torstai 25. heinäkuuta 2013

Kolmen kimppa - suunnittelua osa 2/2

Siitä asti kun olin antanut itselleni luvan viedä tämän leikin loppuun asti, aloin pikkuhiljaa ja määrätietoisesti haastamaan, valmistamaan ja varmistamaan blondiani erilaisissa asioissa. Tärkeimpänä varmaankin se, että mitä tapahtuu juuri silloin, kun blondi mielikuvissani roikkuu käsistään katosta, minä piiskailen häntä ja ovikello soi. Nyt varmasti moni ajattelee, että jos kerran poju on teidän tuttunne, niin miksette vaan ota askelta ja leiki ilman yllätystä? Olen miettinyt tätä kysymystä paljon, ja loppujen lopuksi tullut siihen tulokseen, että tilanteen luonteeseen sopii, ettei blondin tarvitse miettiä asiaa etukäteen, jolloin hän ei ehdi jännittää asiaa ja näin ollen pystyy helpommin päästämään tilanteessa irti. Irti päästäminen tosin voi olla jo tapahtunut ennen kuin ovikello soi. Toisaalta meidän (pojun myös) suhteemme ja huumorintajumme kestävät täysin sen, jos turvasana tulee ilmoille ennen kuin leikki alkaa. Toisaalta pidän myös yllätysten järjestämisestä.
 
Uskoisin pitkälti leikin onnistumisen kulminoituvan tuohon muutamaan minuuttiin ovikellon soidessa. Tästä syystä olen suunnitellut puhuttelevani tiukasti blondia ennen ovikellon soimista. Virittää tilannetta suuntaan, jossa päätökseni ovat tiukkoja ja hyvin suunniteltuja. Olen kiristänyt otettani harjoituksenomaisesti jo muutaman viikon ajan. Tästä olette voineet lukea myös blondin päivityksistä. Olen ikään kuin kokeillut, mitä tapahtuu, kun siima lyhenee. Vaikuttaako se luottamukseen, dynamiikkaan, hyvinvointiimme? Onneksi en ole huomannut mitään negatiivista, vaan enemminkin päinvastoin. Blondi on muutamassa sivulauseessaan kertonut nauttivansa tiukemmasta ja määrätietoisemmeasta otteestani. Tietäisipä vaan… 

Yllätys yllätys, olemme puhuneet viime aikoina paljon fantasioista. Blondi on kertonut, että hän tykkäisi joskus katsella, jos leikittäisin jotain muuta naista. Minä taas olen puhunut blondin fantasiasta olla niin käytettynä, että hän ei jaksaisi sängystä nousta. Ymmärrän kyllä sen, että jotkut fantasiat on hyvä jättää fantasioiksi. Esimerkiksi fantasia roikkua käsiraudoista katosta saattaa kuulostaa kiihottavalta, mutta on käytännössä mahdotonta. En kuitenkaan odota, että tämä kokemus olisi tajunnan räjäyttävä, jossa kaikki fantasiapalaset loksahtelisivat paikoilleen. Minulle riittäisi, että ensimmäisellä kerralla kaikille jäisi hyvä maku suuhun. 

Blondin avauduttua enemmän fantasiastaan, sain urkittua, että ehdottamasti toisen miehistä täytyy olla minä (check), mieluusti hän näkisi, että toinen mies alistuisi myös minulle, jonka uskon tuovan turvallisuutta blondilleni (check), leikkikaverin pitää olla tuttu ja turvallinen (check), kaikki turha tiukkapipoinen säätäminen pitää olla poissa ja leikin pitää ollaa hauskaa (check), itse kun inhoan kaikkea säätämistä yli kaiken. Eräs fantasia, joka nousee esille kerta toisensa jälkeen. Blondi tahtoisi miehen/naisen/subin, joka leikin jälkeen nuolisi hänet puhtaaksi spermastani (uncheck).

*****

Heinäkuu on tässä ja nyt. Se sai minut miettimään, missä menen suunnitteluni ja työstämiseni suhteen. Olen jutellut yhden Ystävättäreni kanssa paljonkin kolmannen pyörän tuomista mahdollisista ongelmista. Tämä Ystävätär omaan suoraan tapaansa astuu aina suoraan asian ytimeen, ja heitti jo keskustelumme alkumetreillä minulle sen vaikeimman kysymyksen: ”Mitä tapahtuu, kun blondi vinkuukin tämän toisen miehen kanssa enemmän kuin konsanaan sinun kanssa?” Siinä se tuli, suoraan kasvoilleni, juuri niin kuin olin asiaa pahimmillaan pelännyt. Tästä keskustelusta on kulunut jo noin puolisen vuotta, joten paljon on ehtinyt tapahtua.

