tiistai 23. joulukuuta 2014

Räjähdys kirkon rappusilla

Niin kuin arvelinkin, sai runkkausKIELTONI yhden innokkaan ja yhden uhittelijan ilmoittautumaan. Tämän innokkaan voisi laittaa myös uhittelijalokeroon, mutta syytön hän siihen on, jos ei sopivaa suunnannäyttäjää ole tullut vastaan.

Kielto alkoi iloisesti, kuunnellen ja keskustellen. Innokas asuu kaukana, joten keskustelut käytiin chattailen, välillä kaksin ja välillä kolmisin blondin ollessa mukana. Innokas oli innokas kuulemaan mielipiteitämme, ajatuksia dynamiikastamme ja kertomaan omasta elämästään ja kokemuksistaan. Taustalla kuitenkin nakutti koko ajan ajatus, että nyt hänen orgasminsa olivat minun.

Innokas lähti työmatkalle ja sain matkalta mielenkiintoisia viestejä kuten:
Eka 2 h ajettu kohti xxx. Yleensä nautin ajamisesta. Kiva ajatella kaikkea ja sit stopata runkkaamaan, kun ei muuta voi enää. Että mitäs ne normaalit ihmiset tekee, ettei puudu rattiin? Ai niin pullakahvit. Just. En anele. Vielä.
Ja niin leikki jatkui. Innokkaan kiima nousi, ja sitä myötä kielenkäyttö pikkuhiljaa nöyrtyi. Ensin asioita kerrottiin ja rajoja etsittiin kuin tavalliselle kamulle ikään, kuten:
pieni räpläyshän ei siis haittaa mitään?
Tai ehkä jopa parempi yritys:
Lasketaanko kaikki, myös peppuorkut?
Lisäksi innokas yritti käydä kauppaa rangaistuksista. Mitä tapahtuisi, jos hän ilmaan lupaa vähän helpottaisi oloaan. Kerroin saman vastauksen kuin aina - en käy kauppaa. Lisäksi ilmoitin, että kyseessä on myös arvostus, jota hän nauttii minua kohtaan ja minä häntä. Rikkomalla sovitut säännöt hän pelaa myös arvostuksella. Selitin että helpompi, parempi ja arvostettavampi tapa on nöyrtyä ja kaivaa ne oikeat sanat.
mun hotellikotiutuminen yleensä: kamat rymps lattialle, kunnon runkkaus, ettei matkustaminen enää väsytä ja sit vasta kone auki ja verkkoon.
Niinpä niin oli aika lyödä löylyä valmiiksi kosteille kiville. Annoin innokkaalle tehtävän. Otat nyt leikkihetken. Joka tarkoittaa mahdollisimman pian, kun olen lopettanut tämän kirjoittamisen. Hitaan kaavan mukaan. Osaat kyllä. Ja lopulta kun pääset klitorikseen asti, niin leikität itsesi huipulle ja jätät siihen. Ei orkkua. Ja kun tehtävä on suoritettu, kuittaat tähän. Ymmärretty.

12 minuuttia myöhemmin:
Voisinko saada tulla. Nyt mun ois kyllä ihan pakko tulla. Saisinko? Kiltti? Mun on pakko saada. Mitäs mulla on rangaistuksia?
Kaupantekijää minusta ei tullut vieläkään. Mutta uusin saman tehtävänannon seuraavaksi aamuksi, jonka innokas kiltisti suoritti ja kauniisti kiitti tehtävästään. Loppuvuoden muutamat työpäivät sujuivat kuulemma rattoisasti tuolin reunalla keikkuen. Mutta...
Mutta mietipä - en silti vielä vakavissani harkitse kerjäämistä.
Ja vielä yksi harjoitus ennen kotiinlähtöä. Polvistuminen lattialle, muutama mielikuva, josta pitää kiinni ja runkkaaminen minulle. Mutta vain huipun juurelle, ei loppuun asti. Aikaa 30 minuuttia. Lisäksi halusin lukea aamulla kuvauksen tapahtuneesta. Chattiin oli tullut vinkumista ja anelemista yön tunteina. Tarina odotti minua aamulla...
Kävin polvilleni lattialle. Nöyrässä kumarassa painan käteni jalkoväliini kupiksi. Valun. Kiimaa on kaikkialla. Sormeni ovat litimärät...
 ... Tässä istun, valun kiimaani. Voihkin turhautuneena. Hyvää yötä ja huomenta! 
Kotimatka siis alkoi, ikkunat huurussa kuulemma. Runkkauskielto alkoi puremaan pikkuhiljaa myös innokkaan käytökseen ja kielenkäyttöön, ja niinpä kotiin päästyään hän esitti illalla pari reipasta kysymystä.
Haluaisin ihan valtavasti antaa orgasmini sinun käsiisi - saisinko tehdä niin?
Ja kun aikansa harjoittelee, niin...
Voisitko...Voisinko pyytää... Herraa päättämään mitä tarvitsen?
Kysyin koska hänellä olisi seuraava sopiva leikkihetki, ja sain kuulla, että tämä olisi noin klo 21.30, kun lapsi nukkumassa. Annoin hänelle puhelinnumeroni (emme olleet vielä puhuneet puhelimessa) ja käskytin häntä lähettämään minulle tekstarin, kun tilanne illalla olisi sopiva.

Itse vietin päiväni arkisissa askareissa sukkuloiden.  Ilta oli minulle siinä mielessäkin kovin sopiva, koska tiesin olevani kävelemässä kotiin tekstarin tullessa. Kymmeneltä tekstari tuli sisältäen pyynnön päästä kertomaan jokin päivällä sattunut aksidentti.

Vastasin, että hän voi soittaa ja kertoa asiansa, mutta ei turhia lässytyksiä. Ja niinpä kävimme ensimmäisen keskustelumme. Innokas oli eksynyt siivoamaan lelukaappiaan tekosyynään etsiä jokin kadoksissa ollut lelu. Mietin hänelle ääneen, että olikohan tuo nyt kovin fiksua. Innokas oli hyvin onnistunut perustelemaan itselleen, miksi tämä siivous olisi juuri nyt tehtävä.

Huoh. Ja niin oli käynyt että sormi oli lipsahtanut housuun, kuulemma ihan refleksinomaisesti ilman, että pienen innokkaan mieli oli ehtinyt sanoa STOP. Ja niinpä ne sormet olivat pikkasen käyneet siellä, missä niillä ei ollut lupaa käydä. Mutta kuitenkin samalla hetkellä hän oli tajunnut virheensä ja korjannut tilanteen. Arvostin tarinaa ja jopa uskoin sen. Arvostin sitä suoruutta millä hän kertoi erheensä ja oli valmis soittamaan (ensimmäistä kertaa) ja kertomaan, mitä oli tapahtunut. Olin jopa hieman vaikuttunut.

