"Ikään kuin minulla ei olisi paikkaani".

Saaliin kanssa suhteemme on ottanut isoja askelia. Olemme yhdessä pohtineet tapoja yhdistää elämämme ja kinkyytemme parhaalla tavalla. Minä olen jankuttanut hänelle mantraani, että yksi suurimmista kinkyistäni on, että hän voi elämässään hyvin, hänen katsellessa epäuskoisesti sanomaani takaisin. Minulla on vahva usko siihen, että mitä paremmin pidät toisesta huolta, sitä enemmän saatTE myös takaisin. Minulle tämä ajatusmallini ei suinkaan tarkoita sitä että kokisin olevani service-Dom tms. vaan ennemmin se on matka jonnekin syvemmälle, missä sekoittuvat arjen haasteet ja jopa murheet, joita sitten parhaassa tapauksessa voi käsitellä, tökkiä tai vaikka hoivata kinkyyden kautta. 

Tässä muutamana päivänä meillä oli Saaliin kanssa hieman nihkeää viestittelyä. Ei kuitenkaan niin, että meillä olisi ollut mustia pilviä taivaalla, mutta vaistosin, että kaikki hänellä ei ollut täysin ok. Minä tapani mukaan etänä tsemppasin, mutta en halunnut mennä sen syvemmälle koska olemme sopineet keskustelevamme hankalimmista aiheista ainoastaan kasvotusten. Niinpä muutamaa päivää myöhemmin istuessamme sylikkäin palasin näihin tunnelmiin. Menemättä sen syvemmin Saaliin elämään, niin me kaikki kohtaamme elämässämme murheita, vastoinkäymisiä, pettymyksiä ja epäonnistumisia. Itse sanon usein että pahimmilla hetkillä tärkeintä ei ole se mitä on tapahtunut vaan miten siitä selvitään. Saaliin kertoessa minulle tarinaansa silittelin hänen hiuksiaan, kuuntelin häntä ja elin mukana. Hänen päästessään kertomansa loppupuolelle hän vielä kertoi ikävöineensä kovin ja se entisestään oli vahvistanut hänen irrallista oloaan. "Ikään kuin minulla ei olisi paikkaani".  

Nyt jos meillä olisi se häkki täällä, niin veisin sinut futonille ja piiskaisin sinut itkuiseksi mytyksi ja taluttaisin sinut häkkiisi, peittelisin sinut sinne ja voisit jäädä sinne omaan paikkaasi. Mutta koska meillä ei ole vielä sitä häkkiä, niin näytän sinulle paikkasi ilman sitä.

Nappasi saaliin hiuksista tiukan otteen, nostin hänet sylistäni ja raahasin hänet hiuksista suoraan futonille. Heitin hänet siihen mahalleen ja "hyppäsin" itse perässä hänen päälleen. Revin hänet housut juuri bikinrajan alapuolelle, koska se on mielessäni kivan nöyryyttävää ja aloin avokämmenin näyttää missä hänen paikkansa on. En hirmuisesti jakanut lämmittely- tai armopisteitä vaan nyt oli tarkoitus tiputtaa Saalis siihen koloon missä hänen paikkansa on. Tilanne kääntyi hyvin eläimelliseksi väännöksi missä Saalis teki mitä saaliit tekevät kun niitä saalistetaan ja Peikko taas teki sitä mitä Peikko tekee saaliilleen. Niinpä tovin kuluttua rimpuileva Saalis oli hätäisesti kiinnitetty futonin kehikkoon, mutta kaunis takapuoli oli kivasti esillä. Minä piiskasin, läimin, hain lisää välineitä, piiskasin lisää. Välillä kun tunsin että raja on tulossa vastaan, pysähdyin hetkiksi silittelemään ja puhuin tuhmia Saaliin korvaan. Tämän hellän hetken jälkeen upotin hampaani hänen niskaansa ja revin nänneistä toiseen suuntaan. Saaliis rimpuili löysässä kiinnityksessään ja yritti käydä kanssani keskustelua, mikä lähinnä oli kovin yksipuolista sattuu, sattuu, sattuu, sattuu, en tykkää...

- Et tykkää? No sitten varmaan sinun pillu on rutikuiva?

