Turvallisen tilan valtadynamiikka

Me usein vaadimme lähimmäisiltämme enemmän kuin itseltämme. On paljon helpompi osoittaa sormella itsestä poispäin kuin kurkata peiliin. Ärsyttävintä peilin kanssa keskustelussa on se, että vaikka peilikuva kuinka selkeästi kertoisi mitä kannattaisi omassa käytöksessä kehittää, niin sen pysyvän muutoksen saavuttaminen on todella vaikeaa. Tästä syystä oma dunkkaripsykologini pohtii, että liian usein valtasuhteissa toivomme tai vaadimme toiselta asioita, joilla paikkaamme omia epävarmuuksiani. 

Olen pitänyt pienenä huvina seurata Jodelin #kinkyseuraa kanavaa. Tämä deittipaikka hukkuu ilmoituksiin, missä etsitään "pissaamaan päälleni", "naista squirttaamaan",  "valtiatarta jota palvella", tai omaan korvaani pahiten särähtävä "valmiiksi alistuva nainen". Ja kyllä ymmärrän että anonyymissa deittipalvelussa on vaan kiva heitellä asioita ilmaan toivoen että lottokupongin sijaan kävisikin flaksi Jodelissa. Kinkydeittimarkkinoita tovin koluttuani, alan enemmän ja enemmän kääntymään ajatukseen että sielläkin turhan usein kuvittelemme ansaitsevamme enemmän kuin mitä olemme valmiita antamaan tai rakentamaan.p

Minulla on ajatus, että valtasuhde deittailussa edellä kertomani korostuu entisestään. Minusta tuntuu että usealle D-ihmisellä on kovin selkeä ajatus millainen sopivan subin pitäisi olla. Mielessä saattaa olla kivoja termejä kuten, valmiiksi alistuva, vähän masokisti, palveluhaluinen, omistautuva jne. Lisäksi koen, että turhan usein jo tutustumisvaiheessa monella d-ihmisellä on oma ego, asenne tai vaan helppous mielessä. Voisiko parempaan lopputulokseen tai suhteeseen päästä kehittämällä itseään eikä haukkumalla subineitosia? 

Olen viime aikoina miettinyt paljon turvallisuutta ja mielessäni on usein pyörinyt termi "turvallinen tila". Haluan korostaa, etten tiedä virallista turvallisen tilan määritelmää, enkä aio sitä nytkään googlata, vaan kirjoitan aiheesta ainoastaan liittyen puhtaasti omiin kokemuksiini ja aatoksiini. Olen varmasti tässä blogissakin paasannut useasti kommunikaation nimeen ja väittänyt sen olevan toimivan valtasuhteen kulmakivi. Kyllä se varmasti sitä onkin, mutta alan yhä enemmän kallistua ajatukseen että "turvallinen tilan" valtadynamiikan sisällä on liima ja rakennusaine mikä saa aikaan ihmeitä. Joskus tällainen ihme voi olla se, että vahingossa molempien osapuolten toivomuslista sulautuu vahingossa yhteen.

En väitä olevani turvallisen tilan valtadynamiikan guru, mutta jonkinsortin oppilas kuitenkin. Huomaan että asia kiehtoo minua kokoajan enemmän ja enemmän ja yritän päästellä pohdintojani ja omia kokemuksiani ulos mahdollisimman nöyrästi. Omasta mielestäni moni alistuva haluaa ja toivoo kuitenkin hyvin yksinkertaisia asioita. He haluavat olla arvostettuja, he haluavat että heitä kuunnellaan, he janoavat huomiotasi (voit korvata edellisen sanan monella korvikkeelle) ja ennen kaikkea he haluavat olla kanssasi turvassa. He eivät halua pelätä sinua koskaan, PISTE. He eivät halua pelätä reaktiotasi, eivät sanojasi eivätkä varsinkaan sitä että he eivät tulisi kuulluksi. He tarvitsevat varmuuden että sinä olet heidän kallionsa. Voin vannoa, että siinä vaiheessa kun alistuvasi kokee sinun olevan yhtä kuin turvallinen tila, saat häneltä juuri ne kaikki asiat mitä listallasi lukee. Mikä parasta, hän haluaa antaa ne sinulle koska olet sen kaiken arvoinen. Omassa maailmassani haluan ajatella power exchangen näyttäytyvän näin. 

Turvaa ei rakenneta käskemällä tai sanoilla vaan ainoastaan teoilla. Äärimmäisen tärkeää on, että sanat ja teot kulkevat käsikädessä. Kaikki epämääräisyys kommunikaatiossa ja käytöksessä aiheuttavat epävarmuutta, jonka poistamisen koen olevan D.lle kunnia-asia. Johdonmukaisuus luo turvallisuutta, se mitä puhut tänään, pitää olla totta myös huomenna. Kaikki me teemme kuitenkin virheitä ja siinä missä vaadimme subilta hyvää käytöstä on reilua elää niin kuin opettaa. Yksi suurimmista tekijöistä turvallisuutta luodessa on myöntää virheensä. Pahinta mitä voit tehdä virheesi kanssa on piiloutua oman egosi tai D-hahmosi taakse, kun vaihtoehtona on näyttää että välität ja haluat korjata virheesi. 

Kuitenkin on hyvä muistaa, että turvallinen tila valtasuhteissa pitää toimia molempiin suuntiin. Kaikki samat ajatukset mitä kirjoitin edellisissä kappaleissa pätevät myös alistuviin. En keksi juurikaan turhauttavampaa tilannetta kuin yhdessä luotu sääntö, mikä on jopa tehty tukemaan yhteistä dynamiikka, onkin yht'äkkiä keskustelematta mitätön sopimus. Ikävä kyllä jos kohdallani käy näin, niin se sopimus päättyy siihen hetkeen. Jos haluaisin yrittää antaa alistuville vinkin omasta näkökulmastani, niin toivoisin, että ei olisi olemassa asiaa mitä ei voisi sanoa minulle ääneen. Minun turvallinen tilani hajoaa, jos en voi luottaa toimivaan kommunikaatioon. 

 

Dynamiikka ikävä

Huolimatta kovasta yrityksestä, prinsessan kanssa ajauduimme pattitilanteeseen, missä molemmat totesimme että nyt on varmasti sopiva hetki suunnata omille poluillemme. Halasimme eteisessä ja suunnilleen yhteenääneen totesimme "että löydät varmasti itsellesi jonkun sopivan". Mikä on täysin totta meille molemmille. En voi silti sanoa etteikö olisi harmittanut.

- - - - -

Juttelin hyvä ystäväni kanssa joka yllätti kysymyksellä "koska olet viimeksi harrastanut vaniljaseksiä?" Hetken jouduimme tarkentamaan kysymystä ja päädyimme kriteereihin, joissa vastakappale on vanilja ja tilanteessa ei saa olla mitään kinky elementtejä, kuten vaikka vaan toisen ranteista kiinni pitämistä. Aloin rullata kelloani taaksepäin päätyen jonnekin 13 vuoden päähän historiassani. Kuitenkin vastatessani korostin, että en laske vaniljaseksiksi tilanteita jotka saattaisivat jopa sivustajakatsojalle sellaiselta näyttävän, jos se valtadynamiikka on kuitenkin läsnä ja tilanne voi sekunnissa muuttua joksikin toiseksi. Sivuhuomatuksena että kaunis vaniljainen seksi on yksi parhaista asioista maailmassa ja myös yksi parhaista jälkihoidon tavoista.

Haastaminen jatkui. "Voisitko kuvitella harrastavasi vaniljaseksiä 100% vaniljan kanssa niin että kinkyytesi ei voisi näkyä mitenkään?" Nopea vastaukseni oli negatiivinen ja kysyinkin että miksi edes haluaisin? "Mitä jos hän on olisi julmetun kaunis, täydellinen kroppa, hänellä olisi just sinun fetissejä kutkuttelevat rinnat ja hän olisi tosi mukava?" Ensimmäinen ääneen sanomaton vastaus oli totta kai, mutta muistan kuinka vajosin pohdintoihini. Vaikka kuinka yritin perustella itselleni kyllä-vastausta, en onnistunut siinä ja sepäs hämmensi minua lisää. Lopulta kuvittelin löytäväni langanpään ja tarkensin "Niin ja hän haluaisi vaniljoida kanssasi eikä olisi vaan objekti ulkonäkö fantasioilleni?" Kun tähän sain myöntävän vastuksen pystyin itsekin antamaan vahvan samanlaisen.

Aihe ei jättänyt minua rauhaan. Lisäksi kun vielä viime aikoina olen kärvistellyt jonkin verran ihmisten kanssa (myös omasta syystäni) ja kun vielä toinen ystäväni sivulauseessaan käytti fraasia "dynamiikka ikävä", niin pienet jo tiedossa olevat palaset päässäni putosivat tiukemmin paikoilleen. 

Jäin pohtimaan päättyneitä hyviä ihmissuhteitani ja erityisesti mitä niissä kaipaan tai mitä haluaisin jatkossakin. Koen olevani etuoikeutettu siinä että olen saanut elää muutamassa huikeassa valtasuhteessa ja saanut näiden ihmisten kautta kokea asioita joita en oikeasti kuvitellut koskaan kohtaavani saatika itse eläväni niitä. Jotta tällaisiin kokemuksiin päästään se vaatii luonnollisesti keskenään sopivat ihmiset ja sen yhteisen halun ja toiveen toteuttaa yhteistä flowta. Minun päässäni melkein kaikki yllä runoilemani, kiteytyy yhteiseen dynamiikkaan.  

