Minä niin myöhästyin. Kävimme Viridianin kanssa keskustelua siitä, ovatko dominoivat loppupeleissä vain palvelijoita. Koska aihe oli makoisa, kysyin, josko sitä voisi lainata blogiin. Samalla selvisi, että Viridian on tekemässä kolumnia aiheesta. Sovimme, että kyllä tähän skeneen mahtuu kaksi tekstiä samasta aiheesta. Mietimme jopa josko teksit olisi saatu eetteriin suunnilleen samoihin aikoihin, mutta minä myöhästyin.
*****
Mites se Ds-suhde menikään? Ensin tutustutaan ja kasvatetaan luottamusta. Sovitaan yhdessä säännöt ja alistuva kertoo rajansa. Sitten hypätään leikin syövereihin ja nautitaan. Hetkinen, hetkinen! Kun säännötkin ovat yhteiset ja alistuva on määritellyt rajat, niin päätänkö minä dominoivana enää mistään? Missä se minun valtani luuraa, jos kaikki on jo määritelty? Olenko minä ainoastaan alistujan temppuradan suunnittelija ja toteuttaja? Kumpi tässä nyt palvelee ja kumpaa?
Kun asian esittää noin, se kieltämättä kuulostaa hassulta mutta myös tutulta, sitä en voi kieltää. Välillä pohdin, onko valtani vain lumetta vai oikeaa ja yleensä päädyn siihen tulokseen, että onko sillä edes väliä. Jos ajattelisin kovin tiukasti tai valtani olisi minulle erittäin tärkeää, eläisin varmastikin ajatuksineni dilemmassa, valta-suhteessa ilman valtaa. Jos egoni tätä valtaa kaipaisi, se voisi pahimmillaan viedä minut tilanteeseen, jossa ottaisin sen väkisin seurauksista välittämästä.
Jos taasen pysyisin kiltisti sovituissa rajoissa, niin olisinko hyvinkin vallaton karkkikauppamasteri, joka vain rakentelisi temppuratoja ja jakelisi hyvästä suorituksesta tikkariaan palkinnoksi? Varmasti olisin, mutta olisiko silläkään väliä, jos suhde toimisi?
Mitäpä jos rakentaisin elämäni session? Sellaisen, jossa mannerlaatat päässäni värähtelevät. Sellaisen, johon aina ajatuksissani palaisin, kun muistelisin, että ennen oli kaikki paremmin. Minulle tällainen sessio tarkoittaisi, että tsunami osuisi myös vastakappaleeseeni - jopa lujepaa kuin minuun. Eli elän ja nautin vahvasti vastakappaleeni kautta. Kyllä! Palvelenko siis myös vastakappaleeni haluja ja toiveita? Ilman muuta!
Missä se minun valtani sitten luuraa? Näen vastauksen kovin kaksitahoisena.
Se mitä voin tehdä blondilleni, eroaa ymmärtääkseni kovasti siitä, miten normaalit suhteet tai käsitykset suhteista toimivat. Jos kerron vaniljaystävälleni, mitä meillä tapahtuu, niin hänen silmissään olen varmasti vallankäyttäjä. Samassa valtakuplassa elänemme myös minä ja blondi.
Sääntömme/rajamme eivät ole kiveenkirjoitettu raamattu. Käytännössä kaikki mikä ei ole kiellettyä, on sallittua. Rajojen viereen kurkkiessa minua ei aja eteenpäin kovinkaan vahvasti vallantunne, vaan enemminkin uuden yhteisen tutkiminen. Toisaalta kuitenkin taustalla paistaa aina valtaan liittyvä ajatus - teen näin koska voin tehdä.
Toisaalta nyt olen rakentanut hyvin huojuvaa valtatornia, jonka kuka tahansa voi puhaltaa kumoon. Ehkäpä mitä kovemmin vielä puhkuu, sitä lujemmat ovat kuplan reunat. Minusta ei ole niinkään tärkeää, millainen valta suhteissa piilee, vaan se millainen olo niistä jää molemmille osapuolille. Kun molemmat nauttivat siitä, että alistuva luovuttaa vaikka rahankäyttöoikeutensa dominoivalle tai siitä että alistuva laukeaa, kun kuulee sanan "NYT", niin eikö silloin pohjimmiltaan kyse ole nautinnoista?
Viime ajat mietiskellyt, mikä se on se karkkikauppapervo. Onko karkkinauppa-alistava jos haluaa nautinnon alistamisesta, kivun tuottamisesta, muttei vastuuta siitä, mitä reaktioita ko. toimet alistuvassa aiheuttaa (juu, vastaan minä välittömästi). Onko karkkikauppa-alistuva, kun vaatii ko. alistavalta huomiota, jälkihoitoa eri tavalla kuin toinen valmis antamaan. Olen kipukoukussa ja niin paljon kuin siitä nautinkin, voimakas sessio saa niin isoja asioita liikkeelle, ettei niitä hetken halailu helpota - reaktio kun voi tulla vaikka neljän päivän päästä, kun mustelmat alkavat kellertää...
