Isolla kirjoitetut kutsumanimet pitäisivät olla suojeltu

Viime viikot ovat olleet pettymysten aikaa. Olen katsellut pettyneenä sekä peiliin että skeneä kohti, ja huomannut olevani melko yksin ja vihainen. Nyt oksennan ajatuksiani vähän ulos, joskaan tässä viestissäni ei viitata edes sivulauseessa kehenkään henkilöön ketä tunnen, vaan ennemminkin joihinkin, joita en tunne enkä haluakaan.

BDSM on siitä jännä laji, että maailmalta ei löytyne montaakaan henkilöä joiden mielipiteitä ja oppeja kuunnellaan kuten vaikka Jürgen Kloppin oppeja liittyen jalkapalloon. Tästä syystä tuntuu, että monet meistä - varmasti minäkin - luon oman todellisuuden ja opin, jota minun on helppo seurata omassa maailmassani. Kuitenkaan minun ei tarvitse olla ajatusteni kanssa yksin ja maailmalta löytyy kyllä todella hyvin kirjoitettuja opuksia tai sivustoja, missä on mietitty ja kerrottu hyvinkin tarkkaan mistä BDSM:ssä on kyse. Näissä lähteissä usein painotetaan asioita kuten luottamus, kunnioitus, avoimuus, turvallisuus ja hyvä käytös. 

Olen jotenkin ihan kurkkuani myöten sitä mihin lajimme on menossa ja tästä syystä olen jo pudottanut itseni pois monilta kinkyfoorumeilta. Muutaman kerran sormeni on ollut enterillä jo BDSMbaarissakin (jollekin menetys, toiselle lahja). Tämä laji ja yhteisö on merkinnyt minulle paljon, mutta nyt olen viime aikoina määrätietoisesti pyrkinyt rakentamaan omaa onneani ilman tätä. Minun yksi suurimmista heikkouksistani on, että ihoni alle pääsee helposti tyhmyydellä ja huonolla käytöksellä. Hitto että kutisee tällä hetkellä. 

Meidän lajiimme on pesiytynyt suuret määrät “harrastajia”, joilla ei ole mitään ymmärrystä siitä mitä BDSM on. Luultavasti jos luet tätä, niin tämä ei koske sinua, joten turhaan provosoidut henkilökohtaisesti. Mielipiteestä toki voit. Täällä on useita dominoivia, alistuvia, fetisistejä ja muita kinkyilijöitä, jotka varmasti nauttivat sydänjuuriaan myöten “BDSM”:stä, mutta heitä vaikuttaa kiinnostavan ainoastaan omat päämäärät ja miten niihin päästään mahdollisimman helpolla. 

Kunnioitus muita ihmisiä kohtaan on lähes nolla ja tuskin he osaavat edes peruskäytöstapoja. Heidän ainoa tarpeensa on löytää sopiva rako mihin lyödä ja toivoa, että jos käyttää tarpeeksi voimaa, saattaa pipari tai muu mielenkiinnon kohde lohkaistua. Minun silmissäni tällainen harrastaja ei ole Dom eikä sub. 

Viimeisen puolen vuoden aikana olen törmännyt henkilökohtaisesti ja välillisesti edellä kuvailemiini ihmistyyppeihin aivan liian monta kertaa. Silti en ole huolissani itsestäni, sillä huolimatta kutinasta ihoni alla, minulla on siihen myös todella hyviä lääkkeitä. Minulla on oma turvallinen yhteisöni ja ihmiseni, missä esimerkiksi hyvät käytöstavat ovat sisäänkirjoitettu perusvaatimus. Sinäkin voit vaatia samaa.

Yst. Terv.

Peikko

Peikko pohtii peetä

Olen viime kuukausien aikana joutunut selittämään ja perustelemaan omaan suhtautumistani monisuhteisuuteen ja tarkemmin polyamoriaan. Huomaan, että vaikka olen mielestäni ollut aika hyvin kartalla omien tuntojeni ja ajatusteni kanssa, niin sitä ei ole ollut helppo selittää pelilaudan ulkopuolelle. Niinpä pohdin jos yrittäisin kirjoittaa ajatuksiani ylös, se voisi tuoda vastauksen kyselijöille ja ehkäpä jalostaa omiakin ajatuksiani.