Minä haluan rakentaa valtadynamiikkaa mikä näyttäytyy kuin kauniilta tanssilta. Kun tarpeeksi kauan yhteisen halun kautta hieroo askeliaan, niin freestyle sujuu itsestään. Siinä missä minun tietty katse saa toisen tärisemään ja pöksyt märiksi, niin toisen kaunis halukas hymy ja vahingossa aiheutettu hipaisu saa pedon heräämään. Se on pieni nyökkäys sopivalla hetkellä ja toisen katse painuu alas. Se on niin kiimaista viestittelyä, että toimistopäivä vaihtuukin etäpäiväksi. Se on sellaisen turvallisen henkisen tilan rakentamista missä Peikko raahaa naisensa luolaansa kun niin haluaa ja nainen voi turvallisesti olla juuri niin kiimainen pikkulutka mitä hänen sielunsa huutaa. 

Mitä enemmän tätä asiaa pallottelen niin omassa valtasuhteessani haluan tarjota ja vastaanottaa ennen kaikkea turvallisuutta ja jäätävää dynamiikka.  Kumpikaan noista sanoista ei pärjää yksin ja yhdessä ne ovat taivas. Hitto minulla on tuota ikävä.

Upottaudun silmiisi ja murisen

Orgasmien ehdollistaminen on yksi suurimmista kinkeistäni, ehkäpä jopa suurin. Minun päässäni ajatus siitä, että jonkun toisen orgasmi voi olla minun sanani tai tekoni takana on kerrassaan järisyttävä vallankäytön muoto, minkä koen äärimmäisen vahvasti ja kokonaisvaltaisesti koko kehossani sekä fyysisesti että henkisesti.   

Ehdollistaminen on yhteinen polku, mikä perustuu luottamukseen ja kunnioitukseen. Siihen ei liity mitään taikatemppuja, vaan enemmin iso kasa tunneälyä, tilannetajua, rohkeutta, lempeyttä ja määrätietoista harjoittelua. Itse haluan uskoa, että ihan jokainen voi sen halutessaan saavuttaa, mutta joidenkin mieli toimii asian ympärillä paremmin kuin toisten. Kenenpä mieli ei toimisi luottamuksellisessa ja kunnioittavassa ihmissuhteessa hyvin.

Lelun kanssa ehdollistaminen on kirjoitettu tähtiin. Se on jokin näkymätön energia välillämme mikä lähti liikkeelle nollasta tai jopa sen alta ja tänään en osaa enää kuvitella tai edes arvailla mihin voimme tämän energian kanssa päätyä. 

Olimme lelun kanssa bileissä. Jännitimme etukäteen bileitä vähän, sillä meillä on melko vähän yhteisiä bilekokemuksia ja joidenkin aikasempien kokemustemme yllä leijui jonkinsortin harmaa pilvikin. Tarkoituksemme oli bileillä ystäväpariskunnan kanssa, mutta korona oli eri mieltä joten suuntasimme tilaisuuteen kaksin. 

Päädyimme sohvalla nauttimaan keskenämme tervetuliasmaljastamme ja fiilistelemään illan tunnelmaa. Maljat juotuamme kaivoin kassistani nahkaiset ajohanskat, jotka ojensin sylissä istuvalle lelulleni ja pyysin hänet laittamaan ne käteeni. Osa yhteisestä dynamiikastamme on kietoutunut vahvasti hyvin istuvien ja ohuiden nahkahansikkaiden ympärillä. Niinpä lelun pukiessa hansikkaita käteeni hän valahti sylistäni lattialle. Nappasin kiinni hänen ranteesta ja kerroin että lähdemme etsimään sopivampaa tilaa yhteiselle hetkellemme. Sopiva tila löytyi seinään upotetusta sängystä jonka korkeus oli sopivasti ylempänä kuin perinteisissä sängyissä ja antoi näin minulle hyvän työskentely alustan.

Nyt painan pikakelausnappia kunnes päädymme hetkemme loppupuolella. Kiinnitin lelun kädet kahleilla hänen nilkkoihin. Kiusasin häntä käsilläni, satutin häntä piiskoillani, laitoin hänet puhumaan rumia vastineeksi orgamistaan. Satutin häntä kädelläni, hänen huutaessa kipunsa suulleen painautuneen käteeni. Kiusasin häntä lisää, hänen anellessa lisää orgasmeja, jotka hän saikin, mutta kovan kivun kautta. Pikakelaus päättyy.

Lelu makasi selällään pää sängyn reunalla, minun seistessä hänen vierellään ja katsellen häntä syvälle silmiin. Usein katsellessamme syvälle silmiin, lelu vajoaa jonnekin omaan tilaansa, mitä joskus olen yrittänyt kuvata hypnoottisella tilalla, vaikka en hypnoosista tiedäkään oikein mitään. Viereistä huoneesta kuului huutoa, useamminkin kerran, mikä joka kerta herätti lelua ja sai hänet hetkeksi pois tilastaan, mihin hän kuitenkin valui takaisin. Kun nämä äänet olivat hänet muutaman kerran säpsäyttäneet, painoin käteni, joissa oli tiukat nahkahansikkaat, hellästi hänen korvilleen ja sanoin "katso silmiini!". Aika pysähtyi, äänet hävisivät. Tuijotimme toisiamme silmiin lelun valuessa yhä syvemmälle tilaansa. Hieman myöhemmin aloin hellästi silittää lelun korvia. Sormeni silittivät lelun korvalehtiä, kiersivät niiden ympäri ja painautuivat välillä lähelle korvakäytävää samalla hellästi koskettaen. Lelun silmät olivat teelautasen kokoiset hänen katsellessa minua. Pikkuhiljaa hänen vartalonsa alkoi liikkua enemmän ja enemmän kosketukseni tahdissa ja välillä hän tuntui valuvan johonkin omaan nautinnon tilaansa jolloin komensin hänet uudestaan ja uudestaan takaisin, "Katso silmiini!", jonka jälkeen hän käänsi aina katseensa takaisin minuun. Jälkikäteen on vaikea arvioida kauanko aikaa kului tässä hypnoottisessa tilanteessa, mutta huomasin itsekin valuneeni johonkin Peikko kuplaani. Lelun suusta pääsi vieno kysymys, "Saisinko laueta vielä kerran?". Jatkoin silittämistä ja vastasin, "Saat jos katsot silmiini?" Lelu tuijotti silmiini, minun helliessä hänen molempia korviaan. Sanoin hiljaisella äänellä "yksi", mitä hän tuskin kuuli, mutta luki huuliltani. Hänen vartalonsa säpsähti sanastani ja hän yritti elekielellä saada kättäni hänen jalkojensa väliin. Jatkoin silittelyä. "Kaksi"...."Kolme".... Lelun vartalo alkoi täristä ja hänen silmänsä alkoivat painua kiinni. "Katso silmiini!" Hän aukaisi silmänsä ja upposi takaisin minuun. "Neljä", lelun selkä kaartui kaarelle ja hän vartalonsa tärisi ja heittelehti valtoimenaan, mutta painoin kädelläni hänet päästään tiukasti sänkyä vasten. Hänen silmänsä painautuivat kiinni ja hänen niskansakin kääntyi isoon kaareen. "KATSO SILMIINI!" Hänen silmänsä pysyivät kiinni. Odotin tärisevä lelu käsieni välissä kunnes hänen silmänsä avautuivat ja löysivät omani. Kuiskasin "viisi" ja painoin lelun voimakkaasti ohimoiltaan patjaa vasten. Selkä kaarella hän laukesi, laukesi, laukesi ja laukesi.... Minä katselin syvälle hänen sieluunsa ja murisin lujaa!

Huono sub, hyvä Dom

Vaikka olen kovin sosiaalinen, niin silti voinen sanoa että tänä syksynä olen tavannyt uusia ihmisiä enemmän kuin koskaan aikaisemmin lyhyen ajanjakson aikana. Tähän on ollut luonnollisesti syynä se, että olen hyvinkin avoimin mielin koettanut deittailu mielessä tavata uusia ihmisiä. Olen rekisteröitynyt joillekin uusille sivustoille ja jopa vinguttanut luottokorttiani saadakseni joltain saitilta enemmän irti. Olen myös osallistunut joihinkin ei-kinky miitteihin, tapahtumiin ja jopa pikkujouluihin. Koen olevani jonkinsortin sosiaalinen eläin ja niimpä monet uudet sosiaaliset tilanteet uusien ihmisten kanssa kutkuttavat minua monella eri tasolla.

Omassa deittailussani olen pyrkinyt olemaan äärimmäisen avoin. Vaikka haaveenani on ollutkin primäärisuhde, niin en ole halunnut sulkea muitakaan ovia, mikä ehkäpä entisestään on avannut uusia ovia. En kuitenkaa ole kääntymässä vaniljaksi, mutta olempa ilokseni huomannut että kinkyjä tuntuu olevan paljon muuallakin kuin kinkyskenessä.  

Merkillistä kyllä, olen ollut huomaavani, että mitä kauemmaksi eksyn kinkyskenestä sitä lujempia oletuksia ja laatikoita löydän ympäriltäni. Olen kuullut syksyn aikana monta “totuutta” jotka ovat saaneet minut joko nauramaan ääneen tai sitten haukkomaan henkäni epäuskoisena. Joidenkin tarinoiden jälkeen olen myös voinut semisti huonosti, koska omassa maailmassani moinen käytös menee paljon enemmän hyväksikäytön kuin esim. BDSM.n alle. Kuitenkin olen koettanut ajatella, että kaikki me haluamme hyväksyntää, kokemuksia, ihastumista, nautintoa ja jopa rakkautta. Ehkäpä me vaan haemme sitä eri tavalla. 