VastaaPoistaMikä ihme karkkikauppa? Eikö se ole vain eri kohdissa olevat rajat? Toisen rajojen yli mennään aiemmin kuin toisen, tekeekö se aiemmin luovuttajasta karkkikauppailijan? Hämmentävää...
Ei käy kateeksi teitä alistavia - paljon teiltä vaaditaan: itsekuria, joustavuutta (!), oman mukavuusalueen jättämisen halua...
Rajoja etsimässä
-Hertta
Tämä on kiinnostava teksti, sillä olen tuskaillut muutaman vuoden tässä samoissa teemoissa, tosin alistuvan näkökulmasta. Olenko minä oikeasti joka suhteessa se pomo, vaikka en hitto vie sitä tahdo?
VastaaPoistaSiirtämällä valtaa pois itseltäni, siirränkö pois vain sen mitä sillä hetkellä tahdonkin antaa ja olen siinäkin aina niskan päällä turvasanoineni. Niinkö se menee?
Otan D/s-valtasuhteen sen verran vakavasti, että nämä asiat kiusaavat minuakin. Ihanne olisi alistua vain siihen mitä valtaapitävä oikeasti itse tahtoo toteuttaa. Mutta, mutta.. jos suhteessa oikeasti vain toinen veisi, välittämättä toisen haluista ja reaktioista, kauanko sellainen suhde mahtaisi pelittää? Tiukimmatkin True Masterit ovat Mastereita tasan vain niin kauan kuin joku subi saa heiltä sen mitä lähti hakemaankin. Muutenhan se subi lähtisi lopulta pois.
Subit siis hallinnoivat alistustilanteita? Ei, ei se voi, se ei saa olla niin.. nyyh. Vai pitäisikö vain hyväksyä totuus, kohauttaa harteita ja todeta, että olkoon sitten, pääasia että kaikilla on kivaa.
Tämä nyt ei liity yhtään tähän teksiin, pahoittelen sivuraiteille menemistä. Tuli vain mieleen, kun itse en koskaan aio hankkia jälkikasvua ja se tietysti suo minulle paljon vapauksia itseni toteuttamisessa.
VastaaPoistaMiten kokisitte, jos jälkikasvunne tulisi jossain vaiheissa samoihin bileisiin kuin te itse, esim. Turun Baletin järjestämiin? Kysymykseen saa vastata toki muutkin kuin blogin kirjoittajat (joista toinen toki ei ole biologinen vanhempi, mutta sillä ei tässä ole mielestäni merkitystä). Kiitoksia jo etukäteen.
Nappaan heti kiinni anonyymin heittämään kysymykseen jälkikasvusta samoissa bileissä. Kyse olisi minun tapauksessani lapsipuolistani.
PoistaVoi olla, että samoihin bileisiin eksyttäessä voisi alussa mennä siideri väärään kurkkuun ja lievä puna nousta poskille. Molemmille osapuolille. Kumpikin Peikon lapsista on selvillä seksuaalisesta orientaatiostamme, joten siinä mielessä salattavaa ei ole.
Kyllä meistä kahdesta, minusta ja Peikosta siis, kumpikin bilettäisi varmasti kuitenkin hyvin eri tavalla lapsen ollessa paikalla. En osaa kuvitella bileleikkimistä lasten nähden, vaikka sitten pervolasten. Aikuisten seksuaalinen toiminta ei mielestäni kuulu lapsille millään tasolla, sama myös toisinpäin.
Ehkä bileiden suhteen jouduttaisiin käymään sitten keskustelua vaikka vuorotellen juhlimisesta, jotta kaikki voisivat olla vapautuneesti ja toteuttaa itseään. Ota sä toi klubi, niin me otetaan toi :).
//blondi
En ole monistakaan asioista kateellinen, mutta myönnän että jonkun kerran kun joku nuori on tullut esim. Baletin clubille ja ollut ikäisekseen siis kovin sinut oman seksuaalisuuttensa kanssa, niin olen tuntenut pientä kateellisuutta ja myös onnellisuutta. Jos oma lapseni esim. samaan tilaisuuteen tulisi, niin uskon että ensimmäiseksi olisin onnellinen edellä mainitusta syystä. Mutta kuten blondi edellä mainitsi niin omien vanhempien seksielämä ei kuulu lapsille ja heitä se ei kyllä kiinnostakkaan, niin varmasti kävisimme jonkinmoisen keskustelun. Mutta hyvin rauhallisen ja draamattoman sellaisen.
Poista- Peikko
Kiitos molemmille vastauksista! Samoin ajattelin itse vastaavassa tilanteessa tekeväni, jos minulla olisi lapsia, eli ei oikeastaan lisättävää. Mielestäni on hienoa, miten mutkattomasti suhtaudutte myös tähän asiaan.
