Mä haluun xxx

Jokaisen vanhemman painajainen: Kaupassa lattialle itkupotkuraivareissaan heittäytyvä lapsi, joka huutaa ”mä haluuuuunnnn!”. Joka ikinen vanhempi haluaisi nostaa kakaransa korvasta ylös ja taluttaa auton turvaistuimeen ja jättää sinne.

Uusperheen arki on välillä suuria odotuksia ja isoja haasteita täynnä. Yhteinen aikamme on ollut tiukassa. Viikko oli ollut erityisen kiirus, ja silti vielä yhden kiireisen illan päätteeksi olimme yrittäneet sovittaa yhteistä (leikki)aikaa. Itse olin vielä samaisena iltana sovitusti alkuillasta paikassa, johon olin pitkään kaivannut, ja jossa en ollut käynyt neljään vuoteen. Blondi taas odotteli, niiden suurien odotusten kanssa, kotona.

Kotona odotti itkuinen nainen, joka ei tainnut oikein tietää, mitä itki saati illalta halusi. Tai siis kyllä hän tiesi mitä hän halusi, mutta odotuskerroin oli koillisessa. Olin lievästi turhautunut, mutta kävimme keskustellen läpi, mitä oli illasta sovittu. Saimme sovitut palaset kokoon, ja ilta jatkui rennommin.

Myöhemmin passitin blondin suihkuun ja jäin itse kaivelemaan hänen lempidildoaan. Menin itse perässä, ja muutaman hetken jälkeen blondi istua suihkun lattialla, dildo sisässään, jalkateräni  liikuttaen dildoa sisään ja ulos. Käsilläni pidin kiinni blondin hiuksista ja nain häntä syvälle suuhun. Mitä enemmän kuolaa, ja sitä riitti, sitä syvemmälle blondi vajosi.

Poistuessani suihkusta autoin blondin ylös ja mainitsin, että jälkihoitoa on tarjolla sängyllä. Hetken päästä hän sipsi viereeni ja päädyimme rakastelemaan. Mutta tällä kertaa odotukset, itkeminen ja hieman sekava tilanne piti blondin ison O:n piilossa. Kaikkihan sen tietävät, että yrittämällä se orgasmi ei tule, tietäväthän? Mutta blondi ei antanut periksi, ei antanut ennen kuin vedin yli-yrittämisen poikki ja otin itkevän blondin kainalooni. Puristin lujaa enkä päästänyt irti ja blondi itki ja kitisi ”Mä haluun xxx” ja ”Mä haluun xxx2”. 

Tilanne oli melko absurdi, jopa huvittava (jälkeenpäin on saatu mojovat naurut), mutta silti tilanteen taustat huomioon ottaen hyvin ymmärrettävä. Huomasin kuitenkin itsekin ärsyyntyväni tilanteesta, johon ei tuntunut tulevan loppua. Kuunnellessani blondin haluamisia palloilin itse kahden ajatuksen välillä. Toisaalta olisin halunnut kaivaa jonkun häijyn piiskan esiin ja kitkeä tuon kitinän pois. Toisaalta kyseessä ei ollut pelkästään kitinä, vaan ongelmia odotusten ja kommunikaation suhteen, joten pohdin myös jospa kainalo, rauhoittaminen ja keskustelu olisivat kuitenkin paras ratkaisu. Koska blondi oli hyvin surkeana ja silmät jo täysin punaisinä itkemisestä, päädyin kainaloon.

Kävimme edellä mainitut tapahtumat läpi myöhemmin. Opimme jälleen, että turhat odotukset pilaavat paljon ja keskustelemalla enemmän tästäkin kauppareissusta olisi selvitty kunnialla.  

Blondi: Ruoskin itseäni melkoisesti Peikon kuvaaman episodin jälkeen ja podin käytöksestäni huonoa omaatuntoa pari seuravaa päivää. Olin jo samana päivänä ollut töissä väsynyt lähes viikon jatkuneen migreeniputken ja serilaisten lääkitysten jäljiltä. Päänsärky jyskytti edelleen takaraivossa odottaen vain pintaan nousemista. Minun olisi pitänyt sanoa Peikolle, että voitaisiinko vaan maata kainalokkain sohvalla ja juoda lasilliset viiniä tai itse asiassa jättää viinikin väliin ja olla ihan vaan lähekkäin. Ehkä lukea kirjaa ja syödä salmiakkia. Sen sijaan olin fiksoitunut siihen, että meillä on yhteistä leikkiaikaa, enkä pystynyt päästämään ajatuksesta millään irti.

Kun joudun itkumoodiin, en pääse sieltä pois. En yksinkertaisesti pysty tyynnyttelemään itseäni siten, että rauhoittuisin. Tähän voisi kirjoittaa kilometrin erilaisista kiintymyssuhdehäiriöistä, mutta jätetään ne asiat työpaikalle. Peikko sai minua tyynnytetyksi jonkun verran, senkin erittäin jämäkällä käskemisellä. Piiska olisi ollut tilanteessa huono vaihtoehto, koska tilanteen taustalla olivat erilaiset tarpeet ja toiveet sekä puutteellinen kommukaatio kummankin odotuksista. Ensi kerralla olemme taas viisaampia ja jatkossa omien tarpeiden sanottaminen on helpompaa.

*****

Mutta hei, kohta on loma ja viikonloppuna Helsingissä isot bileet! Tule sinäkin mukaan.

Blondi: Huonosti käyttäytyvän naisen tunnustuksia

Keskustelin eräänä iltana Peikon kanssa Skypessä. Keskusteluumme liittyi pian eräs toivottavasti tuleva hyvä ystävämme – pervostatukseltaan dominoiva nainen. Aloin kiukutella Peikolle kesken chatin. Aihe oli minulle merkittävä, mutta kolmen keskeinen chatti ei ollut oikea paikka tuoda kiukkuani esille. Käyttäydyin huonosti Peikkoa kohtaan ja erittäin epäkohteliaasti naista kohtaan. En siedä itse lainkaan tilanteita, joissa minut vedetään muiden ihmisten riitaan mukaan. Nyt toimin itse täsmälleen samalla tavalla. Menimme Peikon kanssa riitaisella jalalla nukkumaan kumpikin omissa asunnoissamme.

Seuraavana päivänä saimme asian sovittua ja keskusteltua. Pyysin anteeksi, koska Peikko ei ollut tehnyt mitään väärää tai väärin. Anteeksipyyntö helpotti mieltäni.

Aloin kuitenkin miettiä, että kiukuttelu tapahtui dominoivan naisen silmien alla – myös häntä loukaten ja epäkohteliaasti käyttäytyen. Vaikka kiukuttelun aihe ei liittynyt mitenkään pervoiluun, tapahtui kiukuttelu kuitenkin mielestäni pervokontekstissa. Julkisesti Peikon silmille hyppien. Ei hyvä. Käyttäytyminen ei ollut aikuisen naisen, etenkään alistuvan sellaisen arvon mukaista. Minulla ei ole mitään erityisen ylevää tai henkevää kuvaa alistuvan käyttäytymisestä yleensä, enkä ajattele, että minun pitäisi käyttäytyä jotenkin erityisesti, koska alistun. Mutta tässä kohtaa ja tällä kertaa koin tehneeni jotain väärin.

Kerroin Peikolle ajatuksistani. Hän komppasi minua ja oli itsekin kokenut tilanteen samoin. Toin esille, että mielestäni minun kuuluisi saada rangaistus asiasta. Pohdin myös sitä, että mistä rangaistus tulee, koska minkäänlaisesta sääntörikkomuksesta ei ollut kyse. Peikko ehdotti, että rangaistus tulisi huonosta käytöksestä, ja asia oli sovittu. En vinkunut rangaistusta siinä toivossa, että saisin sopivasta piiskaa, vaan koin, että ansaitsin sen. Tiedän, että rangaistus tulee olemaan minulle haastava, vaikka en vielä tiedäkään, mikä se on.

Peikko on aina ollut rangaistuksissaan johdon- ja oikeudenmukainen. Niitä tulee vain yhdessä sovituista asioista – sääntörikkomuksista. Säännöt ovat yhdessä sovittuja ja minun kirjoittamiani. Hyvinvointiani tukevia. Peikko ei koskaan käytä mielivaltaa rangaistusta antaessaan, eikä minun ole tarvinnut koskaan miettiä, että mistä hyvästä/pahasta tämä nyt oli. Hän ei myöskään koskaan reagoi sääntörikkomuksiin sillä pahimmalla mahdollisella tavalla – jättämällä minut täysin huomiotta ja yksin. Olemme puhuneet tästä paljon suhteemme alkuaikoina. Silloin Peikko kysyi, että mikä on pahinta, mitä hän voisi minulle tehdä. Taisin vastata, että se jos jättäisit minut yksin, kun olen tehnyt väärin.