Onko nartulla pyykkipoikia? Ei ollut. Nyt otat sen löytämäsi lempitapin ja laitat sen sisääsi.  Sen jälkeen lempilelusi ja menet lattialle leikkimään. Ja soitat minulle kun hetki on sopiva, tiedät kyllä milloin. Aikaa kymmenen minuuttia. 
Mmm, hmmm...
Painoin punaista luuria. Kotitalomme oli näkyvissä. Kävelin kirkon rappusia. Puhelin soi. Annoin soida. Tarkistin ajan. 6 minuuttia 30 sekuntia. Vastasin rauhallisesti.
uuh, ooh, Herrani saisinko tulla. Haluasin niin kauheasti laueta, Kiltti Herra saisinko tulla?
Kävelin rauhallisesti rappusia ja nautin upeasta illasta. Nyt narttu kuuntelee. Puhuin rauhallisesti. Pidät koko puhelun ajan lelun klitoriksellasi.
Uuh, ooh, kyllä Herra.

Lasken viidestä yhteen. Kun pääsen yhteen sinä TULET! Niinpä laskin, hyvin hyvin hitaasti, kuunnellen lihan värinää ja huokailua toisessa päässä. Sanoin kolme ja luurissa ääni hiljeni ja innokas odotti. Hitaasti "kaksi", ei ääntäkään. Vielä hitaammin "yksi" ja luuri räjähti. Siirsin puhelimen kauemmas korvastani ja nautiskelin siitä vallastani ja isosta orgasmista. Yritin sanoa jonkun ajan kuluttua jotain väliin, mutta innokas vaan laukesi. Ensin hän huusi, sitten itki ja lopulta vaan huohotti. Lopulta kysyin Mitä sanotaan?
Kiitos, Herra.

Nyt leikit itsellesi toisen orkun jonka jälkeen lähetät viestin minulle välittömästi ja lopetat siihen.
Kyllä herra, kiitos herra.
Blondi: Meillä oli onni tavata tämä fiksu ja innokas nainen tänään.  Tapaaminen oli onnistunut ja miellyttävä varmasti kaikkien osapuolten mielestä. Puhetta ja naurua riitti - toki pervoilusta mutta ihan myös siitä itsestään eli elämästä. Toivottavasti innokkaan tiet suuntaavat jatkossakin kohti kotiseutuamme ja voimme jatkaa tutustumista. Kiitos <3.

torstai 18. joulukuuta 2014

Blondi: Rantapalloja

Peikko jo kirjoittelekin orgasmeistani ja hänen omasta orgasmifetissistään. Voin hyvin yhtyä Peikkoon (hei, niinhän mä yhdynkin) ja siihen, että plussapallo-orgasmini ovat historiaa. Olen saanut otettua kiinni koko tähänastisen elämäni orgasmit reilussa parissa vuodessa. En pystyisi edes laskemaan, miten monta kertaa olen Peikon kanssa lauennut, mutta tuhansia nyt kuitenkin. Ja laukean nykyäänkin. Välillä helposti, välillä orgasmi taas antaa odottaa itseään kauemmin. Mutta tulee lähes aina. Ja jos ei tule, niin en yleensä jaksa asiaa juurikaan surra.

Nykyiset orgasmini ovat suuria. Sellaisia hyökyaaltoja. Tai rantapalloja Peikon sanojen mukaan. Orgasmi alkaa varpaista, huuhtoo läpi koko kehon, kestää pitkään ja ennen kaikkea jättää kylläisen olon. Toisin kuin plussapallo-orgasmit, joita halusin aina vaan lisää. Poks, poks, poks. Saisinko lisää kiitos. Iso hyökyaalto-orgasmi jättää minulle kylläisen olon useammaksi päiväksi. Vaikka elämässäni on paljon seksiä ja leikkiä, niin olen iloinen siitä, että nykyään pystyn ajattelemaan jo muitakin asioita.

*****

Tällä viikolla leikimme Peikon kanssa pidemmän kaavan mukaan. Leikeissämme ei ole tällä hetkellä kovin jyrkkiä valta-asetelmia läsnä, ja se sopii molemmille hyvin. Toki suhteemme perusdynamiikka on aina olemassa, ja se riittää. Aloittelemme tätäkin leikkiä rennosti ja huumorilla. Peikko komentaa minua riisumaan vaatteet pois ja menemään mahalleni keskelle sänkyä. Uuden futonimme runkoon on porattu kiinni viisi d-lenkkiä, josta minut saa nätisti sänkyyn kiinni. Kaksi lenkkiä käsiä varten, kaksi jalkoja, ja yksi keskellä sänkyä jalkopäässä. Peikko käskee minua itse laittamaan käsi- ja jalkakahleet paikoilleen. Hän sitoo käteni tiukasti kiinni sängyn päihin ja laittaa tyynyn rintakehäni alle. Sen jälkeen hän sitoo jalkani yhteen nilkoista ja kiinnittää ne jämäkästi sängyn päässä olevaan lenkkiin. Kaivaa esiin floggerin ja bambun ja piiskaa minut perusteellisesti. Pohkeet, reidet, takapuoli, selkä. Emme ole pitkää aikaan leikkineet kivun kanssa, joten vaikka piiskaus on perusteellinen, on se myös maltillinen.

Piiskauksen jälkeen Peikko irrottaa minut ja käskee kääntyä selälleni. Peikko poistuu hetkeksi paikalta ja palaa takaisin paksu, musta nahkavyö mukanaan. Hän sitoo käteni uudestaan kiinni sängyn päätyyn. Pujottaa nahkavyön lantioni alta ja kiinnittää sen jämäkäsi lanteilleni. Seuraavaksi Peikko pujottaa köyden nahkavyön läpi selkäpuolelta ja vetää sen erittäin tiukaksi lukiten köyden sängyn päätyyn. Samalla hän lukitsee myös lantioni sänkyyn täysin liikkumattomaksi. Fiilistelin nahkavyötä pitkään. Sen paino ja jämäkkyys sekä tiukkuus tuntuvat äärettömän hyvältä. Miellyttävältä. Turvalta, joka ankkuroi minut paikalleni. Lopuksi Peikko sitoo jalkani puolittaiseen koukkuasentoon ja levittää minut täysin auki. Ilman mahdollisuutta liikkua mihinkään tai saada vedettyä jalkoja yhteen. Punastuttaa olla niin auki Peikon edessä.