Olen hyväksynyt, että kaikkea ei voi saada, ja kaikkea on turha yrittää kontrolloida. Jos nyt käy niin, että blondi vikisee pojun käsittelyssä pahemmin kuin koskaan minun kanssani, niin onko se minulta pois? Ei ole. Pelkäänkö, että blondini ihastuu naps vaan pojuun ja dumppaa minut kokemuksemme jälkeen? Periaatteessa saatan typerästi ajatella niin, mutta tunnen blondini paremmin kuin kukaa muu, joten tiedän että, meidän suhteemme on suurimmalta osin täysin muuta kuin sitä, kuka vikisee kovimmin, milloin ja kenen kanssa.

Kaikki tämä johtaa loppupeleissä omaan epävarmuuteni (perhana sentään kuinka turhaa). Kerran täällä vain eletään, ja mitään hyvää ei juurikaan tapahdu, jollei välillä hyppää pois omalta mukavuusalueeltaan. Nyt on minun ison kasvuni paikka, ja se hetki on pian. Olen ylpeä jo siitä, että olen päässyt tähän asti, ja loppu on kaikki plussaa. Tiedän, että minä en ole peruuttamassa tätä enää, enkä usko että pojukaan. Jos blondi h-hetkellä peruuttaa leikin, niin tiedän, että sillä hetkellä kun hän turvasanan sanoo, hän jo katuu ja toivoo, että voisi palata 5 minuuttia taaksepäin. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että olisin pettynyt jos turvasana ilmoille lausutaan. Ei, en olisi, vaan enemminkin iloinen, että se sanottaisiin hetkellä, jolloin se varmasti blondini kuuluisikin sanoa.

*****

Muutama sana yleisemmin kimpoista. Pervoystäväpiirissäni arvioisin hieman yli puolen leikkivän säännöllisesti muiden kanssa. BDSM-Baarissa jokaisella truukinkyllä näyttäisi (ainakin omien sanojensa mukaan) olevan useampi narttu/leikkikaveri/satunnaispano. Minulla niitä ei ole ollut. Miksiköhän? Olenkohan nössö? 

En ole koskaan tehnyt asioita siksi, että ”niin kuuluu tehdä” tai siksi, että tekemällä tämän ja tuon ”saatan paremmin mahtua porukkaan.” Koskaan aikaisemmin ei ole tullut eteen tilannetta, jossa kaikki hyvät asiat olisivat konkretisoituneet näin, että minulla olisi ollut aito mahdollisuus kokeilla jotain tällaista. Ei minulla tosin ole takana sellaista suhdettakaan, jossa olisin luottanut ja tuntenut jotain näin syvästi. Luottanut myös siihen, että vaikka olisin totaalisen väärässä, niin suhteemme ja huumorintajumme kestää tämän leikiten. 

Paljon kysymyksiä päässä. Nautin ajatuksesta, että leikin blondin kanssa ennen ovikellon soimista ja keskustelusta, jota suunnittelen käyväni leikin lomassa. Tällä hetkellä suurin epävarmuustekijä ajatuksissani on dynamiikka minun ja pojun välillä. Tästä johtuen kävin lyhyen meilikeskustelun pojun kanssa, ja ymmärtääkseni kaikki on hyvin sovittuna. Pieni hermostuneisuus kuulunee kuvaan ja takaa vaan sen, että hyvä flow löytyy. Niin kuin se on aina tähänkin mennessä löytynyt.

****

Ovikello soi...

2 kommenttia:

  1. Pääni kumisee tyhjyyttään, jonka tämä teksti synnyttää monestakin syystä, lisäksi olen hivenen liikuttunut rakkaansa pois luovuttamisen sävystä. Tahdon kuitenkin kommentoida sen verran, että ... ehh. No luin tämän ja toivon tietty kaiken menneen hyvin ja olen kettuuntunut etten päässyt vaihtamaan ensi käden tunnelmia, sikäli kuin niistä olisitte kyenneet/ halunneet edes keskustella.

    VastaaPoista
  2. Sanoisin että aika turhaa on tehdä asioita vaan siksi että muutkin niin tekevät tai pönkittääkseen jotain kynkyegoa sen myötä. Lähtökohtasi kokeiluun on ainakin näiden kirjoitusten perusteella minun mielestäni ainakin varsin hyvät. Teet asian itsesi ja ennen kaikkea blondisi tähden. Mitä enempää sitä voisi ihmissuhteessa toivoa kuin toteuttaa toistensa mielihaluja? Toivottavasti sessio on ollut toivotunlainen :)

    VastaaPoista