Ehkäpä yleisin harhaluulo, mihin olen törmännyt liittyy lyhyeen kirjainyhdistelmään DOM. Kuka tahansa meistä voi julistautua persuksi, kukkahattutädiksi tai vaikka DOMiksi. Se ei vaadi mitään muuta kuin muutaman näppäimen painalluksen ja olet valmistunut. Tämän jälkeen olet saanut valtuuden käyttäytyä miten parhaaksi koet ja tässäpä tullaankin asian, korjaan ongelman ytimeen. 

Ei ole olemassa mitään geneeristä Dom joukkiota, joka määrittelisi miten ollaan Domeja tai millaisia ovat hyvät subit. On ainoastaan ihmisiä ja niiden välisiä suhteita, joissa määritellään suhde ja mahdollinen vallanvaihto. Yksikään vallanvaihto ei saisi tapahtua ennen kuin siihen on annettu alistuvan lupa ja asioista on yhdessä sovittu. Machoilu, pelottelu, hiljentäminen, kieltäminen puhumasta asioista tai vaikka puhtaasti oman navan ajattelu ei ole hyväksi koettua valtasuhdetta eikä minusta saisi kuulua yhdenkään Domin työkaluihin. Jos irrotatte edellä mainitut termit asiayhteydestäni niin voitte aivan rauhassa tykönänne miettiä millaiseen ihmistyyppiin sinä liittäisit ko. Termit.  

Subi on Domille lahja, josta kuuluu pitää hyvää huolta. Subi on Domille ihminen, joka useasti haluaa antaa paljon, joskus jopa ihan kaiken itsestään. Voiko kukaan haluta tehdä mitään kauniimpaa? Tällaista lahjaa pitää kunnioittaa, vaalia, kouluttaa, ohjata, kuunnella ja ennen kaikkea keskustella hänen kanssaan. Sub ei ole arvoton lihapala, jota käytetään silloin kuin itseään sattuu huvittamaan vaan hän on kauneinta mitä voit saada. Jokaisen Domin kunnia-asia pitäisi olla hyvinvoiva ja onnellinen sub.

Valta tuo vastuuta ja se voi olla myös huumaavaa. Se ei saisi kuitenkaan huumata omistajaansa niin, että unohdetaan mikä elämässä pitäisi olla tärkeintä.

t. Peikko

Ps. Olen kirjoittanut aiheesta ja sitä läheltä joskus aikaisemminkin. Linkit löytyvät alta:

https://molinay.blogspot.com/2013/07/alistuvan-ja-alistavan-arvo.html

https://molinay.blogspot.com/2021/02/isolla-kirjoitetut-kutsumanimet.htmlhttps://molinay.blogspot.com/2013/07/alistuvan-ja-alistavan-arvo.html

https://molinay.blogspot.com/2015/08/tolulla-polylla-kirkastetut-peilit.html

Valtatyhjiö

 Jokainen suhde jättää meihin jälkensä. Eron sattuessa pintaan saattaa nousta katkeruuden tai jopa . vihan tunteita. Toki näille tunteille on joskus myös tilauksensa, mutta oman elämänkatsomukseni mukaan on paljon terveempää katsoa eteenpäin kuin taaksepäin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että menneisyydestä ei kannattaisi ottaa opikseen. 

Oma suhteeni päättyi hiljan. Tässä kirjoituksessani ei ole yhtään arvostelua häntä kohtaan, vaan pyrin pohtimaan omaa tilannettani mahdollisimman avoimesti ja reilusti. 

Valtasuhteeni päättyessä päässäni risteili liikaa tunteita. Pääosin alkuun se oli pettymystä, sittemmin varmasti myös helpotusta, jonka jälkeen seurasi seesteisempi vaihe, mistä taas näppärästi siirryin jopa vihaan. Huolimatta tunteiteni kirjosta, en missään vaiheessa ole halunnut hänelle mitään pahaa vaan toivonut kaikkea hyvää, mitä tälläkin hetkellä toivon enemmän kuin mitään muuta. 

Nyt kun aikaa on jo kulunut tovi ja olen jopa kevyesti yrittänyt deittailla uusia ihmisiä, olen löytänyt itsestäni uuden tunteen, mikä on saanut minut mietteliääksi.  Muutaman päivän pohdiskelun jälkeen olen alkanut kutsua sitä valtatyhjiöksi. 

Olem lukenut kokemuksista, joissa valtasuhteen päättymisen jälkeen alistuvalla saattaa olla vaikeaa jatkaa arkeaan, kun siitä puuttuu iso Domin kokoinen pala. Valtasuhteissa kauneimmillaan toinen kuuluu toiselle ja voi olla jopa omistettu. Kun tämä linkki katoaa, on hyvinkin helppoa kuvitella joutuvansa tyhjän päällä ilman päämäärää tai opastajaa. Helposti saatta myös tulla ajatus, että Dom tällaisessa tilanteessa vaan jatkaa matkaansa ilman suurempaa tyhjiötä. En tiedä kuitenkaan muista, mutta omakohtaisesti voin sanoa jatkaneeni matkaani, mutta myös tyhjiö kulkee mukanani.

Tyhjiö näyttäytyy minulle levottomuutena ja tunteena, että minulta ja minusta puuttuu iso pala. Se tyhjiö voi pikkuriikkisesti täyttyä, jostain satunnaisesta kohtaamisesta tai piiskalla hutkiessa, mutta se tyhjenee myös yhtä nopeasti. Mitä enemmän tätä pohdin, sitä enemmän olen päätymässä ajatukseen, että tyhjiöni on paljon helpompi täyttää kauniilla aidolla hymyllä kuin pyllistämällä. Ajatus siitä, että joku on Minun ja hän myös haluaa olla Minun, tulee vielä täyttämään tyhjiöni.

Jos sinä, haluat hypätä tyhjiööni joko ihan vaan keskustelemalla tai jopa hymyilemällä, niin tarkemmat ajatukset löydät täältä.

Loppukevennys. Hyvä ystäväni houkutteli minut studioonsa, koska Tinder kuvani ovat kuulemma "melko huonot". Olin täysin samaa mieltä ja niinpä vietimme yhden iltapäivän studiossa, lempimusiikkini huutaessa lujaa. Minä posetin ja ystäväni piti sulkimen pohjassa. Kyllä ammattilainen saa upeita kuvia aikaiseksi.

 

 

BDSM-PT

Minulla on kova halu auttaa ystäviäni, varsinkin jos auttaminen osuu jotenkin vinosti seksuaalisuuteen, ja uskon voivani olla avuksi edes vähän. Useimmiten apu on keskustelua, mutta joskus ajaudun projekteihin tai tilanteisiin, joissa h-hetkenä oikeasti pohdin, että kannattaako minun ihan kaikkeen lähteä. Perse edellä puuhun on saanut ihan uusia ulottuvuuksia. Joskus tilanne on ollut suurikin menestys, mutta joskus jälkipyykkiä on pesty enemmänkin. Kuitenkaan koskaan ystävyyssuhteet eivät ole olleet liipasimella, ja loppujen lopuksi viivan alle on varmasti jäänyt selvästi plusmerkkinen luku.

Viimeinen tempaus, jossa loppusuoralla meinasi usko loppua, oli toimia pikkusiskon BDSM-henkisenä personal trainerina (PT). Kurkkaamalla pikkusiskon blogia saanet hyvän kuvan, mitä matkalla on tapahtunut ja mitkä olivat fiilikset kun maalinauha katkesi. Uskoni ei tosin ollut koetuksella pikkusiskon suhteen, vaan oma kirini loppusuoralla veti lihakseni hapoille. Tämä projekti oli kuitenkin mitä mainioin, ja olen kovin ylpeä siitä, mitä pikkusisko sai aikaiseksi, varsinkin kun ottaa huomioon kuinka pieni osuuteni kuitenkin loppupeleissä oli. Siksi jätänkin kertomatta, mitä loppusuoralla tapahtui ja keskitynkin siihen, mikä voima ja potentiaali tällaisella toiminnalla voisi ollakaan. 

Käyn kuntosalilla keskimäärin kolme kertaa viikossa. Sellaisella salilla, jossa on myös paljon personal trainereita ja heidän palveluja myös käytetään. Koska oma treenaamiseni on verkkaista, pystynkin usein katselemaan ympärilleni ja seuraamaan myös PT-toimintaa. En ole koskaan käyttänyt PT-palveluja, joten olen kovin huono arvioimaan, miten ne oikeasti toimivat. Mutta uskon, että motivoituneilla kuntoilijoilla ne toimivat erittäin hyvin. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että motivoituneilla onnistuu melkein mikä vaan, jopa harmaan kiven läpikävely. Ymmärtääkseni PT:n toiminta ytimekkäästi on tavata asiakas ja kartoittaa hänen tarpeensa, tehdä saliohjelma ja seurata vierestä, että ohjelmaa noudatetaan ja että tekniikka on kunnossa. Voisikohan tuon työnkuvauksen siirtää käytännön tasolla myös D/s-dynamiikkaan?

Jäinkin pohtimaan, mikä mieletön voimarava D/s-suhteessa voisikaan olla vaikka elämänhallinnan tai opiskelumotivaation kasvattamiseen tai jopa elämäntapojen muuttamiseen. En väitä, että se olisi automaattisesti oikotie onnistumiseen ja parempaan elämään, mutta silti tietyntyyppisessä dynamiikassa se toimisi varmasti paremmin kuin vaikka elämäntapa-coachin tai PT:n palkkaaminen. 