Saan sisääni varsidildon ja klitorikselleni hyrrän. Koska olen pakotettu auki, joutuu Peikko muutamaan otteeseen säätelemään dildon kulmaa ja voimakkuutta. Varren päässä oleva dildo kun ei ole ihan pienimmästä päästä. Peikko työstää minua voimakkaasti ja määrätietoisesti. Tunnen, että orgasmi alkaa lähestyä ja kysyn lupaa tulla. Se kielletään minulta useaan otteeseen. Saan pidätettyä orgasmia vielä jonkun aikaa, mutta lopulta se tulee Peikon kiellosta huolimatta. Juuri kun alan laueta, vetää Peikko dildon pois sisältäni ja hyrrän irti klitorikseltasi. Tulen holtittomasti huutaen, ilman mitään fyysistä stimulaatiota. Myöhemmin käy ilmi, että Peikon tarkoitus oli pysäyttää orgasmi, mutta tällä kertaa hän oli sadasosasekunnin myöhässä. Kun orgasmi on jo lähtenyt tulemaan, ei sitä ainakaan minulla pysäytä mikään.

Nyt kun sä kulta tulit ilman lupaa, niin sä saat sitten tulla vielä vähän lisää. Peikko vie hyrrän suoraan klitorikseni päälle. Avaa minua ja painaa hyrrää lujasti iholleni. Yritän päästä karkuun ja kieltää, mutta turhaan. Nykyinen hyrrämme on niin voimakas, että sitä ei voi laittaa klitorikselleni suoraan, mutta nyt Peikko tekee sen. Muistan, että jossain kohtaa saan taas dildon sisääni ja laukean toisen kerran vaikka en haluaisijaksaisipystyisi.

Peikko irrottaa minut hellästi köysistä. Kietoo peittoon ja vetää kainaloonsa. Jossa tärisen ja tasaannun pitkään. Illalla kun on nukkumaanmenon aika, vajoan välittömästi syvään uneen. 

lauantai 13. joulukuuta 2014

Minäkö muka orgasmikeskeinen? Kyllä...?

Joskus kirjoitin suhteemme alussa plussapalloista (lue orgasmeista), jotka putosivat syliini - plop plop plop. Meidän suhteemme on jollain tavalla muuttunut ja muuttanut. Suunta on enemmän yhteinen, joka on johtanut siihen, että plussapalloja ei enää putoile makuuhuoneessa. Nykyään pallot ovat muuttuneet rantapalloiksi ja niitä tipahtelee harvemmin, mutta koolla on väliä. Joka tapauksessa blondini tietää, että hänen orgasmit ovat minulle tärkeitä, ja niinpä hän aina välillä pohdiskelee "saanko" hänen orgasmejaan tarpeeksi. Joka kerta vastaan, että saan.

Ainahan voisin elää fantasioissani, joissa naiset laukeaisivat aina kun haluan ja vieläpä komennosta. He ruiskisivat pitkin sänkyä ja laukeaisivat kerta toisensa jälkeen, kunnes eivät enää jaksaisi ja lopulta pyytäisivät armoa. Been there, done that. Tulisikohan haluni tällä täytettyä? Tuskin. Tulisikohan tämä haluni täytettyä jos edellä kerrottu tapahtuisi aina ja joka sessiossa? Ei varmasti.

*****

Olin treffeillä tai paremminkin kutkuttavalla tapaamisella. Seikka, joka teki tapaamisesta erityisesti kutkuttavan, oli odotus. Nukke (kutsun treffattavaani tällä nimellä) otti minuun yhteyttä yli kuukausi aikaisemmin ja työnsä takia hän poistui maasta suunnilleen samalla hetkellä, kun meilin minulle lähetti. Niinpä seuraavan kuukauden ajan meilailimme ja skannailimme toisiamme etänä.

Vihdoin treffipäivä koitti ja huomasin olevani kipeänä. Sinnittelin kuitenkin työpäivän ja lähdin hieman ajoissa kotiin tarkoituksenani ottaa voimauttavat päiväunet, joista ei kuitenkaan tullut mitään. Treffipaikalla olin tasalta, ja niin oli nukkekin. Törmäsimme jo ovella.

Alkuilta sujui leppoisasti glögin ja punaviinin kera. Kerroimme avoimesti mitä olemme, mistä tulemme ja minne ehkä olemme menossa. Nukke osoittautui iloiseksi ja nauravaksi keskusteluseuraksi. Pidän keskusteluseurasta, joka vie rohkeasti ja mutkattomasti keskustelua eteenpäin, oli sitten kyse D/s treffeista tai muusta ja näin pyrin toimimaan itsekin. Kahden lasillisen jälkeen nuken kysyessä mitä minulla olisi suunnitelmissa loppuillaksi, vastasin suunnittelevani piiskaavani hänen takamuksensa punaiseksi. Nukke vastasi viattomasti ja reippaasti "OK".

Jätän yksityiskohdat pois ja pidättäydyn omissa kohokohdissani. Se tunne, kun nukke hengitti kosketukseni tahtiin. Nuken silmiinkatsova hymyilevä katse, jolla hän haastoi minua ja se tunnelma, kun pyyhin sen hymyn hänen kasvoiltaan. Kuinka kiltisti hän totteli ja nojautui pöytää vastaan ja nosti helmansa. Se tunne, kun nukke painoi silmät kiinni ja ojensi päänsä taaksepäin sormeni painautuessa hänen sisäänsä. Piiskan alla tärisevät jalat. Ja lopulta se orgasmi, jota en onnistunut kaivamaan esiin, mutta jonka hän joutui itse leikkimään sylissäni.

Ja pahus minua. Olin myöhemmin pettynyt itseeni ja vain itseeni. Pohdin tätä iltaa ja parisuhdettani pitkään. Luulen saavani jonkinmoisen pikkuriikkisen ajatuksen siitä, miltä fetisististä saattaa tuntua vastaavalla hetkellä. Lopulta mieleeni nousi iso MUTTA. Pohdin, että haluanko leikkeihini turhaa negatiivista energiaa? Voisinko vaan päästää irti ja nauttia siitä kaikesta mitä minulla on ja erityisesti niistä hetkistä iholla? Voisinko vaan leikkiä ilman, että orgasmi olisi minulle se ainoa oikea päätös? Päätin, että voisin. Päätös oli tavallaan helpotus. Annoin itselleni luvan vaan päästellä ja fiilistellä. Tiedän että ei se aina tule olemaan helppoa, mutta aion yrittää parhaani.

Eilen vähän kokeilin tätä kaikkea. Tein jotain mistä olen haaveillut paljon blondin kanssa ja se maistui hyvältä. Itse asiassa eiliseen leikkiin ei olisi kuulunut orgasmia lainkaan, mutta blondi pahus tuli ilman lupaa.

