Intiimi kuittaus kiimassa

Tykkään puskea rajoja, sekä omiani että leluni. Olen varsin tarkka havannoija sekä sisältä että ulkoapäin ja intuiitioni on tarkin mittarini. Olen tottunut siihen että vaistoni ja intuiitioni kertovat minulle tarkkaan sopivat askelmerkit ja ne ovat olleet hyvin harvoin väärässä. Niinpä mahdollisimman usein haluankin elää hetkessä ja usein päätökseni tulevat nopeasti ja perustuvat siihen mikä juuri sillä hetkellä tuntuu parhaalta. Koen myös näkeväni elämässäni tilaisuuksia siellä minne monen muiden katseet eivät yllä tai sitten ne ovat vaan tilaisuuksia mitkä sopivat juuri minulle.

Kuitenkaan rajoja ei oikein voi ylittää ennen kuin ne on luotu. Tähän liittyen annoin lelulleni tovi sitten kirjoitustehtävän, jonka aihe oli: "Miten haluaisin valtasuhteen näkyvän elämässäni / arjessani". Kuten aina tämän tapaisissa tehtävissä aika ei ole minulle määrittävä tekijä vaan sisältö ja niinpä leluni sai itse päättää kauanko tämän tekstin tekemiseen hän tarvitsee aikaa. Tästä huolimatta kävi niin, että leluni ei saanut tekstiä aikaiseksi määräaikaan mennessä.

Meillä ei ole vielä ollut useita mahdollisuuksia käydä yhdessä kinkybileissä. Ne kerrat kun olemme bileisiin päässeet ovat kuitenkin olleet kovin intensiivisiä. Minulle bileet parhaimmillaan näyttäytyvät paikkoina, joissa rajoja on helppo venytellä. Julkisuus, stimuloiva ympäristö ja hyvät laitteet tuovat usein mukanaan kivan mausteen, joka vaan helposti puskee minua eteenpäin. Olen myös ollut huomaavani, vaikka leluni tätä tuskin ääneen myöntäisi, että bileiden ilmassa on varmaan jotain, mikä tekee hänet entistä kiimaisemmaksi ja halukkaammaksi kokea uusia asioita.

Olimme istuneet vasta tovin Sweet Surrender -bileissä, kun silmiini osui upea valurautainen matalahko häkki. Komensin leluani katsomaan samaan suuntaan samalla kommentoiden, että mikä ihana paikka tuo onkaan lelulleni. Nähtyään häkin, lelun suusta pääsi spontaani "eikä!", mutta hänen silmänsä kertoivat ihan muuta. Hetken päästä suuntasimme häkin viereen, aukaisin sen oven ja käskin leluni konttaamaan sinne sisään. Jotain primääristä nousi hänestä pintaan samalla hetkellä ja se oli nähtävissä ulkopuoleltakin. Jokaisella konttausaskeleella lelu muuttui enemmän ja enemmän poissaolevaksi ja veltoksi. Lopulta hän valahti silmät kiinni, kiimasta kiemurrellen pitkin häkin reunoja. Minä istahdin häkin oven eteen ja aloitimme keskustelun siitä miten tärkeää on pitää kiinni sovituista tehtävien aikarajoista. Keskustelu ei tuntunut etenevän mihinkään, sillä leluni yritti koko ajan saada käteni joko hänen kaulalleen tai jalkojenväliin, jonne kyllä saatoin hetkeksi ne myös viedä vain ottaakseni ne pian häkin ulkopuolelle. "Minähän olen kiltti!" huudahdukset tulvivat ulos häkistä, mutta en ottanut niitä kuuleviin korviini. Vein välillä käteni uudestaan hänen kaulalleen ja hänen jalkojen väliin vetääkseni ne taas pois ja jättäen leluni kiemurtelemaan häkkiin. Huomasin jopa pienen kiukun kasvavan häkin sisällä, mikä on aina tervetullutta vaikkakin aika huonosti siedän mitään topping for bottom yrityksiä. Nousin seisomaan, avasin häkin oven ja aloin tökkimään maiharin kärjelläni ensin leluni kylkiä ja rintoja. Lopuksi "astuin" maiharillani leluni posken päälle painaen hänet häkin pohjaa vasten. Jotain upean maagista tapahtui, lelu hävisi totaalisesti jonnekin ja hänen raajansa rimpuilivat pitkin häkin seiniä. 

- Tiedätkö leluni että jos nyt käskisin laukeaisit pitkin häkin reunoja?

Leluni silmin:

Tiedän tai tiedostan että tykkään välillä hurjistakin jutuista ja kovemmasta valta-asetelmasta. Minulle se siis tarkoittaa tiukempaa asetelmaa tai ehkä ulospäin jopa nöyryyttävämpää otetta.

