Peikon ja Blondin parisuhdepalsta

Olemme alkaneet saada yhä enemmän erilaisia yhteydenottoja ihmisiltä. Osa on puhdasta fanipostia, jotkut ovat lähettäneet linkin oman blogiinsa, ja jotkut ovat jopa kysyneet meiltä neuvoa. Nöyrä ja suuri kiitos kaikista yhteydenotoista.

Noin viikon sisällä olemme saaneet kaksi hyvin samanmoista viestiä, joissa on kysytty mielipidettä ja neuvoa hyvin samantapaiseen ongelmaan. Luvalla referoin jälkimmäistä kysyjää, ja kopioin osan hänen viestistään tähän. Hieman editoin myös alkuperäistä vastaustani ennen kuin sen tässä julkaisen.

Neiti I kirjoitti meille:

Haluaisin kuulla teidän mielipiteen erääseen asiaan... Olen XXv neitonen, ja seurustellut miehen kanssa 3,5 vuotta. Olen aina ollut kiinnostunut alistumisesta. Nyt vähän vanhemmalla iällä olen alkanut haaveilla, että pääsisin itse joskus subin rooliin (kokemuksina siis joitain alistuskokeiluja, piiskausta yms).

Peikko vastaa:

Kerromme mielellämme mielipiteemme asiaan kun asiaan, kunhan vastapuoli ymmärtää ja tiedostaa, että se on vain mielipiteemme.

Ongelmana on, että mieheni on vanilja. Mies tietää, että pidän rajummasta, mutta pelkästään seksilelujen tuominen makuuhuoneeseen kertoo hänen mielestään siitä, että mies ei ole riittävä sängyssä. Olen yrittänyt vihjailla miestäni ihan pienilläkin asioilla, kuten kysynyt voisiko hän sitoa silmäni tai lukita käteni, mutta miehen mielestä tämä on hänelle vain epämukavaa. Kerran tosin leikimme roolileikkiä muutaman päivän. Roolileikissä mies sai tehdä minulle mitä halusi. Totesin että tämäkään ei toimi, koska mies ei ymmärrä että tuollaiseen suhteeseen täytyy edetä pienin askelin, eikä heti loikata pitkälle. Sen lisäksi miehen riittämätön tietämys asioista haittasi meininkiä.

Olen laittanut hänet lukemaan muutaman blogitekstinne näyttääkseni miten monimuotoista alistaminen ja kinkyily voikaan olla, samalla yrittäen tutustuttaa häntäaiheeseen. No, ei innostunut. 

Melkoisen yleinen ongelma miehille on juuri tuo tuo, että seksilelut koetaan kilpailijaksi omaa miehisyyttä vastaan. Samoin se, että rajummat leikit menevät ulos omalta mukavuusalueelta. 

Voisin kuvitella, että jos liittonne on toimiva, ja haluatte hyvää toisillenne, niin rajumpikin leikki voisi toimia. Ehkäpä parisuhde/seksi tarvitsisi pieniä muutoksia oikeaan suuntaan, jolloin kumpikin pääsee omaa vauhtiaan kohti tavoitettaan. Jos yhteinen matka alkaa kutkuttamaan, niin yleensä se kyllä vie sitten mukanaan. 

Sinulta se vaatii kärsivällisyyttä, ja mieheltäsi aitoa ymmärrystä, rohkeutta, halua oppia ja viedä sinua D/s polkua eteenpäin. Itse kehoittaisin keskustelemaan ja kertomaan aidosti, mitä tarvitset ja kaipaat. Voisit painottaa sitä kuinka tärkeää alistuminen sinulle on ja että ilman sitä et ole kokonainen (onko näin?). Painottaisin, että mikään ei ole mieheltäsi pois vaan että hänkin voisi kokea jotain uutta ja mielekästä. 

Palautteen antaminen on ensiarvoisen tärkeää puolin ja toisin. Uusi asia liitettynä mahdolliseen pieneen itsetunto-ongelmaan tai pelkoon miehuuden kyseenalaistamisesta ei ole helppo tunne. Sinun kannattaa siis kertoa kuinka hyviltä ne ensimmäiset piiskaniskut tuntuivat ja että "kun otit kiinni hiuksistani olin taivaissa". Voisin toivoa ja uskoa, että poikakaverisi saattaisi tykätä myös siitä että sinä saat hyviä fiiliksiä. 

Mutta mutta, ikävä kyllä tosiasia on myös se että kaikille ihmisille D/s ei vaan sovi. Oman kokemukseni mukaan suurin osa kaltaisistanne pariskunnasta päätyy muuhun ratkaisuun, koska toinen ei vaan taivu tarpeeksi toisen haluihin. Mutta on hyvä muistaa, että kinkyttömyys ei tee poikakaverista yhtään huonompaa ihmistä.

Mitä voin tehdä? Mies on muutoin täydellinen, ja seksi hänen kanssaan on todella hyvää, mutta ei välttämättä minulle riittävää. Olen miettinyt,  voisinko "ulkoistaa" tällaisen asian ja hankkia ulkopuolisen masterin? Mieheni tuskin sitä hyväksyisi, joten tavallaan siis pettäisin. Toisaalta mielestäni olisi ihanaa, jos masterina olisi oma mies, joka tuntisi minut läpikotaisin ja kuitenkin antaisi rakkautta ja rajoja sopivassa suhteessa. Vai tyydynkö vaan haaveilemaan ja olemaan pikkuhousut märkänä ajatuksesta? Ero tuntuu turhalta vain omien halujeni takia koska muuten kaikki asiat ovat kunnossa...

Käytännössä sinulla on kolme vaihtoehtoa. Joka tapauksessa suosittelisin aloittamaan kohdasta 1

1.)  Edellisessäkin kappaleessa kerrottu keskustelu, keskustelu ja keskustelu. Kertoa suoraan, mitä haluat, kaipaat ja janoat. Perusteluina kannattaa käyttää sitä, että rajummat leikit eivät olisi kummaltakaan pois, vaan päinvastoin vahvistaisi ja toisi erilaista twistiä suhteeseenne. Muista antaa positiivista palautetta, jos asiat edistyvät. 

2.) Ulkoistat alistumisesi eli hankit sessio-Masterin (joka on suurella todennäköisyydellä iso projekti). Tämän joudut tekemään joko

a) salaa

b) luvan kanssa 

Tunnen alistuvia, jotka toteuttavat itseään joko salaa tai luvan kanssa muun kuin oman kumppaninsa kanssa. Ja sitten on myös niitä, jotka leikkivät myös kotona oman kumppanin kanssa mutta saavat luvan kanssa hakea vielä jotain muuta parisuhteen ulkopuolelta, esim. piiskausta.

Omasta mielestäni molemmat vaihtoehdot voivat toimia. Itselläni on hyviä kokemuksia molemmista. Vaihtoehto a on tietenkin ikävämpi, koska se tuo mukanaan monenlaisia moraalisia ongelmia, ja siinä on aina mahdollisuus että kaikki leviää käsiin. B-vaihtoehto on, yllättävää kyllä, varsin yleistä ja toimivaakin. Jos olet hyvässä ja toimivassa rakkaussuhteessa, mutta jokin kinkytwist jää saamatta, niin voitte päästä sopimukseen, että toteutat tätä asiaa liittonne ulkopuolelle. Tämä edellyttää, että säännöt ovat selvät, KAIKILLE OSAPUOLILLE (esim. tapaamiset 1/kk, turvaseksi, jäljet, puhutaanko tapaamisista kotona).

Mitä ikinä päädytkin tekemään, niin anna itsellesi ja puolisollesi aikaa. Joka tapauksessa kannattaa muistaa, jos päädyt ulkoistamaan halusi, että sessiohan on todella paljon muutakin kuin penetraatiota. Monelle pettämisen raja menee juuri siinä.

*****

Blondin ajatuksia 

Monet yhteydenotoista ovat tulleet varsin nuorilta ihmisiltä, joiden seksuaalisuus on vasta muotoutumassa. Mutu-tuntumalta voisin sanoa, että pervoidentiteettiä pääsee usein toteuttamaan täysipainoisesti vasta vähän vanhempana. Pervo seksuaali-identiteetti ei ole sieltä helpommasta päästä, koska oikean vastakappaleen löytäminen saattaa olla vaikeaa, jopa mahdotonta. Harvoin mieltymykset kohtaavat täysin, ja usein joudutaan tekemään kompromisseja puolin ja toisin. Tosin näin on tavallisissakin parisuhteissa ja seksissä.

Itse en usko, että jokaisessa ihmisessä automaattisesti eläisi pieni pervo, kunhan vain tarpeeksi pintaa raaputtaa. On täysin mahdollista, että suhde myös loppuu siihen, ettei omasta kumppanista kerta kaikkiaan saa vastapeluria pervoiluun. Ei vaniljasta saa pervoa tekemälläkään, ajattelen minä. Tästä voi olla eri mieltä. Joskus saa lukea tarinoista, joissa pervo on käännyttänyt vaniljanaisen tai miehen, mutta tällöin mielestäni on kyse siitä, että ihmisellä on ollut pervo seksuaalisuus jo olemassa, ja se on vain kaivettu esille. Ja se kyllä onnistuu, jos molemmilla on siihen halua.