Tänään menemme blondin kanssa yhdessä vierailemaan nuken luo. Tarkoituksena on maistella juustoja ja jälkkäriksi... Blondi ainakin sanoi haluavansa rottingin mukaan koska haluaa kokeilla sitä piiskaajan päästä. Minä taas ajattelin nauttia jostain ihan muusta, ehkäpä vaikka niistä juustoista.

*****

Kirjotin ylläolevan n. kaksi viikkoa sitten. Tähän väliin on mahtunut monenlaista leikkiä (kiitos myös pikkujoulukauden). Olen onnistunut päästämään enemmän irti, mikä on ollut helpotus ja erittäin nautittavaa. Olen nauttinut paljon enemmän hetkistä, asetelmasta ja ihmisitä kuin aikaisemmin ja se kaikki tuntuu koko ajan paremmalta. Olen alkanut haaveilla ja fantasioida asioista joista aikaisemmin en ole hirmuisesti innostunut. Olen kevyen innostunut omista ajatuksistani.

Blondi: Ja toimihan se rottinki <3. Ja moni muukin asia.

maanantai 8. joulukuuta 2014

Mitä tahansa newbie masotyttösen puolesta

Saimme seuraavan viestin:
Toivoisin postausta floggerin tekemisestä itse, en ole löytänyt mistään tarpeeksi tuuheaa/sopivaa. Vinkkejä materiaalien valintaan kaipaisin myös. -Newbie masotyttönen (toiveena punaiset "posket" viim. joululomalla, yritän innostaa miestäni)
Joskus painiskelin saman ongelman kanssa kuin masotyttönen. Kaikki kauppojen floggerit tuntuivat kevyiltä leluilta, ja en löytänyt tarpeeksi tuuheaa ja painavaa floggeria. Niinpä päätin yrittää tehdä moisen itse. Googlailin joitain ideoita, jalostin vähän ajatuksiani ja lopulta päädyin istumaan mattoveitsen, pitkän alumiinimitan, nahkavuodan ja askartelualustan kanssa olohuoneessamme. Learning by doing, näin minä muutkin asiat olen pitkälti oppinut.

Totesin perusajatukseni toimivaksi ja sitä kerta kerran jälkeen jalostin. Seuraavana hyväksi toteamani työtapa ja muutama vinkki.

Valitsin n. 60 cm * 40cm kokoisen nahkapalan. Vedin poikkiviivan n. 15cm kohdalle, mikä samalla kuvastaa tulevan kahvan pituutta. Tämä jälkeen leikkasin poikkiviivan yläpuolelle koko matkalta hapsuja. Mielestäni on täysin turhaa mitata esim. tarkalleen 1cm levyisiä hapsuja, sillä se vie tuhottomasti aikaa eikä muuta lopputulosta mihinkään.  Jos haluat tehdä kaksi- tai useampivärisiä piiskoja, voit käyttää erivärisiä paloja sopivan lopputuloksen saamiseksi. Tietenkin voit myös tehdä pienempiä, suurempia, tuuheampia valitsemalla erikokoisia nahkapaloja. Saattaa olla hyvä idea kiinnittää palat alustaan leikkauksen ajaksi esim. puristimilla mikä helpottaa leikkausta. Itse leikkaamiseen suosittelen hankkimaan pyöröleikkurin, sillä kaikki mattoveitset yms. nirhaavat reunat helposti ja ovat muutenkin käytössä kömpelöt. Kahvan keskelle kannatta laittaa jokin tukikappale. Aluksi ostin pyöreää ohutta puutankoa, mutta mielestä se joustaa liikaa, joten päädyin käyttämään ns. metallista kierretankoa. Jos suunnitelmassani kahvan pituus oli esim. 15cm, leikkasin samanpituisen palan kierretangosta.

Avasin leikatut nahkapalat avoimeksi pöydälle ja levitin kahvaosalle komponentti- tms sopivaa liimaa. Komponenttiliiman pitää antaa hetki kuivua ennen pintojen yhteen painamista. Tämän jälkeen leikattu kierretangon pala laitetaan toiseen reunaan liimaa levitetylle osalle jonka jälkeen piiska pyöritetään kasaan (kts. kuva yllä). Mitä tiukempaan onnistut piiskan pyörittämään, sitä parempi ja jämäkämpi on lopputulos. Jos haluat, voit pyöritellä päällekkäin useamman eri värisen kerroksen tai vaikka vaan lisätä pienemmän palan väriä (kts. ylin kuva).

Lopuksi joudut viimeistelemään kahvanpään ja kahvan pintamateriaalin. Itse käytin tähän ohuen ohutta nahkaa sekä laadukasta teippiä, mutta vaihtoehtoja tähän on useita. Leikkasin pitkän n. 3cm leveän nahkasuikaleen jonka toiselle puolelle levitin liimaa. Pyöritin tämän suikaleen kahvan päälle ja vedin teipit tiukasti kahvan molempiin päihin.

Sopivan nahkapalan löytäminen on haasteellista. Jos ostaa täyden vuodan, tulee piiskallekin hintaa. Jos taas satut löytämään sopivan nahkapalan edullisesti, niin piiskan hinta ei päätä huimaa. Itse löysin kasan sopivia paloja edullisesti ja floggereitteni värikirjo on sen mukaista.

Mieti millaisen floggerin haluat, kokeile, epäonnistu ja kokeile uudestaan. Näillä ohjeilla on "punaiset posket" -takuu.

Jos jäi jokin asia epäselväksi, niin laita vaikka sähköpostia, niin kerron mieluusti lisää.

lauantai 6. joulukuuta 2014

RunkkausKIELTO!

Saamme välillä hauskaa, hyvin hämmentävää ja jopa imartelevaa palautetta. Antaa palautteen puhua puolestaan.
"Ajattelin, että tarvitsen nyt netistä jotain, joka vie ajatukseni pois tästä riettaasta nautinnosta ja päädyin blogiinne. Huh. Viikonlopun luin. Runkkasin. Luin. Analysoin. Luin. Olin liikuttunut, riemuissani ja niin, kateellinen. Hämmentävä tunne. Runkkasin..."
Tällä viikolla kyselin yhden alistuvan ystävänaisen kuulumisia facebookissa. Hän kertoi lukeneensa viimeisimmän päivityksen ja joutuneensa runkkaamaan sen tahtiin työmaalla, jotta sai paineensa purettua. Minulla ja tällä naisella on ollut oma kissa-hiiri leikkimme jo jonkin aikaa - hyvä se on huudella satojen kilometrien päästä. Niinpä sainkin ajatuksen. Täten kiellän, totinen pilke silmäkulmassa, että tämän blogin tahtiin tämä neitonen ei ilman lupaa runkkaa.

