Mitä sinulle jäi mieleen vuodesta 2021?

Sain tällaisen kysymyksen aamulla eteeni ja pyysin hetken aikaa vastata. Myöhemin vastasin 7 kohdan listan, mutta jäin pohtimaan kaikkea muutakin.

Tällaiseen kysymykseen pitää varmasti vastata jotain koronasta. Muistan kolumnin, jonka luin jo viime vuoden aikana, mutta mikä on ohjannut suhtautumistani virukseen siitä lähtien. Muutenkin koen, että elämä on liian lyhyt jäädäkseni kiinni murheisiin ja ongelmiin. On mahdotonta elää ilman pettymyksiä. Oma elämänfilosiani perustuu siihen, että ongelmat ratkotaan ja jatketaan mahdollisimman hyvää elämää.

Välillisesti korona kuitenkin ravisteli minua enemmän kuin olisin uskonut. Monilla ihmisillä oli paljon aikaa keskittyä epäolennaiseen koska joutuivat viettämään paljon aikaa 4 seinän sisällä. Sain osani tästä saastasta ja jouduin kokemaan niin huonoa käytöstä, mitä en vaan olisi koskaan kuvitellutkaan joutuvani kohtaamaan. 

Tässä kohtaan on hyvä todeta, että edellinen kappale ei kuitenkaan liity valtasuhteeni päättymiseen. tai muutenkaan minulle rakkaisiin ihmisiin. En halua eroa puida tässä muutenkaan, mutta jotkut ihmiset jättävät meihin ison jälkensä ja lelu kyllä polttomerkkasi sydämeni ja näinhän se kuuluikin mennä.

Koko viime vuoden paras muistoni liittyy minuun ja leluun. Minulle lomailu on useasti ollut hankalaa, sillä olen vähän huono lomailemaan ja lataamaan akkuja. Kuitenkin viime kesänä tämä onnistui paremmin kuin koskaan kun meillä oli lelun kanssa vuokrattuna mökki viikoksi, mistä muodostuikin minun koko viime kesän paras muistoni.  

Suhtaudun harrastuksiini ja ystäviini suurella intohimolla. Harrastukseni vei minut tänä vuonna kilpailemaan maailman huippuja vastaan Ranskaan ja pidän tätä mahdollisuutta yhtenä upeimpana kokemuksena liittyen mihinkään harrastuksiini koskaan aikaisemmin. Ystäväsektorilla on ollut myös vilkasta. Sikainsinööri on yhä sika, yhä insinööri ja yhä niin rakas. Hänen kanssaan on naurettu, hänen kanssaan on väitelty ja hänen kanssaan in riidelty. Silti hän on ja pysyy, niin kuin rakkaat ystävät pysyvätkin. Blondi on yhä rakas blondi, jonka kanssa ykä itketään ja nauretaan yhdessä. Hän on yhä ihminen, jolle mieluusti soittaa ensimmäisenä kun elämässä taopahtuu jotain huippua tai jotain kamalaa. 

Sain keväällä jonkinmoisen avunpyynnön, missä kaivattiin fiksua keskusteluseuraa liittyen valtasuhteisiin. En voinut luvata fiksua, mutta lupasin yrittää parhaani. Niinpä törmäsin brättiin. Joitakin kuukausia myöhemmin minun oli ilo tavata hänen Dominsakin, jota voinen kutsua leikkisästi brätin tapaan Ponyksi. Voisin sanoa, että on suorastaan luojan lykky, tavata joitain näin upeita ihmisiä kuin te kaksi. Vai mitä Pony?

Eron jälkeen olen yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin. Olen ollut onnekas siinä, että minulla on ollut kaksi mahtavaa valtasuhdetta ja tiedän mitä se ainakin omalla kohdallani voi parhaimmillaan olla. Olen huomannut, että tämä on nostanut kriteeereitäni päästää uusia ihmisiä lähelläni, mutta toisaalta ajattelen että näin sen pitäisikin olla. Kuin salamana taivaalta, eikä vaan metaforana, eteeni tupsahti melkoinen helmi. Tiedättekö kun on olemassa ihmisiä, jotka puhuttelevat sinua jollain oudolla tavalla, vieläpä sellaisella mitä on vaikea selittää itselleen. Minulla meni tämän ihmisen kautta tovi, kunnes ymmärsin että hänhän on kuin peilikuva minulle. Tämä olento katselee tätä maailmaa jotenkin vielä enemmän vinossa kuin minä ja minä kun olin pitänyt itseäni outona. Hänen omia sanojaan lainaten, jos ihmisten normaalisuus olisi metrin mittainen jana, niin minä istuisi aivan toisella reunalla. Tämä jos mikä puhutteli minua, kovin monella tasolla jopa niin, että ajattelimme meistä voivan tulevan pari. Mutta ei meistä tullut, mutta meistäpä tuli aivan hullu ja huikea ystäväpari. Pitäkääpä varanne.

