Pikkulutka Peikon leikkihuoneella

Meillä on ollut Peikon kanssa onni tutustua blogimme kautta moniin ihaniin ihmisiin. Usein myös pariskuntiin, kuten pikkuneiti Lutkiksenkin tapauksessa. Olemme istuneet iltaa yhdessä ja parantaneet maailmaa. Puhuneet arkisia juttuja, mutta myös pervoja. Haluista. Ajatuksista. Olemisesta tässä maailmassa ja parisuhteissa. Joskus tuttavuudet muuttuvat ystävyydeksi, ja seurauksena voi olla jotain alla kuvatun kaltaista. Lutkis - stage is yours!

*****

Ultraraskaan työpäivän jälkeen juna parkkeerasi Turun asemalle, ja raahauduin laukkuni kanssa vastaan tulleen Peikon luo. Tarvitsin tähän väliin hengähdystauon ja ruokaa palautuakseni tuosta raskaasta työ- ja ajatusmäärästä päässäni. Ilokseni löysin pian edestäni ihanaa ruokaa ja Peikon, jolla tiesin olevan suunnitelmia varalleni. Olin miettinyt aiemmin, että hermostuttaisiko minua, mutta miten voisin jännittää seurassa jossa tunnen olevani kotona ja oma itseni? Syötyäni päätin suunnata vessaan, ja sain Peikolta laukkuuni jotain pyöreää ja painavaa, jonka asettaa paikoilleen. Pikkulutkaa hihitytti vessassa, kun laitoin kuulat paikoilleen. Ihme, että ne pysyivät sisällä määränpäähän asti.

Perillä ihmettelin leikkihuonetta ja istuskelin rennosti retrotuolilla. Sitten Peikko pyysi minut istumaan sängylle jalkojensa väliin selkä häneen päin. Peikko käski kertoa tarinoita siitä, kun sisäinen pikkulutkani on ollut vauhdissa. Samalla hän otti tiukasti hiuksista kiinni ja kiusasi nännejä niin, että ulisin kivusta. Tätä jatkui muistaakseni hetken aikaa, mutta yksityiskohdat ovat päässäni melko hataria, sillä pääni läpi meni leveä kaista ristiriitaisia ajatuksia.

Nautin, mutta vihasin kipua samaan aikaan niin paljon. Pelotti, mutta oli jotenkin tosi turvallinen olo. Peikko jatkoi pyörittelyä ja käski ottamaan pikkarit pois. Niissä olikin hommaa sukkanauhavyön takia, ja pikkulutka jatkoi haparoivaa selittelyä.

Sitten tuli pari ihan oikeaa muistikatkosta. En kuollaksenikaan muista, mitä tapahtui kun Peikko antoi litsareita ja sylki naamalle – filmi lyö ihan tyhjää. Kävin varmaan jossain pienellä mutkalla päässäni. Peikko puhui minulle alentavasti, jotain lutkaa pitäisi heitellä seinille tai jotain mutta en oikein kuullut sanoja kunnolla. Sain lähimuistista juuri ja juuri kaivettua viimeiset sanat kun Peikko pyysi toistamaan sen, mitä oli sanonut. Nämä tajunnankarkaamiset olivat ihania, ja muistan olleeni helpottunut kun kykenin muistamaan minulle sanotut sanat. voi haluta niin kovasti jotain sellaista, jota vihaa siinä hetkessä niin paljon. Se, että Peikko yhtäkkiä kovensi otteita ja painoi minut kovalla voimalla sänkyyn ja antoi tulla poskille – se säikäytti ja pelotti, ja tuntui jotenkin samaan aikaan niin turvalliselta ja hyvältä.

Mietin myöhemmin, mikä se vihlaiseva pahanolon tunne oli, joka käväisi päässäni tuossa hetkessä – se oli tunne pienestä lapsesta, joka on jätetty yksin pakkaseen ulos. Se arvottomuuden tunne siinä ohikiitävässä hetkessä oli jollain lailla pelottavaa ja vapauttavaa – ei voinut muut kuin ottaa iskut vastan ja alistua kohtaloonsa. Tarkemmin en osaa sitä mitenkään eritellä, sillä muistikuvat ovat tuolta osin hataria.

Tätä ennen Peikko oli nostanut jalkani kohti kattoa ja lämmitteli kämmenellä pakaroitani. Se teki niin kipeää, että päässäni alkoi murtumaan jokin. Muistan vilauttaneeni pari jarrusanaa, niin rajoilla mentiin kivun kanssa. Jokainen turvasana, jonka sanon, ottaa jonkin verran päähän, sillä haluaisin pystyä kaikkeen, jota minulle annetaan.

Pieni hengähdys ja sain kauniit kahleremmit jalkoihin sekä sidontarannekkeet ranteisiin. En voinut lakata ihailemasta kahleita ja sitä, miltä ne näyttivät siroissa nilkoissa. Sain levittää vartaloni isoon nojatuoliin jalat haralleen ja kädet selän taakse. Siinä paikat auki, tukka tahallaan pystyyn harottuna, naama syljellä ja kämmeneniskuilla sutattuna, oloni oli riisuttu ja kaunis. Tuli olo, että haluaisin paikalle kuvaajan, joka ikuistaisi minut mustavalkoiseen sensuelliin valokuvaan juuri tässä asennossa ja valossa. Ilokseni nänneihini laitettiin roikkumaan toisissaan ketjulla kiinni olevat nännipuristimet, ja ketju laitettiin suuhuni ohjeella, että ketju ei sitten putoa. Ihana värkki! Säälin nännejäni, sillä Peikolla tuntui olevan kova tahtotila kiduttaa niitä.