Lähtökohtaisesti alistuva kuitenkin useimmiten elää alistavan huomiosta, teoista ja sanoista. Aivan kuten pikkulapsikin. Keppiä ja porkkanaa sopivassa suhteessa – siitä minä elän. En demokraattisesta neuvottelusta tai kompromissien tekemisestä. 

Blondi: Kaksi todellisuutta - ihmishirviön tunnustuksia

Olen taas kipuillut yhteisen arkemme kanssa. En siis parisuhteen, vaan arjen. Arki tuntuu välillä haastavalta Peikon jälkikasvun takia. Joista nuorempi asuu vielä kotona isällään.  Pidän Peikon lapsista paljon ja tulen heidän kanssaan erinomaisesti toimeen, mutta välillä yksinkertaisesti toivoisin, ettei heitä olisi. Arki olisi helpompaa. Ja Peikko olisi kokonaan minun. Minun. Minun. Peikko tietää ja hyväksyy ajatukseni. Kuitenkin nyt kun kirjoitan ne mustaa valkoiselle, tunnen itseni huonoksi ihmiseksi. Ihmishirviöksi. Itsekkääksi. Keskenkasvuiseksi.

Vapaaehtoisesti lapsettomana olen tottunut siihen, että päätän itse, mihin aikani käytän. Toki arjessani on hoidettavia velvollisuuksia siinä missä muidenkin arjessa, mutta melkoisen vähän. Kun saan palkka- ja luottamustyöni hoidettua, on sen jälkeen kaikki aika omaani. Jonka saan käyttää, miten itse parhaaksi näen. Harvoin teen mitään kovin kummallista tai eksoottista. Parasta on se, kun voi töiden jälkeen heittäytyä sohvalle lukemaan, ja nousta sieltä seuraavaksi nukkumaan.

Nautin arjessani eniten siitä, että se ei ole sidottu aikatauluihin eikä muihin ihmisiin. Minun ei tarvitse katsoa kellosta, että nyt on aika lähteä kotiin, nyt on aika tehdä ruokaa, nyt on aika ulkoiluttaa lemmikki (siis se nelijalkainen). Pidän siitä, että elämäni on lipuvaa ja jollain tavalla syklistä sen sijaan, että päivä olisi lineaarisesti katkottu pieniin jaksoihin. Pari-kolmen tunnin pätkiin. Kukaan tai mikään ei keskeytä olemistani. Kukaan ei tarvitse huomiotani.

Nyt opettelen erilaista arkea. Sellaista, jossa huomiostani kilpailevat lapset ja lemmikkieläin. Joiden ehdoilla arki sujuu. Eniten kipuilen sen kanssa, että minulla on tällä hetkellä kovin vähän vaikutusvaltaa yhteiseen arkeemme. Haluaisin, että voisin viettää Peikon kanssa enemmän aikaa kahdestaan. Myös minun luonani. Se, että emme pysty olemaan luonani kovinkaan paljon, on vaikeinta kestää. Se, että en juuri koskaan saa Peikkoa yöksi luokseni. Nyt oleilumme on sidottu melkoisesti Peikon kotiin – etenkin yöpymiset. Peikko käy luonani kyllä säännöllisesti, mutta aika jonka pystymme luonani viettämään, on aina rajallinen. Koska on lapsi ja lemmikki. Jotka vaativat hoivaa. Joiden luokse täytyy aina lähteä jossain vaiheessa. Jotka luovat minulle sellaisen tunteen, että aikaa eletään parin tunnin pätkissä. Että keskeytymätöntä kahden aikuisen ihmisen yhdessäoloa ei juuri ole. Voisi vaikka lähteä viikonlopuksi reissuun. Voisi hautautua viikonlopuksi peiton alle. Voisi tehdä juttuja ilman, että täytyy huomioida muita ihmisiä. Voisi olla tekemättä juttuja.