Mieleni tekisi haastaa pari muutakin henkilöä tämän kiellon alle, mutta jätän sen heidän oman päätöksensä alle. Jos haluat ilmoittautua, niin tiedät mihin ottaa yhteyttää ;-).

Koskeltelkaa itseänne.

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Kun voitan, en tule - jos en voittaisi, niin tulisin

Olin mukana yhdessä iltatapahtumassa, jonne saapui melkeen heti ovien auettua nainen ilman seuralaista. Jo toimeenkuvanikin puolesta siirryin samantien naisen pöytään, esittelin itseni ja kysyin kaipaisikohan juttuseuraa. Hän esitteli itsensä neiti x:ksi ja kysyi "Olenko näin selvä tapaus?" "Kyllä sinä olet", vastasin.

Hän oli omasta mielestäni hyvin klassinen tapaus, niin kuin minä ja blondikin. Hän oli aina tiennyt mitä on ja haluaa, mutta elämä vei, ja koskaan ei ollut tullut sopivaa hetkeä ja ihmistä eteen. Nyt oli kuitenkin tullut jokin sopiva hetki ja hän oli rohkeasti ottanut ensiaskeleen. En usko, että hän enää katsoo taakseen.

Keskustelu oli alusta asti helppoa ja melko rajatonta. Vastailin moniin kysymyksiin, jotka alkoivat sanoilla "Voinko kysyä..."  tai "Mitä jos..." Hän oli lukenut blogiamme ja halusi tavata myös blondini. Pyysin blondini hänelle juttuseuraksi, kun velvollisuuteni veivät muualle.

Pitkin iltaa vaihdoimme pikkutuhmia lauseita punan noustessa hänen kasvoilleen. Tuo nainen tarvitsee niin kuria.

Myöhemmin illalla blondi pääsi toteuttamaan itseään, ainakin sen illan osalta (blondin Domme-look on tappava), ja minä ihailin sitä toimintaan vierestä katsellen. Näin teki myös neiti x, joka posket tummina seurasi blondin työskentelyä. Kävin kuiskaamassa x:n korvaan, että hänen vuoronsa on seuraavaksi, johon hän sai naurunsekaisesti vastattua jotain epämääräistä.

Muutaman hetken päästä törmäsimme käytävällä. Pysäytin hänet, otin kädestä kiinni ja sanoin, että "Sinä palavasti haluat tuonne samanmoiseen käsittelyyn. Minä vien sinut sinne nyt, mutta voit tietenkin sanoa EI, jos et halua." 
"Tarviiko minun olla alasti?", hän kysyi.
"Sinä määrittelet rajat, joten voimme sopi että vaatteiden päältä kosketellaan."
"Entä jos hajoan?", hän jatkoi
"Kyllä minä sen verran luen ihmisiä, että osaan himmailla ja lopettaa, jos siltä näyttää."

Niin menimme, minä taluttaen neitä kohti laitetta. Kuulin takaani noin 10 kysymystä. "Onhan blondille täysin ok?", "Eihän blondille tule paha mieli?", "Onko....", "Eihän.....". Perillä harmikseni, lopulta onneksemme ko. laite oli varattu, ja niinpä ohjasin neidin erääseen hämärään istumavälikköön. Kysymysten tulvalle ei näkynyt loppua. Istutin neidin välikköön, tartuin hiuksista tiukasti kiinni, komensin kädet selän taakse ja jalat auki. Hän totteli kiltisti. "Nyt kun sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin totella, niin voit lopettaa nuo kysymykset. Kaikki on kunnossa."

Silitin hänen sisäreisiään, ja siinä samalla hänen kätensä tuli ohjaamaan käsiäni. Tiukka komento Kädet takaisin!, sai kädet välittömästi paikoilleen. Hän työnsi häpyään kohti käsiäni kuitenkaan niitä saavuttamatta. Kaivoin esille pienen piiskan, jolla piiskasin sisäreisiä hänen toistellessa mantraansa "tää on niin noloa, uuh, aah, lisää, mä niin valun..." Silittelin taasen hänen jalkojaan, ja hänen suustaan pääsi spontaani lausahdus "mä niin haluaisin..." "Niin mitä haluaisit?", kysyin rauhallisesti. Hän katsoi silmiini ja pudisti päätään, "mä en kehtaa." "Mitä haluaisit?", kysyin uudestaan ja tiukesin otettani hiuksista ja annoin muutaman läpsyn hänen kasvoilleen. Hetken hän kakisteli, kunnes päästi suustaan vauhdilla "haluan imea sun kyrpää!". "Sähän oikein tuhma narttu olet", naurahdin.

Kaivoin hyrrän kassista ja hyrräilin neidin sukkahousujen läpi, enkä tiedä kumpi surisi lujempaa. "Haluan sormet sisääni", hän tokaisi. "Mielestäni neiti juuri teki säännön, että koskettelemme vaan vaatteiden päältä", vastailin ja jatkoin hyrräilyä. Neiti ei tiennyt, miten päin olisi ollut, mutta onnistui aloittamaan neuvottelut sääntöjen laajentamisesta. Minä tietenkin heittäydyin vähän tyhmäksi ja otin tilanteesta kaiken irti. Useamman yrityksen ja erehdyksen kautta hän onnistui kuitenkin pyytämään kauniisti josko saisi sormeni sisäänsä, ja josko voisin vaikka koskea rintojakin. Päätin suostua, kun minulta noin kauniisti pyydettiin. Sormeni upposivat lämpimään reikään, desibelien noustessa. "Anna nuolen sormet", hän tokaisi. Lyhyt on kiimaisen nartun muisti, ja niinpä keskustelimme hetken, miten se kauniisti pyytäminen tapahtuikaan. Samalla kun neiti harjoitteli pyytämistä, silittelin kosteilla sormillani hänen kasvojaan. Kun sormet lopulta pääsivät suuhun asti ne putsattiin antaumuksella. Hyvin tehty.

Eipä aikaakaan kun housuista haluttiin luopua ja jalat nostaa mukavammin oikein pöydällä. Toinen rintakin sai purukalustostani merkinnän. Pian leikkimme kohtasi kliimaksin, mutta neiti tahtoi lisää. Omien sanojensa mukaan hän olisi halunnut tulla lisää holtitomasti. Itse katsoin, että tämä oli varsin sopiva ensimmäiseksi kerraksi ja lopetin leikin. Halasimme. Varmistelin, että hän voi hyvin ja autoin hänelle vaatteet päälle. Lopuksi komensin hänet vessaan putsaamaan lelun. "En mä kehtaa mennä tämä kanssa tuonne." "Kyllä sinä kehtaat, ja voit vaikka nostaa vähän leukaa ylös menessäsi."