Minulle polyily on ensisijaisesti merkityksellisiä ihmissuhteita. En ole kiinnostunut irtotavarasta ja se ymmärtääkseni ei edes mahdu polyilyn alle. Merkityksellinen ihmissuhde taas tarkoittaa kohdallani sitä, että jos olen kiinnostunut tutustumaan mitä löytyy vastakappaleen housuista, niin olen kiinnostunut hänestä myös ihmisenä ja toisin sanoen siis siitä mitä löytyy hänen piponsa alta. 

Kysymys mikä minulle on esitetty viime kuukausina useasti kuuluu ytimekkäästi, "miksi sinulle ei yksi riitä?". Tätä kysymystä olen paljon pohtinut ja yrittänyt löytää siihen kuningasvastausta, mitä luonnollisesti ei ole olemassakaan. Kuitenkin, kun tämä seuraavan kerran minulta kysytään ajattelin täräyttää vastapalloon "miksi juuri minulle pitäisi yksi riittää?". Mutta miksi sitten haluan että minulla olisi useampi merkityksellinen suhde? Minulla on ollu paikoin rankka, äärimmäisen tylsä ja jopa traaginen elämä. Pidin itseäni tiukasti sekä fyysisessä että henkisessä kaapissa melkein 40 vuotta ja kun se kaapin ovi vihdoin aukesi olen selkeästi pyrkinyt elämään eräänlaisen eettisen hedonismin mukaan. En kuitenkaan väitä, että mittaisin kaikki tekoni tai tarpeeni sen mukaan kuinka paljon mielihyvää ne minulle tuottavat, mutta jonkinmoisena ohjenuorana se on kyllä mukana kulkenut. Joku voisi sanoa, että maksan 40 vuoden mittaista mielihyvä velkaa, eikä hän välttämättä täysin väärässä olisi. 

Velkataakastani huolimatta en pidän itseäni huonona velanmaksajana vaan ennemminkin hyvin vastuullisena ja eettisenä. En ole kiinnostunut hakemaan pikavippejä sieltä ja toista täältä. Yleensä jos etsin seuraa, niin tälle suhteelle on olemassa jokin kolo elämässäni ja kerron sen myös tarkkaan tutustuessani ihmisiin. Minulle on myös tärkeää, että kaikki ihmiset joiden kanssa olen suhteessa tietävät paikkansa/roolinsa elämässäni ja he myös itse haluavat olla siinä. Esimerkiksi jos etsin satunnaista kainaloseuraa, jonka kanssa intiimi kanssakäyminenkin on mahdollista, niin kerron tarpeeni ja oletan vastapuolen etsivän myös samanlaista suhdetta jos hän haluaa seuraavan askeleen kanssani ottaa.

Mitä pidemmällä tämä postaus etenee, sitä vahvemmin alan miettimään miksi minun edes pitäisi perustella kenellekään elämäntapaani. Jos tekisin oikeasti jotain väärää, rikkoisin lakia tai sydämiä, niin olisi oikeutettua arvostella minua. Jos kuitenkin elän mahdollisimman reilusti ja eettisesti omaa hedonismiani ja polyisyyttäni, niin se ei ole keneltäkään pois. Minut voi hyväksyä ihan tällaisena tai sitten siirtyä seuraavaan hahmoon. 

Ei polyamoria ole kuitenkaan minulle mikään helppo nakki vaikka suuntaviivat edellisissä kappaleissa vedin suoriksi. Luonnollisesti jos minulla on muita suhteita, niin muita suhteita voi olla myös kumppaneillani. Jos minä esim. dominoivana päättäisin että minulla saa olla muita suhteita, mutta minulle alistuvilla ei saisi olla, niin mielestäni sillä ei ole mitään tekemistä polyamorian kanssa vaan hyppää lähelle kusipäisyyttä ja heikkoa itsetuntoa. Minä painin aivan samojen mustasukkaisuuden ja riittämättömyyden -tunteiden kanssa kuin muutkin, mutta haluan olla parempi ihminen ja päästä lopulta siihen ajatusmaailmaan että toisten hauskanpito ei ole minulta pois. 

