Rajakokemus

Olen todella onnekas. Minulla on rinnallani nainen, joka ymmärtää suhteemme vahvuuden ja siihen liittyen sen, että jos joskus leikitän muitakin, niin se ei ole meiltä pois vaan parhaimmillaan päinvastoin. Toki meillä on tähän liittyen säännöt, joista pidämme kiinni, kuten että leikit eivät ole pois yhteisestä ajastamme tai että leikin housut jalassa muiden paitsi blondin ja nuken kanssa. Vaikka saatte lukea näistä leikeistä aika ajoin täällä blogissa, niin elämämme on niin paljon muutakin. Nämä tarinat ovat vain se osa, kun salamavalo välähtää.

Minä olen siinäkin mielessä onnekas, että en etsi aktiivisesti leikkiseuraa. Enkä sano tätä leuhkiakseni, ei en ollenkaan, vaan enemmänkin siksi, että haluan hieman avata asiaa. Sosiaalisena tapauksena tulen hyvin juttuun monien kanssa. Joskus tutustun ihmisiin bileissä tai saamme vaikka sähköpostin tuntemattomalta joko asiasta tai sen vierestä. Suoria ehdotuksia on todella vähän, ja ne eivät ole edes kiinnostavia. Yleensä ottaen uuden tuttavuuden kanssa keskustelemme jostain ihan muusta, ja jos myöhemmin syntyy syystä tai toisesta kipinää, se voi sitten johtaa iholle. Bileissä voi piiskaajana törmätä upeisiin ihmisiin tai sitten baari-iltana löytää jotain vaikka baaritiskin takaa. Näin kävi kerran, ja siitä hetken päästä lisää.

Housut jalassa? Mitä helvettiä siitä muka saa? Sitäpä olen tässä tänään erityisesti miettinyt vietettyäni intensiivisen pidennetyn ruokatauon pimun kanssa, kiitos liukumien ja joustavan työajan. Pimu haki minut töistä ja palautti myöhemmin takaisin, tosin paluumatkalla hän kirosi töyssyjä tiessä.

Ehkäpä tästä järjestelystä johtuen jäin erityisesti pohtimaan suhdettani näihin leikkeihin. Olenko minä muka karkkikauppamasteri, joka haetaan ja palautetaan ja jota käytetään sopivasti hyväksi? Taidanpa olla - paitsi että minua ei käytetä hyväksi, sillä lähden mukaan vain juttuihin, joista koen, että minulla on annettavaa ja antamisen kautta ennen kaikkea myös saatavaa. Näissä leikeissä elän niistä hetkistä, kun toisen raja tulee vastaan. Joko fyysinen tai henkinen, mieluusti kiedottuna sellaiselle sykkyrälle, joka ei siinä hetkessä aukea. Elän siitä hetkestä, kun toinen anoo aidosti käsijarrua, mutta onnistun vielä kiihdyttämään vauhtia. Elän siitä hetkestä, kun vastakappale väittää, että ei pysty tekemään pyytämääni, mutta tekee sen kuitenkin. Nöyrästi, anoen, kyynel valuen, meikit poskilla, kaikkensa antaneena sekä ennen kaikkea onnistuneena. Sillä hetkellä, siinä leikissä, minä ELÄN.

Näihin leikkeihin valmistautumisessa, jos nyt tällaista sanaa voi käyttää, minulla ei ole kiirettä. Asiat kyllä tapahtuvat, jos ne ovat tapahtuakseen. Joskus hidas temponi johtaa siihen, että ajelen luu ulkona onneni ohitse. Silti uskon, että jos oikein hitaasti lämmittelee, niin lopulta liekki on kuumempaa.

Baaripimuun tutustuin puoli vuotta sitten. Meillä oli kiva kipinä alusta asti, joka lähinnä jäi kuitenkin pienen kiusoittelun tasolle. Pimu saattoi lähestyä minua kiusoittelevalla viestillä, johon minä vastailin kertomalla, miten tuollaiset huutelijat laitetaan aisoihin. Kun välimatkaa on 10 kilometriä, niin on helppo huudella. Törmäsimme matkallamme muutaman kerran pervobileissä, ja taisinpa ensimmäisen kohtaamisemme aikana tunkeutua hänen wc-koppiinsa ja komentaa virtsaamaan katsellessani. Täysin puskista tämä tilanne ei kuitenkaan tullut, sillä pimu oli toivonut, että hänet saisi illan aikana huomioida.

Myöhemmin keskustelimme lisää. Mitä hän on kokenut, miten hän valta-asetelmat kokee, mistä hän pitää, mistä ei ja mikä on ehdoton EI. Kuva alkoi muodostua mieleeni. Tähän kuvaan piirsin tytön, joka piilottaa epävarmuutensa naamarin taakse. Tätä naamaria hän tarvitsee kontrolloidessaan tilannetta. Hän osaa taitavasti pyöritellä ja räpytellä pyöreitä silmiään ja saada vastakappaleensa tekemään juuri ne asiat, joita hän haluaa sillä hetkellä. Hän haluaisi kuitenkin luottaa, unohtaa naamarinsa. Heittää naamarinsa vaikka nurkkaan, päästää irti ja nauttia. Mutta kuten tiedätte, minua kiinnostaa kasvot, joten en ajatellut katsella naamaria.

