Räjähdys kirkon rappusilla

Niin kuin arvelinkin, sai runkkausKIELTONI yhden innokkaan ja yhden uhittelijan ilmoittautumaan. Tämän innokkaan voisi laittaa myös uhittelijalokeroon, mutta syytön hän siihen on, jos ei sopivaa suunnannäyttäjää ole tullut vastaan.

Kielto alkoi iloisesti, kuunnellen ja keskustellen. Innokas asuu kaukana, joten keskustelut käytiin chattailen, välillä kaksin ja välillä kolmisin blondin ollessa mukana. Innokas oli innokas kuulemaan mielipiteitämme, ajatuksia dynamiikastamme ja kertomaan omasta elämästään ja kokemuksistaan. Taustalla kuitenkin nakutti koko ajan ajatus, että nyt hänen orgasminsa olivat minun.

Innokas lähti työmatkalle ja sain matkalta mielenkiintoisia viestejä kuten:

Eka 2 h ajettu kohti xxx. Yleensä nautin ajamisesta. Kiva ajatella kaikkea ja sit stopata runkkaamaan, kun ei muuta voi enää. Että mitäs ne normaalit ihmiset tekee, ettei puudu rattiin? Ai niin pullakahvit. Just. En anele. Vielä.

Ja niin leikki jatkui. Innokkaan kiima nousi, ja sitä myötä kielenkäyttö pikkuhiljaa nöyrtyi. Ensin asioita kerrottiin ja rajoja etsittiin kuin tavalliselle kamulle ikään, kuten:

pieni räpläyshän ei siis haittaa mitään?

Tai ehkä jopa parempi yritys:

Lasketaanko kaikki, myös peppuorkut?

Lisäksi innokas yritti käydä kauppaa rangaistuksista. Mitä tapahtuisi, jos hän ilmaan lupaa vähän helpottaisi oloaan. Kerroin saman vastauksen kuin aina - en käy kauppaa. Lisäksi ilmoitin, että kyseessä on myös arvostus, jota hän nauttii minua kohtaan ja minä häntä. Rikkomalla sovitut säännöt hän pelaa myös arvostuksella. Selitin että helpompi, parempi ja arvostettavampi tapa on nöyrtyä ja kaivaa ne oikeat sanat.

mun hotellikotiutuminen yleensä: kamat rymps lattialle, kunnon runkkaus, ettei matkustaminen enää väsytä ja sit vasta kone auki ja verkkoon.

Niinpä niin oli aika lyödä löylyä valmiiksi kosteille kiville. Annoin innokkaalle tehtävän. Otat nyt leikkihetken. Joka tarkoittaa mahdollisimman pian, kun olen lopettanut tämän kirjoittamisen. Hitaan kaavan mukaan. Osaat kyllä. Ja lopulta kun pääset klitorikseen asti, niin leikität itsesi huipulle ja jätät siihen. Ei orkkua. Ja kun tehtävä on suoritettu, kuittaat tähän. Ymmärretty.

12 minuuttia myöhemmin:

Voisinko saada tulla. Nyt mun ois kyllä ihan pakko tulla. Saisinko? Kiltti? Mun on pakko saada. Mitäs mulla on rangaistuksia?

Kaupantekijää minusta ei tullut vieläkään. Mutta uusin saman tehtävänannon seuraavaksi aamuksi, jonka innokas kiltisti suoritti ja kauniisti kiitti tehtävästään. Loppuvuoden muutamat työpäivät sujuivat kuulemma rattoisasti tuolin reunalla keikkuen. Mutta...

Mutta mietipä - en silti vielä vakavissani harkitse kerjäämistä.

Ja vielä yksi harjoitus ennen kotiinlähtöä. Polvistuminen lattialle, muutama mielikuva, josta pitää kiinni ja runkkaaminen minulle. Mutta vain huipun juurelle, ei loppuun asti. Aikaa 30 minuuttia. Lisäksi halusin lukea aamulla kuvauksen tapahtuneesta. Chattiin oli tullut vinkumista ja anelemista yön tunteina. Tarina odotti minua aamulla...

Kävin polvilleni lattialle. Nöyrässä kumarassa painan käteni jalkoväliini kupiksi. Valun. Kiimaa on kaikkialla. Sormeni ovat litimärät...
 ... Tässä istun, valun kiimaani. Voihkin turhautuneena. Hyvää yötä ja huomenta! 

Kotimatka siis alkoi, ikkunat huurussa kuulemma. Runkkauskielto alkoi puremaan pikkuhiljaa myös innokkaan käytökseen ja kielenkäyttöön, ja niinpä kotiin päästyään hän esitti illalla pari reipasta kysymystä.