En onnistunut tässä tarinassani kirjoittamaan sitä, mikä sai minun sukkani pyörimään, vaikka olisin halunnut. Neiti oli omien sanojensa mukaan "voittanut" aina kaikki seksipartnerinsa, vaikka ei olisi halunnut. Tottumus on toinen luonto, ja niin hän yritti kanssani joka välissä puskea auktoriteettini päälle joko sanoin tai käsin. Palautin hänet joka ainoa kerta entistä tiukemmin ruotuun. Lopulta hän jo ymmärsi paikkansa, ja minä nautin.

Myöhemmin baaritiskillä hän oli ostamassa juotavaa, kun tulin hänen viereensä. Neiti hetken mietti ja esitti vielä yhden kysymyksen "Niin, siis kuuluuko mun nyt tarjota sinulle, kun sinä leikitit minua?" Vastasin totisena "Juu meillä on sellainen sääntö, että jos toinen laukeaa, joutuu hän tarjoamaan koko illan." Katsoimme hetken toisiamme, kunnes aloimme nauraa.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Vaniljabileissä

Meidät oli Peikon kanssa kutsuttu hyvän ystäväni syntymäpäiville. Juhlat olivat naamiaiset, ja oli hauskaa, joskin haastava miettiä, miksi haluaisimme pukeutua. Pohdin ensin vakavissani, että olisin pukeutunut dommeksi – korsetti, vahvat meikit, piiska käteen. Asun eteen ei olisi tarvinnut nähdä hirveästi vaivaa, koska kaikki tykötarpeet olisivat löytyneet omasta kaapistamme. Lopulta päädyin kuitenkin muuhun ratkaisuun. Pukeuduimme Peikon kanssa hahmoiksi lempielokuvistamme – täytyy sanoa, että asuvalinnat olivat erittäin onnistuneet.

En ole mikään pukeutuja, en pervokontekstissa enkä muutenkaan. Nämä olivatkin lapsuuteni jälkeen ensimmäiset naamiaiset. Toki pervobileetkin ovat monella tavalla naamiaisten kaltaiset, mutta eivät ihan kuitenkaan. Itse en pervobileissä pukeudu miksikään muuksi kuin mikä oikeasti olen. Pukeutumisella on enemmänkin minun kohdallani kyse yhdestä keinosta oikeanlaiseen tunnelmaan virittäytymiseksi.

Naamiaisissa oli aivan loistava tunnelma ja juhlat olivat erittäin onnistuneet. Juhlakalu ja hänen ystäväpiirinsä on vapaamielistä ja suvaitsevasta, eikä juhlissa tarvinnut pingottaa turhaan. Ystäväni tietää pervoidentiteestä, ja virittelimme aiheesta hieman keskusteluakin illan aikana.

Ilta kului minulta enimmäkseen tanssilattialla ja uusiin ihmisiin tutustuessa. Pervobileisiiin reilut pari viimeistä vuotta tottuneena nämä juhlat erosivat kuitenkin muutamassa seikassa, josta saimme Peikon kanssa hyvää keskustela aikaiseksi.

Juhlissa monet ihmiset olivat todella humalassa. Pervobileissäkin nautitaan totta kai alkoholia, mutta mielestäni melko maltillisesti. Koska asioiden tekemistä varten ei tarvitse alkoholia, niitä on lupa tehdä muutenkin. Ei tarvitse juoda itseään sen rajan yli, että uskaltaisi tehdä jotain, mitä ei muuten tekisi. Koska asiat ovat sallittuja. Toki moni pervokin varmasti ottaa muutaman rohkaisevan juoman, mutta kuitenkin – pervobileiden pointtina ei ole juominen. 

Naamiaisissa oli eräs pikkutuhmasti pukeutunut naishenkilö, joka tanssi alkuillan näyttävän flirttailevasti tanssilattialla ja oli mukavaa katseltavaa. Loppuiltaa kohden homma alkoi kuitenkin mennä överiksi. Hinkkaamista useaa eri miestä vasten, vyötärölle noussut hame, paljaana vilkkuva jalkoväli. Ja kaikki tämä tolkuttomassa humalassa. Loppuillasta notkumista pöydässä pää käsien välissä puoliksi tajuttomana. En moralisoi paljasta alapäätä, mutta sitä kylläkin, missä kunnossa nainen itseään esitteli. Kunpa hänellä olisi ollut rohkeutta tehdä samat jutut selvin päin ja aidosti nauttia tekemästään.

Pervobileissä on myös tottunut siihen, että asioita tapahtuu. Sessioita, leikkimistä, kiusoittelua. Tajusimme jossain kohtaa Peikon kanssa, että ai niin, nämä eivät olekaan sellaiset leikkibileet. Ulkoisesti ne olisivat kuitenkin voineet olla sellaiset(kin). Bileväellä oli päällä paljon samantyyppisiä vaatteita kuin pervobileissäkin. Korsetteja, goottilookkeja, näyttäviä meikkejä, peruukkeja, sopivasti paljasta pintaa. Pervobileissä olen tottunut koskemaan ihmisiä, totta kai luvan kanssa. Nyt sain vähän väliä muistuttaa itseäni, että nämä eivät ole sellaiset koskemisbileet, nyt kädet kuriin. Äläkä vaan kysy keneltäkään, että saisinko mä btw koskea sua, koska sä olet tosi hyvän ja haluttavan näköinen… Huvitimme sen sijaan Peikon kanssa itseämme juttelemalla siitä, kenen kanssa bileissä haluaisi leikkiä. Mä ottaisin kyllä tuon, koska… Ei kun ehkä tuo olisi kuitenkin potentiaalinen… Jos mun pitäisi panna täällä jonkun kanssa, niin se olisi varmasti toi, koska… Tolle olisi niin kiva antaa piiskaa, koska…

Kaikesta huolimatta ilta oli aivan mahtava – tästä on hyvä virittäytyä oman pervokerhomme pikkujouluihin, jotka ovat aivan nurkan takana!

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

En ole koskaan...

Yhden tutun subin ja bloggarin innoittamana päätin haastaan kaikki pervobloggaajat ja -kolumnistit kirjoittamaan samasta aiheesta.

Kirjoita vähintään 10 lausetta itsestäsi jotka alkavat sanoilla "En ole koskaan" ja lauseen loppu liittyy omiin pervoilu- tai seksikokemuksiisi.

