Blondi: Menkkaseksiä meidän tapaan

Olen ollut koko viikon lievästi itkuinen. Alamme jo Peikon kanssa ymmärtää, mihin tunnetilani milloinkin liittyvät. Itkuisuus ei tällä kertaa liity menkkoihin, vaan siihen, että minulle ei ole näytetty paikkaani hetkeen. Tosin alkuviikon voimakas vyöhyketerapiahoitokin tekee varmasti tehtävänsä ja lisää itkuisuutta.

Olen laittanut Peikolle ruokaa. Syömme ja menemme sänkyyn. Kerjään Peikolta, että hän käyttäisi minua. Kulta. Kiltti. Mä tarvitsen. Kiltti saisinko. Kiltti mä tarvitsen käyttämistä. Peikko nappaa minut tiukasti kainaloon. Mä tarvitsen muru nyt unta. Ja nukahtaa nopeasti. Kuin pieni lapsi. Lueskelen vähän aikaa, mutta nukahdan pian itsekin.

Heräämme, ja silittelen Peikon kalua. Hivuttaudun Peikon jalkojen väliin ja otan hänen kalunsa suuhuni. Peikon otteet alkavat koveta. Otapa kulta paita pois. Olen paitaa lukuun ottamatta alasti. Otan paidan pois, ja Peikko käy vessassa. Kun hän tulee, hän kiskaisee minut hiuksista sängynlaidalle. Pääni roikkuu lievästi alaspäin, ja Peikko nai minua suuhun. Pitkään ja rauhallisesti. Antaa minunkin nautiskella. Tunnen hänen kalunsa kurkunpäässäni, ja tunne on huumaava. Kurkkuni alkaa erittää sitkeää limaa. Valun. Kasvoni ovat märät. Peikko vetäytyy välillä pois, jotta saan hengittää kunnolla.

Hän nappaa käteensä hyrrän ja voitelee sormensa liukuvoiteella. Saan Peikon sormet peppuuni ja hyrrän tiukasti klitorikselleni, ja hän nai minulle nopeassa tahdissa kaksi orgasmia. Sormet tuntuvat taivaallisilta. Lopetettuaan hän pyyhkii sormensa reisiini. Kiskaisee minut hiuksista jalkoväliinsä. Viipyy pitkään syvällä kurkussani. Rauhallisesti. Pitää minua niskasta ja hiuksista paikallani. Pitää kuitenkin huolen, että saan riittävästi happea. Pystyn rentoutumaan ja nauttimaan. Kehuu ja hellittelee samalla. Hyvä tyttö.

Lopulta Peikko ei pysty enää odottamaan, vaan laukeaa syvälle kurkkuuni. Niin syvälle, että se laukaisee lievän kakomisrefleksin. En pysty nielemään, ja minun on pakko kiskaista itseni irti Peikon käsistä. Sperma kurkustani valuu Peikon vatsalle ja kalulle. Anteeksi, saan huohotettua. Nuolen aina Peikon puhtaaksi suuseksin jäljiltä, ja nytkin odotan käskyä puhdistaa hänet. Sitä ei kuitenkaan tule. Sen sijaan Peikko kaapii spermaa vatsaltaan ja hieroo sitä kovakouraisesti kasvoihini. Niin, tämähän ei muuten sitten kuulu tänne, minun päälleni. Ymmärsitkö sä? Seuraavaksi sä yrität varmasti vähän paremmin? Jooh. Peikko lyö sotkuisia kasvojani lujaa avokämmenellä. Sotkee lisää. Kaulaani. Hiuksiani. Rintojani. Ja läpsii. Molempia poskiani. Kaapii itsensä puhtaaksi ja sotkee kaiken minuun.

Makaan sängyllä huohottavana myttynä, ja Peikko vetää minut kainaloonsa. Hassu tyttö. Kun tykkäät, että sua sotketaan. Käymme suihkussa. Keitän kahvia, ja istumme sängyssä juttelemassa. Mä alan vasta nyt ymmärtää, miten paljon sä tarvitset tuota. Käytetyksi tulemista. Että miten suoraan ja välittömästi se vaikuttaa sun hyvinvointiin. Että miten kokonaisvaltaisesti sä tarvitset tuota. Sä olet nyt ihan kuin eri ihminen, kun sä tiedät taas paikkasi.

Nousemme ylös, ja kihnaan vielä Peikossa. Hän kiepauttaa minut ympäri, puristaa kovin nänneistäni ja upottaa hampaansa kaulan ja olkapään välissä olevaan isoon lihakseen. Puree pitkään ja lujaa. Nauttii, koska tietää, että minuun sattuu. Olen kuitenkin edelleen niin omissa tiloissani, että kipu tuntuu siedettävältä, ja tilanne itsessään on kiihottava. Noin, nyt sut on merkitty taas vähäksi aikaa.

Ai niin, kiitos kuukautiskuppi, kun olet olemassa ja mahdollistat monenlaisen kivan seksin menkkojen aikana.

****

Toiset kasvot: Peikko kertoo

Taas kävi niin että toisistamme riippumatta aloimme kirjoittaa samasta asiasta. Oma otsikkoni oli nimetty: Mä haluuuun, mä tarviiiin. Koska oma osuuteni olisi tällä kertaa vain pieni tuokiokuva, niin yhdistimme tekstimme. Aihe on kuitenkin sen verran mielenkiintoinen ja maukas, että varmasti palaan tähän vielä joskus.

Istuimme syömässä blondini laittamaa hyvää lounasta. Ilmapiiri välillämme oli hieman sekava, koska meillä oli ollut viime päivinä vähän keskenäistä aikaa, ja illaksi oli tiedossa jos jonkinlaista ohjelmaa ja kutsua. Onnistuin esittämään kommentin, tosin viattoman ja jopa harmittoman, mutta silti huomasin että blondini silmäkulmat kostuivat. Hän yritti urheasti niellä pahan olonsa pois, mutta se ei ollut vaihtoehto. Halasimme pitkään ja keskustelimme asiasta.

Oikeastaan taas siinä hetkessä tajusin, kuinka lujaa blondini elää tätä kaikkea. Toki minäkin elän, mutta katselemme ulospäin hieman eri ikkunoista. Voisimme yleisesti puhua, että blondi tarvitsee leikkiä, alistumista ja sen tuomia fiiliksiä jotta kaikki muu ( = arki) tuntuisi helpommalta. Me käytämme yhdessä tästä kaikesta lausetta: "blondilleni täytyy näyttää paikkansa".

Myöhemmin leikin jälkeen, josta blondi tuossa yllä kertoi, oli maailmamme taas paremmin paikoillaan. Blondini tiesi sen jälkeen paikkansa, ja niin tiesi hänen maailmansa.

Kuten minullekin niin varmasti teillekin yllä oleva tuo esiin enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Kuten lupasin, yritän kirjoittaa aiheesta enemmän joskus myöhemmin. Haluaisitko sinä kertoa omista kokemuksistasi, joko yleisesti kommentoimalla tai privaatisti viestittämällä? Olisi mukava kuulla, miten te muut koette saman asian?