Luonnollisesti tunteet saattavat vaikeuttaa monia polyastelmia. Minä tunnen asiat vahvasti ja ihastun helposti, minkä koen vahvuutena, mutta niin paljon kuin haluan rakastaa ja sanoa sen ääneen, niin sen sanon kun se tulee sydämestä. Minulle polyamoria tuo mahdollisuuden elää sellaista ihastumisen, välittämisen ja rakkauden kenttää, mikä on juuri minulle sopiva. Tietysti oletan, että jos kentälleni tulee uusi pelaaja hän tietää mihin seuraan hän on liittynyt ja mitä pelipaikkaa hän tulee pelaamaan. Tämä kenttä mahdollistaa minulle myös tulisesti rakastumisen ja haluaisin tällöin puhua kohdallani primäärisuhteesta. Tämä suhde olisi vahva yksikkö, jonka ympärille kaikki muu rakentuvat. Tämä suhde olisi vahva yksikkö, jonka ympärille kaikki muu halutaan yhdessä rakentaa. Tässä suhteessa ymmärretään se, että muut ihmmissuhteet eivät ole uhka vaan mahdollisuus. 

Loppujen lopuksi kyse lienee siis jonkinmoisesta yhteisestä polykuvion sisältämästä mielihyvästä, jota haluan jokaisen siinä kuviossa mukana olevan kokevan. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että polyamoria olisi tarkoitettu tai sopisi kaikille tai sitä että polyt olisivat jotenkin parempia ihmisiä kuin muut. Vaan se tarkoittaa minun kohdallani sitä, että minä olen poly ja sellainen haluan olla jatkossakin. 

Aloitteleva Daddy kysyy, "Haluatko kahvia ennen kuin lähdet?"

Olen tykästynyt termiin DaddyDom, jolla olen aina välillä kuvaillut itseäni. Muistaakseni ko. termi löytyy myös kuvauksestani bdsmbaarista sekä joskus deitti-ilmoituksestani. En ole kuitenkaan koskaan kokenut olevani perinteinen Daddyhahmo, en ainakaan sen sapluunan läpi mitä luulen  monen katselevan BDSM-skenessä. En ole koskaan innostunut minulle pikkuistelusta ja olenkin yrittänyt väistellä kaikki glitterihyökkäykset, kiiltokuvat ja pastellivärit. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö pitäisi pikkuistelua kiinnostavana ja arvostaisi sitä, vaan että se ei vaan ole minun whiskylasini. Minulle Daddyily on mennyt enemmän caregiving- tai keskustele-osastolle. Daddy tai ei, jos lähimmäiselläni on hätä, niin mieluusti autan.

Vaikka sijoitan itseni tällä hetkellä ”dominoiva sadisti”-laatikkoon, niin olen aina ajatellut, että joku sopiva ihminen sopivalla käytöksellään voi saada minusta esiin jotain muuta. Tämä tapahtuu mielestäni ihan samalla tapaa kuin esim. masokisti voi herättää ja houkutella minusta esiin todellisen pedon. Tästä syystä olen pyrkinyt pitämään laatikkoni hieman raollaan, jos joku onnistuisi niitä ravistelemaan. 

En varmaan tästä aiheesta kirjoittaisi, jos jotain merkillistä ei olisi tapahtunut asian tiimoilta. Koska tilanne oli molemminpuolin täysin spontaani ja yllätti mestarin itsensäkin, niin yritän kirjoittaa tilanteen mahdollisimman autenttisesti. Minulla oli kylässä ihminen, ei pikkuinen, mutta joku joka hyvin  sopivasti sattui pitämään itseään vanhemmista, kokeneista ja partaisista miehistä. Jotenkin automaattisesti dynamiikkamme siirtyi enemmän "isä - tytär" -leikkiin, vaikka emme sitä sinne tietoisesti työntäneet. Asiat vaan tapahtui. Kun tämä ihminen oli lähdössä kotiin, niin kysyin häneltä...

- Haluatko kahvia ennen kuin lähdet?

- Voin mä ottaa.

- Niin mutta haluatko?