Peikko runkkasi minua paksulla mustalla varsidildolla ja surruutti wandilla. Voiko dildoon rakastua? Se oli komea kaveri se. Raskaan työpäivän jälkeen koin sen mitä parhaimpana palkintona. Halusin kovasti tulla, mutta mitä kovemmin yritin, sitä kauemmaksi se jotenkin karkasi. Mietinkin jälkeenpäin, että miksi en tule niin helposti kuin haluaisin – ylipäänsä. Se ottaa päähän, vaikka eihän se ole minkään mitta. Ja miksi koetan runkkauksessa miellyttää liikaa toista ja tulla toisen mieliksi.

En osaa päästää irti ylimääräisistä ajatuksista ja siksi en kiihotu siitä niin paljon, että tulisin. Lisäksi olen tottunut vahtimaan kehon kipuja ja tuntemuksia ja analysoimaan niitä liian tarkasti, jotta tiedän milloin sanoa että sattuu. En saa ääntäni päässä hiljenemään, en saa jarruja pois. Paitsi silloin kun Peikko pisti minut täyteen sauvoja, kun makasin selälläni. Siinä vaiheessa koin ihanaa avautumista, ja tuntui kuin olisi tullut tai ollut lähellä, eri lailla kuin mitä normaalissa seksissä. Tunsin kaiken tämän jälkeen oloni kauniiksi leikkikaluksi, joka on astetta enemmän oma itsensä. Astetta enemmän nainen.

Asia, joka minua eniten mietityttää on se, että onko minussa jokin jäinen kuori aina – kuori, jota ei voi kukaan minusta riisua vaikka mikä olisi. Kuori, jonka alla on jokin kaikkein kipein ydin, jota kaikella muulla peitän pois näkyvistä. Mene tiedä. Mutta ärsyttää, että silmiin katsominen ei ole niin helppoa kuin mitä haluaisin. Lisäksi ylianalysoin itseäni ja muita aivan liikaa – tämä häiritsee omaa elämääni välillä ihan normaalioloissakin. Tästä piirteestäni en päässyt irti tälläkään kertaa, ja Peikolla meni leikisti jo hermot minun jatkuvaan purppasuuni. ;) Miksi mietin liikaa! Miksi en päästä irti. Ja kuten Peikko sanoi: ei kaikkea tarvitse analysoida – jokainen on sellainen kuin on, jostain syystä.

Vierekkäin maatessamme, juttelimme lutkasta, joka minussa on ollut ja joksi olen tulemassa. Tajusin, että huomiohuora, joka sisälläni on ollut, onkin ehkä se juttu joka minussa haluaa elää ja kasvaa. Tämä lutka haluaa olla esillä, palvella ja olla käytettävänä. Isommassa porukassa, puolijulkisesti. Tekemässä sitä, mitä häneltä satutaan haluamaan siinä hetkessä. Sisälläni syttyi monta kutkuttavaa ajatusta, miten tätä voisi järkevästi jalostaa eteenpäin ja vapauttaa lutka sisälläni täyteen voimaansa.

- Lutkis

Rajakokemus

Olen todella onnekas. Minulla on rinnallani nainen, joka ymmärtää suhteemme vahvuuden ja siihen liittyen sen, että jos joskus leikitän muitakin, niin se ei ole meiltä pois vaan parhaimmillaan päinvastoin. Toki meillä on tähän liittyen säännöt, joista pidämme kiinni, kuten että leikit eivät ole pois yhteisestä ajastamme tai että leikin housut jalassa muiden paitsi blondin ja nuken kanssa. Vaikka saatte lukea näistä leikeistä aika ajoin täällä blogissa, niin elämämme on niin paljon muutakin. Nämä tarinat ovat vain se osa, kun salamavalo välähtää.

Minä olen siinäkin mielessä onnekas, että en etsi aktiivisesti leikkiseuraa. Enkä sano tätä leuhkiakseni, ei en ollenkaan, vaan enemmänkin siksi, että haluan hieman avata asiaa. Sosiaalisena tapauksena tulen hyvin juttuun monien kanssa. Joskus tutustun ihmisiin bileissä tai saamme vaikka sähköpostin tuntemattomalta joko asiasta tai sen vierestä. Suoria ehdotuksia on todella vähän, ja ne eivät ole edes kiinnostavia. Yleensä ottaen uuden tuttavuuden kanssa keskustelemme jostain ihan muusta, ja jos myöhemmin syntyy syystä tai toisesta kipinää, se voi sitten johtaa iholle. Bileissä voi piiskaajana törmätä upeisiin ihmisiin tai sitten baari-iltana löytää jotain vaikka baaritiskin takaa. Näin kävi kerran, ja siitä hetken päästä lisää.

Housut jalassa? Mitä helvettiä siitä muka saa? Sitäpä olen tässä tänään erityisesti miettinyt vietettyäni intensiivisen pidennetyn ruokatauon pimun kanssa, kiitos liukumien ja joustavan työajan. Pimu haki minut töistä ja palautti myöhemmin takaisin, tosin paluumatkalla hän kirosi töyssyjä tiessä.