Pimu oli läksynsä lukenut ja osasi varoitella, että hän ei pidä, jos hänen naamaansa sotketaan. Muita paikkoja saisi kuulemma sotkea mielensä mukaan, mutta naamasotkuista tulisi vaan ällötystä. Olen kyllä hyvä kuuntelija, mutta joskus...

Pimu oli varoitellut minua etukäteen, että en säikähtäisi jos hän nauraisi, itkisi tai muuten näyttäisi tunteitaan. Vastasin tunteiden kuuluvan peliin, ja että on jopa suotavaa niitä päästellä ulos. Niinpä pimu purskahtaa nauruun orgasmiansa pidätellen tiukan piiskauksen ja sormetuksen välillä. Katselen hymyillen takaisin ja kysyn mikä naurattaa. Hän pyörittelee minulle bambinsilmiään, hymyilee kauniisti ja toivoo sukeltavansa karkuun. Läväytän tiukan avarin poskelle ja kysyn uudestaan. Huomaan kuinka hän päänsä sauhuaa miettien, mitä vastata, mutta hän ei saa sanotuksi mitään järkevää. Tartun toisesta nilkasta kiinni, vedän jalan suoraksi ja alan piiskata ohuella bambukepillä sisäreittä ja kerron, että tämä loppuu kun kuulen vastaukseni. Hetken hän taistelee vastaan kunnes sanoo, "Minua nauratti, kun tajusin, etten pääse karkuun." Nappaan häntä kurkusta kiinni, painan hänet sohvaa vasten ja katson tiukasti silmiin. Hymy ja bambinsilmät ovat kadonneet. Kerron hänelle, ketä juuri nyt totellaan ja sylkäisen häntä kasvoihin. Jokin primitiivinen reaktio tavoittaa pimun. Ensin hänen kasvonsa värähtävät, sä et voi tehdä minulle näin, sitten pää ja hetken päästä koko keho tärisee allani. Puristan hänet tiukemmin sohvaa vasten.

Etukäteiskeskusteluissamme olin vihjaillut pimulle että hän joutuu anelemaan tiukan katsekontaktin alla. Hän oli yllättäen naamarinsa kanssa hieman eri mieltä. Olin häntä kiusannut aikaisemmin viikolla ajatuksella, että hän ei saisi laueta kertaakaan koko leikkimme aikana. Itse asiassa se oli kohdaltani tapaamisemme suunnitelma. Jos laukeaminen ei tapahtuisi minun tavallani, se ei tapahtuisi ollenkaan. Yleensä kuitenkin asiat tapahtuvat, kun niitä tarpeeksi haluaa.

Olin kiusannut pimua jo tovin, pääosin käsityönä. Olimme pikkuhiljaa pääsemässä tilanteeseen, jossa missio joko toteutuu tai Cruise näyttelee sen uusiksi. Pimu oli useamman kerran vinkunut lupaa, mutta aina silmät kiinni tai väärin sanamuodoin. Pimu istui sohvalla jalat apposen auki, kämmenet puristaen omia nilkkojaan. Minä runkkasin häntä kädelläni ja vibralla ja komensin häntä katsomaan silmiin. Hän pystyi siihen alkuun hetken, mutta nautinnon kasvaessa hänen katseensa harhautui tai sanat puuroutuivat. Joka kerran lopetin kiusaamisen siihen paikkaan, avokämmen hänen poskelleen, komento katsoa minua silmiin ja aloitin uudestaan alusta. Näin me edettiin, pikkuhiljaa, pienin askelin, ensin kaksi sekuntia, sitten viisi, sitten kymmenen, ja joka kerta kun fokus katosi, niin katosi hänen nautintonsakin. Pimu turhautui, "minä haluaisin vaan tulla!" Ja aloitimme uudelleen alusta. Lopulta katse pysyi silmissäni ja kysymyksetkin tulivat selvästi. Hänen silmänsä tapittavat minua. Hänen koko vartalonsa tärisi kädet puristuneina nilkkoihin. "Saisinko tulla?" Annoin luvan ja samalla hänen katseensa painui taas alas. Otin sormet pois hänen sisältään ja lelun pois klitorikselta. Hän ei ollut uskoa tapahtunutta. Vedimme hetken henkeä ja sama uudestaan. Kolme kertaa.

Lopulta hän onnistui, tyylipuhtaasti, silmät väristen katse tiukasti silmiini koko orgasmin ajan. "Olen ylpeä sinusta, hienosti toimittu!", kuiskasin hänen korvaansa.