Enimmäkseen olen tyytyväinen arkeemme, ja se tuntuu sujuvan mukavasti. Välillä taas iskee epätoivo, ja löydän itsestäni itsekeskeisen hirviön. Joka syyllistää ja vaatii sellaisia asioita, jotka eivät tällä hetkellä ole mahdollisia. Joka tekee arjesta valtataistelun. Joka hakemalla hakee negatiivisia asioita. Asioita, joille ei Peikko voi tällä hetkellä mitään. 

Peikko yrittää olla rakentava ja ennen kaikkea ratkaisukeskeinen. Meidät kummatkin on koulutettu ratkaisukeskeiseen ajatteluun. Vain termit, joita käytämme, eroavat toisistaan. Mutta tuolloin, pahan olon iskiessä, ei yleensä mikään auta. Paha olo on vain pakko saada ulos. Ilman, että asioille edes haluaisi löytää ratkaisun. Pahaa oloa ei voi ratkaista, koska se kumpuaa asioista ja olosuhteista, joille kumpikaan meistä ei voi mitään. Muutettavaksi jää oma ajattelu, asennoituminen ja suhtautuminen asioihin – helpommin sanottu kuin tehty.

Olemme puhuneet paljon yhteen muuttamisesta. Jollain aikataululla. Toistaiseksi en ole valmis luopumaan omasta kodistani ja omasta rauhastani. Siitä, että saan olla yksin eikä kukaan keskeytä minua. En ole lainkaan varma siitä, että pystynkö koskaan asumaan lapsen kanssa saman katon alla. Sen tiedä, että eläimen kanssa en pysty, minä allerginen ihminen. Lapsi on jo murrosikäinen, eikä vaadi enää hoivaa 24/7. Huolenpitoa kuitenkin. Enkä tiedä, onko minusta siihen. Siihen, että luopuisin omastani. Tavastani olla ja elää. Arjen yksinkertaisuudesta ja helppoudesta.

Mutta sitten tulee taas hetki, kohtaus arjesta. Peikon vanhempi lapsi, joka asuu alle korttelin päässä minusta, viestittelee:  Lähtisitkö sä kävelylle? Jooh, totta kai. Kyllä mulle sopii. Kiva. No jos mä tulen sulle siinä seiskan aikoihin. Ai niin, otatko sä multa sitten ne vessapaperit ja talouspaperit, jotka lupasin sulle. Jooh. Hei, mulla olis sulle vaatteita, haluaisitko sä katsoa niitä? Joo, olispa mahtavaa. Pitkä kävely pakkasilmassa. Naurua, ajatusten vaihtoa, arjen kuulumisten läpikäyntiä. Voisinko mä tulla sulle silittämään pari mun paitaa, kun mulla ei vielä ole omaa silitysrautaa eikä lautaa? Tule vaan. Vanhojen valokuvien katselua. Lisää naurua. Halaamme lämpimästi, kun hän lähtee. 

Ehkä minusta kuitenkin olisi tähän?

Peikko: sinne ja takaisin

Blondi kertoi viimeisimmässä päivityksessään sääntörikkomuksestaan ja kommentissaan myöhemmin, että kaikki ei mennyt ihan niin kuin olisimme toivoneet. Koska haluan kirjoittaa avoimesti ja kertoa arjestamme ja elämästämme niin kuin asiat ovat, saattaisi olla hyvä kertoa tästäkin tapauksesta tarkemmin. Blogistamme saattaa saada kuvan että arkemme ja dynamiikkamme on saumatonta, ja kaikki aspektit toimivat erinomaisesta - siitähän monet postaukset täällä kertovat. Rehellisesti voin kertoa, että hämmästyttävän monet asiat toimivat välillämme upeasti, mutta nyt tarina siitä kun näin ei käynyt.

Blondi siis rikkoi yhdessä sopimaamme sääntöä. Rikkomus nousi vielä myöhemmin minun silmissäni potenssiin 3 tai jopa 4 pienten epämääräisyyksien, huonon käytöksen ja huonojen selitysten johdosta. Saarnasin blondille hieman vastuusta ja luottamuksesta, vaikka näitä ei juurikaan horjuutettu, mutta polku oli lähellä. Kävimme rikkomuksen yhdessä Skypessä keskustellen läpi, ja blondi oli itsekin heti sitä mieltä että häntä kuuluu rankaista. Huomasin hänen selityksistään, että hän itse odotti piiskaa, sehän on ollut se "normaali" tapa kuitata rikkomuksia ja kurittomuutta. Nyt mielessäni pyöri jotain ihan muuta...