Ehkäpä tästä järjestelystä johtuen jäin erityisesti pohtimaan suhdettani näihin leikkeihin. Olenko minä muka karkkikauppamasteri, joka haetaan ja palautetaan ja jota käytetään sopivasti hyväksi? Taidanpa olla - paitsi että minua ei käytetä hyväksi, sillä lähden mukaan vain juttuihin, joista koen, että minulla on annettavaa ja antamisen kautta ennen kaikkea myös saatavaa. Näissä leikeissä elän niistä hetkistä, kun toisen raja tulee vastaan. Joko fyysinen tai henkinen, mieluusti kiedottuna sellaiselle sykkyrälle, joka ei siinä hetkessä aukea. Elän siitä hetkestä, kun toinen anoo aidosti käsijarrua, mutta onnistun vielä kiihdyttämään vauhtia. Elän siitä hetkestä, kun vastakappale väittää, että ei pysty tekemään pyytämääni, mutta tekee sen kuitenkin. Nöyrästi, anoen, kyynel valuen, meikit poskilla, kaikkensa antaneena sekä ennen kaikkea onnistuneena. Sillä hetkellä, siinä leikissä, minä ELÄN.

Näihin leikkeihin valmistautumisessa, jos nyt tällaista sanaa voi käyttää, minulla ei ole kiirettä. Asiat kyllä tapahtuvat, jos ne ovat tapahtuakseen. Joskus hidas temponi johtaa siihen, että ajelen luu ulkona onneni ohitse. Silti uskon, että jos oikein hitaasti lämmittelee, niin lopulta liekki on kuumempaa.

Baaripimuun tutustuin puoli vuotta sitten. Meillä oli kiva kipinä alusta asti, joka lähinnä jäi kuitenkin pienen kiusoittelun tasolle. Pimu saattoi lähestyä minua kiusoittelevalla viestillä, johon minä vastailin kertomalla, miten tuollaiset huutelijat laitetaan aisoihin. Kun välimatkaa on 10 kilometriä, niin on helppo huudella. Törmäsimme matkallamme muutaman kerran pervobileissä, ja taisinpa ensimmäisen kohtaamisemme aikana tunkeutua hänen wc-koppiinsa ja komentaa virtsaamaan katsellessani. Täysin puskista tämä tilanne ei kuitenkaan tullut, sillä pimu oli toivonut, että hänet saisi illan aikana huomioida.

Myöhemmin keskustelimme lisää. Mitä hän on kokenut, miten hän valta-asetelmat kokee, mistä hän pitää, mistä ei ja mikä on ehdoton EI. Kuva alkoi muodostua mieleeni. Tähän kuvaan piirsin tytön, joka piilottaa epävarmuutensa naamarin taakse. Tätä naamaria hän tarvitsee kontrolloidessaan tilannetta. Hän osaa taitavasti pyöritellä ja räpytellä pyöreitä silmiään ja saada vastakappaleensa tekemään juuri ne asiat, joita hän haluaa sillä hetkellä. Hän haluaisi kuitenkin luottaa, unohtaa naamarinsa. Heittää naamarinsa vaikka nurkkaan, päästää irti ja nauttia. Mutta kuten tiedätte, minua kiinnostaa kasvot, joten en ajatellut katsella naamaria.

Pimu oli läksynsä lukenut ja osasi varoitella, että hän ei pidä, jos hänen naamaansa sotketaan. Muita paikkoja saisi kuulemma sotkea mielensä mukaan, mutta naamasotkuista tulisi vaan ällötystä. Olen kyllä hyvä kuuntelija, mutta joskus...

Pimu oli varoitellut minua etukäteen, että en säikähtäisi jos hän nauraisi, itkisi tai muuten näyttäisi tunteitaan. Vastasin tunteiden kuuluvan peliin, ja että on jopa suotavaa niitä päästellä ulos. Niinpä pimu purskahtaa nauruun orgasmiansa pidätellen tiukan piiskauksen ja sormetuksen välillä. Katselen hymyillen takaisin ja kysyn mikä naurattaa. Hän pyörittelee minulle bambinsilmiään, hymyilee kauniisti ja toivoo sukeltavansa karkuun. Läväytän tiukan avarin poskelle ja kysyn uudestaan. Huomaan kuinka hän päänsä sauhuaa miettien, mitä vastata, mutta hän ei saa sanotuksi mitään järkevää. Tartun toisesta nilkasta kiinni, vedän jalan suoraksi ja alan piiskata ohuella bambukepillä sisäreittä ja kerron, että tämä loppuu kun kuulen vastaukseni. Hetken hän taistelee vastaan kunnes sanoo, "Minua nauratti, kun tajusin, etten pääse karkuun." Nappaan häntä kurkusta kiinni, painan hänet sohvaa vasten ja katson tiukasti silmiin. Hymy ja bambinsilmät ovat kadonneet. Kerron hänelle, ketä juuri nyt totellaan ja sylkäisen häntä kasvoihin. Jokin primitiivinen reaktio tavoittaa pimun. Ensin hänen kasvonsa värähtävät, sä et voi tehdä minulle näin, sitten pää ja hetken päästä koko keho tärisee allani. Puristan hänet tiukemmin sohvaa vasten.

