Voiko (fetisseistä) nauttia liikaa?

Yksi upeimmista asioista liittyen kinkyyteen on mahdollisuus, että seuraavan oven takaa avautuu jotain uutta ja upeaa. Tässä yhteydessä metaforani ei viittaa uusiin ihmisiin vaan siihen oivallukseen että elämällä vaistot ja mieli apposen auki voi ikään kuin vahingossa löytää itsestään ja partneristaan uusia kutkuttavia asioita.

Yksi suurimmista kinkeistäni on aina ollut reaktiot. Se tuleeko reaktio ulos orgasmina, kyyneleenä, huutona, nauruna tai vaikka lumoutuneena tuijotuksena on aina ollut kovin toisarvoista. Olen aina ollut myös pohjattoman kiinnostunut ihmisistä ja tämä yhdistettynä edellä kertomaani kinkkiini tuntuu välillä ajavani minut niin syvään päähän että mietin riittääkö happeni. 

Leluni kanssa tällainen pandoran ovi aukesi vahingossa, minun kerran leikkiessä nahkakäsineet kädessä. Nämä käsineet eivät olleet edes kummoiset, kylläkin ihan hyvin istuvat, mutta kirpparilta hankkimani ja varsin perus sellaiset. Kuitenkin se tunne, fiilis ja tuike lelun silmissä sai minut kiinnostumaan ja kokeilemaan olisiko tässä jotain isompaa ja olihan siinä. Myöhemmin tilasin ulkomailta näyttävämmät ja siistimmät käsineet, mutta nälän kasvaessa katsoessani leluni tuiketta päädyin Sauson kivijalkaliikkeeseen etsimään laatua. Lopulta köyhdyinkin melkein 200e, mutta kassissani oli mitä ihanimmat, ohuimmat, laadukkaimmat ja sopivasti liian tiukat käsineet ainoastaan meitä varten.

Tovi sitten makailimme lelun kanssa vierekkäin intensiivisen orgasmileikin päätteeksi. Olimme pukeutuneet leikkiimme hyvinkin sopivasti sillä lelullani oli villasukat jalassa ja minulla käsineet kädessä. Jälkihoitomaisesti silittelin lelua ja piirtelin hänen selkäänsä. Sormeni vaeltelivat pitkän tovin hänen vartalollaan. Hieman myöhemmin käteni siirtyivät hänen kasvoilleen, piirrelleen hiusrajassa, silitellen korvalehteä, viipyillen hänen huulillaan ja päätyen hänen kaulalleen. Siinä hetkessä kun nahka painautuu lelun kaulalla, hän yleensä vetää syvään happea ja puhaltaa sen hitaasti ja rennosti ulos ja pikkuhiljaa valuu omaan mikämikämaahansa. Meillä oli kiireetön viikonloppu, niin halusin kokeilla mitä tapahtuu jos ollaankin vaan tässä hetkessä ja niinpä pidin käteni hänen kaulallaan ja vaan fiilistelin. Leluni tuntui olevan rennossa omassa mielentilassaan, missä hän keskittyi vaan hengittämiseen. Välillä hänen kätensä painautuivat minun kaulalla olevaa kättäni vasten ja yrittävät saada minua tiukentamaan otettani, mutta siirsin hänen kätensä pois. Nyt olemme vaan tässä. 