Olen itse ollut pitkässä parisuhteessa ilman, että olisin toteuttanut pervoa puoltani. Parisuhde toimi kaikilta muilta osilta hyvin paitsi seksuaalisuuden kohdalta. Tuolloin ajattelin, että seksuaalisuus parisuhteessa ei ole kovin iso juttu ja täysin yliarvostettua. Nyt kun tiedän paremmasta, en enää suostuisi tekemään kompromisseja. Tuntuukin todella surulliselta, että en koskaan tuntenut seksuaalista halua entistä kumppaniani kohtaan. Tilanne oli molemmille epäreilu.

Pervokortin lyöminen pöytään parisuhteessa, jossa ei ole aiemmin pervoiltu, vaatii rohkeutta ja päättäväisyyttä. Silti ei ole mitään takeita siitä, että lopputulos onnistuu. Kaiken a ja o on totta kai hyvä keskusteluyhteys. Ds-kuvio tai muu pervoilu tulee olemassa olevaan parisuhteeseen ennen kaikkea puhumalla ja taas kerran puhumalla. Toki joskus voi käydä niin onnellisesti, että parisuhteessa onkin toisistaan tietämättään kaksi pervoa, jolloin palaset voivat loksahtaa helpostikin paikoilleen. Kuitenkin riskinsä siinäkin. Keskustelun tuloksena alistumista kaipaava nainen saattaakin huomata, että hän on parisuhteessa alistumista kaipaavan miehen kanssa. Tällöin on selvää, että asetelmaa ei saada toimivaksi ilman, että leikkikaveria lähdetään hakemaan suhteen ulkopuolelta.

Monet tuntemani alistumista haluavat naiset ja miehet ovat erityyppisissä Ds-suhteissa, mutta vain osa on Ds-suhteessa oman kumppaninsa kanssa. Pervojärjestelyt hoidetaan tuolloin Peikon kuvaamalla tavalla suhteen ulkopuolisten henkilöiden kanssa. Parhaimmillaan nämä sessiosuhteet toimivat todella hyvin oman kumppanin luvalla. Huonoimmillaan ne taas rikkovat kaiken. Olen sitä mieltä, että vaniljakumppanilta vaaditaan poikkeuksellisen suurta joustoa ja suvaitsevaisuutta, että hän päästää pervon kumppaninsa toteuttamaan itseään muiden kanssa. Jos kumpikin parisuhteessa on pervo, mutta mieltymykset eivät pervorintamalla kohtaa, voisin kuvitella, että suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä löytyy luonnostaan enemmän.

Kuitenkin kannustan kaikkia lyömään tarvittaessa pervokortin pöytään, jos itse kokee vetoa asiaa kohtaan. Vaikka parisuhde loppuisikin siihen, on asian esille nostaminen pitkällä tähtäimellä kuitenkin positiivinen asia ja mahdollistaa varmasti uusien ovien avautumisen ajan myötä.

Itselleni pervoilu on ollut syvästi terapeuttista ja avartavaa. Olen päässyt sen avulla huikeisiin tutkimusmatkoihin itseni sisälle. Lisäksi olen oppinut paljon suvaitsevaisuudesta ja erilaisuuden sietämisestä. Pervoilu on mahdollistanut minulle myös sellaisen ajattelutavan sisäistämisen, että seksuaalisuuden toteuttaminen muiden kuin oman kumppanin kanssa ei ole toiselta pois vaan päinvastoin. Mutta tämä pätee ainoastaan meidän parisuhteeseemme – jokainen toimii, kuten itselleen parhaaksi näkee ja kokee. Toki olen perusluonteeltani sellainen ihminen, että en ole koskaan osannut tuntea mustasukkaisuutta kenestäkään ihmisestä. Samoin olen aina ajatellut, että en voi omistaa ketään toista ihmistä. Näin ollen ajatus muista leikkikavereista ei ole vaatinut kovinkaan suurta prosessointia. Nautin, kun Peikko tekee asioita muiden kanssa, koska tiedän hänen nauttivan. Toki rajat on sovittu eikä mitään tehdä toisen tietämättä. Mielestäni on ihana ajatus, että hän voi tehdä itselleen mieluisia juttuja ja samalla tuottaa mielihyvää jollekin muulle kuin minulle. Miten se voisi olla minulta pois?

*****

Olemme jatkaneet meilivaihtoa asiasta vielä lisää neiti I:n kanssa. Haluaisitko sinä kertoa oman tarinasi tästä aiheesta?