Niin kuin pidempään lukeneet muistavat, muuttuu blondi menkkojen jälkimainingeissa jalkaa kihnaavaksi kiimaiseksi raasuksi. Ja kyllä tuo ei ole vaan kielikuva. Raasu taas on sana, mitä usein käytän kun tilanne/sessio on päällä. Nyt kun menkat sopivasti olivat loppusuoralla, sain omasta mielestäni loistavan rangaistusajatuksen, semminkin kun minulle oli pitkin päivää kerrottu useasti kuinka raasullani tekee mieli yhtä ja toista. Lähetin raasulleni viestin:

Hei raasuni, 

Haluan että tekisit pienen tehtävän tänään!

Haluan että pysähdyt, otat itsellesi rauhallisen hetken. Käyt lelulaatikolla. Otat sieltä pannan. Laitat sen kaulaasi. Siirryt panta kaulassa katsomaan videon sivulta. Kun katselet videot sinun kuuluu kosketella itseäsi samalla. Et saa laueta!

http://cuntondisplay.blogspot.fi/2012/05/fuck-me-slave.html

Tämän videon jälkeen katselet kaikki tästä uudemmat videot samalla sivustolla kosketellen itseäsi.

Pistät tekstarin perään että tehtävä suoritettu. Otat pannan pois kaulasta. Ja tiedät tehneesi minut erittäin tyytyväiseksi ja kurittomuutesi on melkein korjattu.

Ja tämä siis tämän päivän aikana.

- Peikkosi

Sivuhuomatuksena - viestissäni mainittu blogi on blondin lemppari. Runkkukamaa, saattaisi hyvä ystämme sanoa.

Sain tekstarin, josta kävi selväksi, että tehtävä on otettu innolla vastaan. Hieman myöhemmin kuittauksen, että tehtävä on suoritettu. Meidän oli tarkoitus nähdä seuraavana päivänä ja viettää päivä, ilta, yö (ehkä vähän juhlien) ja seuraava aamupäivä yhdessä. Mielessäni olin punonut rangaistukseni kestävän koko tämän ajan, ja tiesin että se tulisi olemaan blondilleni iso haaste. Olin rakentanut pilvilinnaa, jossa pitäisin blondiani kiimassa koko viikonlopun mikä sitten päättyisi johonkin yllättävään ja mukavaan leikkiin. Jatkoimme keskustelua Skypessä. Päästin kuitenkin suustani pienen sammakon, omasta mielestäni buustaamaan rangaistusta, ja annoin blondini ymmärtää että helpotusta kiimaan ei olisi tiedossa useampaan seuraavaan päivään. Tästä alkoi sitten ketju, joka ei pysähtynyt ilman kyyneliä, draamaa, pahaa mieltä, keskustelua. 

En varmasti liioittele paljon kun sanon että ainakin juuri nyt blondini elää D/s:stä, tapaamisistamme, yhteydestä, rakkaudestamme, orgasmeistaan ja leikeistämme. Niin kuin toki minäkin, mutta minun elämässäni on enemmän asioita näiden lisäksi, jotka vievät energiaani ja aikaani. Ongelmaksi muodostui se, että blondi istui yksin kotonaan etätehtävä juuri tehtynä, ja hän kuuli asian johon hänen etäalistumisensa ei taipunut (vaikka hän olisi kyllä halunnut). Blondi taantui primitiivisen lapsen tilaan, josta ei ollut ulospääsyä (tämä koettu muutaman kerran aikaisemminkin). Keskustelu jatkui draamaillen, ja vaikka koetin palauttaa tilannetta raiteilleen, se ei vaan onnistunut. Loppujen lopuksi päätimme keskustelun pahoilla mielin tilanteen jäädessä täysin avoimeksi.

Nukuin huonosti. Mietin mitä ja miten olisin voinut toimia toisin. Miten blondini olisi voinut toimia toisin? Jäin miettimään, olisiko hänen pitänyt käyttää turvasanaa jos tilanne oli hänelle liian hankala? Olisiko minun pitänyt jättää etäleikit toiseen kertaan (etäleikki ei ole vielä meillä kunnolla onnistunut)? Olisiko minun pitänyt jättää sanomatta uhkaus, osana rangaistusta, jota en edes kuvitellut pitäväni?