Peikon Lista:

1.) En ole koskaan leikkinyt peppuleikkejä (itseni kanssa)
2.) En ole koskaan sessioinut Dommen kanssa (harmi)
3.) En ole koskaan pitänyt kuin omaa penistä kädessäni (ei ole ollut sopivaa tilaisuutta)
4.) En ole koskaan leikkinyt steariinilla
5.) En ole koskaan sekstaillut julkisella paikalla
6.) En ole koskaan fyysisesti leikkinyt roolileikkejä (harmi)
7.) En ole koskaan pukeutunut sessioihin
8.) En ole koskaan piiskannut miestä (toistaiseksi)
9.) En ole koskaan onnistunut iskemään baarista yhden yön seksiseuraa (muualta kuitenkin)
10.) En ole koskaan onnistunut saamaan kättäni rannetta myöten naisen sisälle. Tosin vierestä olen atsonut kun blondi sen teki

Blondi: Olen maailman huonoin tällaisissa listausjutuissa, etenkin jos ne perustuvat siihen, mitä ei ole tapahtunut. Onneksi saan varastettua osan Peikon listasta.

1.) En ole koskaan alistunut naiselle. Haluaisin kyllä kokeilla, mutta toistaiseksi ei ole tullut vielä tilaisuutta siihen. Voisin ajatuksen tasolla kyetä alistumaan kauniille, määrätietoiselle, androgyyniselle naiselle - lyhyttukkaiselle totta kai.

2.) En ole koskaan lauennut pelkästä peppuseksistä. Lähellä on ollut, mutta stimulaatio ei ole koskaan ollut riittävää.

3.) On sanomattakin selvää, että en ole koskaan leikkinyt minkäänlaisia roolileikkejä. Mielikuvituksettomana ihmisenä minusta ei yksinkertaisesti ole sellaisiin leikkeihin. Miten niin mä voisin kuvitella olevani joku muu, kun en mä kerran oikeasti ole? Miten mä voisin kuvitella tapahtumia, joita ei ole oikeasti - koska eihän niitä ole oikeasti?

4.) Minua ei ole koskaan leikitetty julkisella paikalla. Tai no, jotain pientä on tapahtunut. Mutta ei esim. julkista piiskausta - yksi puolijulkinen pienemmällä kaveriporukalla kylläkin :).

5.) En ole koskaan runkannut ketään muuta miestä kuin Peikkoa.

6.) En ole koskaan leikkinyt kenenkään miehen pepun kanssa. Tämä kiinnostaisi kyllä. Ei ehkä niinkään Peikon neitseellinen (heh) peppu, kuin jonkun alistuvan miehen. Sellainen strap on -peppupanosysteemi olisi kiva testata joskus - siis minä tekevänä osapuolena. Tai joku kiva tunkemisjuttu. Nyt sitten alistuvat miehet riviin vaan mun peppuleikkejä vastaanottamaan!

7.) Minulla on eräs fantasia - yksi harvoja sellasia, joten listataan nyt sekin tähän. Minua ei ole koskaan nuoltu puhtaaksi Peikon spermasta. Taas kaikki alistuvat miehet - muistakaa ilmoittautua.

8.) Minua ei ole koskaan fistattu. Harjoiteltu on, mutta kenenkään käsi ei ole koskaan ollut kokonaan sisälläni.

9.) En ole koskaan harrastanut mitään sähköleikkejä. Kipujani on vuosien varrella kyllä hoidettu erilaisilla tens-sähkölaitteilla, mutta mihinkään seksuaaliseen toimintaan en ole niitä käyttänyt.

10.) Kukaan ei ole koskaan yllättänyt minua kesken seksin. Ei kesken runkkaamisen eikä kenekään muunkaan kanssa.

Ja haaste lähtee siis eteenpäin ainakin Pikkusiskolle, Tetrikselle, Kellaritytölle, Pihlalle, Koketille, Oonalle ja Girlie girlille. Muutkin saavat tarttua haasteeseen!

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Harkkailua World Cupin varjossa

Tässä yhtenä iltana komensin blondin selailemaan lelukauppoja ja etsimään meille uusia leluja. Täytyyhän blondin saada fetissilleen täytettä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Vaihtoehtoja oli lukemattomia, jopa aivan liikaa. Kokemuksesta pitäydyimme laadukkaissa dildoissa. Blondilla oli muistissa jokin tuttu merkki, jonka valikoimista lopulta päädyimme valintamme tekemään. Loppujen lopuksi ostoskoriin jäi kaksi mustaa dildoa, joista toinen näyttäytyi mielikuvisamme tavallisena ja toinen hieman täyttävämpänä vaihtoehtona.

Hakiessani paperipussukan postista pohdin hieman paketin painoa, mutta kaipa laadukkaat lelut vaan painaa...

Kotona myöhemmin blondi tutki paketin sisältöä. Hän tuli hieman posket punoittaen kertomaan, että toinen dildoista on valtava. "Kiihottavalla tavalla iso", hän taisi lisätä. Pyysin tuomaan näytille uuden lelun, ja blondi sen toikin piiloitellen sitä ja katsettaan. Tarvittiin toinen sana, jonka jälkeen lelu ojennettiin minulle. Spontaani reaktioni oli kevyt nauru ja tokaisu "tuohan on kuin World Cupin pokaali." Tiedättehän sen kultaisen pokaalin, joka annetaan palkintona joka neljäs vuosi jalkapallon MM-kisojen voittajalle. Pokaalissa on  kaksi ihmishahmoa kannattalemassa maapalloa ja muotokieli siis tyvestä ohuempi ja päästä paksu.

Pokaali
Me pidimme alkusarjan ensimmäisen ottelun muutaman illan päästä. Viimeistelyharjoitukset olivat onnistuneet, ja lihaksemme olivat rentoina mutta valmiina toimimaan. Itse ottelu sujui rennosti, hauskasti ja huumorilla, vaikka tiukkoja paikkoja oli paljon. Aivan maaliin saakka ei päästy, mikä toisaalta olisi voinut olla vähän tylsääkin. Joka tapauksessa niin kuin aina mestarit tarvitsevat harjoittelua.

Tästä sisuuntuneena valmentaja loi blondille harkkaussuunnitelman. Meillä on sopivasti kerran viikossa yksi ilta kun blondi on yksin kotona. Niin usein blondi lähettää leikkipyynnön tällaisena iltana, mutta olen niin kiinni harrastuksissani, että harvoin huomaan tätä pyyntöä. Nyt muutimmekin tämän illan harkkausillaksi. Blondi saa silloin leikkiä uudella lelulla, ja jos harjoitus sujuu hänen mielestään hyvin hän saa leikkiä orgasmiin saakka. Myöhemmin illalla hän raportoi harjoituksistaan valmentajalle. Uskon että saamme vielä maalin aikaan.

