Blondi: Pervo kaapissa vai pervokaapissa?

Pervobloggareiden joukkoon ovat liittyneet Mr. Inathu ja hänen pikkulintunsa laadukkaalla blogillaan. Käykää ihmeessä tutustumassa. 

Ennen varsinaista aihetta minun on pakko tunnustaa, että eläessäni vielä vaniljana, mutta vieraillessani kuitenkin säännöllisesti erilaisilla pervofoorumeilla, olin todella ihastunut Inathun teksteihin ja novelleihin. Kun minä nähkääs sytyn sanoista. Sekä kirjoitetuista ja puhutuista. Pornon katselu ei ole mitään verrattuna hyvin kirjoitettuun tekstiin. Olen usemman kerran runkannut Inathun tekstien lukemisen jälkeen, niiden virittämänä. Erityisesti minuun kolahti tuolloin tämä kertomus.

Nyt kun olen julkisesti tunnustanut ihastukseni ja keräilen vielä rohkeutta pyytää häntä kahville, käyn otsikon kimppuun. 

Inathu kirjoitti tässä postauksessa omassa kaapissa olostaan. Kukin valitsee itse, miten seksuaalisuutensa kanssa elää - minä olen valinnut kohtuullisen avoimen linjan.

Teen itse töitä suvaitsevaisessa työyhteisössä, mutta varsin herkällä alalla, jossa ollaan tekemisissä ihmisten arjessa pärjäämisen kanssa melkoisen syvällä tasolla. En tykkäile somessa aktiivisesti pervoaiheisista jutuista/yhdistysten sivuista enkä kuulu mihinkään Facen pervoryhmään tai pervoyhdistyksen ryhmään. Erilaisia seksuaalinen tasavertaisuus -aiheisia postauksia ja jakoja minulta toki löytyy melko paljon.

Totta kai minut saa erittäin helposti yhdistettyä Balettiin, kunhan vähän selailee Face-kavereitani tai tekee muuta tutkimustyötä netin syövereissä. Tämä ei itseäni kuitenkaan haittaa. Ajattelen, että jos joku näkee sen vaivan, että stalkkaa minut, niin hän on tietonsa ansainnut ja todennäköisesti itse myös samoista asioista kiinnostunut. 

Kärsin itse jonkin verran tästä some-kaapissaolosta, ja olenkin pohtinut viime aikoina, että mitä jos nyt vaan ihan reilusti kävisin tykkäämässä minulle tärkeistä pervoyhteisöistä ja liittyisin muutamiin ryhmiin. Kuitenkin profiilini on niin avoin, että yli puolet kavereistani on tavalla tai toisella minuun sidoksissa työn kautta. Vaihtoehtona olisi luoda toinen tili, jossa voisin sitten huseerata ihan mitä haluaisin tai sanoa mitä haluaisin. Toki tämähän kai oli alun perin somen tarkoituskin…

Tähän minun kaapissaoloni sitten loppuukin. Perheestäni minulle merkitykselliset ihmiset tietävät pervoudestani, samoin Peikon lapset - heille sopivalla tavalla. 

Viimeisen reilun neljän vuoden aikana ystäväpiirini on kutistunut lähes pelkästään pervoihin. Tai kutistua on väärä sana, koska minulla on tällä hetkellä enemmän ystäviä ja sosiaalista elämään kuin koskaan aiemmin. Muutama ystävä, jotka minulla on vanhasta elämästäni jäljellä, tietää pervoidentiteetistäni. 

Koen itse todella tärkeänä, että voin ja saan olla minulle tärkeiden ihmisten kanssa juuri se, mikä minä olen. Seksuaalisuus on kuitenkin niin osa identiteettiä, että jos sitä joutuisi piilottelemaan kaapissa, kokisin itse, että joutuisin kätkemään jotain liian tärkeää. 

On ihanaa, että voin äidilleni tai kollegalleni sanoa, kun he kysyvät kuulumisiani tai mitä viikonlopun suunnitelmiini kuuluu, että me mennään kaveriporukan kanssa kinkyklubille tai istumaan iltaa tai mitä nyt ikinä kalenterissa onkaan. Äitini tai kollegani ei tarvitse tietää sen tarkemmin, mitä kenenkin kanssa teen tai jätän tekemättä. Tosin kollegani on myös läheinen ystäväni, joten hänen kanssa tulee puhuttua pervoilusta vähän enemmänkin. 

Minulle ehdottomasti tärkeintä kuitenkin on, että olen kaikille ystävilleni täysin ulkona kaapista. Noh, luonnollisesti, koska 90 % heistä on pervoja. Olemme käyneet pervoystävieni kanssa hyviä keskusteluja siitä, miten haastavaa vaniljaihmisten kanssa on olla tekemisissä. Kun vuorovaikutuksesta jää aina puuttumaan se jokin. On niin paljon asioita, jotka täytyy jättää kertomatta. Silotella. Selitellä. Kierrellä. Varoa puheitaan ja sanojaan.