Poista-Sama nimetön kuin viimeksi, pitänee joskus rekisteröityä
Minua on auttanut sen tajuaminen, että oikeastaan kaikki se valta, mitä alistuvalla ajatellaan olevan, on myös sillä dominoivalla. Kyllä, alistuva/sub saattaa saada asettaa rajoja tai keskeyttää session niin halutessaan, mutta niin toki saa dominoivakin. Tässä siis molemmilla on saman verran valtaa. Jos alistuva on lisäksi luovuttanut dominoivalle valtaa muissa päätöksissä, ei voida sanoa, että alistuvalla sitä olisi enemmän.
VastaaPoistaOmassa suhteessani minua auttaa myös ajatella, että koska herralla on viimeinen päätäntövalta, hänellä on enemmän valtaa kuin minulla, vaikka hän ei sitä juuri sillä hetkellä käyttäisikään. Hän tekee päätöksen tuottaa minulle juuri niin paljon nautintoa kuin haluaa, eikä minulla ole siihen mitään nokankoputtamista. Vaikka pyytäisin saada jotain tiettyä ja sen saisin, hän tekee päätöksen sen antamisesta, ja voisi päättää myös toisin.
En mitenkään näe, sen, että dominoivan toiminta aiheuttaa alistuvalle nautintoa olevan mitenkään alistuvan palvelemista. Molemmilla, sekä dominoivalla että alistuvalla, on oikeus olla tyydyttävässä suhteessa. Itse olen sillä lailla viritetty, että nautin myös siitä kun alistun silloinkin, kun minun ei sitä tekisi mieli, joten ei tuota nautintoa niin vain poiskaan saa. ;)
Hauska taas nostaa omiin ajatuksiini asia, jonka olen jo kertaalleen pohtinut päässäni ja kohauttanut harteitani, kun en ole päässyt asiasta yksimielisyyteen itseni kanssa. Mitä tulee subin valtaan, niin session lopettaminen (tai pyytämällä pakollisen hetken palautua) turvasanalla tai -toiminnolla on se ainoa konkreettinen valta. Koko bdsm perustuu konsensuaalisuuteen, enkä tahdo tehdä toista vastaan mitään. Mutta (tässä tuleekin se isoin mutta), mikäli koen, että tätä käytetään hyväkseen, jotta voisi yrittää kontrolloida minua, niin minä yksinkertaisesti poistun sen ihmisen elämästä. Minä haluan nautintoni ja monesti saan nautintoa siitä, että satutan toista ja se toinen saa siitä nautintoa. Tutustuessani uuteen ihmiseen pyrin tietysti kartoittamaan hänen mielitekonsa, jotta osaisin keksiä riittävän kettumaisia juttuja. Mikäli meillä olisi perustavanlaatuisia erimielisyyksiä, niin emme tietenkään lähtisi edes yrittämään mitään. Jos taas suuri osa mieltymyksistämme kohtaisi, niin voisimme kokeilla ja katsoa, mitä siitä tulee. Minä pidän siitä, että voin aina välillä venyttää niitä yhdessä sovittuja rajoja ("Käytännössä kaikki mikä ei ole kiellettyä, on sallittua.") ja täten tuoda kokijaa vähän itsensä ulkopuolelle. Kyllä, kunnioitan rajoja ja pidän niistä kiinni. Mutta jos aina toimisin samalla tavalla asiasta tulisi lopulta tylsää pakkopullaa jo kokijankin mielestä. Siksi koen mielekkyyttä pikkasen venyttää niitä rajoa, kuitenkaan rikkomatta niitä. Kasvammehan ihmisinä koko ikämme aina kuolemaan saakka, joten miksi ei sitten tälläkin elämän osa-alueella?
VastaaPoistaSetä
Olen myös miettinyt näitä juttuja aika paljon, sillä herkkänä alistuvana henkilönä olen kuitenkin kohtalaisen hyvä salamyhkäisesti manipuloimaan ihmisiä. Se on piirre minussa minkä tunnistan ja mitä en halua päästää valtaan, sillä koen sen olevan väärin. Silti joskus...piru nostaa päätään ja huomaan käyttäväni sitä myös alistavaani vastaan, ja lopulta saan juuri sen mitä haluan. Mahtavaa onkin tulla kontrolloiduksi niin perusteellisesti, että edes pienen pikkusormen ympäri ei kierretä yhtään mitään.
VastaaPoistaEräs vanhempi herrasmies on itse selvästi sanonut "alistavansa" minua ainoastaan sen takia, että nautin siitä ja hän loppupeleissä haluaa vaan miellyttämisen halustaan miellyttää minua, eli yleensä satuttaa :). Hän kutsuukin minua Valtiatar-subikseen ja kysyy aina minulta mitä haluaisin. En kuitenkaan nauti yhtään suorasta hallinnastani tilanteeseen, vaan jotenkin kuvittelen, että kaikkien pitäisi osata lukea ajatukseni ja toimia sen mukaan, ikään kuin vahingossa.
-Nukke