Etukäteiskeskusteluissamme olin vihjaillut pimulle että hän joutuu anelemaan tiukan katsekontaktin alla. Hän oli yllättäen naamarinsa kanssa hieman eri mieltä. Olin häntä kiusannut aikaisemmin viikolla ajatuksella, että hän ei saisi laueta kertaakaan koko leikkimme aikana. Itse asiassa se oli kohdaltani tapaamisemme suunnitelma. Jos laukeaminen ei tapahtuisi minun tavallani, se ei tapahtuisi ollenkaan. Yleensä kuitenkin asiat tapahtuvat, kun niitä tarpeeksi haluaa.

Olin kiusannut pimua jo tovin, pääosin käsityönä. Olimme pikkuhiljaa pääsemässä tilanteeseen, jossa missio joko toteutuu tai Cruise näyttelee sen uusiksi. Pimu oli useamman kerran vinkunut lupaa, mutta aina silmät kiinni tai väärin sanamuodoin. Pimu istui sohvalla jalat apposen auki, kämmenet puristaen omia nilkkojaan. Minä runkkasin häntä kädelläni ja vibralla ja komensin häntä katsomaan silmiin. Hän pystyi siihen alkuun hetken, mutta nautinnon kasvaessa hänen katseensa harhautui tai sanat puuroutuivat. Joka kerran lopetin kiusaamisen siihen paikkaan, avokämmen hänen poskelleen, komento katsoa minua silmiin ja aloitin uudestaan alusta. Näin me edettiin, pikkuhiljaa, pienin askelin, ensin kaksi sekuntia, sitten viisi, sitten kymmenen, ja joka kerta kun fokus katosi, niin katosi hänen nautintonsakin. Pimu turhautui, "minä haluaisin vaan tulla!" Ja aloitimme uudelleen alusta. Lopulta katse pysyi silmissäni ja kysymyksetkin tulivat selvästi. Hänen silmänsä tapittavat minua. Hänen koko vartalonsa tärisi kädet puristuneina nilkkoihin. "Saisinko tulla?" Annoin luvan ja samalla hänen katseensa painui taas alas. Otin sormet pois hänen sisältään ja lelun pois klitorikselta. Hän ei ollut uskoa tapahtunutta. Vedimme hetken henkeä ja sama uudestaan. Kolme kertaa.

Lopulta hän onnistui, tyylipuhtaasti, silmät väristen katse tiukasti silmiini koko orgasmin ajan. "Olen ylpeä sinusta, hienosti toimittu!", kuiskasin hänen korvaansa.

Rumilla sanoilla syvemmälle

Olen ymmärtääkseni melko innokas keskustelemaan. Sanon hanakasti mielipiteeni - välillä liiankin. Joskus aikaisemmin välttelin ikävistä asioista puhumista, mutta nykyään uskon, että avoimesti ja rohkeasti puhumalla saa isoja asioita tapahtumaan.

Olen aina leikkiessäni osannut käskyttää. Ota käsillä kiinni nilkoistasi! Ja huomannut, että auktoriteettini toimii. Useasti tahallani haluan ajaa vastakappaleen tilanteeseen, jossa käskyni saattaa hänen mielessään unohtua. Jos pientä herpaantumista tapahtuu, niin tiukka komento "KÄDET!", ovat palauttaneet kädet tiukasti nilkkojen ympärille. Ja vaikka komennossani on huutomerkki perässä, niin en koskaan korota äätäni. Huutaminen on heikoille.

Joskus kun D-kupla on oikein vahvana, saatan puhua muutakin. Jos nyt kirjoittaisin tähän hellittelysanoja, joita käytän kuplassa ollessani, saattaisit purskahtaa nauruun. Mutta voin vannoa, että siellä kuplassa ne toimivat. Ne toimivat jopa välillä niin hyvin, että olen leikilläni sanonut blondilleni nappaavan jonkun fantasiakirjan (joita blondi inhoaa) kirjahyllystä ja lukevani sanoja siitä. Blondi toki kuulee ja ymmärtää joka sanan samalla hetkellä, kun ne porautuvat hänen korviensa väliin ja samalla painavat hänet tiukemmin kuplansa sisään, mutta välillä tuntuu että sanoilla ei niinkään ole väliä vaan sillä, että puhun.

Jos olen itse tiukasti kuplassani, ne hyvin "rumat" ja sillä hetkellä niin kauniit sanat tulevat suustani kuin tyhjää vaan, helposti. Jokainen sana painaa blondin tiukemmalle ja syvemmälle. Joskus tätä sanallista nöyryyttämistä panostan vielä sylkäisyllä naamalle, ja joskus se sylki jopa lentää ihan refleksiomaisesti. Jos näin tapahtuu, niin saatan säikähtää itseäni ja kuplaani. Kuinka syvälle olenkaan menossa? No, tästä ehkä oma blogiteksti joskus.

Halumme ja tekomme ovat muuttuneet viime aikoina. Kipu on jäänyt pitkälti kokonaan pois, vaikka se oli joskus kovin iso osa meitä. Tilalle ovat pyrkimässä ja jo tulleet sanat ja mind fuck -osasto. Vaikka nautin kivun tuottamisesta, niin pääni vaati yhteisen halun. Jos tiedän, että se ei ole toisen juttu, niin enpä minäkään siitä mitään saa - en vaikka voin sen silti halutessani ottaa. Mutta onneksi piiskakäsi ei kuitenkaan ole päässyt ihan surkastumaan.