Aamulla ensi toimekseni kirjoitin meilin, jossa kerroin ajatuksiani. Pohdin viestissäni, olisiko blondini pitänyt lyödä leikki poikki turvasanalla jos tilanne tuntui kovin pahalta? Pohdin suhteemme dynamiikka. Kuka määrää leikeissä/stä ja kuka ei? Haluaako blondi ohjailla minua, jos ei kestä sitä ettei saa mitä juuri sillä hetkellä haluaa? Kirjoitin itse turvasanan ja nollasin annetut rangaistukset. Olin turhautunut ja kiukkuinen draamasta, jota omasta mielestäni sain turhaan. Toisaalta tiedostan olevani yliherkkä kaikelle draamalle, sillä edellisessä elämässäni minut on kyllästetty sillä. Peruutin tapaamisemme ja lounaamme vedoten pieniin kirjoitustöihin, jotka minun piti saada valmiiksi ennen iltaa. Alunperin olin suunnitellut että olisimme voineet tehdä niitä yhdessä, mutta nyt ne piti saada valmiiksi, ja yhdessä fokuksemme olisi siirtynyt muuhun kuin tekstiini. Lisäpettymys blondille, mutta pakollinen.

Vietin aamupäivän tyttären kanssa ja iltapäivän yrittäen saada tekstejäni kuntoon. Onnistuin jotenkin. Illemmalla lähetin tekstarin että tulisinko käymään. Sain ujon lyhyen vastauksen mistä tiesin, että blondin päivä on kulunut sängyn pohjalla. Saapuessani paikalle huomasin olleeni oikeassa. Sänky oli märkänä mutta kyynelistä. Otin blondini kainaloon siliteltäväksi. Kävimme tapahtumat läpi. Puhuimme turvasanoista ja milloin niitä voi käyttää. Teimme muutaman kirjoittamattoman säännön etäleikeistä. Pohdimme kuinka alussa suhteemme vielä on, ja kuinka paljon meillä on vielä opittavaa ja koettavaa. Kuuntelin paljon blondini vakuuttelua että hän haluaa oppia alistumaan myös etänä. Minä kerroin ymmärtäväni häntä taas vähän paremmin, ja tiedän että samalla tavalla en voi etäleikkejämme jatkaa (uudet suunnitelmat kuitenkin jo mielessäni). Jouduin melko pian lähtemään esittelemään kirjoitusteni tulosta, ja ajatuksena oli että blondini tulisi perässä muutaman tunnin päästä. Lähtiessäni hän katsoi maahan ja kysyi hennosti: "saisinko leikkiä ennen kuin lähden". Annoin luvan, ja pahemmin kertyneet paineet poistimme seuraavana aamuna onnistuneen yön jälkeen.

Kaveri kysyy, miten teillä riidellään

Hyvä vaniljaystäväni kysyi minulta hiljan, miten me riitelemme. Tietenkin hän oletti, että me emme riitele, vaan D/s-suhteissa dominoiva päättää senkin asian. Kysymys oli minulle ja meille kohdistettuna hankala, sillä me ei (juurikaan koskaan) riitele, emme ainakaan siinä perinteisessä mielessä mitä ajattelin hänen tarkoittavan. Yritin vastata hänelle niin kuin itse asian näen tai miten luulisin meidän riiitelevän. Nyt yritän tehdä teille samaa jopa tuoreen esimerkin kera.