Pidemmän tovin päästä laitoin toisen käteni leluni nenän ja suun eteen. En niin että olisi estänyt hengittämistä vaan että hän pystyi hengittämään käsineiden läpi. Kului useampi minuutti. Välillä hetkeksi kiristin otettani kaulalla tai kasvoilla, mutta myöhemmin löysensin taas otetta varsin kevyeksi. Kului taas useampi minuutti kunnes jotain mielenkiintoista tapahtui. Leluni oli maannut varsin pitkään aivan paikoillaan keskittyen vaan hengittämiseen, mutta yllättäen hänen oikea kätensä alkoi liikehtiä. Ensin vaan hieman, myöhemmin käsi nousi hieman ylös ja alkoi täristä.  Lelun suusta alkoi tulla sanoja. Poistin käteni hänen suunsa päältä ja kysyin mitä sanoit? Hän puhui minulle selkeitä sanoja mutta omaa tarinaansa mitä en ymmärtänyt. Kävin lyhyen keskustelun leluni kanssaan, missä hän oli omassa nahkamaailmassaan. Hänen vartalonsa alkoi pikkuhiljaa herätä tilanteeseen ja näin järjettömän kiiman nousevan pintaan. Minun on pakko saada laueta, nousi lelun huulilta. Pidin toista kättä lelun kaulalla ja vein toisen käden hänen jalkojen väliin. Silitin hetken kiusoitellen hänen sisäreisiä ja häpyään enkä tiedä olenko koskaan nähnyt moista kiimaa. Upotin lopulta kaksi nahkaista sormea hänen sisäänsä, laskin viiteen ja annoin hänen laueta. Leluni laukesi niin lujaa ja holtittomasti että minun oli pakko painautua hänen päällensä ja kuiskutellen komentaa hänen korvaansa hengitä minun tahdissa.

Muutama tunteja myöhemmin istuimme sylikkäin sohvalla ja purimme tilannetta. Totesimme että ed. kuvattuun tilanteeseemme ei liittynyt hapettamista, voimaa, kipua tms. Tilannetta ja dynamiikkaa puskeva voima kiteytyy nahkakäsineisiin sekä meidän lujaan luottamukseen ja valtadynamiikkaan. Emme kokeneet tilanteessa mitään vaarallista, mutta se voima millä fetissi puski lelun syvälle ja millaisena kiimana se purkautui ulos oli molempien mielestä jotain sanoinkuvattoman upeaa ja vahvaa. Totesimme sen olevan jotain niin yhteistä, isoa ja vahvaa nautintoa, että tulemme rakentamaan tätä rauhassa ja rakkaudella.

Upottaudun silmiisi ja murisen

Orgasmien ehdollistaminen on yksi suurimmista kinkeistäni, ehkäpä jopa suurin. Minun päässäni ajatus siitä, että jonkun toisen orgasmi voi olla minun sanani tai tekoni takana on kerrassaan järisyttävä vallankäytön muoto, minkä koen äärimmäisen vahvasti ja kokonaisvaltaisesti koko kehossani sekä fyysisesti että henkisesti.   

Ehdollistaminen on yhteinen polku, mikä perustuu luottamukseen ja kunnioitukseen. Siihen ei liity mitään taikatemppuja, vaan enemmin iso kasa tunneälyä, tilannetajua, rohkeutta, lempeyttä ja määrätietoista harjoittelua. Itse haluan uskoa, että ihan jokainen voi sen halutessaan saavuttaa, mutta joidenkin mieli toimii asian ympärillä paremmin kuin toisten. Kenenpä mieli ei toimisi luottamuksellisessa ja kunnioittavassa ihmissuhteessa hyvin.

Lelun kanssa ehdollistaminen on kirjoitettu tähtiin. Se on jokin näkymätön energia välillämme mikä lähti liikkeelle nollasta tai jopa sen alta ja tänään en osaa enää kuvitella tai edes arvailla mihin voimme tämän energian kanssa päätyä. 

Olimme lelun kanssa bileissä. Jännitimme etukäteen bileitä vähän, sillä meillä on melko vähän yhteisiä bilekokemuksia ja joidenkin aikasempien kokemustemme yllä leijui jonkinsortin harmaa pilvikin. Tarkoituksemme oli bileillä ystäväpariskunnan kanssa, mutta korona oli eri mieltä joten suuntasimme tilaisuuteen kaksin. 