Mutta ne sanat. Helpot "hellittelyt" jotka upottavat blondin syvämmelle. Sanat jotka saavat hänet kiemurtelemaan otteessani. Miten ne voivatkaan olla myös niin vaikeita sanoa. Todella kadehdin niitä, joilta sanat tulevat kuin tyhjää vain. Vinkkejä kenelläkään? Huomaan, että jokin primitiivinen blokki tulee nimittelyssäkin vastaan, kun rakastaa toista. Olenkin huomannut, että jonkun toisen kuin oman rakkaan nimittely on helpompaa. Mutta sitähän minä kuitenkin haluan, blondin joka nauttii otteessani.

Haluan oppia ja kehittyä tässä nimittelyssä. Tiedän olevani kovin ankara itselleni, ja jos se suustani tuleva sana ei kuulosta aidolta, vaan väkisin pykätyltä, tunnen epäonnistuneeni. Siinä on melkoinen ero, saako rankkarin sisään höntsäpelissä tai MM-loppuottelussa. Toisaalta olen melkoisessa noidankehässä, kun kukaan ei taida olla massu syntyessään. Niinpä olen päättänyt harjoitella, silläkin uhalla, että epäonnistun (ja kyllä olen epäonnistunutkin). Mutta olen myös kehittynyt ja ilokseni huomannut oppineeni jopa vähän nauttimaan siitä. Ihan pienistä jutuista pikkuhiljaa. Pienistä minulle, mutta mahdollisesti suurista muille.

Kaupunkilomalla. No missä? Turuus tietenkin.

Uusperheen dynamiikka on välillä suoraviivaisen monimutkaista. Jos omaa nopeat refleksit, hyvät hermot, keskustelutaitoa ja pikkasen tuuria, niin välttyy pahimmilta haavereilta.

Meillä piti olla blondini kanssa vapaa viikonloppu. En edes muista koska viimeksi olisi ollut moinen, eli tyhjä asunto ja vain me kaksi perjantaista sunnuntaihin. Lapsen piti olla uudessa haastavassa tilaisuudessa poissa kaupungista. Mutta kävi kuten niin usein käy. Lapsi arpoi pitkin viikkoa lähteäkö vaiko eikö, ja kun hän lopelta päätyi ei-vaihtoehtoon, olivat suunnitelmamme pilalla. Minä miehiseen tapaani ja hyvin tottuneena tähän arpomiseen osasin asian ottaa lunkisti, mutta luonnollisesti blondille se oli kova paikka.

Eipä tilanne ollut reilu miltään näkökulmalta, mutta onneksi keksimme loistavan ratkaisun. Nukkemme oli lähtenyt pidemälle työmatkalle, ja olimme saaneet hänen asuntonsa avaimet, jos vaikka haluaisimme lainata hänen saunaansa ja samalla tarkistaa, etteivät putket ole jäätyneet. Puhtaat lakanatkin oli kuulemma vaihdettu, ihan vaan varuiksi. Niinpä pakkasimme kassiimme leffan, hyvät ilta- ja aamupala-ainekset, paljon salmiakkia, köysiä, hyrrän. dildon ja liukkaria. Lähdimme päiväretkelle omaan kotikaupunkiimme. Lapsi oli kotona yksin ensimmäistä kokonaista yötä koskaan, mutta hän oli oikeastaan innostunut lähdöstämme ja mahdollisuudesta omaan rauhaan.

Kun tavarat oli purettu majapaikassamme, suunnistimme keskikaupungille. Vitsailimme uusista kuvakulmista, joita kaupunki tarjoili meille. Nautimme shoppailusta, hyvästä päivällisestä, hieman kulttuurista ja erikoiskahvista. Lopuksi matkalla majapaikkaan hankimme vielä jatkojohdon, jotta emme illalla sortuisi amatöörimokaan (lue: ettei hyrrän johto loppuisi kesken). Majapaikkaan päästessämme kokosimme yhteen valokuvaan koko illan annin jatkojohdosta dildoon ja toivotimme sen myötä nukellemme mukavaa viikonloppua.

Loppuilta blondin silmin

Kun saavuimme nukelle, menimme yläkertaan makoilemaan ja ihailemaan vanhan puutalon kauniita kattohirsiä. Purimme nopeasti viikon aikana kertyneet paineet, ja laukesin Peikon päälle alle viidessä minuutissa. Peikko ei kuitenkaan jättänyt asiaa siihen, vaan nappasi liukkarin käteensä, levitti sitä minuun ja sujahti peppuuni. Emättimeeni sain mustan, paksun dildon, jossa on sellainen alaosa, ettei se mene vahingossa sisääni. Peikon naidessa minua kumpaankin reikään laukesin vielä kahdesti. Peikko kävi pikaisella pesulla, tuli uudelleen sisääni, tällä kertaa emättimeeni (mä en osaa kirjoittaa pillu, sorry) ja otti oman orgasminsa hitaasti namutellen.

Makoilimme nuken sängyllä pitkään unen ja valveen rajamailla. Jossain kohtaa Peikko kävi laittamassa saunan päälle. Saunan jälkeen vuorossa oli leffaa ja salmiakkia.