Monilla alistuvilla on tarve miellyttää, olla hyvä tyttö tai antaa aihetta ylpeyteen. Tämä lähtökohta yhdistettynä aitoon molemminpuoliseen haluun tehdä jokin muutos, olisi mielestäni oiva lähtökohta. Ei kuitenkaan kannata tavoitella kuuta taivaalta, vaan tehdä selkeä yksinkertainen sopimus, jota tullaan noudattamaan. Tätä sopimustahan voi aina tarkentaa, tiukentaa, selkeyttää tai löysentää. Tässä yhteydessä en kuitenkaan usko siihen, että Dominoiva rustaa sopimuksen itsekseen ja laittaa sen sydänmagneetilla kiinni jääkaapin oveen, vaan suosin yhdessä tekemistä ja maalaisjärkeä. Kun molemmat osapuolet ovat mukana tekemässä sopimusta, se myös sitouttaa ja motivoi. On myös tärkeää muistaa, että siinä missä alistuvalla on säännöt noudatettavanaan, niin dominoivalla on erittäin tärkeä rooli seurata, että sääntöjä noudatetaan. En osaa sanoa, kumpi pääsee helpommalla, mutta olen varma, että molemmille riittää töitä ja haastetta.   

Säännöt on tehty rikottavaksi ja rikkeet rangaistavaksi. Ei ehkä ihan noin yksioikoisesti, mutta rikkeitä ja vahinkoja tapahtuu aina, joskaan se ei saisi olla ensisijainen tarkoitus kummallekaan. Aina ei vaan jaksa, voi sairastua tai eteen voi tulla ihan mitä vaan elämää heittelevää. Rikkeisiin pitää kuitenkin aina puuttua, ja niistä pitää aina myös kertoa. Mielestäni rangaistukseksi tai käsittelyksi riittää myös joskus keskustelu. Pääasia on, että tilanne ei jää huomioimatta. Se on taas kaiken arjen ja kiireen keskellä joskus todella haastavaa.

Yleensä tällainen projekti ruokkii itse itseään. Alku on pirun hankalaa, mutta kun vaikka ensimmäiset sentit vyötäröltä katoavat tai tentit tulevat läpäistyä, niin onnistumisen ilo kantaa ja motivoi, puhumattakaan siitä, mitä se tekee suhteelle ja arvostukselle.

Puolivallaton karkkikauppamaisteri

Minä niin myöhästyin. Kävimme Viridianin kanssa keskustelua siitä, ovatko dominoivat loppupeleissä vain palvelijoita. Koska aihe oli makoisa, kysyin, josko sitä voisi lainata blogiin. Samalla selvisi, että Viridian on tekemässä kolumnia aiheesta. Sovimme, että kyllä tähän skeneen mahtuu kaksi tekstiä samasta aiheesta. Mietimme jopa josko teksit olisi saatu eetteriin suunnilleen samoihin aikoihin, mutta minä myöhästyin.

*****

Mites se Ds-suhde menikään? Ensin tutustutaan ja kasvatetaan luottamusta. Sovitaan yhdessä säännöt ja alistuva kertoo rajansa. Sitten hypätään leikin syövereihin ja nautitaan. Hetkinen, hetkinen! Kun säännötkin ovat yhteiset ja alistuva on määritellyt rajat, niin päätänkö minä dominoivana enää mistään? Missä se minun valtani luuraa, jos kaikki on jo määritelty? Olenko minä ainoastaan alistujan temppuradan suunnittelija ja toteuttaja? Kumpi tässä nyt palvelee ja kumpaa?

Kun asian esittää noin, se kieltämättä kuulostaa hassulta mutta myös tutulta, sitä en voi kieltää. Välillä pohdin, onko valtani vain lumetta vai oikeaa ja yleensä päädyn siihen tulokseen, että onko sillä edes väliä. Jos ajattelisin kovin tiukasti tai valtani olisi minulle erittäin tärkeää, eläisin varmastikin ajatuksineni dilemmassa, valta-suhteessa ilman valtaa. Jos egoni tätä valtaa kaipaisi, se voisi pahimmillaan viedä minut tilanteeseen, jossa ottaisin sen väkisin seurauksista välittämästä.

Jos taasen pysyisin kiltisti sovituissa rajoissa, niin olisinko hyvinkin vallaton karkkikauppamasteri, joka vain rakentelisi temppuratoja ja jakelisi hyvästä suorituksesta tikkariaan palkinnoksi? Varmasti olisin, mutta olisiko silläkään väliä, jos suhde toimisi?

Mitäpä jos rakentaisin elämäni session? Sellaisen, jossa mannerlaatat päässäni värähtelevät. Sellaisen, johon aina ajatuksissani palaisin, kun muistelisin, että ennen oli kaikki paremmin. Minulle tällainen sessio tarkoittaisi, että tsunami osuisi myös vastakappaleeseeni - jopa lujepaa kuin minuun. Eli elän ja nautin vahvasti vastakappaleeni kautta. Kyllä! Palvelenko siis myös vastakappaleeni haluja ja toiveita? Ilman muuta!

Missä se minun valtani sitten luuraa? Näen vastauksen kovin kaksitahoisena.

Se mitä voin tehdä blondilleni, eroaa ymmärtääkseni kovasti siitä, miten normaalit suhteet tai käsitykset suhteista toimivat. Jos kerron vaniljaystävälleni, mitä meillä tapahtuu, niin hänen silmissään olen varmasti vallankäyttäjä. Samassa valtakuplassa elänemme myös minä ja blondi.

Sääntömme/rajamme eivät ole kiveenkirjoitettu raamattu. Käytännössä kaikki mikä ei ole kiellettyä, on sallittua. Rajojen viereen kurkkiessa minua ei aja eteenpäin kovinkaan vahvasti vallantunne, vaan enemminkin uuden yhteisen tutkiminen. Toisaalta kuitenkin taustalla paistaa aina valtaan liittyvä ajatus - teen näin koska voin tehdä.

Toisaalta nyt olen rakentanut hyvin huojuvaa valtatornia, jonka kuka tahansa voi puhaltaa kumoon. Ehkäpä mitä kovemmin vielä puhkuu, sitä lujemmat ovat kuplan reunat. Minusta ei ole niinkään tärkeää, millainen valta suhteissa piilee, vaan se millainen olo niistä jää molemmille osapuolille. Kun molemmat nauttivat siitä, että alistuva luovuttaa vaikka rahankäyttöoikeutensa dominoivalle tai siitä että alistuva laukeaa, kun kuulee sanan "NYT", niin eikö silloin pohjimmiltaan kyse ole nautinnoista?

Räjähdys kirkon rappusilla

Niin kuin arvelinkin, sai runkkausKIELTONI yhden innokkaan ja yhden uhittelijan ilmoittautumaan. Tämän innokkaan voisi laittaa myös uhittelijalokeroon, mutta syytön hän siihen on, jos ei sopivaa suunnannäyttäjää ole tullut vastaan.

Kielto alkoi iloisesti, kuunnellen ja keskustellen. Innokas asuu kaukana, joten keskustelut käytiin chattailen, välillä kaksin ja välillä kolmisin blondin ollessa mukana. Innokas oli innokas kuulemaan mielipiteitämme, ajatuksia dynamiikastamme ja kertomaan omasta elämästään ja kokemuksistaan. Taustalla kuitenkin nakutti koko ajan ajatus, että nyt hänen orgasminsa olivat minun.

Innokas lähti työmatkalle ja sain matkalta mielenkiintoisia viestejä kuten:

Eka 2 h ajettu kohti xxx. Yleensä nautin ajamisesta. Kiva ajatella kaikkea ja sit stopata runkkaamaan, kun ei muuta voi enää. Että mitäs ne normaalit ihmiset tekee, ettei puudu rattiin? Ai niin pullakahvit. Just. En anele. Vielä.

Ja niin leikki jatkui. Innokkaan kiima nousi, ja sitä myötä kielenkäyttö pikkuhiljaa nöyrtyi. Ensin asioita kerrottiin ja rajoja etsittiin kuin tavalliselle kamulle ikään, kuten:

pieni räpläyshän ei siis haittaa mitään?

Tai ehkä jopa parempi yritys:

Lasketaanko kaikki, myös peppuorkut?

Lisäksi innokas yritti käydä kauppaa rangaistuksista. Mitä tapahtuisi, jos hän ilmaan lupaa vähän helpottaisi oloaan. Kerroin saman vastauksen kuin aina - en käy kauppaa. Lisäksi ilmoitin, että kyseessä on myös arvostus, jota hän nauttii minua kohtaan ja minä häntä. Rikkomalla sovitut säännöt hän pelaa myös arvostuksella. Selitin että helpompi, parempi ja arvostettavampi tapa on nöyrtyä ja kaivaa ne oikeat sanat.

mun hotellikotiutuminen yleensä: kamat rymps lattialle, kunnon runkkaus, ettei matkustaminen enää väsytä ja sit vasta kone auki ja verkkoon.

Niinpä niin oli aika lyödä löylyä valmiiksi kosteille kiville. Annoin innokkaalle tehtävän. Otat nyt leikkihetken. Joka tarkoittaa mahdollisimman pian, kun olen lopettanut tämän kirjoittamisen. Hitaan kaavan mukaan. Osaat kyllä. Ja lopulta kun pääset klitorikseen asti, niin leikität itsesi huipulle ja jätät siihen. Ei orkkua. Ja kun tehtävä on suoritettu, kuittaat tähän. Ymmärretty.

12 minuuttia myöhemmin:

Voisinko saada tulla. Nyt mun ois kyllä ihan pakko tulla. Saisinko? Kiltti? Mun on pakko saada. Mitäs mulla on rangaistuksia?

Kaupantekijää minusta ei tullut vieläkään. Mutta uusin saman tehtävänannon seuraavaksi aamuksi, jonka innokas kiltisti suoritti ja kauniisti kiitti tehtävästään. Loppuvuoden muutamat työpäivät sujuivat kuulemma rattoisasti tuolin reunalla keikkuen. Mutta...