Minulle häkissä oleminen ja se meidän juttu siinä oli juuri sitä.

Jollaintavalla se meni jopa yli pääni sisällä koska muistan että siinä kun pidit jalkaasi päälläni en oikein osannut enää hallita itseäni. Vähän kuin olisi katsonut tilannetta sivusta käsin tai ikään kuin keho vain otti itsensä valtaan. Pelottavaa ehkä jollain mittapuulla mutta kuitenkin äärimmäisen nautittavaa ja vapauttavaa.

En oikein osannut niitä tunteita heti käsitellä, mutta yhtäkaikki minulla on aina hyvin luottavainen olo tällaisessakin leikissä vaikka se saattaa näyttää rajulta ulospäin.

Jatkoin maiharileikkiäni vielä tovin. Välillä käyden keskustelua siitä miten tärkeää on pitää kiinni sovituista tehtävistä ja lupauksista, sillä ne luovat pohjan koko suhteelle. Välillä viestini meni kuuroille korville ja niinpä jouduin taputtelemaan leluni poskille, jotta hän sai takaisin silmäkontaktini. Lopulta edessäni oli hyvin nöyrtynyt ja alistunut lelu, joka varmasti ymmärsi viestini tärkeyden. Laitoin hänet takaisin häkin lattialle ja painoin maiharillani hänet lattiaa vasten. Samalla hetkellä ystävä pariskuntamme tulivat kuin tilauksesta paikalle. 

- Haluatteko nähdä miten ehdollistetut orgasmit toimivat?  

Sain vastaukseksi kaksi nyökkäystä penkiltä. Taputtelin leluni poskia ja käskin hänen katsoa minua silmiin. Hän sai vaivoin silmänsä auki. Painoin käteni hänen kaulalleen ja käskin hänen katsoa silmiini. 

- En pysty

- Kyllä pystyt!

Laitoin toisen käteni leluni jalkojenväliin, toisen painaessa hänet tiukasti kaulasta häkin lattiaa vasten. Laskin ripeästi yhdestä viiteen ja lopetettuani irrotin molemmat kädet nopeasti ja istahdin häkin oven eteen. Siinä yhdessä katsoimme häkissä laukeavaa leluani.

Edellä kerrotun jälkeen siirryimme varsin nopeasti hotellille ja päädyimme kuumaan suihkuun missä käytin leluni suuta rajusti. Lopulta hänen maatessa rättiväsyneenä suihkun lattialla virtsasin hänen päällensä. Tämän jälkeen pesin hänet hellästi. Kannoin hänet sänkyymme missä kuivasin hänet huolella ja hellästi sekä peittelin hänet lopulta lämpimästi nukkumaan. 

Leluni silmin:

Minä koen kaiken sellaisen mitä meillä oli bileissä ja jälkeenpäin hotellissa ja suihkussa pään nollauksena ja oman paikkani vahvistamisena. Se tekee mielelleni hyvää, se on kuin jonkinlaista mielen terapiaa ja avaa toki niitä blokkeja lisää.

Minussa on sellainen puoli joka välillä janoaa sitä että saa ja voi alistua ja väliin sellainen primal puoli joka tykkää kovasti fyysisestä kosketuksesta, unohtamatta kuitenkaan sitä henkistä puolta ja minusta meillä oli melko kattavasti nämä kaikki ainekset siellä bileissä ja hotellissa.

Minun on pitänyt miettiä mitä esim minulle merkitsee tai miltä tuntuu kun päälleni virtsataan. On jännä huomata että sen voi nähdä kahdella eri tavalla. Joko täysin nöyryyttävänä, jolloin se saa päässäni lievästi negatiivisen sävyn ja se tehdään ikään kuin nöyryytysmielessä.

Tai ikään kuin jopa arvostavana eleenä olla tai kuulua toiselle, jolloin se muuttuu mielessäni heti kiihottavaksi ja jollaintapaa hyvin intiimiksi tapahtumaksi.

Pennun tarina

Saimme kauniilta pennulta meren takaa tämä tekstin. Harvasta ihmisestä voi sanoa, että joku on ihmisenä kaunis, mutta pentu on sitä. Todella. Siksi teksti kosketti minua. Itketti. Pentu, meilä molemmilla on sinua ikävä <3.

//blondi

*****

Herään. Ja aavistan mitä on tulossa. En saa käydä pissalla heräämiseni jälkeen. Tämä oli sääntönä. Ei ennen kuin saan luvan. Eikä ole hätäkään, tai varmasti olisi, mutta en hetkellisesti omista rakkoa. Urheasti juon silti energiajuomaa kun ajan Nuken pihaan. Ja itsehän tätä pyysin. Hymyilevä Nukke avaa oven, pusuja, lisää hymyjä, halaus. Nousen portaat eteiseen hymyillen. Palleassa kipristelee jännitys, mihin mä olen taas itse laittanut.

"Etpä tulekkaan siitä yhtään eteenpäin, jäät siihen eteiseen. Jos nyt on jotain kerrottavaa, sanottavaa, kysyttävää, niin nyt on se hetki. Kohta me ei enää puhuta samaa kieltä."

Hämmentyneenä hymyilen ja kysyn haluaako Nukke ostaa mun pyörän, loogista, tiedän. Ja että saanko juoda energiajuoman loppuun. Kerron että selkä hermostuttaa hieman. Peikko tulee nurkan takaa, halaus. Sovitaan miten kerron jos tulee joku oikea hätä. Hyvä.

"Nyt sä riisut kaikki vaateet."

Tauko. Mä odotan. Vapaa pudotuksen reuna.

"Ja puet nuo penkillä olevat asiat päällesi."

Taas tauko. Reuna katoaa, tämä ei menekään niin helposti. Mun sisukset kiipeää portaita, jokaiselle portaalle astuminen on työlästä. Kun hyppäisi sellaisen kehikkoon viritetyn paksun pahvin läpi, ylämäkeen, jokaisella lauseella, tietämättä mitä sen takana on. Nurmikko jalkojen alla, juoksu askeleita, hyppään, olkapää edellä.

"Ja kun sä olet valmis, menet tohon lattialle polvilleen."

Selvä. "Ja haukahdat kahdesti"

Mitä? Haukun. Minä. Ja hyppy pahvin läpi.

Nukke poistuu eteisestä. En nää Peikkoa enkä Nukkea. Kuulen hiljaista puhetta. Riisu nyt. Riisuminen on helppoa. Seison alasti eteisessä, hyppy. Katson tavaroita penkillä. Panta kaulaan. En olekaan koskaan pitänyt pantaa, hyppy.

Vilkaisen peiliin, se on kaunis. Nahkaa ranteisiin, tuttu ystävä.

Polvisuojat, hyppy. Polvilleen lattialle, hyppy.

Hauku. Ei en. Hauku. Kahdesti vain. Hauku. Ei en pysty. Hauku. Nauran hiljaa itselleni, hermostuneesti. Hauku nyt! Ääni tarttuu kurkkuun. Tee se. Hauku. Hyppän taas ja Nukke tulee hihnan kanssa.

Tänään olen koira, pentu, Virosta. Löytö Narttu. En voi vastata, en puhu omistajieni kanssa samaa kieltä. Rangaistuksenkseni oli kirjattu että minun on huolehdittava puhumattomuudestani itse. Mun suuta ei sidota. Aluksi vaikea olla luistamatta, ajatus luiskahtaa käpälistä. Omat pikkuhousut teipattuna suuhun eivät muistuta kokoajan. Vaikka olisin halunnut, kuola valui alku viikosta jo vain ajatuksesta. Mutta se vapauttaa minut. Jälleen. Mun ei tarvitse kommunikoida, osallistua keskusteluun, olen paikalla ja en ole. Voi katsoa, päästää ääniä mutta en puhua. Se rauhoittaa, siinä on rauhaa. Minut on vapautettu itsestäni. Persoonastani.

Juon kupistani. Missä se pissahätä on. Konttaan, pitkin lattiaa. Katse lattiassa.

Nukke asettaa eteeni lattialle kaksi häntää. Toinen kiinnitetään, pitää valita kumpi. Tassulla. Valitsen, hyppy. Nukke kiinnittää hännän. Plugi minussa toisen kerran elämässäni. Se tuntuu hyvältä.

Olen vielä kiinni kehossani, siinä mitä teen. Miten konttaaminen tuntuu hassulta. Mitenköhän mun keho liikkuu, miten päästää irti. Taistelen irti kehostani ja sen rajoituksista ja miten se rajoittaa mun mieltä. Kaikki mikä ei satu väärällä tapaa on hyvä, unohda se ihmiskeho.

Noudan kiltisti mustaa silikonista dildopalloani. Aina en tarpeeksi nopeasti, rottinkia pakaraan.

Kun olen kuuliaisesti toteuttanut saamani käskyt. Minut on tutkittu suuta myöten. Pääsen omalle paikalleni, lattialle. Lepäämään. Sisuksissa hurisee kehräys. Tässä minun kuuluu olla. Lattialla, omistajani jaloissa. Rapsutuksia, silityksiä. Hiljaista puhetta, naurahduksia. En tiedä mistä puhutaan, en ymmärrä ihmisten kieltä, vapaapudotus häilyy tietoisuuden rajoilla. Rauha.

Madotus. Mitä. Silmät auki. Peikko hakee jotain, rapistelee paketista ulos paperia, kiertää sen auki. Puhuu jotain heisimadoista. Mitä tää nyt on. Mitä te teette mulle. Nojaan sohvaan, en huomaa pyörittäneeni päätäni Nuken kysyessä mun loistilanteestani tai koskeneeni koirilta kiellettyyn sohvaan. Rottinkia, pakaroille, kovaa. Ulisen. Kyynel, kipu aiheuttaa sen. Kaksi käsiparia pitää kiinni, rauhoittelee, rauhallinen ääni lukee edelleen tuoteselostetta.

"Pidäpä sen huomio hetki muualla niin saadaan tää lääke annettua."

Mitä te laitatte mun suuhun! Mitä se on! 20 millin ruisku tuodaan mun kasvojen eteen, Peikon lämpimät kädet nappaa mun poskista kiinni. Hyppy.

"Nää ei yleensä pidä siitä kun niitä tällee lääkitään. Se on sitten vaan pakko väkisin."

Ruisku kiilataan hampaiden väliin. Ei, ei mitä tää on. Mitä tää on. Käsi suun eteen.

"Niele."

Ja mä nielen kakoen ja kyynelehtien sen niljakkaan happaman mitä mun suuhun on laitettu.

Vapaa pudotus aaltoilee ja sykkii. Mua viedään taas hihnassa. Pissalle. Nukke yrittää mua ulos. Jämähdän eteiseen. En varmasti tule! Kisko vaan, kisko kuinka paljon vaan. En tule. En hyppää.

Rappuset alas. Ne vie mut kylpyhuoneeseen. Lattia on vuorattu sanomalehdellä. Pennut opetetaan sisäsiisteiksi. Pitää pissata siihen paperille. Lattialle. Pää hakkaa vastaan. Ja rakkoa ei ole vieläkään. Miten on mahdollista hävittää yksi elin. Ei onnistu. Yritän. Pettymystä omistajan äänessä kun en onnistunut. Mun olisi pitänyt.

Mua pestään, kovakouraisesti. Vettä suussa, silmissä. Päälle heitetään saippua vettä. Kahdet kädet kiskoo, käsiä joka puolella, vettä. Joka kerta kun kädet käy sisäreisillä mun selkärangassa rätisee. Sormet mun sisään. Ulvahdan. Siinähän se rakko on. Lisää. Kovempaa. Ne sormet mun sisään. Pestään perusteellisesti. No ainakin tuli puhdasta. Mä olisin halunnut että ne kädet jatkaa. Lyö jo! Tehkää jotain! Mä kellun! Upottakaa! Mutta nyt ei tulisi tapahtumaan niin, tämä ei ollut helppo.

Mun pään sisällä oli hiljaista, äänet kuulostaa pehmeiltä ja kaukaisilta. Mulla ei ole enää mun ihmispersoonaa. Kristallipallon päälle on vedetty hopean harmaa, valoa läpi päästävä kangas.

Kun tää pentu on jätetty rauhoittumaan hetkeksi hiljaisuuteen se kuivataan. Raput ylös, helpompi kuin alas. Peikko ottaa syliin, sellaiseen keho lukkoon, jalat auki. Pitää narttu pennut astuttamiseenkin totuttaa. Nukke pukee vyötä päälle. Ja mä tahdon jo tulla, mä tahdon tulla jo!!!

Astutetaan. Niin että korvissa soi.

Ja mä huudan. Makaan alasti kerällä sohvalla. Ja saan luvan puhua. Tuntuu kankealle. Puhua ääneen. Ihan kuin ei tunnistaisi omaa ääntään, se tuntuu hetkellisesti vieraalle.

On kevyt polkea yövuoroon panta kaulassa. Tämä oli viimeinen leikki ennen lähtöäni merien taa. Ja tätä jälkeen päin miettiessäni se on todella arvokas muisto. Ja pieni narttupentu kantaa tätä muistoa ja nukelta saamaansa pantaa suunnattomalla ylpeydellä.

Pitkä matka egotrippailusta luottamukseen

Olen viime aikoina keskustellut paljon alistuvan tiloista (sub space) ja siitä, mitkä yksilölliset tekijät sinne pääsemiseen vaikuttavat. Ilokseni keskustelukavereina on ollut laaja kokemuksen kirjo, joista toisena ääripäänä on ollut lifestyle-Domme ja toisessa päässä juuri itsensä ja kinkynsä löytänyt aloittelija ja jotain vielä siitä väliltä. En kuitenkaan yritä julistaa mitään totuutta tai kertoa miten asiat ovat muuten kuin omassa päässäni.

Bileissä näkee ja tapahtuu mielenkiintoisia asioita. Se mikä erityisesti minua kiinnostaa, on kasvot ja mitä niiden takana tapahtuu. Erityisesti kiihotun kun näen toiminnan taustalla jonkinmoista henkistä yhteyttä, hallintaa, luottamusta tai dynamiikkaa. 

Sub- /Dom space on hyvin kiehtova asia. Itse koettuna ja myös nähtynäkin (vaikka bileissä). Joillekin se tuntuu olevan helppoa ja joillekin mahdotonta. Jotkut eivät sinne pyri, saatikka osaa tai halua mennä ja toisille se saattaa olla määränpää. 

Omasta kokemuksestani Domspaceen pääsyn suurin edellytys on irtipäästäminen. Bileissäkin saattaa nähdä sitojan tai piiskaavan toimivan ikään kuin omassa kuplassaan. Hän ei välitä siitä, näkyykö kello, onko tukka hyvin tai korsetti vinossa. Hän keskittyy siihen, kuinka hyvältä se hetki tuntuu ja kuinka hyvin se tunne välittyy piiskan, köyden tms. toiseen päähän. Hän luottaa omaan tekemiseensä, ja tietää toimivansa oikein. Hän toimii omien halujensa ja fetissiensä pohjalta, ja tietää tällä toiminnalla täydentävänsä leikkikaveriaan. Puhutaan dynamiikasta.  

Subpace on omasta mielestäni mutkikkaampi asia. Kyllä kupla syntyy alistuvien ympärille, joillekin helpommin ja joillekin ei koskaan. Alistuva kuitenkin antaa alistajansa käyttöön parhaimmillaan/pahimmillaan koko kehonsa ja pitkälti jopa mielensä. Se on iso vastuu annettavaksi ja erityisesti vastaanotettavaksi. Terveessä suhteessa tällainen vastuu vaihtaa omistajaa vasta kun luottamus leikkikaveriin on tarpeeksi iso. Oikeiden kemioiden ja dynamiikan kohdatessa tämä voi tapahtua nopeastikin, mutta oikotietä onneen ei ole.

Ihaillen seurasin viime bileissä tapahtumaa, jota minulle oli luvata luvattu demota mutta josta etukäteen en kuvitellut saavani muuta kuin ihmetellä teknistä suoritusta. Minua ja blondia napattiin kädestä kiinni, että nyt olisi hetki, ja ohjattiin darkkariin. Ystävättereni komensi orjansa selälleen, kädet ristiin mahan päälle. Hän nosti mekkoaan hieman, ja istui orjansa kasvojen päälle. Hän asetteli jalkansa, ja komensi orjan kädet niin jotta Hänen jalat sijoittuivat kauniisti "pidellen" orjansa käsiä. Hän sulki silmänsä. Hänen päänsä painui alas ja hengitys tiivistyi. Hän tyhjensi rakkonsa rauhallisesti ja ennenkaikkea kauniisti orjan suuhun. Voisin sanoa leikkisästi että toinen kupla tyhjeni ja kauniimpi Kupla tiivistyi. Myöhemmin Ystäväni kysyi että "varmasti katsoit että patjalle ei tullut yhtään pisaran jälkeä?" 
"Ei", vastasin, "katselin jotain ihan muuta."

Omasta mielestäni kuplakolikon toisella puolella ovat monenlaiset egotrippaajat, joiden tarkoituksena on tulla huomatuksi tavalla tai toisella. Se voi olla kerskumista tai egon pönkittämistä massuporukassa. Se voi olla alkoholin höyrystämää toimintaa tai vaikka kilpailua siitä, kuka kestää enemmän piiskaa. En kuitenkaan halua tuomita tällaista toimintaa. Haluan uskoa ja uskonkin, että jokaiselle on paikkansa ja jokainen loppupelissä valitsee ihan itse millaisen kuplan haluaa tai puhkaisee.

Blondi: Merkitty

Peikko on pyöritellyt minua pidemmän tovin sängyssä. Hän ei ole lauennut, kuten en minäkään. Tiedän, että meillä on pian menoa enkä pysty keskittymään tarpeeksi, joten orgasmi ei tule.

Peikko vie minut suihkuun. Hän ottaa suihkuletkusta suihkupää pois ja suuntaa vesisuihkun klitorikselleni. Roikun, roikun ja roikun. Sanon Peikolle, että en pysty ja hän lopettaa. Kuuma vesihöyry ja suihkukoppi saavat minut haukkomaan happea. Peikko avaa suihkukopin oven hetkeksi aikaa, jotta saan kunnolla hengitettyä ja komentaa minut lattialle. 

Polvistun. Odotan. Suihku kastelee minut kokonaan. Avaan silmäni ja näen Peikon katselevan minua tarkkaan. En aluksi tajua, mitä tapahtuu. Sitten ymmärrän, että Peikko virtsaa päälleni. Kauniisti rinnoilleni samalla kun päälleni valuva vesi pesee ne puhtaaksi. En näe virtsaa, mutta tunnen sen kuumuuden ihollani. Hetki kestään pitkään ja katsomme toisiamme koko ajan silmiin. Minä lattialla polvillani istuen, Peikko ylläni seisten. Pääni lyö tyhjää. Olemme käyneet skenaariota aiemmin läpi useammankin kerran keskustellen. Kumpaakaan ei toistaiseksi kiinnosta virtsa eritteenä, mutta alistamisen/alistumisen  ja nöyryyttämisen välineenä kylläkin.

Peikko poistuu suihkusta ja jättää minut suihkukopin lattialla keräilemään itseäni sen jälkeen kun on varmistanut, että minulla on kaikki hyvin. Istun lattialla pitkään. En tiedä, haluaisinko itkeä vai nauraa vai jotain muuta. Lämmin vesi valuu päälleni. Aivoni eivät toimi. Eivät tajua, mitä juuri on tapahtunut. Mustat ja punaiset pallot sinkoilevat korvieni välissä edestakaisin, enkä kykene loogiseen ajatteluun. Pesen itseni rauhallisesti. Katson koko ajan suihkukopin lattiaa, enkä pysty nostamaan katsettani, vaikka olenkin yksin.

Kömmin kylpyhuoneesta Peikon viereen sängylle. Olemme kumpikin pitkään hiljaa ja hengitämme. En pysty puhumaan enkä katsomaan Peikkoa silmiin. Alan ymmärtää, että äsken tapahtui jotain sellaista, josta pidin todella paljon.

Otan Peikon kalun suuhuni. Tunnen, miten hän nauttii. Hän pyöräyttää minut pois jalkovälistään ja tulee päälleni. Sisälleni. Vasta nyt pystyn katsomaan häntä silmiin. Haluatko, että mä laukean sun suuhun vai sisälle? Suuhun, saan jotenkin vastattua. No, katsotaan maltanko mä, kun sä tunnut niin hyvälle. Tiedän, että Peikko puhuu myös jotain muuta, mutta en kykene ottamaan puhetta vastaan. Hän vetäytyy sisältäni, repii minut hiuksistani jalkoväliinsä ja nai minua raa´asti suuhun kunnes laukeaa kurkkuuni. Nuolepa mut  sitten kunnolla puhtaaksi, ettei mun tarvitse enää mennä suihkuun. Tiukka ote hiuksistani ei hellitä hetkeksikään. Nuolen huolellisesti. Peikko nostaa päätäni sen verran, että pystyn katsomaan häntä silmiin. Hän läpsii poskeani kovakouraisesti. Hyvä tyttö. Hyvin hoidettu. Suthan on tänään sitten merkattu oikein kunnolla. Niin että sä tiedät, kenelle sä oikeasti kuulut. Nyt sä varmasti taas muistat paikkasi vähän aikaa.  Käytetty raasu. Laitapa nyt vaatteet päälle, niin päästään lähtemään.

Hipsin pitkin asuntoani ja yritän saada ajatuksiani kasaan ja pääni toimimaan. En edelleenkään ymmärrä kaikkea, mitä juuri tapahtui. Tiedän kuitenkin sen, että tapahtunut vei meitä molempia hurjasti eteenpäin ja vahvisti dynamiikkamme entisestään. Minulla ei ole ollut kovinkaan montaa kertaa sellainen olo, että haluaisin tai ylipäätään suostuisin luomaan katseeni kohti lattiaa. Nyt teen sen automaattisesti. Olen tänään ottanut ison askelen häpeän tunteen voittamisessa ja siinä, että pystyn myöntämään itselleni, että nautin nöyryytetyksi tulemisesta.

Puen päälleni ja meikkaan samalla kun nautin yhden siiderin. On aika lähteä naapurikortteliin ystävän synttäriä juhlistamaan.

Blondi: Asiaa eritteistä - lukeminen omalla vastuulla

Länsimaalaisessa ja monessa muussakin yhteiskunnassa kehon erilaiset eritteet pyritään kätkemään ja hävittämään, unohtamaan – elämme kliinisti ja liian puhtaina. Etenkään naisten ei ole soveliasta erittää kehostaan mitään. Hikeä ei ole olemassa, paitsi sellaista freesiä sporttihikeä, joka pestään heti pois iholta. Kuukautisveri on edelleen monelle tabu. Se kätketään siististi siteisiin ja tamponeihin. Ja meitä kuukautiskupin käyttäjiä kummastellaan. Mutta se kuppihan tulee sitten täyteen verta? Jooh, se niin kuin tavallaan tulee, koska nainen vuotaa verta kerran kuukaudessa.