Päädyimme sohvalla nauttimaan keskenämme tervetuliasmaljastamme ja fiilistelemään illan tunnelmaa. Maljat juotuamme kaivoin kassistani nahkaiset ajohanskat, jotka ojensin sylissä istuvalle lelulleni ja pyysin hänet laittamaan ne käteeni. Osa yhteisestä dynamiikastamme on kietoutunut vahvasti hyvin istuvien ja ohuiden nahkahansikkaiden ympärillä. Niinpä lelun pukiessa hansikkaita käteeni hän valahti sylistäni lattialle. Nappasin kiinni hänen ranteesta ja kerroin että lähdemme etsimään sopivampaa tilaa yhteiselle hetkellemme. Sopiva tila löytyi seinään upotetusta sängystä jonka korkeus oli sopivasti ylempänä kuin perinteisissä sängyissä ja antoi näin minulle hyvän työskentely alustan.

Nyt painan pikakelausnappia kunnes päädymme hetkemme loppupuolella. Kiinnitin lelun kädet kahleilla hänen nilkkoihin. Kiusasin häntä käsilläni, satutin häntä piiskoillani, laitoin hänet puhumaan rumia vastineeksi orgamistaan. Satutin häntä kädelläni, hänen huutaessa kipunsa suulleen painautuneen käteeni. Kiusasin häntä lisää, hänen anellessa lisää orgasmeja, jotka hän saikin, mutta kovan kivun kautta. Pikakelaus päättyy.

Lelu makasi selällään pää sängyn reunalla, minun seistessä hänen vierellään ja katsellen häntä syvälle silmiin. Usein katsellessamme syvälle silmiin, lelu vajoaa jonnekin omaan tilaansa, mitä joskus olen yrittänyt kuvata hypnoottisella tilalla, vaikka en hypnoosista tiedäkään oikein mitään. Viereistä huoneesta kuului huutoa, useamminkin kerran, mikä joka kerta herätti lelua ja sai hänet hetkeksi pois tilastaan, mihin hän kuitenkin valui takaisin. Kun nämä äänet olivat hänet muutaman kerran säpsäyttäneet, painoin käteni, joissa oli tiukat nahkahansikkaat, hellästi hänen korvilleen ja sanoin "katso silmiini!". Aika pysähtyi, äänet hävisivät. Tuijotimme toisiamme silmiin lelun valuessa yhä syvemmälle tilaansa. Hieman myöhemmin aloin hellästi silittää lelun korvia. Sormeni silittivät lelun korvalehtiä, kiersivät niiden ympäri ja painautuivat välillä lähelle korvakäytävää samalla hellästi koskettaen. Lelun silmät olivat teelautasen kokoiset hänen katsellessa minua. Pikkuhiljaa hänen vartalonsa alkoi liikkua enemmän ja enemmän kosketukseni tahdissa ja välillä hän tuntui valuvan johonkin omaan nautinnon tilaansa jolloin komensin hänet uudestaan ja uudestaan takaisin, "Katso silmiini!", jonka jälkeen hän käänsi aina katseensa takaisin minuun. Jälkikäteen on vaikea arvioida kauanko aikaa kului tässä hypnoottisessa tilanteessa, mutta huomasin itsekin valuneeni johonkin Peikko kuplaani. Lelun suusta pääsi vieno kysymys, "Saisinko laueta vielä kerran?". Jatkoin silittämistä ja vastasin, "Saat jos katsot silmiini?" Lelu tuijotti silmiini, minun helliessä hänen molempia korviaan. Sanoin hiljaisella äänellä "yksi", mitä hän tuskin kuuli, mutta luki huuliltani. Hänen vartalonsa säpsähti sanastani ja hän yritti elekielellä saada kättäni hänen jalkojensa väliin. Jatkoin silittelyä. "Kaksi"...."Kolme".... Lelun vartalo alkoi täristä ja hänen silmänsä alkoivat painua kiinni. "Katso silmiini!" Hän aukaisi silmänsä ja upposi takaisin minuun. "Neljä", lelun selkä kaartui kaarelle ja hän vartalonsa tärisi ja heittelehti valtoimenaan, mutta painoin kädelläni hänet päästään tiukasti sänkyä vasten. Hänen silmänsä painautuivat kiinni ja hänen niskansakin kääntyi isoon kaareen. "KATSO SILMIINI!" Hänen silmänsä pysyivät kiinni. Odotin tärisevä lelu käsieni välissä kunnes hänen silmänsä avautuivat ja löysivät omani. Kuiskasin "viisi" ja painoin lelun voimakkaasti ohimoiltaan patjaa vasten. Selkä kaarella hän laukesi, laukesi, laukesi ja laukesi.... Minä katselin syvälle hänen sieluunsa ja murisin lujaa!