Mutta mietipä - en silti vielä vakavissani harkitse kerjäämistä.

Ja vielä yksi harjoitus ennen kotiinlähtöä. Polvistuminen lattialle, muutama mielikuva, josta pitää kiinni ja runkkaaminen minulle. Mutta vain huipun juurelle, ei loppuun asti. Aikaa 30 minuuttia. Lisäksi halusin lukea aamulla kuvauksen tapahtuneesta. Chattiin oli tullut vinkumista ja anelemista yön tunteina. Tarina odotti minua aamulla...

Kävin polvilleni lattialle. Nöyrässä kumarassa painan käteni jalkoväliini kupiksi. Valun. Kiimaa on kaikkialla. Sormeni ovat litimärät...
 ... Tässä istun, valun kiimaani. Voihkin turhautuneena. Hyvää yötä ja huomenta! 

Kotimatka siis alkoi, ikkunat huurussa kuulemma. Runkkauskielto alkoi puremaan pikkuhiljaa myös innokkaan käytökseen ja kielenkäyttöön, ja niinpä kotiin päästyään hän esitti illalla pari reipasta kysymystä.

Haluaisin ihan valtavasti antaa orgasmini sinun käsiisi - saisinko tehdä niin?

Ja kun aikansa harjoittelee, niin...

Voisitko...Voisinko pyytää... Herraa päättämään mitä tarvitsen?

Kysyin koska hänellä olisi seuraava sopiva leikkihetki, ja sain kuulla, että tämä olisi noin klo 21.30, kun lapsi nukkumassa. Annoin hänelle puhelinnumeroni (emme olleet vielä puhuneet puhelimessa) ja käskytin häntä lähettämään minulle tekstarin, kun tilanne illalla olisi sopiva.

Itse vietin päiväni arkisissa askareissa sukkuloiden.  Ilta oli minulle siinä mielessäkin kovin sopiva, koska tiesin olevani kävelemässä kotiin tekstarin tullessa. Kymmeneltä tekstari tuli sisältäen pyynnön päästä kertomaan jokin päivällä sattunut aksidentti.

Vastasin, että hän voi soittaa ja kertoa asiansa, mutta ei turhia lässytyksiä. Ja niinpä kävimme ensimmäisen keskustelumme. Innokas oli eksynyt siivoamaan lelukaappiaan tekosyynään etsiä jokin kadoksissa ollut lelu. Mietin hänelle ääneen, että olikohan tuo nyt kovin fiksua. Innokas oli hyvin onnistunut perustelemaan itselleen, miksi tämä siivous olisi juuri nyt tehtävä.

Huoh. Ja niin oli käynyt että sormi oli lipsahtanut housuun, kuulemma ihan refleksinomaisesti ilman, että pienen innokkaan mieli oli ehtinyt sanoa STOP. Ja niinpä ne sormet olivat pikkasen käyneet siellä, missä niillä ei ollut lupaa käydä. Mutta kuitenkin samalla hetkellä hän oli tajunnut virheensä ja korjannut tilanteen. Arvostin tarinaa ja jopa uskoin sen. Arvostin sitä suoruutta millä hän kertoi erheensä ja oli valmis soittamaan (ensimmäistä kertaa) ja kertomaan, mitä oli tapahtunut. Olin jopa hieman vaikuttunut.

Onko nartulla pyykkipoikia? Ei ollut. Nyt otat sen löytämäsi lempitapin ja laitat sen sisääsi.  Sen jälkeen lempilelusi ja menet lattialle leikkimään. Ja soitat minulle kun hetki on sopiva, tiedät kyllä milloin. Aikaa kymmenen minuuttia. 

Mmm, hmmm...

Painoin punaista luuria. Kotitalomme oli näkyvissä. Kävelin kirkon rappusia. Puhelin soi. Annoin soida. Tarkistin ajan. 6 minuuttia 30 sekuntia. Vastasin rauhallisesti.

uuh, ooh, Herrani saisinko tulla. Haluasin niin kauheasti laueta, Kiltti Herra saisinko tulla?

Kävelin rauhallisesti rappusia ja nautin upeasta illasta. Nyt narttu kuuntelee. Puhuin rauhallisesti. Pidät koko puhelun ajan lelun klitoriksellasi.

Uuh, ooh, kyllä Herra.

Lasken viidestä yhteen. Kun pääsen yhteen sinä TULET! Niinpä laskin, hyvin hyvin hitaasti, kuunnellen lihan värinää ja huokailua toisessa päässä. Sanoin kolme ja luurissa ääni hiljeni ja innokas odotti. Hitaasti "kaksi", ei ääntäkään. Vielä hitaammin "yksi" ja luuri räjähti. Siirsin puhelimen kauemmas korvastani ja nautiskelin siitä vallastani ja isosta orgasmista. Yritin sanoa jonkun ajan kuluttua jotain väliin, mutta innokas vaan laukesi. Ensin hän huusi, sitten itki ja lopulta vaan huohotti. Lopulta kysyin Mitä sanotaan?

Kiitos, Herra.

Nyt leikit itsellesi toisen orkun jonka jälkeen lähetät viestin minulle välittömästi ja lopetat siihen.

Kyllä herra, kiitos herra.

Blondi: Meillä oli onni tavata tämä fiksu ja innokas nainen tänään.  Tapaaminen oli onnistunut ja miellyttävä varmasti kaikkien osapuolten mielestä. Puhetta ja naurua riitti - toki pervoilusta mutta ihan myös siitä itsestään eli elämästä. Toivottavasti innokkaan tiet suuntaavat jatkossakin kohti kotiseutuamme ja voimme jatkaa tutustumista. Kiitos <3.

Kolmen kimppa - suunnittelua osa 2/2

Siitä asti kun olin antanut itselleni luvan viedä tämän leikin loppuun asti, aloin pikkuhiljaa ja määrätietoisesti haastamaan, valmistamaan ja varmistamaan blondiani erilaisissa asioissa. Tärkeimpänä varmaankin se, että mitä tapahtuu juuri silloin, kun blondi mielikuvissani roikkuu käsistään katosta, minä piiskailen häntä ja ovikello soi. Nyt varmasti moni ajattelee, että jos kerran poju on teidän tuttunne, niin miksette vaan ota askelta ja leiki ilman yllätystä? Olen miettinyt tätä kysymystä paljon, ja loppujen lopuksi tullut siihen tulokseen, että tilanteen luonteeseen sopii, ettei blondin tarvitse miettiä asiaa etukäteen, jolloin hän ei ehdi jännittää asiaa ja näin ollen pystyy helpommin päästämään tilanteessa irti. Irti päästäminen tosin voi olla jo tapahtunut ennen kuin ovikello soi. Toisaalta meidän (pojun myös) suhteemme ja huumorintajumme kestävät täysin sen, jos turvasana tulee ilmoille ennen kuin leikki alkaa. Toisaalta pidän myös yllätysten järjestämisestä.
 

Uskoisin pitkälti leikin onnistumisen kulminoituvan tuohon muutamaan minuuttiin ovikellon soidessa. Tästä syystä olen suunnitellut puhuttelevani tiukasti blondia ennen ovikellon soimista. Virittää tilannetta suuntaan, jossa päätökseni ovat tiukkoja ja hyvin suunniteltuja. Olen kiristänyt otettani harjoituksenomaisesti jo muutaman viikon ajan. Tästä olette voineet lukea myös blondin päivityksistä. Olen ikään kuin kokeillut, mitä tapahtuu, kun siima lyhenee. Vaikuttaako se luottamukseen, dynamiikkaan, hyvinvointiimme? Onneksi en ole huomannut mitään negatiivista, vaan enemminkin päinvastoin. Blondi on muutamassa sivulauseessaan kertonut nauttivansa tiukemmasta ja määrätietoisemmeasta otteestani. Tietäisipä vaan… 

Yllätys yllätys, olemme puhuneet viime aikoina paljon fantasioista. Blondi on kertonut, että hän tykkäisi joskus katsella, jos leikittäisin jotain muuta naista. Minä taas olen puhunut blondin fantasiasta olla niin käytettynä, että hän ei jaksaisi sängystä nousta. Ymmärrän kyllä sen, että jotkut fantasiat on hyvä jättää fantasioiksi. Esimerkiksi fantasia roikkua käsiraudoista katosta saattaa kuulostaa kiihottavalta, mutta on käytännössä mahdotonta. En kuitenkaan odota, että tämä kokemus olisi tajunnan räjäyttävä, jossa kaikki fantasiapalaset loksahtelisivat paikoilleen. Minulle riittäisi, että ensimmäisellä kerralla kaikille jäisi hyvä maku suuhun. 

Blondin avauduttua enemmän fantasiastaan, sain urkittua, että ehdottamasti toisen miehistä täytyy olla minä (check), mieluusti hän näkisi, että toinen mies alistuisi myös minulle, jonka uskon tuovan turvallisuutta blondilleni (check), leikkikaverin pitää olla tuttu ja turvallinen (check), kaikki turha tiukkapipoinen säätäminen pitää olla poissa ja leikin pitää ollaa hauskaa (check), itse kun inhoan kaikkea säätämistä yli kaiken. Eräs fantasia, joka nousee esille kerta toisensa jälkeen. Blondi tahtoisi miehen/naisen/subin, joka leikin jälkeen nuolisi hänet puhtaaksi spermastani (uncheck).