Harvoin pervoystävien kanssa tulee arjessa niin hirveästi mitään pervoa edes puhuttua, mutta tärkeintä on tieto siitä, että se on mahdollista. Enimmäkseen keskustelu on ihan tavallista vuorovaikutusta. Mutta jos nyt haluaa puhua seksileluista, niin sen voi tehdä. Viime viikolla muistelimme hyvän ystäväni kanssa lenkillä steariinikokemuksiamme ja seuraavassa lauseessa hyppäsimme sujuvasti kesälomasuunnitelmiin. 

Lisäksi ainakin meidän pervoystäväporukassamme kosketellaan huomattavasti enemmän kuin missään vaniljaporukassa, jossa olen koskaan ollut. On paljon halailua ja silittelyä. Sylissä istumista. Koskettelua. Pussailua. Usein ihan neutraalia sellaista - jonka ei ole tarkoitus johtaa mihinkään. Kosketuksen voima on todella terapeuttinen ja iho kuitenkin ihmisen suurin elin eli sen vaikutusta ei pidä aliarvioida. Tässä minulle ne tärkeimmät syyt, miksi en suostu olemaan kaapissa.

Millaisessa pervokaapissa sinä asustat?

PS. Alkoi harmittaa oma Facebook-kaappiuteni sen verran, että kävin reilusti tykkäämässä Baletin sivusta. Tästä se somepervous alkaa!

Kokemukseni: German Fetish Ball

Vielä pieni flashback Berliinistä

*****

German Fetish Ball Weekend on hieman hämäävä nimenä, sillä virallisia tapahtumia on jo pitkin viikkoa alkaen keskiviikkona ja päättyen sunnuntaihin. Minun ja blondini Berliinin-loma sijoittui sopivasti samalle viikolle alkaen torstaina. Olimme kuunnelleet rakkaita ystäviämme ja matkaseuralaisiamme Kanjia ja Takayumia ja tilanneet bileliput pääbileisiin German Fetish Ball jo kotisuomesta. Lippujen hinta oli aavistuksen suolainen - etukäteen tilattuna 55€/kpl. Arvelimme kuitenkin kokemuksen olevan joka tapauksessa rahanarvoinen ja ainutlaatuinen, sillä bileet ovat ymmärtääkseni kooltaan Euroopan TOP-3 listalla. Tilatut liput tulivat postissa nopeasti etukäteen.

Bilepäivänä huoli jaksamisesta vei blondin ajatukset muualle, ja pitkän pohdinnan jälkeen hän teki viisaan päätöksen jäädä hotellille lepäämään ja jätti bileet väliin. Minä lupasin yrittää myydä hänen lippunsa ovella.

Koska hotellihuoneemme olivat matkaseuramme kanssa vierekkäin ja niitä yhdisti yhteinen väliovi, jonka ystävällinen hotelli henkilökunta kävi avaamassa, päätimme järjestää Turun viralliset bile-etkot huoneissamme.

Noin kymmenen aikaan tilasimme taksin hotellille, ja Kanjia lainaten "marssimme täydessä gearissa läpi hotellin". Hotellimme edessä odottaessamme taksia pyöriä siinä eräs juhlatunnelmissa oleva miesporukka. Yksi miehistä tuli juttusille ja kysäisi minne olemme menossa, koska näytimme niin upeilta. No Takayumia hän lienee tarkoittanut. Bileseura näytti kaverille kaulassa roikkuvaa VIP-passiaan. Olisit kaupannut sen ylimääräisen lippusi sille!

Bilepaikkana oli Spindler & Klatt -niminen ravintola Berliinin keskustassa aivan Spree-joen rannalla. Ulkona oli melko hämärää saapuessamme paikalle, mutta ravintola näytti aivan jonkinmoiselta konttiläjältä keskellä satamaa, mikä tavallaan loi jännää tunnelmaa. Blondin lipunmyynti kävi kivuttomasti kolmannen kysymykseni jälkeen. Oli siis aika astua sisälle.

Sisäänkäynti aukesi isolle terassille, joka oli aivan joen vieressä. Hieman alempana joella oli vielä kelluva terassi, mutta sinne ei tänä iltana päässyt. Kuulemma aikaisempina vuosina se oli kuitenkin ollut bileiden aikana auki. Sisälle bilepaikkaan pääsi kahdesta eri ovesta. Ovet aukesivat isoon ja korkeaan pääsaliin, jonka reunoilla olivat baaritiskit ja päässä isompi esiintymislava. Alkuillasta tällä lavalla esiintyi muutama kumivaateshow, ja näiden jälkeen avoin tila toimi isona tanssilattiana.

Biletila jatkui vasemmalle, josta löytyi matala ja hämyisempi "luola", jonka musatarjonta ja volyymi olivat eri luokkaa. Paikka oli tupaten täynnä tanssivia ihmisiä, joskin reunoilta löytyi aina hyviä paikkoja istahtaa tai nojailla.