Hän hieman ihmetteli kysymystäni ja jatkoi.

- Siis voin mä ottaa jos sinäkin otat.

Siirryin hänen viereensä ja painoin hänet kurkusta sohvalle selälleen. Työnsin toisen käteni hänen hameensa alle ja työnsin ne hänen märän kupunsa päälle samalla katsoen tiukasti hänen silmiinsä. Hänen silmänsä aukesivat kahvikupin kokoiseksi ja hänen koko vartalo säpsähti ja tärisi hieman. Kysyin häneltä rauhallisesti, mutta jämäkästi.

- Haluatko sormeni märkään pilluusi?

Vieraani tuijotti epäuskoisesti ja ihmeissään silmiini eikä saanut heti vastattua. Hetken päästä hän ääni väristen vastasi.

- Kyllä haluaisin.

Vedin käteni pois hänen housuistaan ja kysyin uudestaan jämäkästi.

- Haluatko kahvia ennen kuin lähdet?   

Huomasin hänen silmistään, kun kaikki kahvilan lamput syttyivät samaan aikaan.

- Ei kiitos.

Peikko etsii ihmistä

Hei sinä.

Minä olen 49-vuotias hiljan Helsinkiin pysyvästi muuttanut mies. Minulla on unelmatyö, harrastuksia joihin suhtaudun intohimolla, paljon mahtavia (kinky-)ystäviä ja elän aktiivista elämää. Olen eettinen ihmissuhdeanarkisti, mikä tarkoittaa kohdallani että olen rakentanut viime vuodet hyvin itseni näköistä elämää, missä onnellisuuteni kumpuaa niistä asioista mistä haluankin sen kumpuavan, eikä esim. ympäristön odotuksista. Luonteeltani olen ainakin kiltti, iloinen, hassu, suora, hauska, tunneälyinen, pohdiskeleva ja keskusteleva. Jostain ihmeen syystä minua pidetään pelottavana ennen tapaamista ja sen jälkeen nallekarhuna. Olen totaalisen draamaton. Minun kirjoituksia löytyy paljon tälältä ja bdsmbaarista lisää. En pane ollenkaan pahakseni jos lähetät yksityisviestin, missä kysyt vaikka ainoastaan yhden tarkentavan kysymyksen.

Vaikka en pidä lokeroista, niin uskon sen auttavan deitti-ilmossa, niinpä minua kuvaavia termejä voisi olla tärkeysjärjestyksessä: Caregiver, Dom, Sadisti, DaddyDom ja kenties seuraavana jotain mitä juuri SINÄ herätät minusta. Minulla on fetissinomainen suhtautuminen ainakin naisten rintoihin ja orgasmeihin ja sen tulet huomaamaan jokaisella tapaamisellamme.

Sinä voisit olla draamaton naisellinen nainen, jolla on elämän palaset suurinpiirtein kasassa. Nauttisit alistumisesta ja mahdollisesti kivustakin. Sinulle kiihottava ajatus voisi olla maata vierelläni tyydytettynä ja itkuisena myttynä, minun silitellessä sinua. Parhaassa tapauksessa voisit olla minulle sekä narttu että rakas.

Voisin kirjoittaa pitkästikin toiveistani ja odotuksistani, mutta kokemuksesta tiedän että yksikään ihmissuhde ei toimi niin. Niinpä toivoisin sinulta ME-asennetta, jossa juuri me kaksi voisimme määritellä ja ihmetellä yhdessä mihin suuntaan haluaisimme suhteemme menevän. Tähän liittyen minua ei esimerkiksi haittaa, jos olet esim. switch ja haluaisit välillä kurittaa omaa subiasi tms. Se ei olisi minulta pois, kunhan olet sitoutunut minuun ja meihin.

En innostu etäsuhteista, paitsi jos sinä haluat ja pystyt liikkumaan luokseni. Olen myös avoin sessiomaisille suhteille kunhan kuitenkin yhdyt edelläkirjoitettuun. Kun luet tämän ja tulee vaikka ajatus, että olisipa kiva tavata vaikka en ole kohdeyleisöä, niin vastaisin että niin olisi.

Mukavaa kevättä.