*****

Heinäkuu on tässä ja nyt. Se sai minut miettimään, missä menen suunnitteluni ja työstämiseni suhteen. Olen jutellut yhden Ystävättäreni kanssa paljonkin kolmannen pyörän tuomista mahdollisista ongelmista. Tämä Ystävätär omaan suoraan tapaansa astuu aina suoraan asian ytimeen, ja heitti jo keskustelumme alkumetreillä minulle sen vaikeimman kysymyksen: ”Mitä tapahtuu, kun blondi vinkuukin tämän toisen miehen kanssa enemmän kuin konsanaan sinun kanssa?” Siinä se tuli, suoraan kasvoilleni, juuri niin kuin olin asiaa pahimmillaan pelännyt. Tästä keskustelusta on kulunut jo noin puolisen vuotta, joten paljon on ehtinyt tapahtua.

Olen hyväksynyt, että kaikkea ei voi saada, ja kaikkea on turha yrittää kontrolloida. Jos nyt käy niin, että blondi vikisee pojun käsittelyssä pahemmin kuin koskaan minun kanssani, niin onko se minulta pois? Ei ole. Pelkäänkö, että blondini ihastuu naps vaan pojuun ja dumppaa minut kokemuksemme jälkeen? Periaatteessa saatan typerästi ajatella niin, mutta tunnen blondini paremmin kuin kukaa muu, joten tiedän että, meidän suhteemme on suurimmalta osin täysin muuta kuin sitä, kuka vikisee kovimmin, milloin ja kenen kanssa.

Kaikki tämä johtaa loppupeleissä omaan epävarmuuteni (perhana sentään kuinka turhaa). Kerran täällä vain eletään, ja mitään hyvää ei juurikaan tapahdu, jollei välillä hyppää pois omalta mukavuusalueeltaan. Nyt on minun ison kasvuni paikka, ja se hetki on pian. Olen ylpeä jo siitä, että olen päässyt tähän asti, ja loppu on kaikki plussaa. Tiedän, että minä en ole peruuttamassa tätä enää, enkä usko että pojukaan. Jos blondi h-hetkellä peruuttaa leikin, niin tiedän, että sillä hetkellä kun hän turvasanan sanoo, hän jo katuu ja toivoo, että voisi palata 5 minuuttia taaksepäin. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että olisin pettynyt jos turvasana ilmoille lausutaan. Ei, en olisi, vaan enemminkin iloinen, että se sanottaisiin hetkellä, jolloin se varmasti blondini kuuluisikin sanoa.

*****

Muutama sana yleisemmin kimpoista. Pervoystäväpiirissäni arvioisin hieman yli puolen leikkivän säännöllisesti muiden kanssa. BDSM-Baarissa jokaisella truukinkyllä näyttäisi (ainakin omien sanojensa mukaan) olevan useampi narttu/leikkikaveri/satunnaispano. Minulla niitä ei ole ollut. Miksiköhän? Olenkohan nössö? 

En ole koskaan tehnyt asioita siksi, että ”niin kuuluu tehdä” tai siksi, että tekemällä tämän ja tuon ”saatan paremmin mahtua porukkaan.” Koskaan aikaisemmin ei ole tullut eteen tilannetta, jossa kaikki hyvät asiat olisivat konkretisoituneet näin, että minulla olisi ollut aito mahdollisuus kokeilla jotain tällaista. Ei minulla tosin ole takana sellaista suhdettakaan, jossa olisin luottanut ja tuntenut jotain näin syvästi. Luottanut myös siihen, että vaikka olisin totaalisen väärässä, niin suhteemme ja huumorintajumme kestää tämän leikiten. 

Paljon kysymyksiä päässä. Nautin ajatuksesta, että leikin blondin kanssa ennen ovikellon soimista ja keskustelusta, jota suunnittelen käyväni leikin lomassa. Tällä hetkellä suurin epävarmuustekijä ajatuksissani on dynamiikka minun ja pojun välillä. Tästä johtuen kävin lyhyen meilikeskustelun pojun kanssa, ja ymmärtääkseni kaikki on hyvin sovittuna. Pieni hermostuneisuus kuulunee kuvaan ja takaa vaan sen, että hyvä flow löytyy. Niin kuin se on aina tähänkin mennessä löytynyt.

****

Ovikello soi...

Pitkä matka egotrippailusta luottamukseen

Olen viime aikoina keskustellut paljon alistuvan tiloista (sub space) ja siitä, mitkä yksilölliset tekijät sinne pääsemiseen vaikuttavat. Ilokseni keskustelukavereina on ollut laaja kokemuksen kirjo, joista toisena ääripäänä on ollut lifestyle-Domme ja toisessa päässä juuri itsensä ja kinkynsä löytänyt aloittelija ja jotain vielä siitä väliltä. En kuitenkaan yritä julistaa mitään totuutta tai kertoa miten asiat ovat muuten kuin omassa päässäni.

Bileissä näkee ja tapahtuu mielenkiintoisia asioita. Se mikä erityisesti minua kiinnostaa, on kasvot ja mitä niiden takana tapahtuu. Erityisesti kiihotun kun näen toiminnan taustalla jonkinmoista henkistä yhteyttä, hallintaa, luottamusta tai dynamiikkaa. 

Sub- /Dom space on hyvin kiehtova asia. Itse koettuna ja myös nähtynäkin (vaikka bileissä). Joillekin se tuntuu olevan helppoa ja joillekin mahdotonta. Jotkut eivät sinne pyri, saatikka osaa tai halua mennä ja toisille se saattaa olla määränpää. 

Omasta kokemuksestani Domspaceen pääsyn suurin edellytys on irtipäästäminen. Bileissäkin saattaa nähdä sitojan tai piiskaavan toimivan ikään kuin omassa kuplassaan. Hän ei välitä siitä, näkyykö kello, onko tukka hyvin tai korsetti vinossa. Hän keskittyy siihen, kuinka hyvältä se hetki tuntuu ja kuinka hyvin se tunne välittyy piiskan, köyden tms. toiseen päähän. Hän luottaa omaan tekemiseensä, ja tietää toimivansa oikein. Hän toimii omien halujensa ja fetissiensä pohjalta, ja tietää tällä toiminnalla täydentävänsä leikkikaveriaan. Puhutaan dynamiikasta.  

Subpace on omasta mielestäni mutkikkaampi asia. Kyllä kupla syntyy alistuvien ympärille, joillekin helpommin ja joillekin ei koskaan. Alistuva kuitenkin antaa alistajansa käyttöön parhaimmillaan/pahimmillaan koko kehonsa ja pitkälti jopa mielensä. Se on iso vastuu annettavaksi ja erityisesti vastaanotettavaksi. Terveessä suhteessa tällainen vastuu vaihtaa omistajaa vasta kun luottamus leikkikaveriin on tarpeeksi iso. Oikeiden kemioiden ja dynamiikan kohdatessa tämä voi tapahtua nopeastikin, mutta oikotietä onneen ei ole.

Ihaillen seurasin viime bileissä tapahtumaa, jota minulle oli luvata luvattu demota mutta josta etukäteen en kuvitellut saavani muuta kuin ihmetellä teknistä suoritusta. Minua ja blondia napattiin kädestä kiinni, että nyt olisi hetki, ja ohjattiin darkkariin. Ystävättereni komensi orjansa selälleen, kädet ristiin mahan päälle. Hän nosti mekkoaan hieman, ja istui orjansa kasvojen päälle. Hän asetteli jalkansa, ja komensi orjan kädet niin jotta Hänen jalat sijoittuivat kauniisti "pidellen" orjansa käsiä. Hän sulki silmänsä. Hänen päänsä painui alas ja hengitys tiivistyi. Hän tyhjensi rakkonsa rauhallisesti ja ennenkaikkea kauniisti orjan suuhun. Voisin sanoa leikkisästi että toinen kupla tyhjeni ja kauniimpi Kupla tiivistyi. Myöhemmin Ystäväni kysyi että "varmasti katsoit että patjalle ei tullut yhtään pisaran jälkeä?" 
"Ei", vastasin, "katselin jotain ihan muuta."

Omasta mielestäni kuplakolikon toisella puolella ovat monenlaiset egotrippaajat, joiden tarkoituksena on tulla huomatuksi tavalla tai toisella. Se voi olla kerskumista tai egon pönkittämistä massuporukassa. Se voi olla alkoholin höyrystämää toimintaa tai vaikka kilpailua siitä, kuka kestää enemmän piiskaa. En kuitenkaan halua tuomita tällaista toimintaa. Haluan uskoa ja uskonkin, että jokaiselle on paikkansa ja jokainen loppupelissä valitsee ihan itse millaisen kuplan haluaa tai puhkaisee.

Kun blondi valuu molemmista päistä

Aino Kainen esitti jokin aikaa sitten kysymyksen kommetissaan: Mitä alistava kokee alistetun ollessa noin reunalla, itkiessä? Aihe on ollut mielessäni aikaisemminkin mutta en ole siihen tarttunut. Nyt tartun aiheeseen, mutta palaan hetkeksi oman dominointini alkuvaiheisiin.

Olin sessioinut subini kanssa erittäin onnistuneesti. Hän oli lähtenyt jo kotiinsa, ja minä fiilistelin tapahtunutta makoillen alasti viileällä lattialla, sillä takana oli äärettömän kuuma kesäpäivä. Mielialani meni positiivisilla aalloilla ylös ja alas, ja lopulta itkin. En ole varma miksi, mutta sekä itkiessä että sen jälkeen minulla oli hyvä mieli.

Blondi on itkenyt suhteemme aikana paljon. Leikkisästi sanon hänelle, että yleensä hän valuu ainakin toisesta päästä. Pidän siitä että aidot tunteet näytetään kun niitä on. Itsekin pyrin siihen. Leikkiessämme hän on itkenyt muutaman kerran ja leikin jälkeen useammin. Näillä tapauksilla on mielestäni selvä ero, joten nyt kirjoitan noista ensimmäisestä.