WC:t olivat mitä mainioimmat, sillä ne oli tehty vanhoista laivakonteista, jotka oli sijoiteltu päälavan viereen. Miesten WC:ssä oli yksi nerokkaimmista keksinnöistä, mitä olen tässä yhteydessä nähnyt. Miesten pisuaari oli täytetty jääpaloilla, joita tuotiin jatkuvasti lisää, ja nämä eivät siis loppuneet koko illan aikana. Jääpalat olivat vielä valaistu, joten virtsaaminen oli joka kerta mukava kokemus, kun pääsi laskemaan montako jääpalaa sai toimituksen aikana sulatettua.

WC:n edessä oli jonkinmoinen kumienkiillotuspromous menossa, jossa kahdessa eri pisteessä pääsi käsityönä kiillotuttamaan päällään olevat kumit. No luonnollisesti se ei ollut minun juttuni, mutta kyllä siinä silmä hetken lepäsi, kun kuuma kumikissa kiillotti toista.

Darkkari, jos se sellainen nyt oli, löytyi WC:n päältä. Sinne noustiin kapeita rappusia ja se sijaitsi noin kolme metriä biletilan yläpuolella aidattuna. Alkuillasta tila toimi lähinnä pönötysalustana, jossa osa bileväestä nojaili aitoihin ja katseli bilemenoa alempana, kun taas loppuillasta tilassa tapahtui muutakin. Joskin olin kuvitellut etukäteen, että bilesessioita olisi ollut enemmänkin käynnissä. Tilasta löytyi muutama peruslaite, jotka olivat melko vähällä käytöllä. Joka tapauksessa minulla oli ilo päästä vähän piiskaamaan ja leikkimään bileseurani kanssa ja samalla koeajamaan McHurtista ostamani piiska.

Bileet olivat nimensä mukaisesti hyvin fetish-värittyneet ja vieläpä niin, että varmasti yli 90% oli pukeutunut kumiin. Koin itseni siis vähemmistöön, mutta se ei haitannut. Ihmiset olivat iloisia, ystävällisiä enkä törmännyt yhteenkään liian humalaiseen juhlijaan. Useimmat juhlijoista olivat pukeutuneet todella näyttävästi, ja monet olivat käyttäneet hurjasti vaivaa pukujensa eteen. Yhtenä parhaimpana avaruuspukuiset naiset, jotka saivat paljon huomiota.

Paikalla näki aika vähän D/s- kontekstissa olevaa toimintaa tai pareja. En hirmuisesti innostu ponileikeistä, mutta paikalla oli yksi kolmikko, jossa ponit olivat niin upeita silmälappuja myöten, etten voinut olla hyräilemättä. Huolimatta siitä, etten ollut aivan kotonani näissä bileissä, niin kello vierähti aamuviiteen, ennen kuin otimme taksin hotelille. Tästä saa varmasti kiittää mahtavaa bileseuraa, silmäniloa ja iloista meininkiä. Suosittelen.

Lisää virallisia bilekuvia löydät täältä ja täältä.

Blondi: Parasta pervoseksissä

Olemme olleet Peikon kanssa juhlistamassa hyvän ystävämme syntymäpäivää. Ilta on venynyt aamuun ja herääminen lähes iltapäivään. Olen väsynyt ja kohmeloinen, haluton mihinkään muuhun kuin makoilemaan sängyssä.

Peikko könyää itsensä jalkoväliini ja alkaa nuolla minua. Kulta, mä en ole ihan puhdas sieltä. Aha. Nuoleminen jatkuu. Peikko nauttii ja maistelee minua. Tuntuu hyvälle, mutta olen liian väsynyt kiihottuakseni kunnolla. 

Peikko tulee sisääni ja päälleni. Murisee ja nauttii. Kääntelee minua ympäri kunnes löytää hyvän kulman. Hakee vain omaa nautintoaan. Tulee sisääni lusikka-asennossa. Ottaa hiuksistani kovin kiinni ja nai itselleen orgasmin.

Parasta pervoseksissä on, että minulta ei koskaan kysytä, haluanko minä tai tekeekö minun mieli. Minun ei tarvitse koskaan miettiä, että haluaakohan toi toinen ja jos haluaa, niin miten minun pitäisi toimia. Voin luottaa siihen, että Peikko ottaa omansa aina kun haluaa. Siitä minä elän!

PS. Blogissamme ylittyi tällä viikolla puoli miljoonaa lukukertaa. Kuka olisi uskonut vuonna 2012, kun blogi sai päiväkirjamaisesti alkunsa, että teitä lukijoita on joskus niin paljon. Jatkamme bloggaamista jatkossakin - tosin tahti ja tekstit ovat paljon rauhallisempia nykyään. Mutta niinhän se on meidän elämäkin <3.