Mitä sinulle jäi mieleen vuodesta 2021?

Sain tällaisen kysymyksen aamulla eteeni ja pyysin hetken aikaa vastata. Myöhemin vastasin 7 kohdan listan, mutta jäin pohtimaan kaikkea muutakin.

Tällaiseen kysymykseen pitää varmasti vastata jotain koronasta. Muistan kolumnin, jonka luin jo viime vuoden aikana, mutta mikä on ohjannut suhtautumistani virukseen siitä lähtien. Muutenkin koen, että elämä on liian lyhyt jäädäkseni kiinni murheisiin ja ongelmiin. On mahdotonta elää ilman pettymyksiä. Oma elämänfilosiani perustuu siihen, että ongelmat ratkotaan ja jatketaan mahdollisimman hyvää elämää.

Välillisesti korona kuitenkin ravisteli minua enemmän kuin olisin uskonut. Monilla ihmisillä oli paljon aikaa keskittyä epäolennaiseen koska joutuivat viettämään paljon aikaa 4 seinän sisällä. Sain osani tästä saastasta ja jouduin kokemaan niin huonoa käytöstä, mitä en vaan olisi koskaan kuvitellutkaan joutuvani kohtaamaan. 

Tässä kohtaan on hyvä todeta, että edellinen kappale ei kuitenkaan liity valtasuhteeni päättymiseen. tai muutenkaan minulle rakkaisiin ihmisiin. En halua eroa puida tässä muutenkaan, mutta jotkut ihmiset jättävät meihin ison jälkensä ja lelu kyllä polttomerkkasi sydämeni ja näinhän se kuuluikin mennä.

Koko viime vuoden paras muistoni liittyy minuun ja leluun. Minulle lomailu on useasti ollut hankalaa, sillä olen vähän huono lomailemaan ja lataamaan akkuja. Kuitenkin viime kesänä tämä onnistui paremmin kuin koskaan kun meillä oli lelun kanssa vuokrattuna mökki viikoksi, mistä muodostuikin minun koko viime kesän paras muistoni.  

Suhtaudun harrastuksiini ja ystäviini suurella intohimolla. Harrastukseni vei minut tänä vuonna kilpailemaan maailman huippuja vastaan Ranskaan ja pidän tätä mahdollisuutta yhtenä upeimpana kokemuksena liittyen mihinkään harrastuksiini koskaan aikaisemmin. Ystäväsektorilla on ollut myös vilkasta. Sikainsinööri on yhä sika, yhä insinööri ja yhä niin rakas. Hänen kanssaan on naurettu, hänen kanssaan on väitelty ja hänen kanssaan in riidelty. Silti hän on ja pysyy, niin kuin rakkaat ystävät pysyvätkin. Blondi on yhä rakas blondi, jonka kanssa ykä itketään ja nauretaan yhdessä. Hän on yhä ihminen, jolle mieluusti soittaa ensimmäisenä kun elämässä taopahtuu jotain huippua tai jotain kamalaa. 