Haluaisin ihan valtavasti antaa orgasmini sinun käsiisi - saisinko tehdä niin?

Ja kun aikansa harjoittelee, niin...

Voisitko...Voisinko pyytää... Herraa päättämään mitä tarvitsen?

Kysyin koska hänellä olisi seuraava sopiva leikkihetki, ja sain kuulla, että tämä olisi noin klo 21.30, kun lapsi nukkumassa. Annoin hänelle puhelinnumeroni (emme olleet vielä puhuneet puhelimessa) ja käskytin häntä lähettämään minulle tekstarin, kun tilanne illalla olisi sopiva.

Itse vietin päiväni arkisissa askareissa sukkuloiden.  Ilta oli minulle siinä mielessäkin kovin sopiva, koska tiesin olevani kävelemässä kotiin tekstarin tullessa. Kymmeneltä tekstari tuli sisältäen pyynnön päästä kertomaan jokin päivällä sattunut aksidentti.

Vastasin, että hän voi soittaa ja kertoa asiansa, mutta ei turhia lässytyksiä. Ja niinpä kävimme ensimmäisen keskustelumme. Innokas oli eksynyt siivoamaan lelukaappiaan tekosyynään etsiä jokin kadoksissa ollut lelu. Mietin hänelle ääneen, että olikohan tuo nyt kovin fiksua. Innokas oli hyvin onnistunut perustelemaan itselleen, miksi tämä siivous olisi juuri nyt tehtävä.

Huoh. Ja niin oli käynyt että sormi oli lipsahtanut housuun, kuulemma ihan refleksinomaisesti ilman, että pienen innokkaan mieli oli ehtinyt sanoa STOP. Ja niinpä ne sormet olivat pikkasen käyneet siellä, missä niillä ei ollut lupaa käydä. Mutta kuitenkin samalla hetkellä hän oli tajunnut virheensä ja korjannut tilanteen. Arvostin tarinaa ja jopa uskoin sen. Arvostin sitä suoruutta millä hän kertoi erheensä ja oli valmis soittamaan (ensimmäistä kertaa) ja kertomaan, mitä oli tapahtunut. Olin jopa hieman vaikuttunut.

Onko nartulla pyykkipoikia? Ei ollut. Nyt otat sen löytämäsi lempitapin ja laitat sen sisääsi.  Sen jälkeen lempilelusi ja menet lattialle leikkimään. Ja soitat minulle kun hetki on sopiva, tiedät kyllä milloin. Aikaa kymmenen minuuttia. 

Mmm, hmmm...

Painoin punaista luuria. Kotitalomme oli näkyvissä. Kävelin kirkon rappusia. Puhelin soi. Annoin soida. Tarkistin ajan. 6 minuuttia 30 sekuntia. Vastasin rauhallisesti.

uuh, ooh, Herrani saisinko tulla. Haluasin niin kauheasti laueta, Kiltti Herra saisinko tulla?

Kävelin rauhallisesti rappusia ja nautin upeasta illasta. Nyt narttu kuuntelee. Puhuin rauhallisesti. Pidät koko puhelun ajan lelun klitoriksellasi.

Uuh, ooh, kyllä Herra.

Lasken viidestä yhteen. Kun pääsen yhteen sinä TULET! Niinpä laskin, hyvin hyvin hitaasti, kuunnellen lihan värinää ja huokailua toisessa päässä. Sanoin kolme ja luurissa ääni hiljeni ja innokas odotti. Hitaasti "kaksi", ei ääntäkään. Vielä hitaammin "yksi" ja luuri räjähti. Siirsin puhelimen kauemmas korvastani ja nautiskelin siitä vallastani ja isosta orgasmista. Yritin sanoa jonkun ajan kuluttua jotain väliin, mutta innokas vaan laukesi. Ensin hän huusi, sitten itki ja lopulta vaan huohotti. Lopulta kysyin Mitä sanotaan?

Kiitos, Herra.

Nyt leikit itsellesi toisen orkun jonka jälkeen lähetät viestin minulle välittömästi ja lopetat siihen.

Kyllä herra, kiitos herra.

Blondi: Meillä oli onni tavata tämä fiksu ja innokas nainen tänään.  Tapaaminen oli onnistunut ja miellyttävä varmasti kaikkien osapuolten mielestä. Puhetta ja naurua riitti - toki pervoilusta mutta ihan myös siitä itsestään eli elämästä. Toivottavasti innokkaan tiet suuntaavat jatkossakin kohti kotiseutuamme ja voimme jatkaa tutustumista. Kiitos <3.