Luottamuksesta

Olen ollut pitkälti koko BDSM-elämäni jonkinmoisissa sessiosuhteissa, mikä ei tarkoita ettenkö olisi halunnut aitoa parisuhdetta alusta lähtien. Parissa aikaisemmassa suhteessani oli mukana parisuhde-elementtejä joskin pidempi välimatka välillämme teki osaltaan suhteen kehittymisen mahdottomaksi. Nyt olen tilanteessa jossa parisuhde ja BDSM linkittyy vahvasti yhteen ja näkyy joka päivä arjessamme. Onneksi tämä on kuitenkin sitä mitä me molemmat haluamme.

Osaksi parisuhdepohdiskeluani vasten aloin yhden rajun leikimme jälkeen pohtia luottamusta. BDSM suhteissa luottamuksen merkitystä ei voi liikaa painoittaa. Alistuva osapuoli saattaa olla nautinnollisessa tilassa, missä hänen oma ymmärrys ei edes riitä sanomaan turvasanaa, jolloin luottamus leikkikaveriin pitää olla erittäin korkealla tasolla. Luottamus siitä, että leikkikaveri tietää alistuvan rajat ja osaa hellittää tarvittaessa (ilman sitä turvasanaakin) ja että hän tuo alistuvan turvallisesti takaisin tähän maailmaan. Alistuvalla pitää olla hyvin ansaittu luottamus kun taas vastaavasti alistajalla on iso vastuu.

Tämän kirjotuksen tarkoituksena ei ole pohtia mistä luottamus syntyy. Lyhyesti sanottuna kuitenkin: luottamus ansaitaan, oikotietä ei ole.

Palataampa alussa mainitsemaani rajuun leikkiimme. En halua raottaa verhoa mikä on mielestäni rajua ja mikä ei, pääasia että minun ja blondin mittapuussamme se oli sitä. Olimme tilanteessa jossa minä olin vahvasti vallankahvassa blondin haukkoessa happea haarojeni välissä. Hän teki kaikkensa miellyttääkseen minua, mutta tällä kertaa minua ajoi eteenpäin voima, tila ja tunne mikä näkyi juuri blondista siinä hetkessä. Hän pyrki tekemään oloni nautittavaksi mutta samalla koko tilanteen intensiteetit vei hänet niin vahvasti mukanaan että hänen silmänsä ja eleensä huusivat minulle "Alista minua! Haluan olla pikkuinen raasusi jota käytetään armottovasti hyväksi!" Olisin voinut nojautua taaksepäin ja nauttia tilanteesta mutta hyppäsinkin siihen tilaan mukaan ja samalla hieman ulos omalta mukavuusalueeltani. Halusin venyttää blondini rajoja hieman. Tein asioita joita en olisi kuvitellut tekeväni vielä muutama kuukausi sitten ja näin blondistani kuinka hän vaan vajosi lisää tilaansa ja hänen vartalonsa, silmänsä ja suusta kuiskaavat sanat pyysivät lisää. Venytin blondini kumilankaa hieman lisää ja hän oli keskellä uutta tilannetta jossa hänen mielensä halusi lisää mutta hänenen fysiikkansa ei ja minä taas tilanteessa missä fysiikkani kestäisi lisää mutta mieleni ei. Oli aika lopettaa.

Myöhemmin pohdin luottamusta, mutta tälle kertaa puhtaasti omalta kannaltani. Tuossa tilanteessa luotin siihen että tunnen blondini niin hyvin ja pystyn lukemaan hänen eleensä, katsensa, ihonsa.... niin hyvin että tiedän milloin voin venyttää tilaa. Blondi sanoi jälkikäteen että hän olisi voinut jatkaa tilannetta vaikka kuinka pitkään. Itse olin ja olen vieläkin eri mieltä. Joka tapauksessa luulen että meillä molemmilla oli jälkikäteen voittajafiilis. Molemmat olimme ansaitusti luottaneet ja voittaneet myös itsemme.

- M

Ps., jos et ole vielä huomannut niin tuohon blogimme oikeaan laitaan on tullut pieni palautelaatikko, josta voit lähettää meille anonyymistä palautetta, kysymyksen tai vaikka toivoa kirjoitusaihetta.