En muista aivan tarkalleen mitä tein, kun tämä tapahtui blondin kanssa ensimmäisen kerran. Varmastikin lopetin sen, mitä olin tekemässä. Siirryin hänen kasvojensa eteen ja pyyhin kyyneleitä blondin poskilta. Nostin kädellä hänen rintaan painunutta leukaansa ylöspäin ja kysyin kysymyksen jonka välillä leikkiessämme kysyn. "Kaikki ok?"

Turvasana tuntuu olevan yleensäkin vaikea blondin sanoa, vaikka otettaisiin pidempiäkin askelia rajan ylitse. Itse kyllä pidän ajatuksesta, että suuresta luottamuksesta huolimatta blondilla on aina vaihtoehto lopettaa leikki sanomalla turvasana. Sitä taas en tiedä, onko turvasanan sanominen helpompaa kuin taisteleminen kovan pään kanssa. Tässä hiljan olin sitonut blondin kädet kohti kattoa. Hänellä oli pallo suussa, ja kädessään hän puristi avainnippuani joka toimi turvasanana. Avainten kolahtaessa maahan leikki loppuisi.

Käytin floggeria ja kämmentä takamuksen ja jalkojen lämmittelyyn. Myöhemmin vaihdoin päällystettyyn bambuun. Aluksi naputtelin tällä kevyemmin takamusta ja jalkoja läpi välillä iskien lujempaa ja välillä taas naputellen. Aina sillon tällöin pidin pienen hengähdystauon ja jatkoin samalla kaavalla.

Blondin ääntelystä ja vartalonkielestä saattoi lukea, että menimme hyvin rajoilla, mutta silti rystyset valkoisena hän pusersi avainippua. Jatkoin vielä tovin ja huomasin että nyt askel oli otettu. Olimme jossain, missä emme olleet aikaisemmin käyneet, eikä aikaakaan kun blondi antoi periksi. Hän pudotti painoaan käsien varaansa ja alkoi lohduttomasti itkeä avaimet nyrkissään. Olimme käyneet tämän läpi aikaisemmin, joten en antanut sen vaikuttaa toimintaani. Jatkoin piiskaamista edellisen kaavan mukaan, mutta nyt blondi ei enää siihen reagoinut. Hän oli päästänyt irti jostain muusta kuin avaimista.

Tilanne on minun silmissäni äärettömän kaunis. Naiseni, edessäni, antaa minulle jotain suurta, ja minä käytän tätä hyväkseni ottaen itselleni jotain yhtä suurta (power exchange). Lopulta hän lopettaa taistelun oman päänsä sisällä ja päästä kaiken tauhkan ulos, jonka mukana ymmärtääkseni ja toivoakseni tulee ulos muutakin kuin sen hetki ja kipu. Tunnen ylpeyttä ja olevani etuoikeutettu siitä, että voin tuottaa ja kokea jotain tuollaista.

Aino Kainen oliko tämä sopiva vastaus?

Ps. Otamme mielellämme vastaan kirjoitusaiheita lukijoitamme kiinnostavista aiheista.

*****

Blondi: Pääsiäistarinan loppu

Peikko vapauttaa jalkani ja käteni ja ottaa pallon pois suustani. Käteni putoava voimattomina alas ja hieron niitä. Niistän räkää.

Minut ohjastetaan makaamaan antiikkisen lelulaatikkomme päälle. Arkku on juuri sopivan kokoinen. Pääni mahtuu lepäämään sen päällä eikä roiku alaspäin. Käteni vedetään taas pään yli ja kytketään arkun päässä olevaan kantokahvaan. Olen itkun jäljiltä uupunut ja haen turvaa Peikon käsistä samalla kun hän sitoo minua. Silittelen hänen käsiään, ja se tuntuu hyvälle. Seuraavaksi jalkani sidotaan paikoilleen. Makaan arkun päällä auki. Suojattomana. Tiedän, että jos kipu jatkuu vielä, niin minun täytyy kakistaa keltainen kurkustani, koska en enää pysty ottamaan kipua vastaan.

Saankin sisälleni Peikon sormet. Vuorotellen sormia, lempileluani ja hyrrää. Ehkä myös kaikkia samanaikaisesti. En tiedä. En muista. En hahmota. Mutta ei lupaa laueta. Roikun orgasmin partaalla ikuisuudelta tuntuvan ajan. Peikko puhuttelee minua, koska olen lauennut kaksi kertaa ilman lupaa. Ja aina kun alan anella lupaa laueta, niin pitää taukoa. Koska tietää, että vaikka hän miten kieltäisi minua tulemasta, niin olen niin herkillä, että laukean hetkenä minä hyvänsä, jos hän jatkaisi vähänkin pidempään. Hän kysyy jotain. Minä vastaan. Jotain. Että lupaan yrittää paremmin. Olla kiltimpi. Tottelevaisempi. Tai sitten ihan jotain muuta. En tiedä. Muistan vain aneluni ja pyyntöni. 

Ja vihdoin saan tulla. Laukean holtittomasti selkä kaarella ääneen huutaen. Orgasmi jatkuu ja jatkuu, ja huomaan taas itkeväni. Jossain vaiheessa olen niin poikki,  että pyydän Peikko lopettamaan. Kiltti en jaksa enää. Kiltti en pysty enää laukeamaan. Voi voi. Kun mua ei yhtään kiinnosta. Peikko hieroo g-pistettäni lujasti sormillaan. Tunnen järkyttävää mielihyvää ja jotain kuumaa jalkojeni välissä. Tiedän ejakuloivani. Teen sitä nykyään melko usein. Nostan pääni ja katselen Peikon kättä sisälläni. Sähän kastelet meidän arkunkin. Voi sua. Peikko ottaa märän kätensä pois sisältäni ja ravistaa omat nesteeni siitä päälleni. Ele on käsittämättömän kiihottava.

Minut irrotetaan arkun päältä. Saat mennä sängylle. En pääse arkun päältä omin voimin mihinkään. Peikko auttaa minut sängylle, kietoo minut peiton sisälle lämpimään koteloon ja tulee viereeni. Leijailen jossain kaukana. Laskeudun tälle planeetalle pikkuhiljaa ja turvallisesti. Hengitykseni tasoittuu. Peikko pitää minusta kiinni ja silittelee minua hellästi. Avaan silmäni. Matka on tällä kertaa ohi. 

Blondi: Onx pakko jollei haluu?

Viikonloppuna Peikko opetti minua laskemaan. Ja nöyrtymään.

Hän aloittaa sitomalla minut sänkyyn poikittain. Selälleni. Kädet nahkakahleilla pään yli köysillä kiinni patteriin. Jalat viivytellen. Kantapäät takapuoleen kiinni ja paljon narua reisien ja nilkkojen ympäri. Kuitenkin niin, että saan vedettyä jalat yhteen. Kiinni toisiinsa. Suojattua itseni. Sidonta on hellää ja viipyilevää, köydet tuntuvat hyvältä ihollani. Klipsit nänneihin. Ei kovaa käsittelyä, vaan lempeän määrätietoista paketoimista. Minulla ei ole ajatustakaan siitä, mitä Peikko on varalleni ajatellut.

Pääsen kuittaamaan vanhoja syntejä ensin hapsupiiskalla häpyyn ja sitten bambukepillä sisäreisille. Piiskaaminen siten, että olen selälläni, on nautittavaa, koska näen koko ajan Peikon silmät. Silmiin katsominen tuo lisää intensiteettiä ja auttaa kestämään kipua. Kauniita, kauniita viiruja reisille.

Peikko kaivaa seuraavaksi lelulaatikosta lempileluni, kostuttaa sen ja laittaa sisälleni. Ja perään hyrrä totta kai. Yhdistelmä, jolla orgasmi tulee, ööhh, noin minuutissa. Ja Peikko tietää tämän.

Hän sitoo jalkani auki sängynjalkoihin. En saa enää niitä kiinni, vaan makaan sängyllä täysin auki.

Kiusaaminen alkaa. Hyrrää ja lelua yhtä aikaa, vuorotellen. Anelua, kerjäämistä. Ei lupaa laueta.

Sä lasket kymmeneen, niin saat tulla.

Paniikki, pieni sellainen, iskee välittömästi. Laskeminen orgasmin saamiseksi on ehkä pahinta, mitä tiedän. Se hävettää ja nolottaa ja saa aikaan sellaisen vetäytymisreaktion, että leikkimme on muutaman kerran loppunut siihen. Olen kerran onnistunut Peikon avustamana laskemaan viiteen siten, että hän laski jokaisen numeron kanssani. En tiedä, miksi se on niin vaikeaa. En saa siitä mitenkään kiinni. Ja samalla saan. Nehän ovat vain lukuja… Mutta kun minut pakotetaan toistamaan niitä, niin ne edustavatkin ihan jotain muuta. Minun tahtoani. Ja minähän en tee, niin kuin joku toinen käskee. Siinäpähän lasket ihan kuule itse, minä en sinulle laske! Arrgghhhh. Kuitenkin piiskaniskuja pystyn laskemaan ihan sujuvasti. Piiska on minulle lähes aina rangaistus jostain ja pääni taipuu hyvin laskemiseen siinä. Mutta että ennen kuin saan laueta. Ehkä mielivaltaisuus onkin pahinta kestää. Se, että toinen tekee asioita siksi koska voi.

Kiemurtelen itseni kyljelleni ja hautaan pääni kiinnisidottujen käsien väliin. Jalkani pysyvät kuitenkin auki.

Jos sä haluat tänään tulla, niin sä lasket mulle.