Ja sitten taas sänkyyn. Tarkoituksena lukea. Sängyssä vihjailin kuitenkin Peikolle, että jotain kivaa voisi vielä tehdä. Peikko oli pakannut mukaan köydet sillä ajatuksella, että hän sitoisi minua pitkästä aikaa ihan rauhassa. Niinpä hän komensi minua ottamaan paidan pois päältä ja istumaan sängylle jalkojeni päälle.

Kun Peikko ottaa köydet esille, muuttuvat tunnelma ja dynamiikka täysin. Ilmassa on jotain. Käsinkosketeltavaa. Köydet kulkevat ensin rintojeni ali. Tiukasti. Napakasti. Köydet silittelevät ihoani selästä ja kiertävät takaisin. Menevät rintojeni yli. Sidonta rintojen välistä. Viistosti olkapään yli, solisluun poikki. Hengitän syvään ja nojaan Peikkoon. Peikko hymyilee ja viimeistelee sidonnan vetämällä köyden toisenkin olkapään yli. Peikko puree minua molempiin hartioihin. Toinen köysinippu otetaan käyttöön. Kädet selän taakse. Peikko sitoo käteni olkavarsista ranteisiin nippuun selän taakse. Keikauttaa minut selälleni. Makaan käsieni päällä.

Peikko vetää housuni pois ja siirtyy jalkoväliini. Nuolee minua hitaasti. Kiusoitellen. Puree reisiäni. Tunkee sormet sisälleni. Ottaa hyrrän käteensä. Tunnelma tiivistyy. Sä olet kulta mun panopuu. Sellainen, joka on ihan litimärkä. Jolle voi tehdä ihan mitä tahansa. Saan käskyn siirtyä sängyn reunalle.

Sä olet niin litimärkä. Ethän sä tartte edes liukkaria. Peikko tunkee lujasti dildon sisääni. Seuraavaksi muistan, kun Peikko on päälläni. Nimittelee minua nartuksi. Panopuuksi. Kaikeksi ihanaksi. Sylkee minua kasvoihin. Käskee minua avaamaan suuni. Kunnolla auki. Sylkee suuhuni. Uudelleen kasvoilleni. Nai minua dildolla ja hyrrällä. Sano, että saisiko panopuusi laueta. Jostain syystä lauseen muodostaminen ei tunnu vaikealta ja saan sen sanottua suustani. Laukean selkä kaarella huutaen. Kiltti voisitko sylkeä mua kasvoihin, kiltti? Sä tiedät, miten sun täytyy kysyä. Noh? Kiltti, sylkisitkö panopuutasi kasvoihin...

Blondi: Roiskeita

Kotiudun perjantaiyöllä kolmen päivän työmatkalta rättipoikkiväsyneenä, mutta myös monta onnistumisen kokemusta takana. Lauantai menee puolilla valoilla. Nukun onneksi pitkään, joten jaksan nauttia kauniista auringosta ja todennäköisesti tämän vuoden viimeisistä lämmöistä. Olemme Peikon kanssa seuraamassa lapsen juoksutapahtumaa, joten ulkoilua tulee runsaasti. Lapsella jälkeenpäin muistona mitali kaulassa ja syysauringon jättämät rusketusraidat selässään.

Lapsi kömpii illalla jo puoli yhdeksältä nukkumaan, Peikko suuntaa pervobileisiin ja minä kerrankin viisaana jään kotiin. Nautin rauhallisesta illasta, menen ajoissa nukkumaan. Havahdun kun Peikko tulee, aikaisin hänkin ja vaihdamme päällimmäiset bilekuulumiset. Nukahdan Peikon kainaloon ja herään aamulla levänneenä.

Olemme sopineet sunnuntaiksi seksitreffit. Lapsen tiivis harrastaminen mahdollistaa meille säännöllisesti kahdenkeskistä aikaa, jolloin seksistä voi nauttia kovaäänisesti ja vapaasti. Koska perheemme on autoton, ketään ei kuljetella minnekään ja teini suuntaa aina omin voimin harrastuksiinsa (jos tämä olisi perheblogi, niin kirjoittaisin lasten harrastuskuljetusrumbasta ihan oman postauksen...).

*****

Kun ovi sulkeutuu, olen jo kiskomassa Peikolta housuja pois jalasta. Puramme ensin toinen toistemme paineet – mukana menossa tällä kertaa hyrrä ja kolme dildoa. Peikko laukeaa nopeasti peppuuni, mutta minun orgasmini antaa odottaa itseään, mutta tulee lopulta itkun saattelemana. Kihnaan pienen hengähdystauon jälkeen Peikossa. Vien hänen kättään poskelleni. Peikko alkaa lämmitellä poskiani. Silittelee, taputtelee, lopuksi läpsii. Nappaa minua hiuksista kiinni ja vie pääni jalkoväliinsä.