Sain keväällä jonkinmoisen avunpyynnön, missä kaivattiin fiksua keskusteluseuraa liittyen valtasuhteisiin. En voinut luvata fiksua, mutta lupasin yrittää parhaani. Niinpä törmäsin brättiin. Joitakin kuukausia myöhemmin minun oli ilo tavata hänen Dominsakin, jota voinen kutsua leikkisästi brätin tapaan Ponyksi. Voisin sanoa, että on suorastaan luojan lykky, tavata joitain näin upeita ihmisiä kuin te kaksi. Vai mitä Pony?

Eron jälkeen olen yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin. Olen ollut onnekas siinä, että minulla on ollut kaksi mahtavaa valtasuhdetta ja tiedän mitä se ainakin omalla kohdallani voi parhaimmillaan olla. Olen huomannut, että tämä on nostanut kriteeereitäni päästää uusia ihmisiä lähelläni, mutta toisaalta ajattelen että näin sen pitäisikin olla. Kuin salamana taivaalta, eikä vaan metaforana, eteeni tupsahti melkoinen helmi. Tiedättekö kun on olemassa ihmisiä, jotka puhuttelevat sinua jollain oudolla tavalla, vieläpä sellaisella mitä on vaikea selittää itselleen. Minulla meni tämän ihmisen kautta tovi, kunnes ymmärsin että hänhän on kuin peilikuva minulle. Tämä olento katselee tätä maailmaa jotenkin vielä enemmän vinossa kuin minä ja minä kun olin pitänyt itseäni outona. Hänen omia sanojaan lainaten, jos ihmisten normaalisuus olisi metrin mittainen jana, niin minä istuisi aivan toisella reunalla. Tämä jos mikä puhutteli minua, kovin monella tasolla jopa niin, että ajattelimme meistä voivan tulevan pari. Mutta ei meistä tullut, mutta meistäpä tuli aivan hullu ja huikea ystäväpari. Pitäkääpä varanne.

Olen yrittänyt haastaa itseäni, pari- ja primäärisuhde ajatuksiani ja ennen kaikkea esittää itselleni mahdollisimman usein kysymyksen -> mikä oikeasti tekee minusta onnellisen? Palaan aina samoihin sanoihin vastauksessani, aitous, avoimuus, yhteys, ilo ja hauskuus. Luulenpa, että ensi vuoden tavoitteekseni otan löytää elämääni vielä enemmän naurua, iloa ja hauskuutta. Tämän lisäksi minulla on ollut aivan liiana kauan köydet käyttämättöminä. Nyt voisi olla hyvä aika tehdä uudenvuoden lupaus köysilleni aktiivisemmasta vuodesta.

Oikein mukavaa uutta vuotta teille kaikille! Muistakaa tehdä asioita, mitkä tekevät teidät onnelliseksi.

Ystävällisin terveisin,

Peikko  

Huono sub, hyvä Dom

Vaikka olen kovin sosiaalinen, niin silti voinen sanoa että tänä syksynä olen tavannyt uusia ihmisiä enemmän kuin koskaan aikaisemmin lyhyen ajanjakson aikana. Tähän on ollut luonnollisesti syynä se, että olen hyvinkin avoimin mielin koettanut deittailu mielessä tavata uusia ihmisiä. Olen rekisteröitynyt joillekin uusille sivustoille ja jopa vinguttanut luottokorttiani saadakseni joltain saitilta enemmän irti. Olen myös osallistunut joihinkin ei-kinky miitteihin, tapahtumiin ja jopa pikkujouluihin. Koen olevani jonkinsortin sosiaalinen eläin ja niimpä monet uudet sosiaaliset tilanteet uusien ihmisten kanssa kutkuttavat minua monella eri tasolla.