Blondi: Olen tottunut työntämään sisälleni melkoisen isoa tavaraa, mutta tämän halon kohdalla iski kieltämättä lievä punotus poskille ja ajatus siitä, että tuo ei tule koskaan mahtumaan sisälleni. Ensimmäinen testikerta oli huumorivoittoinen ja sotkuinen, koska liukkaria, noh sitä kului paljon. Kaikesta yrityksestä huolimatta vehje ei mennyt sisälleni juuri lainkaan. Toki myös jännitin melkoisen paljon, joten sekä minä että Peikko tunsimme, että lihakseni ovat kaikkea muuta kuin rennot ja vastaanottavaiset.

Olen kerran harjoitellut vehkeen kanssa yksin, ja hieman paremmalla lopputuloksella. En saanut sitä silloinkaan sisälleni, mutta alkua kuitenkin. Pari pienempää dildoa alkuun, sitten vaihto isoon ja leikkimistä hyrrän kanssa lähes orgasmiin asti. Sitten taas pienempiä dildoja ja lopuksi orgasmi isolla ja hyrrällä. Katsotaan, mitä tästä tulee. Ainakin harjoittelu on hauskaa, jollei muuta!

PS. Sain Peikolta luvan uudistaa blogin ulkoasua ja tässä lopputulos. Jos joku tietää, miten tuon kuvabannerin saa säädettyä blogin levyiseksi ja vielä keskitettyä, niin neuvoja otetaan vastaan. Siihen asti yritän sietää epätäydellisyyttä. //blondi

maanantai 3. marraskuuta 2014

Blondi: Marraskuu - kuukausista julmin


Suomen kielessä erilaisia kuolemaan liittyviä ilmiöitä on kutsuttu nimityksellä marras. Suomalaisten kansanuskomusten yhteydessä martaat ovat muun muassa kuolleiden sieluja, pian kuolevia ihmisiä tai kuoleman ennusmerkkejä, toisinaan myös menninkäisiä muistuttavia Manalan olentoja. 
Marras (marta) tarkoittaa usein kuolemaa tekevää ihmistä tai vainajaa. Sanan indoeurooppalaisessa kantakielessä oleva vastine on martas. Sanasta on kehittynyt latinan sanat mori (kuolla), mors (kuolema) ja mortalis (kuolevainen), joista on johdettu muun muassa englannin mortal (kuolevainen), ranskan mort (kuolema) ... ja espanjan mortal (kuolevainen)... (Wikipedia) 
Marraskuu on nurkan takana. Pelkään joka vuosi marraskuuta aina vain enemmän. Marraskuu on minulle kuukausi, joka perinteisesti tuo erilaisia kipuja tullessaan. Mieliala laskee, pimeys ja valonpuute ahdistavat. Jollekin pimeys tuo turvaa, minulle se on kauhistus. Minulle, joka nukun parhaiten silloin, kun aurinko paistaa suoraan kasvoihin. Minulle, jonka mielestä valoa ei koskaan voi olla liikaa. Kylmyys ei minua ahdista, se on ainoastaan pukeutumiskysymys. Mutta pimeyttä ei pääse karkuun – ei vaikka mitä tekisi.

Ainoa tapa on kestää ja sietää. Ottaa päivä kerrallaan. Olla kiitollinen hyvistä päivistä ja hetkistä. Ja toivoa, että kivut eivät tulisi. Armottomat migreeniputket, psykosomaattiset hermosäryt, ja sitä myötä mielialan lasku. Joka totta kai pahentaa kipuja. Ja kivut laskevat toimintakykyä. Ja vyyhti on valmis. Olen kahtena viimeisenä marraskuuna oireillut kivuilla melkoisen pahasti, kiitos kaamoksen. Osa kärsii kaamosmasennuksen henkisenä lamaannuksena, minä oireilen kehollani.

Parina viime syksynä olen ollut mielestäni jaksava ja hyväntuulinen ja sitten yht’äkkiä, pam, pudotus kipujen keskelle. Toki kahteen viime syksyyn on liittynyt isoja elämänmuutoksia. Peikon nuorimman lapsen muutto äidiltään Peikolle. Minun iso kipuiluni asian kanssa – pariin vuoteen ei elettäisikään sitä jo varovasti suunniteltua kahden aikuisen arkea. Viime syksynä muutimme kaikki kolme saman katon alle – suurin muutos elämässäni koskaan. Totuttelua uusperhearkeen. Jospa tämä syksy olisi tasaisempi ja arki jo sujuvampaa. Nyt ainakin tuntuu siltä, että isot mullistukset olisivat jo takana päin.

Onneksi olen kuitenkin oppinut tuntemaan mieltäni ja kehoani melko hyvin viimeisten vuosien aikana. Niin hyvin, että hain viime viikolla työterveyslääkäriltä serotoniinia ja noradrenaliinia purkissa kipuja ennaltaehkäisemään. Toivottavasti lääkeresepti riittää, eikä minun tarvitsisi edes lunastaa sitä apteekista. Yritän kuitenkin olla armollinen. Jos tarvitsee, niin sitten haen lääkkeen, syön sitä kuukauden. Itse asiassa parikin viikkoa usein riittää, vaikka lääkäreiden mielestä se ei pitäisi olla edes mahdollista. Saan serotoniinitasoni nousemaan sen verran, että kivut eivät tule läpi. Se riittää minulle. Enempää en halua mielialalääkkeisiin kajota.

Joulukuu on jo jotenkin lohdullisempi, vaikka en jouluihminen olekaan. Joulu tietää kuitenkin pitkää lomaa, hyvää ruokaa ja tärkeitä ihmisiä ympärille. Joulukuu tietää myös käännöstä valoisampaan, kun talvipäivän seisaus 22. joulukuuta on vietetty. Sen jälkeen päivä pidentyy, sekunti sekunnilta. Eihän sitä pitenemistä heti huomaa, mutta psykologisesti käänne on minulle tärkeä. Tiedän, että valon määrä lisääntyy – se riittää. Toki edessä on vielä pitkä talvi, mutta talvea tai kylmyyttä vastaan minulla ei ole mitään.

Yritän selvitä pimeästä kaudesta joogaamalla säännöllisesi, lukemalla paljon hyvää kirjallisuutta sekä viettämällä aikaa minulle tärkeiden ihmisten seurassa. Nukkumalla paljon, pitämällä vuorokausirytmin säännöllisenä ja vitamiiniuskovaisena ihmisenä tankkaamalla isoja annoksia d-vitamiinia ja muutamaa muutakin maailmaa pelastavaa tehovitamiinia. Käyttämällä kirkasvalolamppua. Olemalla niin armollinen itselleni kuin pystyn. Jospa tämä vuonna myös marraskuu olisi minulle armollinen. Minulle, jolle marraskuu on kuukausista julmin.