BDSM-PT

Minulla on kova halu auttaa ystäviäni, varsinkin jos auttaminen osuu jotenkin vinosti seksuaalisuuteen, ja uskon voivani olla avuksi edes vähän. Useimmiten apu on keskustelua, mutta joskus ajaudun projekteihin tai tilanteisiin, joissa h-hetkenä oikeasti pohdin, että kannattaako minun ihan kaikkeen lähteä. Perse edellä puuhun on saanut ihan uusia ulottuvuuksia. Joskus tilanne on ollut suurikin menestys, mutta joskus jälkipyykkiä on pesty enemmänkin. Kuitenkaan koskaan ystävyyssuhteet eivät ole olleet liipasimella, ja loppujen lopuksi viivan alle on varmasti jäänyt selvästi plusmerkkinen luku.

Viimeinen tempaus, jossa loppusuoralla meinasi usko loppua, oli toimia pikkusiskon BDSM-henkisenä personal trainerina (PT). Kurkkaamalla pikkusiskon blogia saanet hyvän kuvan, mitä matkalla on tapahtunut ja mitkä olivat fiilikset kun maalinauha katkesi. Uskoni ei tosin ollut koetuksella pikkusiskon suhteen, vaan oma kirini loppusuoralla veti lihakseni hapoille. Tämä projekti oli kuitenkin mitä mainioin, ja olen kovin ylpeä siitä, mitä pikkusisko sai aikaiseksi, varsinkin kun ottaa huomioon kuinka pieni osuuteni kuitenkin loppupeleissä oli. Siksi jätänkin kertomatta, mitä loppusuoralla tapahtui ja keskitynkin siihen, mikä voima ja potentiaali tällaisella toiminnalla voisi ollakaan. 

Käyn kuntosalilla keskimäärin kolme kertaa viikossa. Sellaisella salilla, jossa on myös paljon personal trainereita ja heidän palveluja myös käytetään. Koska oma treenaamiseni on verkkaista, pystynkin usein katselemaan ympärilleni ja seuraamaan myös PT-toimintaa. En ole koskaan käyttänyt PT-palveluja, joten olen kovin huono arvioimaan, miten ne oikeasti toimivat. Mutta uskon, että motivoituneilla kuntoilijoilla ne toimivat erittäin hyvin. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että motivoituneilla onnistuu melkein mikä vaan, jopa harmaan kiven läpikävely. Ymmärtääkseni PT:n toiminta ytimekkäästi on tavata asiakas ja kartoittaa hänen tarpeensa, tehdä saliohjelma ja seurata vierestä, että ohjelmaa noudatetaan ja että tekniikka on kunnossa. Voisikohan tuon työnkuvauksen siirtää käytännön tasolla myös D/s-dynamiikkaan?

Jäinkin pohtimaan, mikä mieletön voimarava D/s-suhteessa voisikaan olla vaikka elämänhallinnan tai opiskelumotivaation kasvattamiseen tai jopa elämäntapojen muuttamiseen. En väitä, että se olisi automaattisesti oikotie onnistumiseen ja parempaan elämään, mutta silti tietyntyyppisessä dynamiikassa se toimisi varmasti paremmin kuin vaikka elämäntapa-coachin tai PT:n palkkaaminen. 

Monilla alistuvilla on tarve miellyttää, olla hyvä tyttö tai antaa aihetta ylpeyteen. Tämä lähtökohta yhdistettynä aitoon molemminpuoliseen haluun tehdä jokin muutos, olisi mielestäni oiva lähtökohta. Ei kuitenkaan kannata tavoitella kuuta taivaalta, vaan tehdä selkeä yksinkertainen sopimus, jota tullaan noudattamaan. Tätä sopimustahan voi aina tarkentaa, tiukentaa, selkeyttää tai löysentää. Tässä yhteydessä en kuitenkaan usko siihen, että Dominoiva rustaa sopimuksen itsekseen ja laittaa sen sydänmagneetilla kiinni jääkaapin oveen, vaan suosin yhdessä tekemistä ja maalaisjärkeä. Kun molemmat osapuolet ovat mukana tekemässä sopimusta, se myös sitouttaa ja motivoi. On myös tärkeää muistaa, että siinä missä alistuvalla on säännöt noudatettavanaan, niin dominoivalla on erittäin tärkeä rooli seurata, että sääntöjä noudatetaan. En osaa sanoa, kumpi pääsee helpommalla, mutta olen varma, että molemmille riittää töitä ja haastetta.   

Säännöt on tehty rikottavaksi ja rikkeet rangaistavaksi. Ei ehkä ihan noin yksioikoisesti, mutta rikkeitä ja vahinkoja tapahtuu aina, joskaan se ei saisi olla ensisijainen tarkoitus kummallekaan. Aina ei vaan jaksa, voi sairastua tai eteen voi tulla ihan mitä vaan elämää heittelevää. Rikkeisiin pitää kuitenkin aina puuttua, ja niistä pitää aina myös kertoa. Mielestäni rangaistukseksi tai käsittelyksi riittää myös joskus keskustelu. Pääasia on, että tilanne ei jää huomioimatta. Se on taas kaiken arjen ja kiireen keskellä joskus todella haastavaa.

Yleensä tällainen projekti ruokkii itse itseään. Alku on pirun hankalaa, mutta kun vaikka ensimmäiset sentit vyötäröltä katoavat tai tentit tulevat läpäistyä, niin onnistumisen ilo kantaa ja motivoi, puhumattakaan siitä, mitä se tekee suhteelle ja arvostukselle.