Omassa deittailussani olen pyrkinyt olemaan äärimmäisen avoin. Vaikka haaveenani on ollutkin primäärisuhde, niin en ole halunnut sulkea muitakaan ovia, mikä ehkäpä entisestään on avannut uusia ovia. En kuitenkaa ole kääntymässä vaniljaksi, mutta olempa ilokseni huomannut että kinkyjä tuntuu olevan paljon muuallakin kuin kinkyskenessä.  

Merkillistä kyllä, olen ollut huomaavani, että mitä kauemmaksi eksyn kinkyskenestä sitä lujempia oletuksia ja laatikoita löydän ympäriltäni. Olen kuullut syksyn aikana monta “totuutta” jotka ovat saaneet minut joko nauramaan ääneen tai sitten haukkomaan henkäni epäuskoisena. Joidenkin tarinoiden jälkeen olen myös voinut semisti huonosti, koska omassa maailmassani moinen käytös menee paljon enemmän hyväksikäytön kuin esim. BDSM.n alle. Kuitenkin olen koettanut ajatella, että kaikki me haluamme hyväksyntää, kokemuksia, ihastumista, nautintoa ja jopa rakkautta. Ehkäpä me vaan haemme sitä eri tavalla. 

Ehkäpä yleisin harhaluulo, mihin olen törmännyt liittyy lyhyeen kirjainyhdistelmään DOM. Kuka tahansa meistä voi julistautua persuksi, kukkahattutädiksi tai vaikka DOMiksi. Se ei vaadi mitään muuta kuin muutaman näppäimen painalluksen ja olet valmistunut. Tämän jälkeen olet saanut valtuuden käyttäytyä miten parhaaksi koet ja tässäpä tullaankin asian, korjaan ongelman ytimeen. 

Ei ole olemassa mitään geneeristä Dom joukkiota, joka määrittelisi miten ollaan Domeja tai millaisia ovat hyvät subit. On ainoastaan ihmisiä ja niiden välisiä suhteita, joissa määritellään suhde ja mahdollinen vallanvaihto. Yksikään vallanvaihto ei saisi tapahtua ennen kuin siihen on annettu alistuvan lupa ja asioista on yhdessä sovittu. Machoilu, pelottelu, hiljentäminen, kieltäminen puhumasta asioista tai vaikka puhtaasti oman navan ajattelu ei ole hyväksi koettua valtasuhdetta eikä minusta saisi kuulua yhdenkään Domin työkaluihin. Jos irrotatte edellä mainitut termit asiayhteydestäni niin voitte aivan rauhassa tykönänne miettiä millaiseen ihmistyyppiin sinä liittäisit ko. Termit.  

Subi on Domille lahja, josta kuuluu pitää hyvää huolta. Subi on Domille ihminen, joka useasti haluaa antaa paljon, joskus jopa ihan kaiken itsestään. Voiko kukaan haluta tehdä mitään kauniimpaa? Tällaista lahjaa pitää kunnioittaa, vaalia, kouluttaa, ohjata, kuunnella ja ennen kaikkea keskustella hänen kanssaan. Sub ei ole arvoton lihapala, jota käytetään silloin kuin itseään sattuu huvittamaan vaan hän on kauneinta mitä voit saada. Jokaisen Domin kunnia-asia pitäisi olla hyvinvoiva ja onnellinen sub.

Valta tuo vastuuta ja se voi olla myös huumaavaa. Se ei saisi kuitenkaan huumata omistajaansa niin, että unohdetaan mikä elämässä pitäisi olla tärkeintä.

t. Peikko

Ps. Olen kirjoittanut aiheesta ja sitä läheltä joskus aikaisemminkin. Linkit löytyvät alta:

https://molinay.blogspot.com/2013/07/alistuvan-ja-alistavan-arvo.html

https://molinay.blogspot.com/2021/02/isolla-kirjoitetut-kutsumanimet.htmlhttps://molinay.blogspot.com/2013/07/alistuvan-ja-alistavan-arvo.html

https://molinay.blogspot.com/2015/08/tolulla-polylla-kirkastetut-peilit.html