla heikko. Minun ei tarvitse aina pärjätä yksin, selviytyä itsekseni tai osata itse. Voin heittäytyä pikkuisen rooliin ja olla vapaa arkirooleista.
Lomaa on vielä paljon jäljellä. Pieniä reissuja. Ystäviä. Pervoyhdistyksen mökkiviikko. Aurinkoa. Kirjoja. Laiskaa kesäseksiä. Rakkautta. Niistä on minun kesäni tehty.
