Joskus kirjoitin suhteemme alussa plussapalloista (lue orgasmeista), jotka putosivat syliini - plop plop plop. Meidän suhteemme on jollain tavalla muuttunut ja muuttanut. Suunta on enemmän yhteinen, joka on johtanut siihen, että plussapalloja ei enää putoile makuuhuoneessa. Nykyään pallot ovat muuttuneet rantapalloiksi ja niitä tipahtelee harvemmin, mutta koolla on väliä. Joka tapauksessa blondini tietää, että hänen orgasmit ovat minulle tärkeitä, ja niinpä hän aina välillä pohdiskelee "saanko" hänen orgasmejaan tarpeeksi. Joka kerta vastaan, että saan.
Ainahan voisin elää fantasioissani, joissa naiset laukeaisivat aina kun haluan ja vieläpä komennosta. He ruiskisivat pitkin sänkyä ja laukeaisivat kerta toisensa jälkeen, kunnes eivät enää jaksaisi ja lopulta pyytäisivät armoa. Been there, done that. Tulisikohan haluni tällä täytettyä? Tuskin. Tulisikohan tämä haluni täytettyä jos edellä kerrottu tapahtuisi aina ja joka sessiossa? Ei varmasti.
*****
Olin treffeillä tai paremminkin kutkuttavalla tapaamisella. Seikka, joka teki tapaamisesta erityisesti kutkuttavan, oli odotus. Nukke (kutsun treffattavaani tällä nimellä) otti minuun yhteyttä yli kuukausi aikaisemmin ja työnsä takia hän poistui maasta suunnilleen samalla hetkellä, kun meilin minulle lähetti. Niinpä seuraavan kuukauden ajan meilailimme ja skannailimme toisiamme etänä.
Vihdoin treffipäivä koitti ja huomasin olevani kipeänä. Sinnittelin kuitenkin työpäivän ja lähdin hieman ajoissa kotiin tarkoituksenani ottaa voimauttavat päiväunet, joista ei kuitenkaan tullut mitään. Treffipaikalla olin tasalta, ja niin oli nukkekin. Törmäsimme jo ovella.
Alkuilta sujui leppoisasti glögin ja punaviinin kera. Kerroimme avoimesti mitä olemme, mistä tulemme ja minne ehkä olemme menossa. Nukke osoittautui iloiseksi ja nauravaksi keskusteluseuraksi. Pidän keskusteluseurasta, joka vie rohkeasti ja mutkattomasti keskustelua eteenpäin, oli sitten kyse D/s treffeista tai muusta ja näin pyrin toimimaan itsekin. Kahden lasillisen jälkeen nuken kysyessä mitä minulla olisi suunnitelmissa loppuillaksi, vastasin suunnittelevani piiskaavani hänen takamuksensa punaiseksi. Nukke vastasi viattomasti ja reippaasti "OK".
Jätän yksityiskohdat pois ja pidättäydyn omissa kohokohdissani. Se tunne, kun nukke hengitti kosketukseni tahtiin. Nuken silmiinkatsova hymyilevä katse, jolla hän haastoi minua ja se tunnelma, kun pyyhin sen hymyn hänen kasvoiltaan. Kuinka kiltisti hän totteli ja nojautui pöytää vastaan ja nosti helmansa. Se tunne, kun nukke painoi silmät kiinni ja ojensi päänsä taaksepäin sormeni painautuessa hänen sisäänsä. Piiskan alla tärisevät jalat. Ja lopulta se orgasmi, jota en onnistunut kaivamaan esiin, mutta jonka hän joutui itse leikkimään sylissäni.
Ja pahus minua. Olin myöhemmin pettynyt itseeni ja vain itseeni. Pohdin tätä iltaa ja parisuhdettani pitkään. Luulen saavani jonkinmoisen pikkuriikkisen ajatuksen siitä, miltä fetisististä saattaa tuntua vastaavalla hetkellä. Lopulta mieleeni nousi iso MUTTA. Pohdin, että haluanko leikkeihini turhaa negatiivista energiaa? Voisinko vaan päästää irti ja nauttia siitä kaikesta mitä minulla on ja erityisesti niistä hetkistä iholla? Voisinko vaan leikkiä ilman, että orgasmi olisi minulle se ainoa oikea päätös? Päätin, että voisin. Päätös oli tavallaan helpotus. Annoin itselleni luvan vaan päästellä ja fiilistellä. Tiedän että ei se aina tule olemaan helppoa, mutta aion yrittää parhaani.
Eilen vähän kokeilin tätä kaikkea. Tein jotain mistä olen haaveillut paljon blondin kanssa ja se maistui hyvältä. Itse asiassa eiliseen leikkiin ei olisi kuulunut orgasmia lainkaan, mutta blondi pahus tuli ilman lupaa.
Tänään menemme blondin kanssa yhdessä vierailemaan nuken luo. Tarkoituksena on maistella juustoja ja jälkkäriksi... Blondi ainakin sanoi haluavansa rottingin mukaan koska haluaa kokeilla sitä piiskaajan päästä. Minä taas ajattelin nauttia jostain ihan muusta, ehkäpä vaikka niistä juustoista.
*****
Kirjotin ylläolevan n. kaksi viikkoa sitten. Tähän väliin on mahtunut monenlaista leikkiä (kiitos myös pikkujoulukauden). Olen onnistunut päästämään enemmän irti, mikä on ollut helpotus ja erittäin nautittavaa. Olen nauttinut paljon enemmän hetkistä, asetelmasta ja ihmisitä kuin aikaisemmin ja se kaikki tuntuu koko ajan paremmalta. Olen alkanut haaveilla ja fantasioida asioista joista aikaisemmin en ole hirmuisesti innostunut. Olen kevyen innostunut omista ajatuksistani.
Blondi: Ja toimihan se rottinki <3. Ja moni muukin asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti