Blondi: Se perinteinen marraskuupostaus

Marraskuu on ollut rankka. Niin rankka. Rankkarankkarankka. Väsyttää. Itkettää. Ei jaksa. Perinteinen marraskuu.

Pari edellistä marraskuuta onkin sujunut yllättävän hyvin, ja kellojen siirron jälkeinen hysteerinen väsymys on kestänyt vain viikon tai pari. Väsymys on kuitenkin ollut siedettävää, kivut eivät ole häirinneet ja olen muutenkin ollut jaksavainen.

Toisin on tänä vuonna. Koko lokakuu on mennyt epämääräisten kipujen kanssa. Repiviä, komplisoituneita päänsärkyjä. Migreenejä. Outoja yläselän ja niskan kipuja. Haasteita nukkumisen kanssa. Ja loputonta väsymystä. Sellaista väsymystä, että koko kehoa särkee ja pelkää, ettei suoriudu edessä olevasta päivästä.

Olen tehnyt todella maltillisesti töitä, liikkunut riittävästi uuden ihanan tai chi -harrastuksen parissa, nukkunut tarpeeksi. Syönyt vitamiineja. Deetä, beetä, monivitamiinia, sinkkiä. Käyttänyt kirkasvalolamppua. Ja mikään ei ole auttanut.

Jos mietin, että mikä on toisin pariin viime syksyyn nähden, niin näen asian melko selvästi. Töissä rankka kevät ja syksy takana sekä kasa isoja muutoksia. Työmäärät ovat olleet hyvinkin maltilliset, mutta muutokset - joista suurin osa kuitenkin ihan positiivisia, syövät minulta voimavaroja turvallisuus- ja rutiinihakuisena ihmisenä.

Tänään oli vihdoin pakko myöntää, että kaamosmasennushan se siellä taas kurkkii. Oli pakko työntää käsi serotoniinipurkkiin ja aloittaa välittäjäaineen keinotekoinen tankkaus. Minulle onneksi riittää parin-kolmen viikon kuuri - saan siinä ajassa nostettua tasot miinuksesta sen verrran plussan puolelle, että olen taas toimintakykyisempi ja oma itseni. Lääkäreiden mukaan tämä ei tietenkään ole mahdollista, koska lääkkeiden vaikutus alkaa vasta 2-4 viikon jälkeen, mutta minulle tämä toimii sekä kaamosmasennukseen että psykosomaattisiin kipuihin.

Lääkkeiden haittapuolena on se, että ne vievät minulta seksihalut sataprosenttisesti. Mutta toisaalta mitä sillä on väliä, koska en näin huonovointisena jaksaisi kuitenkaan sitä seksiä harjoittaa. Eli eipä asialla tässä hetkellä ole niin suurta merkitystä. On sanomattakin selvää, että pervorintamalla on ollut hyvin hiljaista viimeiset pari kuukautta. Elämme Peikon kanssa seesteistä, rakkaudentäytteistä arkea, josta ei ole suurta raportoitavaa. Peikko jakselee hyvin ja on syksyn pimeyteen nähden yllättävän virkeä. Onneksi näin - koska hänen täytyy jaksaa kannetella minua hetki.

Tällä hetkellä olen työmatkalla pohjoisessa. Virkeänä nautin työmatkoista ja hotelliasumisesta, ulkona syömisestä ja viinilasillisesta sekä ystävien näkemisestä. Nyt kun kehoa ja mieltä särkee, kaipaan vain Peikon kainaloon nukkumaan. Onneksi ihana Sudenmorsian, joka juuri nimesi itsensä antiankeuttajaksi, pitää minulle chatissa seuraa. Harmittelemme, että vaikka olemmekin tällä hetkellä samassa kaupungissa, en yksinkertaisesti jaksa tavata pitkän matkapäivän jälkeen. Keskitynkin hotellilla lepäämiseen, kirjoittamiseen, lasilliseen punaviiniä ja salmiakkiin.

Kaikesta huolimatta - elämä on tällä hetkellä hyvää!