Sitten tapahtumien järjestys sekoittuu mielessäni. Muistan, että Peikko tulee kauniisti päälleni, sisääni. Sitten käteni ovatkin jo lukittu hänen polviensa alle. Seuraava muistikuvani on siitä, kun Peikko huohottaa raskaasti, kiihottuneena ja sylkäisee kasvoilleni. Todennäköisesti minulla on silmät auki. Ensimmäisen kerran, kun hän ylipäätään sylkäisi minua, hän lähinnä valutti sylkeä kasvoilleni. Nyt kyseessä on toinen kerta ja sylkäisy on voimakas. Tunnen märkää kasvoillani ja valun välittömästi omaan tilaani. Sä olet kulta mun panopuu. Jota mä voin käyttää ihan miten mä haluan. Toinen sylkäisy. Jonka jälkeen en muista enää mitään. Jossain kohtaa hoen, että kiltti voisitko laueta mun päälle. Ja näin tapahtuu. Peikko laukeaa alavatsalleni. Hieroo spermaa syljestä jo märkiin kasvoihini. Läpsii lujasti. Sano mulle, mikä sä olet. Laitan silmät kiinni ja vedän henkeä. Tiedän, että pystyn toistamaan Peikon sanat, mutta helppoa se ei ole. 'Mä olen panopuu.' Sanon hiljaisella äänellä. Kenen panopuu sä olet? 'Mä olen sun.'

Leikki on tältä erää loppu, ja Peikko vetää minut kainaloonsa. Ja mä myös rakastan sua todella paljon. Sä voit olla mulle rakas, ja silti välillä mun panopuu. Tärisen holtittomasti, ja Peikko silittelee mieltäni tasaiseksi. Hetken levättyäni saan käskyn käydä pesemässä lelut. Mutta sä peset sitten vain lelut, et muuta. 'Mä haluaisin kulta pestä mun kasvot.' Pyydän, että saisin pestä kasvoni, koska olemme sopineet arkisesta kauppareissusta iltapäiväksi. Sperma ja sylki kasvoilla tuntuvat haastavilta julkisella paikalla. Sä pärjäät kulta ihan hyvin, ei kukaan näe mitään. Paitsi ne, jotka leikkii samanlaisia leikkejä. Ne näkee sun häpeästä punaiset posket.

Kauppareissu sujuu hyvin. Pyöräilemme kauppaan rauhallisesti yhdessä. Keskustelemme samalla häpeäleikeistä. Sussa on kaksi puolta. Sellainen orgasmityttö ja sitten toi häpeästä nauttiva panopuu – kiteyttää Peikko ytimekkäästi.

Blondi: Being used as a slut - kyllä kiitos!

Olemme puhuneet viime aikoina Peikon kanssa sekä arkikäskyttämisestä että nöyryyttämis- ja häpeäleikeistä. Nöyryytysleikit tunnetaan englanniksi osuvasti nimellä humiliation & degradation. En löydä sanalle degradation käyttökelpoista suomennosta vaikka kuinka etsin. Alentuminen tai häpäiseminen ei kuulosta korvaani hyvälle eikä se kerro juuri mitään. Niinpä käytän pelkästään sanaa nöyryyttäminen. Olemme suhteemme aikana makustelleet tuon tyyppisiä leikkejä paljon puheen tasolla. Alussa ne tuntuivat pelkästään ajatuksenakin kuvottavilta, samalla kuitenkin jollain tavalla kiehtovilta. Olen Peikolta oppinut suhteemme aikana, että se mikä yleensä herättää vahvoja kielteisiä tunteita saattaa ollakin itselle se kiinnostavin, joskin myös vaikein juttu. Peikko on aina ollut sitä mieltä, että nöyryytysleikit ovat minun juttuni – itse hän on suhtautunut niihin vähän varauksellisemmin monestakin syystä.

Häpeä lienee ihmisen kokemista tunteista vaikein. Psyykeltään terveenkin ihmisen on vaikea kohdata häpeän tunnetta, ja vain harvoin sana häpeä herättää positiivisia mielleyhtymiä. Ihmisen elämässä häpeällä on kuitenkin myös suojaava vaikutus sillä se saa terveen ihmisen pohtimaan tekojensa seurauksia jo ennalta. Häpeä myös estää tekemästä toiselle vääryyttä ja rikkomasta toisten rajoja. Näin myös pervoilussa.

Valitettavasti häpeä on usein myös tunne riittämättömyydestä ja huonommuudesta ja seurausta nöyryytyksistä tai epäonnistumisista. Häpeä on itseluottamusta heikentävistä tunteista vaikein, ja häpeään liittyviä tuntoja ovat kelpaamattomuus, huonommuus sekä mitättömyys. Häpeä pyritään salaamaan ja torjumaan monin keinoin. Salaamisen seurauksena saatetaan peittää aito minä, josta seuraa taas monenlaista oireilua. Kierre on valmis. 

BDSM-kontekstissa häpeä ja nöyryyttäminen ovat kuitenkin yhdessä sovittuja asioita ja tekoja. Asioita, joista kumpikin nauttii. Joilla ei haluta toiselle pahaa eikä saada toista kokemaan negatiivisia tunteita. Vaan kokemaan asioita, joista toinen nauttii sekä testailemaan  ja venyttämään varovasti ja vastuullisesti omia ja toisen rajoja. Uskon, että nöyryytysleikeissä on paljon terapeuttisia elementtejä, ja minua monet leikeissämme mukana olevat jutus ovat auttaneet käsittelemään häpeää ja muita vaikeita tunteita normaalissa arjessakin. Niillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että minua oikeasti pidettäisiin huonompana tai alempiarvoisena ihmisenä. Olen tasa-arvoinen ja samanarvoinen Peikon kanssa, vaikka alistunkin hänelle.