Olen yrittänyt haastaa itseäni, pari- ja primäärisuhde ajatuksiani ja ennen kaikkea esittää itselleni mahdollisimman usein kysymyksen -> mikä oikeasti tekee minusta onnellisen? Palaan aina samoihin sanoihin vastauksessani, aitous, avoimuus, yhteys, ilo ja hauskuus. Luulenpa, että ensi vuoden tavoitteekseni otan löytää elämääni vielä enemmän naurua, iloa ja hauskuutta. Tämän lisäksi minulla on ollut aivan liiana kauan köydet käyttämättöminä. Nyt voisi olla hyvä aika tehdä uudenvuoden lupaus köysilleni aktiivisemmasta vuodesta.

Oikein mukavaa uutta vuotta teille kaikille! Muistakaa tehdä asioita, mitkä tekevät teidät onnelliseksi.

Ystävällisin terveisin,

Peikko  

Blondi maadoittaa Peikkoa

Maanantaina katkesi pieni Peikon selkä. Takana oli huonosti nukuttu viikonloppu. Päässäni oli harhaillut paljon turhia negatiivisia ajatuksia sekä pettymyksiä, joista osasta voin toki syyttää ihan itseänikin. Aamulla pyöräillessäni kohti työmaatani, yht'äkkiä alkoi koko pieni oravanpyöräni tuntua varsin väsyneeltä. Toki tiesin, että loppupeleissä murheeni ovat kevyitä ja ne tulevat ratkeamaan jos ei muuten niin ajan kanssa rauhassa. Kuitenkin olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja opetellut heikommalla hetkellä pysähtymään hetkeksi ja vetämään happea. Niinpä työmaalle päästyäni käpyttelin suoraan esimiehen juttusille ja kerroin pitäväni loppuviikolla kesälomaa. 

Tiukalla hetkellä turvaudutaan ihmisiin joihin luotetaan. Niinpä minä kirjoitin siltä istumalta blondille. Juuri sille samalle ihanalle blondille, joka on kirjoittanut paljon tähän blogiin. Juuri sille samalle blondille, jota olen tässä elämässä rakastanut eniten. Juuri sille samalle blondille, jonka kanssa olen viettänyt suuren osan elämäni parhaimmista hetkistä. Kuinka ollakaan bloni vastasi, että hänellä on tässä syysloma menossa ja toivotti minut tervetulleeksi viettämään aikaa ja nukkumaan hänen kanssaan.

Olen tainnut aikaisemminkin kysyä mikä on mielestänne intiimeintä, mitä voi tehdä toisen kanssa? Oma vastaukseni on pitkään ollut nukkuminen. Minulle nukkuminen ei ole aikuisiällä ollut itsestäänselvyys, mutta onnekseni Peikot eivät hirmuisesti unta tarvitse. Kuitenkin blondin rauhallisuus, läheisyys, hellyys ja rakkaus oli jotain sellaista, mikä maadoitti levottoman Peikon ja sai minut pysähtymään. Yhdessä nukkumaan meneminen ja yhdessä nukkuminen oli meille aina luksusta. Siihen liittyi aina, siis joka ikinen ilta, läheisyyttä, koskettelua, silittelyä, kuiskuttelua ja kun lopulta kosketuksemme muuttui väsyneeksi, minä otin blondin tiukasti lusikkaan vieden käteni hänen ympärilleen rintojen kohdalle. Tähän usein nukahdimme.

Nyt olen viettänyt miniloman blondin hoiveissa Olemme jutelleet, nauraneet ja nukkuneet. Olen nukkunut enemmän kuin pitkiin aikoihin ja tuntuu että olisin taas täynnä positiivista energiaa. Olen käsittämättömän kiitollinen, että minulla on sinut blondi vieläkin elämässäni. Kiitos että olet!

Jokunen teistä saattaa pohtia, että mitä muuta tuplapeittomme alla tapahtui? Tuottanen teille pettymyksen kertomalla, että siellä tapahtui ainoastaan sitä mikä on intiimeintä elämässä, eli nukkumista. Olimme molemmat samaa mieltä, että kaikki on hyvin juuri näin.