Blondi Berliinissä

Berliini on minun ja Peikon osalta koettu. Samoin ensimmäinen yhteinen matkamme muutamaa lyhyttä kotimaanmatkaa lukuun ottamatta. Matka sujui erinomaisesti, eikä siltä olisi voinut toivoa enää paljon enempää. Lähinnä harmituksen aiheita tuotti oman jaksamiseni rajallisuus. 

Lentomme Suomesta lähti niin aikaisin, että vuorokausirytmini sekosi siitä täysin. Niinpä ensimmäinen päivä ihanan kesäisessä Berliinissä meni puolilla valoilla. Toisena päivänä olo oli jos mahdollista vieläkin huonompi. Sellainen jäätävä kokovartaloväsymys, joka lamaannutti sekä mielen että kehon. Melkein itkin Peikolle huonovointisuuttani ja ajattelin, että minusta ei oikeasti ole enää matkustamaan. 

Onneksi koitti kolmas päivä ja mieli ja kehoi alkoivat vihdoin toimia. Lisäksi muistin, että näinhän se matkustaminen on minulla aikaisemminkin mennyt. Ensimmäisen päivän sinnittelee adrenaliineilla kunnes toisena päivänä iskee täydellinen lamaannus. Jatkossa suunnittelen matkaohjelman siten, että toisena päivänä ohjelmassa on ainoastaan lepoa ja kevyttä jaloittelua. 

German Fetish Ballin pääbileet olivat kolmantena matkapäivänä, mutta totesin, ettei minusta ole juhlijaksi. Vaikka olisi aseella uhattu, en olisi jaksanut lähteä hotellilta enää illalla mihinkään. Lisäksi valvominen olisi tainnuttanut minut koomaan koko loppumatkan ajaksi, ja sitä en olisi kestänyt. Onneksi Peikko kuitenkin tuntee rajalliset voimavarani eikä loukkaantunut päätöksestäni vaan päinvastoin kannusti minua kuuntelemaan itseäni. Myös ystäväpariskuntamme suhtautui asiaan hyvin ymmärtäväisesti - suuri kiitos heille myötäelämisestä. Peikko sai myytyä hankkimani ennakkolipun hyvään hintaan bilepaikalla, joten rahallista tappiota ei poisjäännistä juuri koitunut. Kun muu porukka suuntasi kohti bilepaikkaa, minä painoin pääni tyynyyn ja nukahdin välittömästi. 

Kaikenkaikkiaan matka oli kuitenkin hieno elämys, ja uskon, että palaan Berliiniin toistekin. Mitään maailmaa mullistavaa Berliini-huumaa en kokenut, mutta nautin kaupungin välittömästä ilmapiiristä ja keskieurooppalaisesta elämänmenosta. Kaupungin selkeydestä, lievästä rujoudesta, toimivuudesta, puhtaudesta, edullisesta hintatasosta, rennoista ihmisistä. Auringosta, kesästä, valosta, helppoudesta olla oma itsensä. 

Nämä jäivät erityisesti mieleen:

Kaupungin puistot ja vihreys sekä väljä arkitehtuuri. Mihin tahansa suuntasimme, löytyi läheltä aina puisto istuskelua varten. 

Minua on aina kiehtonut Berliinin muuri ja sen historia kaikessa absurdiudessaan. Muurin murtuminen ja Itä-Euroopan murros olivat aikoinaan ensimmäisiä isoja yhteiskunnallisia ja poliittisia tapahtumia, joita aidosti mielenkiinnolla seurasin. Niinpä Berlin Wall Memorial -muurimuseo olikin must see -listallani. Vietin täällä pitkän hetken vuodattaen ison lätäkön kyyneleitä. Edellinen käyntini Berliiniin sijoittui pari vuotta muurin murtumisen jälkeen, ja tuolloin muuri oli vielä todellisuutta. Sitä oli paljon jäljellä, ja Itä-Berliini oli osittain vielä suljettu paikka, johon metrot eivät kulkeneet. 

Euroopassa murhattujen juutalaisten muistomerkki keskellä Berliiniä vaikutti myös kaikessa yksinkertaisuudessaan ja karuudessaan. Voisin kirjoittaa tähän pitkät pätkät saksalaisten kollektiivisesta syyllisyydestä, joka juontaa juurensa toisesta maailmansodasta ja holokaustista, mutta antaa olla. 

Dönerit, kebabit - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Imren Grill Kreutzbergissä tarjosi meille ikimuistettavan kebab-elämyksen. Suosittelen <3. Valittu monta kertaa Berliinin parhaaksi kebaberiaksi. 

W-Der Imbiss -hipsterimestan tunnelma ja naan-pizzat Kastanienalleella  Peikko itki ilosta syödessään savulohella varustettua Jewish naan -annostaan, minä hurmaannuin tuoreista salaateista. 

Vietnamilaiset herkut Good Morning Vietnam -ravintolassa Mitten ravintolakeskittymässä, jossa söimme herkullisia wokkeja ja joimme riisiviinaan tehtyjä drinksuja - lasitölkeistä totta kai. Kotisivut eivät tee oikeutta ravintolalle, tämä on pakko kokea itse.

Myöhäinen tyttöjen lounas rakkaan ystävän kanssa jossain intialaisessa ravintolassa, jonka nimi ei ole jäänyt mieleen. Ruoka ja extraisot ja vahvat drinkit sen sijaan jäivät. Ja se superflirtti tarjoilija. 

Mojitot ja caipirinjat, jotka maistuivat siltä kun niiden kuuluu maistua. Isot määrät minttua, rommia, sokeriruokoviinaa ja limeä. Koska en juo olutta, eikä kaupungista juuri saanut siideriä, nautin ihanista jäämurskadrinkeistä ja helteestä.

Galeria-tavaratalon Benefitin kosmetiikkapisteen ystävällinen myyjä, joka teki minusta lähes ihmisen näköisen toisena matkapäivänä erilaisilla anti puffing -tuotteilla ja turvotusta laskevilla rasvoilla. Benefitiä ei Suomesta saa, joten mukaan kertyi muutama kullanarvoinen tuote.

DM Drogerie Markt -päivittäiskosmetiikka/yleissälä -myymälät ja niiden mahtavan edulliset luonnonkosmetiikkamerkit ja valikoimat. Ihonhoitotuotteita ei tarvitsekaan sitten ostaa, hmmm, pariin vuoteen. Rahaa liikkeeseen meni n. 50 euroa, josta ostettiin omat voiteet ja rasvat sekä runsaat tuliaiset kolmelle naispuoliselle henkilölle. Minulla on paha addiktio erilaisiin hammastahnoihin sekä silmänympärystuotteisiin, joten niitä kannettiin kotiin. 

McHurtin myymälä livenä vihdoin <3. Sen superystävälliset, asiantuntevat ja asialliset myyjät, jotka todella tunsivat myymälän tuotteet ja myös kehottivat kokeilemaan niitä rohkeasti. Kadulta katsottuna huomaamattomaan myymälään pääsi kätevästi metrolla. Monet laadukkaimista ja parhaimmista

leluistamme ovat peräisin McHurtin nettikaupasta, mutta oli mahtava päästä testailemaan tuotteita livenä. Mukaan tarttui reissun kallein ostos - uusi hyrrä, Europe Magic Wand, jonka pitäisi olla samanlainen kuin aito, alkuperäinen jenkkiversio. Tätä en olisi koskaan raskinut ostaa, ellen olisi livenä päässyt testaamaan lähes äänetöntä ja uskomattoman tehon omaavaa kapinetta. Lisäksi mukaan tarttui melko iso pumpattava dildo sekä Peikolle piiska ja raapimiseen tarkoittu haarukan näköinen lelu. Raporttia leluista tulossa myöhemmin, kun koeajot on saatu tehtyä. 

Kiitos Berliini, tullaan toistekin!