- Niin se onkin...

Työnsin käteni hänen jalkojenväliin takaapäin ja kerroin kovaan ääneen että tämä pillu ei märempi voi olla. Tännehän uppoaa koko käsi. Ja niin sinne melkein upposikin. Runkkasin häntä äärimmäisen rajusti kädelläni ja samantien käteni täyttyi hänen ejakulaatiosta. Vedin käteni ulos ja hieroin kaikki nesteet Saaliin kasvoihin samalla muistuttaen kuinka järkyttävän kuiva hänen pillunsa onkaan. Toistin saman teon, mutta tälle kertaa keskittyen siihen että kämmenessäni olisi mahdollisimman paljon nestettä ja hieroin ne kaikki uudestaan hänen naamaansa. Ja niin me molemmat valuimme vielä vähän syvemmälle.

Jatkoin puremista, piiskausta ja välillä työnsin käteni Saaliin sisään, jotta pystyin viemään tilannetta vielä syvemmälle ja pidemmälle. Lopulta Saalis oli eritteinen käytetty mytty, joka veti happea kiivaasti. Työnsin käteni hänen sisälleen vielä kerran ja otin hänet kovemmin kuin koskaan ennen. Muutaman hetken kuluttua hän alkoi ejakuloida rajusti ja huomasi itsekin tilanteen. Apua, mitä tapahtuu? Käskin hänen olla hiljaa ja keskittyä kuuntelemaan litinää. 

Muutamia minuutteja myöhemmin Saaliin jo maatessa irrotettuna, nappasin kerran vielä hänen hiuksistaan ja "revin" hänet polvilleen. Silmät pyörivät hänen päässään, mutta kehotin niitä katsomaan tuota iso märkää läikkää sängylläni. Sinä nukut tuon päälle!

Laskin hänet hellästi läikän päälle ja peittelin hänet kahdelle peitolla. Hain villasukat ja laitoin ne hellästi hänen jalkoihinsa. Siirryin makoilemaan hänen viereensä ja silittelen hänet takaisin kainalooni.

Rajaton Peikko pyytää rajoja

Haaveilen ja nautin elämässä pienistä asoista. Suurimman osan nautinnoistani voisi kiteyttää lauseeseen "nautin tärkeän ihmisen läheisyydestä (myös henkisestä) ja siitä että tärkeällä on lähelläni hyvä olla". Asun Peikon luolassani yksin ja en ole pitkään aikaan edes haaveillut asuvani kenenkään kanssa yhdessä. Välillä minut kuitenkin valtaa jonkinsortin geneettinen haiku, joka yrittää kertoa, että jokaisen meidän pitäisi eritteiden lisäksi jakaa myös lusikat ja asuntolaina jonkun tärkeän ihmisen kanssa. Hetkeksi saatan tähän tunteeseen hypätä mukaan ja tuntea itseni vajaaksi, mutta toisen hetken järkeiltyäni saan tassuni taas maanpinnalle. Kuvittelen olevani kerrassaan raivostuttava asuinkumppani, mutta tähän minulla on ihan ADHD.n myötä diagnoosi. Jos vaikka kerron ihan muutaman esimerkin. Minulla on käytännössä useat tavarat aina hukassa ja suurin osa pysyvästi. Pahinta ja hauskinta tässä on se, että usein minulla ei ole oikeasti mitään muistikuvaa mihin tavarat ovat kadonneet. Tällä viikolla olen ostanut uudet nappikuulokkeet, laturin ja USB-johdon koska edelliset ovat poistuneet elämästäni. Yleensä ostan aina halvimmat, koska ikävä kyllä nämä ovat turhan usein kertakäyttötavaroita minulle. Vaikka toisekseen voisin kertoa että minulla on "object permanence problems" (pahoittelen en tiedä suomenkielistä termiä). Ytimekkäästi se tarkoittaa sitä, että kaiken huomioivani aistiärsykkeiden keskellä, minun on joskus vaikea nähdä esineitä. Hauskaa tässä on se, että ihmisistä tulevat ärsykkeet huomioin kaikki, mutta esineistä en suinkaan. Ja usko pois, en vaan näe. Yksinkertaisena esimerkkinä vaikka avainten etsiminen aamulla voi johtaa pitkään kaaokseen, missä olen jo 10 kertaa katsonut siitä missä avainten pitäisi olla, kunnes pysähdyn hetkeksi vedän henkeä ja katson vielä kerran ja siinähän ne ovat. 

Mutta jos edellinen kolikon puoli oli harmaa, niin toinen on kiiltävä. Kun johonkin ihmiseen todella tykästyn hän saa hyperfokukseni omakseen ja siinä on joskus paljon pureskeltavaa. Tähän kun kietoo ympärille kinkyn mieleni ja fetissini, niin minusta saa rajun Peikon joka ei tärkeästä ihmisestä saa tarpeekseen oikein millään tasolla.

Eivät edellä kerrotut nyt oikeasti yhdessä asumista kaataisi, vaikka näitä olen pohtinutkin. Enemmän pohdin sitä, että elämässä pitäisi tehdä asioita jotka tekevät meidät onnelliseksi. Kun saan Saaliin pari kertaa viikossa luokseni ja saan aamulla vielä herätä hänen vierestään, on maailmani tältä osin paikoillaan. Voin nämä hetket elää täysillä Peikon vaistojeni kanssa, enkä muutenkaan usko että määrä korvaa laatua oikein missään aiheessa.

Mutta miksi minä tällaista horisen? Heräsin pohtimaan monisuhteisuutta ja sen tuomia vastuita ja rajoja. Omista aikaisemmista kokemuksistani oppineeni halusin puhua tästä Saaliin kanssa. Tämä siksi, että Saaliilla on elämässään toinenkin ihminen ja luonnollisesti me kaikki olemme avoimesti liikkeellä. Kerroin saaliille suunnilleen kaikki mitä tuossa edellä kerroin teille ja jatkoin päälle vielä jotenkin näin. "Kun sinä olet täällä, minä larppaan poikakaveria/Peikkoa ihan täysillä, enkä tiedä osaanko edes muuta." Tämä pohdintani johti siihen, että jäin pohtimaan miltä Saaliista tuntuu palata "arkeen" meidän kohtaamisiemme jälkeen, enkä tarkoita tällä ollenkaan sitä että tämä arki olisi huonoa, se on luonnollisesti vaan erilaista. Niinpä pyysin Saaliiltani rajoja, koska minun hyperfokukseni haluaa useasti todella paljon, mutta silti en todellakaan halua sen aiheuttavan ongelmia Saaliini arjessa.

Myöhemmin illalla painaessani pääni tyynyyn tuli halu nostaa hattua teille kaikille, jotka samanmoisessa tilanteessa osaatte kauniisti ja eettisesti nauttia elämästänne. Minäkin osaan.

Saaliis säilytetään häkissä

Kesäni on sujunut kivasti ja hyvällä rytmillä, mikä on aika harvinaista. Olen lomaillut omalla rytmilläni ja tavoillani, mikä on minulle ainoa oikea tapa. Minua ei voi lukita henkisesti häkkiin tiukoilla lomasuunnitelmilla sillä peikon tassuillani pitää olla mahdollisuus vaihtaa suuntaa kun siltä tuntuu. 

Yksi isoimmista syistä miksi tämä kesä on ollut harvinaisen hyvä liittyy Saaliiseen. Hän on todella ihana, kaunis ja niin järjettömän kuuma, että Peikon pää menee välillä pyörälle. Saatan kuluttaa pitkiä aikoja silitellen hänen kaunista takamustaan, jopa Saaliin pieneen turhautumiseen saakka, hänen toivoessaan sormiani jonnekin ihan muualle. 

Olemme alusta asti rakentaneet valtasuhdettamme perustuen luottamukseen, kommunikaation ja arvostukseen. Olemme avoimesti kertoneet toiveistamme, haluistamme, kipupisteistämme, rajoistamme jne. Me molemmat selkeästi haluamme myös arvostaa ja kunnioittaa kuulemiamme asioita. Varmaan tästä syystä valtasuhteemmekin on syventynyt vauhdilla. 

Saaliin seksuaalisuus on jotain järjettömän kaunista mikä kutittaa sieluani. Hänelle kaiken seksuaalisuuden ytimessä on valta, siis KAIKEN. Hän sanoitti itse sitä kertomalla, että hän ei kiihotu yhdestäkään ihmisestä, videosta, satisfyerista tai yhtään mistään, jos tilanteessa ei ole läsnä valtaa, mikä on ansaittu. Kun valta on läsnä, hän onkin totaalisen rajaton ja voi pojat kuinka Peikko onkaan tätä luovutettua valtaa ja Saalistaan käyttänyt. 

Huolimatta rajattomuudestaan Saalis on hyvin herkkä ja hän tarvitsee paljon hyväksyntää, ymmärrystä, tukea ja turvallisuutta. Minulle taas on kunnia-asia olla se olkapää tai kulmakivi hänen elämässään, joka voisi näitä hänelle tarjota ja mielestäni olemme onnistuneet tässä varsin hyvin. Tässä yhtenä iltana maatessamme kainalokkain hyvin tyytyväisinä ja tyydytettyinä heitin leikkisän kommentin, että minulla pitäisi olla jokin häkki, jonne voisin Saaliini laittaa ja ottaa hänet sieltä esille kun Saaliille olisi käyttöä. Omassa päässäni sanani olivat ainoastaan kevyt fantasialeikki, mutta huomasin että pelkkä ajatus moisesta sai Saaliin aivan kierroksille. 

Joitain päiviä myöhemmin palasimme aiheen pariin ja Saalis kertoi kuinka hän on aina tuntenut tiettyä rauhaa ja turvallisuutta "ahtaissa" häkkimäisissä tiloissa ja ajatus sellaisesta olisi todella kutkuttava. Hän kertoi aina nukkuvansa aivan kippurassa, joo olen kyllä huomannut, ja ajatus nukkumassa pienessä tilassa omassa häkissä tuntuisi hänestä todella turvalliselta. Tästä se ajatukseni sitten lähti...

Minulle kinkyys tai elämäni valtasuhteessa on totta. Niitä kokemuksia mitä valtasuhteen kautta saan kokea ja tuottaa ei voi oikein mitata mitenkään ja ei ainakaan rahassa. Niinpä viime viikolla olin yhteydessä erääseen käsityöläiseen, jonka kanssa sitten soiteltiin muutamat tarkentavat puhelut perään ja hups olinkin tilannut kotiini häkin Saaliilleni. Aluksi häkin piti olla yllätys, joo pidän yllätyksistä, mutta minä en häkissä aikaani vietä, niin halusin kuulla Saaliin mielipiteen esteettisistä asioista. Saalis kauhistui hinnasta, mutta ihastui ajatukseen ja mahdollisuuksiin. Minä selitin hänelle, että tämä hankinta ei ole sellainen mistä pitäisi jäädä jollain tavalla velkaa, ei edes henkisesti. Minä haluan tätä ja minä voin sellaisen kotiini hankkia halutessani. Sitä paitsi se sopii mainiosti tuohon voimistelupukin viereen.

- Mutta saatko sinäkin siitä jotain?   

- Vaikka kuinka. Voin vaikka siirtää sen olohuoneen pöydäksi, laittaa sinut sinne sisään ja kutsua Setäkaverin katsomaan kuinka kuuma olet.

- En kyllä usko että kehtaisin

- Minä tiedän että HALUAT

----

PS. Toimitusaika häkille on n. 2kk. Suunnitelmiemme pohjana käytimme tätä, joskin uskon että omastamme tulee vielä hienompi.

Tarve vs. halu

Heräsin eilen aamulla kotoani Saaliin vierestä ja muutamaa tuntia myöhemmin kävelin jo minilomallani Riikan vanhassa kaupungissa. Olen useasti kuullut tutuiltani, että koko kesäloma pitää nauttia yhteen putkeen, jotta kaikista työasiasoista pääsisi kunnolla irti. Koetin itse vuosikymmeniä toimia edellä kuvatusti, kunnes ymmärsin että aivoni eivät kesälomissakaan toimi niin kuin valtaosalla. Tarvitsen ärsyttävän paljon "ärsykkeitä", jotta dopamiinitasoni pysyvät hallinnassa ja tästä syystä muutamien päivien täsmälomat toimivat kohdallani paljon paremmin kuin neljän viikon nollaus. 

Lampsiessani pitkin Riikan mukulakivikatuja pohdiskelin kuinka paljon meidän tekemisiämme ohjaa halu verrattuna tarpeeseen. Ajattelin nyt hetken leikkiä jonkinsortin (kokemus)asiantuntijaa ja pohdiskella näitä termejä hetken.

Haluaisin väittää, että halu voi nousta melkein mistä vaan. Halu voi nousta vaikka kateudesta, mainoksesta, pornofilmistä, hyvästä tuoksusta jne. Tarve taasen on jotain sisäsyntyistä mikä on meille "elintärkeää". Ehkäpä yksinkertaisin kuvaus näiden kahden termin välillä voisi olla, että meillä jokaisella on tarve syödä, mutta halu syödä eri asioita. Koska kirjoitan kuitenkin kinkyblogia, niin haluan leikkiä vielä suurempaa asiantuntijaa ja pohtia termejä valtasuhde kulmasta.

Joskus aikoinaan taisin olla mukana jokaisessa Turun Baletin kinkybileissä. Joskus bileissä rinnuksissani oli lappu "Bile Master" tms, mikä tänään lähinnä huvittaa minua. Silloin minulla kuitenkin oli palava halu välittää kinkyilyn ilosanomaa ja samalla auttaa yhdistystäkin. Yleensä iltani kohokohtiin kuului muutama rohkaiseva jutustelu untuvikkojen kanssa ja jos oikein villiksi ilta heittäytyi niin saatoinpa jonkun crossilla piiskata. Vaikka koen olevani myös jonkinsortin sadisti, jolla aika ajoin on välillä tarve satuttaa (konsensuaalisesti), niin mitäköhän on pielessä kun tarpeeni ei tuossa täyttynytkään?

Haluaisin väittää, ainakin omalla kohdallani, että suurin osa kinkyidentiteetistäni toimii tarve-sektorilla. Se on jotain perustavanlaatuista minussa, mikä sykkii sielussani ja mitä ilman en kertakaikkiaan ole kokonainen. Tätä tarvetta on kuitenkin hyvin vaikea selittää ymmärrettävästi koska siihen nimenomaan tarvesektorillani sekoittuu niin paljon jotain syvältä sisältäni, kuuluisaa kemiaa ja jotain selittämätöntä taikuutta. Toisekseen haluaisin väittää, ehkäpä vähän tylysti, että jos valtasuhteessa toista ajaa halu ja toista tarve, niin loppupeleissä halukas saattaa olla kovinkin tyytyväinen mutta tarpeilijalta puuttuu jotain. 

Kerron vielä yhden esimerkin, minkä olen kuullut usein ja itsekin joskus moiseen tilanteeseen törmännyt. Kun kinky, jolla on tarve alistua, tutustuu potentiaaliseen D-ihmiseen, jolla taas on halu dominoida, saatetaan törmätä tilanteeseen missä ikään kuin pyöritään saman asian ympärillä mutta kuitenkin lähestytään asiaa totaalisen eri kulmalta. Ehkäpä kivuliain tulema voisi olla, että D-ihmisen mielessä kiiltää halu rajusta seksistä ja s-ihmisen tarve taas ei ole ollenkaan seksiperusteinen. Jos vedän mutkat todella suoraksi väitän että halu-ihmisille vallankaytössä on pitkälti kyse seksistä kun taas tarve-ihmisellä on kyse enemmän tarpeesta dominoida tai alistua ilman että sen pitäisi pitää sisällään seksiä.

Tarkoitukseni ei ole arvostella ketään, eikä varsinkaan kenenkään haluja ja tarpeita. Tarkoitukseni oli hieman ravistella tyypillisiä ajatusmallejamme ja sitä myötä toivottavasti tuoda jollekulle ymmärrystä itsestään ja ympäristöstään. Itselleni on ollut vapauttavaa ymmärtää, että iso osa kinkyidentiteetistäni perustuu tarpeelle. 

Kuumaa kesää kaikille!