Kulta, mä en pysty.

Ei se mua haittaa, sitten sä et vaan tule.

Peikko jatkaa työtään hyrrän ja lelun kanssa.

Kiltti kiltti kiltti, anna mun tulla. Kilttiiii… Tunnen miten orgasmi alkaa lähestyä, ja varmasti Peikkokin, koska hän vetäisee lelun pois.

Käännyn taas kyljelleni ja olen pitkään hiljaa. Mietin kuumeisesti. Tai no - niin kuumeisesti kuin nyt orgasmin rajalla keikkuva nainen voi miettiä. Ymmärrän, että minulla ei tänään taida olla vaihtoehtoa.

Miten sä haluat, että mä lasken? Kymmenestä alaspäin?

Ei ole väliä.

Lelu takaisin ja hyrrä päälle.

Ensimmäiset viisi numeroa ovat henkisesti vaikeimmat. Lasken ne hitaasti - numero kerrallaan. Viisi viimeistä tulevat jo orgasmin kirittämänä eikä millään ole enää mitään väliä. 

Sanon kymmenen, ja laukean holtittomasti. Kolme kertaa peräkkäin. Vihdoin Peikko lopettaa. Hän on saanut minusta sen, minkä hän tällä kertaa halusi.

Nyt sä kipität sitten kulta suihkuun. Katson reisiäni ja leluja. Reiteni ja lelut ovat verestä punaiset. Menkkojen piti jo olla lähes loppu, mutta eivät ne sitten olleetkaan. No, tekevälle saattuu.

Tulen suihkusta takaisin sänkyyn. Murisevana. Lähes niskojani nakkelevana. Kulmien alta pälyilevänä.

Sä et kulta saa tehdä mulle noin. Mä inhoan tuota. Laskemista. Mä en halua. Murrr. Toi ei ole reilua. Kultaaaa… Sä et voi. Et saa. 

Pääni ei edelleenkään anna periksi. Peikko nauraa ja kuittailee asiasta hyväntahtoisesti ja kertoo, että minullahan on aina mahdollisuus valita. Ja kertoo, että jos nyt olisin lauennut ilman lupaa, niin hän olisi kaivannut minusta piiskalla turvasanan esille. Enkä epäile sitä lainkaan. Valinnanmahdollisuudet olivat siis laskea ja laueta luvan kanssa tai laueta tahallaan ilman lupaa ja ottaa vastaan rajoille asti menevä piiskaus. No, ehkä tuota voidaan pitää vapaana valintana.

Nyt pari päivää tapahtuneen jälkeen kun kirjoitan asiasta, huomaan, että se herättää minussa vieläkin melkoisen tunnemyrskyn. Lapsen tasoisen. Känkkäränkkäreaktion. Pääni ei asetu tapahtuneeseen kovin helpolla. Myönnän kyllä olevani blondi ja huono matematiikassa, mutta että näin huono? Onko pakko laskea, jollei halua?

*****

Toiset kasvot (Peikko kirjoittaa)

En tiedä mikä tilanteesta tekee minulle erityisen kiihottavan. Ehkä se, että saatamme olla jonkun uuden askeleen äärellä. Vai se että edessäni kiemurtelee nainen aivan viittä vailla orgasmissaan. Vai kenties se, että käy miten tahansa on lopputulos minulle hyvin makoisa. Vastauksena kenties vähän kaikki edellä mainitut.

Aikaisemmin samassa tilanteessa leikkimme on päättynyt pattitilanteeseen. Puhuminen tällaisessa tilanteessa on blondille todella vaikeaa. Helpotan hänen päätöksentekoaan liikuttamalla hänen lempileluaan voimakkaasti mutta rauhallisesti, ja painan hyrrän klitorikselle. Blondi kiemurtelee, tärisee anelee ja lupaa kuun taivaalta. Mutta minua kiinnostavat vain numerot. Huomaan, että orgasmi on tulossa, joten siirrän lelut iholta pöydälle. Blondi katselee minua epäuskoisena ja anelee. Ilmoitan, että ilman laskemista hän ei tule. Jos blondin silmät puhuisivat, ne väittäisivät minun valehtelevan.

Siirrän lelut taas paikoilleen, ja jatkan härnäämistä välillä ärsyttävän hitaasti ja välillä nopeammin. Hetken päästä olemme taas orgasmin ja laskennan alkulähteillä, mutta kumpikaan lähde ei purkaannu. Siirrän taas lelut pöydälle, ja olen huomaavinani blondin todella joutuneen puun ja kuoren väliin päänsä kanssa. Hän kääntyy kyljelleen linkkuun niin paljon kuin köydet antavat periksi, ja olen kuulevinani kevyen hymähdyksen.

Pidän pienen tauon, jonka jälkeen työnnän lelut paikolleen linkussa olevaan vartaloon. Yllättäen vartalo kääntyy nopeasti täysin auki. Anelua, kiemurtelua, aallolla ratsastamista, mutta ei lupaa. Kuulen hennon sanan "yksi".

Blondi: Jokin on toisin

Olemme leikkineet illalla kahdesti. Maistelleet muutaman GT:n. Paljon tonicia ja sitruunaa minulle. Aamulla nukumme poikkeuksellisen pitkään, heräämme vasta yhdeksältä. Paikkani ovat hellät ja väsyneet, ehkä vähän kipeätkin lähestyvistä kuukautisista.

Peikko lukitsee minut jaloillaan paikoilleen ja laittaa käden housuihini. Voihkin aluksi lievästä epämukavuudesta, pian jo jostain ihan muusta. Eikö olekin kivaa, kun mun ei tarvitse yhtään välittää, että onko sulla paikat hellinä vai ei? Kun sä olet mun, niin voin tehdä sulle mitä haluan. Eikö olisikin kiva, jos laittaisin hyrrän sun housuihin, ja sitten vaan maattaisiin tässä? Ai, sä pakkasitkin jo kaikki lelut reppuun. No, sitten en varmaan voi, kun ne ei ole enää käden ulottuvilla. 

Yritän selittää, että voin aivan hyvin hakea lelut repustani. Sun ei varmasti sitten enää tehnyt mieli, kun pakkasit ne pois. Ainoa asia mikä me otetaan repusta, on ne uudet klipsit. Saat ne nänneihin kotimatkaksi, niin sun on kiva pyöräillä kotiin. Tiedät, että kaikki näkee sun läpi. Saat pyöräillä posket punaisena. Ehkä joku sun tuttukin tulee vastaan. Ja sitten sä juttelet sen kanssa ihan normaalisti. Mutta tiedät koko ajan, mitä sulla on paidan alla. Ja kotona saat sitten leikkiä. Oletko sä jo laittanut sun tavarat valmiiksi? No, laitapa. Sitten laitat rintaliivit reppuun ja tulet niiden klipsien kanssa tänne. Ihan oikeastiko vai? No, oikeasti. Tänne nyt. Kädet selän taakse.

Peikko vetää paitani ylös rintojen yli. Ottaa nännin suuhunsa ja imee lujaa. Inahdan.  Klipsi kiinnittyy paikoilleen. Sama toistuu toiselle nännille. Olen niin kiihottunut, että valun. Peikko laskee hellästi paitani alas. Puristelee nännejä paidan läpi. Ja minä voihkin. Noin. Sitten kengät jalkaan. Täytyykö sulle sanoa jokainen vaatekappale erikseen. Noin, seuraavaksi sitten takki. Mahdatko sä edes löytää kotiin vai eksytkö sä matkalle?

Pyöräilemme alkumatkan yhdessä. Minä täysin omissa maailmoissani ja ajatuksissani. Posket punaisina. Hihitellen. Hieman vaivaantuneena. Katse maahan luotuna. Alistuneena. Paikkani tietävänä. En ole koskaan ilman rintaliivejä kodin ulkopuolella - olo olisi outo jo pelkästään ilman niitäkin. Pyöräily ilman liivejä klipsit nänneissä on intensiivinen, mutta ehdottoman miellyttävä kokemus. Jokainen töyssy tuntuu, ja klipsien välissä oleva painava ketju heilahtelee töyssyjen tahdissa. Katselen Peikkoa kulmieni alta vähän hämilläni. Emme ole koskaan tehneet mitään näin julkista. Vaikka tiedän, että oikeasti kukaan ei näe talvitakkini alta, mitä siellä on. Riittää, että tiedän itse. Tiemme eroavat. Moikka muru. Toivottavasti sä löydät kotiin…

Tämänpäiväisen kaltainen alistuminen olisi ollut minulle täysi mahdottomuus vielä jokin aika sitten. Pääni ei olisi taipunut sellaiseen. Että minut jätetään roikkumaan ilman orgasmia (no roikkumaan ja roikkumaan, olihan se luvassa kotona…). Ja marssitetaan kotiin klipsit nänneissä. Nounou. Ei käy. Nykyään pääni on alkanut toimia kuitenkin hieman toisin. Pidän enemmän ja enemmän käskytyksestä ja komentamisesta. Siitä, että minut laitetaan tekemään asioita. Ilman, että minulta kysytään. Ilman, että käskemiseen liittyy välttämättä mitään fyysistä ulottuvuutta tai ilman, että se liittyy suoraan pervokontekstiin. Olen viime aikoina masturboidessani korvannut mekaanisen, valmiiksi tuotetun pornon mielikuvalla. En ole mielikuvissa lainkaan hyvä, mutta jotain pääni sentään tuottaa. Se tuottaa eteeni Peikon, joka katselee minua leikkimässä itseni kanssa. Joka käskee ja vaatii ja laittaa minut tekemään asioita, joita en vähän aikaa sitten voinut kuvitellakaan tekeväni. Koskaan. Jokin on muuttunut.