D/s-suhteessa niin kuin vaniljasuhteessakin kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ääriesimerkkinä orjana toimiva aviopuoliso jolla ei ole valtaa eikä hän myös sitä haluaisikaan. Vaikka D tekisi tässä suhteessa kaikki päätökset ja s olisi tilanteeseen hyvin tyytyväinen, niin silti hän vaikuttaa päätöksentekoon. Hän ei varmastikaan sano mitään, tuskin ainakaan vastaan, hän ei välttämättä edes nyökkää myöntymisen merkiksi, mutta kuitenkin olemalla juuri siinä hän vaikuttaa päätökseen. Samalla tavalla kun aikanaan sidottuna.net.ssä törmäsin paljonkin kinkyihin joille oli erityisen tärkeää se, että heillä ei ollut leikissään mitään rajoja, turvasanaa tai sääntöjä. Näinhän voi tietenkin sanoa, mutta silloinkin leikissä on rajat mitkä ovat yhtä kuin D.n rajat. Muistan myös keskustelun erään subin kanssa, joka kertoi tavoitteeksen alistua niin, että vaikka keskellä huudettavaa riitaa hänen Masterinsa voisi hiljentää hänet käskyllä ja hän nielisi kiukun ja alistuisi kohtaloonsa. Se, mitä nyt yritän edellisellä sanoa on, että huolimatta suhteen laadusta ja kellä on valta ja kellä ei, niin silti kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Olemme blondin kanssa sitä tyyppiä, jotka vihaavat riitelyä. Toinen meistä ei sitä edes osaa, ja toinen on joutunut sitä niin paljon näkemään aikaisemmassa elämässä, että on asialle hyvin allerginen. Tietenkään emme ole niin naiveja, että uskoisimme, ettei nahjauksia tule vastaan ja leikillämme olemme tehneet numeroa mm. petivaatteiden viikkauksesta tai millä hyllyllä tavaroita pidetään jääkaapissa. Tässä yhtenä iltana sitten kosahti vähän lujempaa. En halua avata syytä, koska se on epärelevantti, mutta sanotaan että tilanne tuli välittömästi leikin jälkeen. En osannut laittaa tilannetta / kiukuttelua poikki ja niinpä lopputulemana myöhemmin illalla käänsimme selkämme, molemmat pettyneinä, harmissaan, vähän vihoissaan ja jopa ahdistuneena uudesta tilanteesta.

Vielä hetkeä aikaisemmin tilanne oli vasta kytemässä, minä mietin hyvinkin kuumeisesti miten sen voisin ratkaista. Koska koko riidan syy oli tyhmä (tiesimme sen jo silloin), ja jo silloin tiesimme myös, että blondi oli tehnyt kärpäsestä norsusen, eikä hän vaan onnistunut päästämään ajatuksesta irti, niin minä mietin miten tilanteen voisi ratkaista oikeaoppisesti. Mitä Tosi Masteri tekisi? Käytännössä minulla oli kolme ajatusta jotka kaikki olivat perusteltavia ja toimivia.

1.) Yrittää rauhallisesti jutella, selittää tilanne ja rauhoitella blondia
2.) Napata piiska sängyn vierestä ja lopettaa turha kiukuttelu sen avulla
3.) Napata tiukka ote hiuksista, painaa kasvomme vastakkain ja selittää mikä tilanne on ja kertoa hänen kiukuttelunsa olevan turhaa

Rankkojakin vaihtoehtoja kylmiltään nuo kaksi viimeistä, mutta muutama sana niiden puolesta. Jos riitelisin arkisesta asiasta kuten vaikka nyt petivaatteiden viikkauksesta, niin Ds ei ole koskaan ratkaisu enkä siihen lähtisi. Nyt kiukuttelun aihe, mikä kasvoi riidaksi, sai siemenensä leikistä ja jo silloin tiesin että kyseessä on suurimmaksi osaksi blondin tiukka asenne tai peräänantamattomuus tietyssä asioissa, niin siksi tosissaan mietin noita vaihtoehtoja. Olin kuitenkin pelkuri tuossa tilanteessa ja valitsin ykköskohdan ja niinpä iltamme päättyi selät vastakkain erittäin pahalla mielin.

Seuraavana aamuna emme kohdanneet koska blondi lähti kukonlaulun aikaan työmatkalla, ja minä jäin nukkumaan. Sain kuitenkin aamutuimaan pusun ja myöhemmin päivän aikana tekstareita, joissa pahoiteltiin ja selitettiin eilistä käytöstä. Minä kirjoitin blondille päivällä sähköpostin, jossa kerroin omista ajatuksistani ja mielipiteistäni ja sen luettuaan keskustelimme asian halki mesessä. Hän olisi valinnut vaihtoehdoista kolmosen. Nyt olemme toivottavasti taas vähän vahvempia toistemme kanssa ja ymmärrämme toisistamme ja käyttäytymisestämme enemmän.

Puhukaa toisillenne!

- Molinay

Ps. Pahoittelut Kamulleni! Et saanut suoraan vastausta kysymykseesi, mutta lupaan palata kanssasi aiheeseen jos me riitelemme. Toivottavasti siis en palaa.