Minulle nöyryyttämis- ja häpeäleikit liittyvät vahvasti juuri alistumiseen ja käytetyksi tulemisen tunteeseen. Siihen, että olen Peikon ja hän voi tehdä minulle mitä tahansa sovituissa rajoissa. Olemme kuitenkin edenneet erittäin varovaisesti näissä leikeissä, koska niissä leikitään vaikeiden ja haastavien asioiden kanssa. Fyysisessä tekemisessäkin voi totta kai mennä yli ja esim. tuottaa liikaa kipua, mutta haavat ja ruhjeet paranevat useimmiten nopeasti. Psyykkiset haavat paranevat kuitenkin hitaasti, jos koskaan, joten kun mielen ja häpeän tunteiden kanssa lähdetään leikkimään, täytyy edetä varovasti. Toisen rajojen kunnioittaminen on näillä tunteilla leikkiessä äärimmäisen tärkeä myös pervoilussa. 

Peikko on joitain kertoja käyttänyt virtsaa alistamisen ja nöyryyttämisen välineenä, hieman sanoja, nimittänyt minua muutaman kerran rankemmassa leikissä nartuksi. Sotkenut minut spermalla. Yhteen muuton jälkeen leikkimme ovat kuitenkin rauhoittuneet, kun energiaa on mennyt niin paljon muuhun. Opetteluun, totutteluun, yhteisen arjen rakentamiseen. Sitä mukaan kun rakkauden määrä on kasvanut, ovat sekä alistuminen että alistaminen tuntuneet hankalammilta. Painopiste on ollut nautinnon tuottamisessa toinen toiselle. Peikko vierastaa hieman ajatusta, että hän nöyryyttäisi naista, jota hän rakastaa ja jonka kanssa hän jakaa arjen. Puhuimme pitkään siitä, että miten rankkoja asioita voi olla helpompi tehdä ihmiselle, jonka kanssa ei jaa arkea tai ole rakkaussuhteessa. Samalla totesimme, että teemme nykyään paljon sellaisia juttuja, joita kummallekaan ei olisi tullut mieleenkään tehdä pari vuotta sitten ja joista emme tuolloin tienneet pitävämme. Ehkä meistä kumpikaan ei pitäisikään niistä muiden kanssa, mutta keskinäisten kemioidemme kohdatessa jutut toimivat.

*****

Muutama ilta sitten annoin Peikolle suuseksiä, koska näillä helteillä ei ainakaan minun tee mieli sen kummemmin leikkiä. Tilanne kääntyy kuitenkin siihen, että Peikko kiskaisee minut päälleen. Nai minua lujaa sormilla suuhun ja valuttaa suustani paksua limaa. Laittaa minut kakomaan kunnolla. Välillä hän pitää toisella kädellä kurkustani kiinni ja nai suutani toisella. Kuolaan Peikon päälle. Kasvoni ja rintani ovat kuolan peitossa ja Peikko levittää kuolaa hiuksiini.

Peikko kiepauttaa minut ympäri selälleni ja tulee päälleni. 'Sano kulta, mikä mä olen sulle.' Sä olet mun narttu. Mun oma likainen narttu. Jota mä saan käyttää ihan miten mä haluan. Mä saan panna sitä joka reikään. Pilluun, suuhun. Laittaa sen oksentamaan, jos mä haluan. Joka tekee juuri sitä, mitä mä haluan sen tekevän.

Leijun jo jossain kaukana. Yht’äkkiä tunnen, miten Peikko sylkäisee kasvoilleni. Aivoni rekisteröivät teon, joka on lajiaan ensimmäinen. Ynisen mielihyvästä. Huutaisin, jos lapsi ei olisi kotona. Peikko levittää syljen kasvoilleni. Sano mikä sä olet mulle! Jossain syvällä tietoisuuden tilassa aivoni yrittävät laittaa vastaan, mutta eivät pysty. 'Mä olen narttu.' Uusi sylkäisy kasvoilleni. Ja kenen sä narttu olet? 'Mä olen sun.'

Peikko laukeaa sisälleni. Tiedätkö sä, mitä narttu sitten tekee? 'En.' Narttu putsaa. Ja se tekee sen kunnolla. Kömmin Peikon jalkojen väliin ja nuolen hänen kalunsa puhtaaksi. Juuri niin kunnolla, kun hän haluaa itsensä putsattavan. Putsaamisen jälkeen nousen Peikon rinnan päälle hengittelemään. Hyvä tyttö. Sä teit sen hyvin. Saan kehuja ja hellyyttä ja pääsen kainaloon. Kumpikin meistä hengittelee ja maistelee tapahtunutta. Kysyn luvan käydä pesulla ja saan sen. Putsaan ainoataan silmäni, koska en halua luopua sotkusta kasvoillani. Aamulla nousen ylös ensimmäisenä, tukka tahmaisena kaikesta sotkusta ja käyn suihkussa. Päivällä käymme vielä uudelleen keskustellen läpi tapahtunutta ja toteamme, että kumpikin tykkäsi kovasti. Jatkossa siis lisää tätä.

*****

Blogiamme on tällä hetkellä luettu yli 200 000 kertaa. Suuret kiitokset kaikille täällä vierailleille - uusille ja vanhoille lukijoille!