Pervoilu on opettanut minulle paljon erilaisista ihmiskehon eritteistä. Se on opettanut minua olemaan häpeämättä niitä ja nauttimaan niistä. Olen aina ollut sitä mieltä, että hyvään seksiin liittyy pieni sotkuisuus. Se ei ole liian siistiä, vaan sen näkyy, kuuluu ja myös tuoksuu. Ja nyt kun minulla on sitä hyvää seksiä, niin myös kehon eritteet ovat tulleet tutuiksi sen myötä.

Valun itse holtittomasti Peikon kanssa. Tarvitaan usein vain pieni kosketus, ja valahdan märäksi. Omaan märkyyteeni sekoittuu usein vielä liukuvoide ja Peikon sperma. Ja nam, sotku on valmis. Peikko kutsuu leikkisästi spermaansa minun sisälläni jälkiliukkaiksi. Saan parhaat orgasmit ollessani märkä kaikista em. nesteistä. Peikko käyttää kättään ja sormiaan sekä leluja sen verran määrätietoisesti (aahhh), että liukkautta todella tarvitaan, etteivät paikat mene rikki. Ja silti ne joskus menevät. Vahingossa. Rasituksesta. Tai muuten vaan. Eivät pahasti, vaan sopivan ihanasti. Ei mitään repeytymiä tai sellaista, vaan pientä verenvuotoa. Käytöstä johtuvaa. Asiaan kuuluvaa. Itse nautin sotkusta ja sen aiheuttamasta tunteesta, koska se viestii minulla vahvasti siitä, että minua on todella käytetty ja alistettu.

Käyttämiseen liittyy myös virtsa. Emme ole Peikon kanssa toistaiseksi leikkineet pissaleikkejä, mutta meistä kumpikaan ei sulje niitä pois. En muista, onko Peikko leikkinyt niitä aikaisemmin kenenkään kanssa. Itse en ole, koska pervoiluni rajoittuvat Peikkoon. Kummallakaan meillä ei ole pissafetissiä, mutta olemme puhuneet virtsaamisesta lähinnä alistamisen välineenä – asia, johon se meidän kummankin mielestä voisi sopia. Leikimme aina silloin tällöin suihkussa. Viimeksi Peikko raahasi minut suihkuun ilman mitään ennakkovaroituksia, joten en ehtinyt käydä pissalla ennen leikin alkua. Jossain kohtaa suihkussa ymmärsin minulla olevan kovan pissahädän ja kysyin Peikolta, että saisinko käydä pissalla. Et. Peikko vastasi. Pissaa tähän. Suihkuun. Koin tilanteen äärimmäisen kiihottavana ja olisin todella halunnut toimia Peikon käskemällä tavalla. Virtsa jalkojani pitkin valuen, Peikon silmiin nolona katsellen. Toistaiseksi käsky oli vielä liikaa, enkä pystynyt siihen. Niinpä sain käydä pissalla pöntöllä, mutta minua kiellettiin pyyhkimästä. Koska minulla on noin parin-kolmen neliön kylpyhuone, sijaitsee vessanpönttö aivan suihkun kyljessä. Peikko siis kuuli toimintani, ja olisi myös halutessaan nähnyt sen, mutta soi minulle kuitenkin illuusion yksityisyydestä.

Pidän myös kuolasta ja kuolaamisesta. Kuola on kaunista. Tai se, mitä kuola symboloi. Täydellistä kontrollin menetystä. Pallo tai suukapula suussa kestää pari minuuttia ennen kuin kuola alkaa valua. Vaatteille. Paljaalle iholle. Huonekaluille. Peikon päälle. Mikä asetelma sitten sillä kertaa onkaan. Myös Peikon sormet suussani toimivat tehokkaasti ja saavat aikaa kuolaamisen. Pidän myös suuhun naimisen aikaansaamasta kuolasta. Kuolasta ja läpimärästä tunteesta kasvoillani ja Peikon kalulla. Kun Peikko pitää välillä taukoa ja antaa minun hengittää, näen ja tunnen kuolarihmat. Voi raasua, sä olet taas kuolannut päällesi...Sähän olet ihan märkä kuolasta. 

Kun tapasimme Peikon kanssa, ei kukaan ollut koskaan aikaisemmin käyttänyt rintojani. Ne olivat hellät, eivätkä oikein tienneet, miten kosketukseen pitäisi reagoida. Kun ensitreffeillä leikimme Peikon kanssa, olivat rintani niin kipeät, että jouduin ottamaan yötä vasten särkylääkettä. Nyt ne ovat jo tottuneet vähän kovempaankin käsittelyyn ja välillä jopa pitävät pyykkipojista ja muista nipistimistä. Eniten kuitenkin Peikon sormista - kuten ilmeisesti kaikki kehoni osat. Kerran Peikko sanoi minulle leikin jälkeen, että rinnoistani tulee maitoa. Muutamia pisaroita. Että mun rinnoista tulee maitoa vai? Niin joo, varmasti tuleekin. Synnyttämättömän naisen rinnoista. Järkytyin ajatuksesta ja vähän huolestuinkin. Google kuitenkin kertoi minulle, että kaikkien naisten rinnoista voi tulla maitopisaroita, kun nainen on tarpeeksi kiihottunut ja kun rintoja puristaa tarpeeksi kovin. Noh, Peikko ilmeisesti puristaa. Eilen istuin Peikon päällä, ja Peikko leikki rinnoillani. Katselin häntä silmiin, ja välillä katse lipui omille rinnoilleni. Sitten suljin taas silmäni. Yht´äkkiä Peikko käski minua avata silmäni ja katsoa. Ja näin pisaran nännin päässä. Valkoisen, maitomaisen pisaran. Tulipa sitten tämäkin koettua.

Eiliseen leikkiin liittyy myös tämän postauksen viimeinen erite. Tiivistetysti tapahtumien kulku oli se, että olin ruokaa laittaessani ja syödessäni juonut puolitoista lasillista viiniä. Viinin turruttavuus yhdistettynä Peikon lievään käskytykseen laukeamisen suhteen aiheuttivat sen, että en pystynyt tulemaan, vaikka olisin todella halunnut. Useimmiten pystyn keskittymään ja laukeamaan silloin kun Peikko haluaa, mutta tällä kertaa seurauksena oli loppuun käytetty nainen, joka oli roikkunut pitkään orgasmin partaalla. Tunsin, että olen todella märkä Peikon spermasta. Peikon käsi sisälläni ja hyrrä klitoriksellani. Normaaliolosuhteissa ainekset maailman suurimpaan orgasmiin.

Jossain kohtaa Peikko lopetti, ja huomasin hymynpoikasen hänen kasvoillaan. Käännähdin vatsalleni sängyn reunalle huohottamaan. Pian alkoi itku.

Blondi: Miksi mä en pystynyt tulemaaan? Mä olisin niin paljon halunnut.

Peikko: Haluatko kuulla jotain hassua?

Blondi (itkee)

Peikko: Nyt taitaa olla sellainen hetki, että hassut asiat eivät kiinnosta.

Blondi: Jooh

Peikko (hetken kuluttua): Sä voit onnitella itseäsi, koska sä ole juuri päässyt kokemaan sellaista, jota vain harva nainen kokee. Sä olet ejakuloinut sängyn ihan märäksi...

Blondi (surkealla äänellä): Enkä ole, ne on sun...

Peikko (nauraen): No ei varmasti ole. Jos multa tulisi noin paljon spermaa, niin mussa olisi joku mennyt tosi pahasti rikki.

Blondi: Apua, eikä.

Aikamme asiasta keskusteltuamme ja Peikon kertoessa minulle tapahtumista, suostuin uskomaan asian. Olen itse törmännyt naisen ejakulaatioon ensimmäistä kertaa vasta katsoessani pervopornoa eli ilmiö on minulle melkoisen vieras. Olen kuitenkin pervopornoa katsoessani kiihottunut holtittomasti roiskivista naisista ja ajatellut, että tuo olisi kiva osata/kokea. Myös Peikko paljasti, että hän kiihottuu roiskimisesta ja katsoo sellaista pornoa, missä naiset roiskivat.

Käännyin katsomaan märkää läiskää sängyllä. Olin nähnyt, että nestettä voi tulla melko reilusti, mutta että näin paljon. Sängyllä oli koko selkäni kokoinen märkä alue täysin hajutonta, ei minkään väristä, erittäin kastelevaa nestettä. Hain pyyhkeen ja heitin sen läikän päälle. Kultaaa. Tämä pyyhekin on ihan läpimärkä. Punastelin ja myös nolostelin asiaa melkoisesti, vaikka koinkin tapahtuneen kiihottavana. En ollut itse tuntenut muuta kuin Peikon sormet ja märkyyden. Olo oli kuin 13-vuotiaana menkkojen alettua. Hämillinen, mutta samalla myös vähän ylpeä. Loppuillan sainkin sitten kuulla Peikon hyväntahtoista kuittailua sängyn kastelemisesta. Ennen nukahtamista harrastimme vielä hellää silmiinkatseluseksiä. Laukesin – tällä kertaa ilman nesteitä. Osittain helpottuneena siitä, että en kastellut Peikon sänkyä, osittain pettyneenä koska olisin halunnut nähdä ejakuloimisen omin silmin. Ilmeisesti sen aikaan saamiseksi vaaditaan kuitenkin voimakas ja pitkäaikainen stimulaatio eikä sitä tapahdu (onneksi) ihan joka kerta. Seuraavaa kertaa odotellessa J.