Olin hieman
yllättynyt, kun nukke kertoi hankkineensa narttukoiranpennun. Kuulemma oikein suloisen ja ihanan. Nimeksi tälle ihanalle otukselle
oli annettu Narttu. Kuitenkin nukke oli hieman huolissaan, jos uusi
pentu olisi kuriton tai huonotapainen ja kysyi josko voisin
osallistua sen koulutustilaisuuteen. Tarkoitus oli että nukke hoitaa kouluttaminen, ja minä toimisin vaan auttavana käsiparina. Aikaisempi koirankoulutustaustani liittyy aitoihin nelijalkaisiin, mutta pohdittuani asiaa totesin että
varmasti Nartun koulutus menee pitkälti samalla konseptilla.
Ennen pennun
saapumista kävimme nuken kanssa useamman keskustelun siitä, miten
käyttäytyisimme, jotta pennulla olisi mahdollisimman turvallinen ja
luonteva olo uudessa kodissaan. Pentu oli saanut myös
etäkäteissäännön, joka kielsi wc:ssä käynnin useamman tunnin ennen
saapumistaan. Jännittyneenä istuimme sohvalla odottamassa ovikellon
soidessa. Vihdoin uusi pentu saapui taloon, ja olimme innoissamme. Jotta pennun ensiaskeleet uudessa kodissaan olisivat mahdollisimman rauhalliset, jäin odottamaan sohvalle nuken mennessä
vastaan. Kuulin nuken ohjeistavan tulokasta eteisessä.
Onko sinulla nyt
jotain kerrottavaa etukäteen? Turvasana on tämä ja turvaele on
tämä. Et ymmärrä kouluttajien kieltä, joten et saa reagoida
puhuttuihin sanoihin. Pentu ei saa puhua muuta kuin turvaeleen
jälkeen. Ymmärretty? Hyvä. Nyt riisut kaikki vaatteet ja puet
nämä. Nukke jatkoi osoittaen
kaulapantaa ja polvisuojia. Kun olet
valmis haukahdat kaksi kertaa.
Odotimme sohvalle
pennun valmistautumista ja pitkien hetkien jälkeen kuulimme kaksi vaimeaa haukahdusta. Nukke nouti pennun eteisestä ja talutti hänet
juomakipon kautta olohuoneeseen, jossa hän antoi pennun ruhassa tutkia
paikkoja. Olin kovasti häkeltynyt pennun asenteesta. Pennulla oli
uusi koti ja tilanne, mutta silti se kantoi itsensä tilaan ja
tilanteeseen isolla arvokkuudella. Rotunarttu sanon minä. Nukke
talutti pennun pöydän ääreen, jossa oli kaksi pörröistä häntää
ja komensi pennun valitsemaan itselleen mieluisimman tassullaan.
Tämän jälkeen pentu sai upean hännän, josta se oli kovin iloinen.
Nukke
opetti pennulle erinäisiä perustemppuja, kuten istu, maahan, anna
tassu ja erityiseksi ylpeydenaiheeksi noussut kieri -komento joka
sekin onnistui hienosti. Mikä hämmästyttävintä, kun pennulle
heitti sellaista mustaa kumista suonikasta lelua, se hypähteli
innokkaasti lelun perän ja toi sen suussaan omistajalleen.
Ainoastaan maahan komento aiheutti pieniä vaikeuksia, mutta muutama
näpäkkä ohjaus rottingilla sai pennun heti ymmärtämään nuken
ajatukset.
Teimme pennulle
pienen kehontarkastuksen. Kävimme sen kehon tarkasti läpi ja
etsimme mahdollisia ruhjeita, puremisjälkiä, lihasjumeja tms.
Mitään hälyttävää emme löytäneet, mutta iloksemme huomasimme
pennun osaavan hieman heiluttaa häntäänsä tarkastuksemme
aikana.
Olimme hieman
huolissamme olisiko pentu mahdollisesti jo sisäsiisti. Kyseessä oli
kuitenkin pelastettu löytökoira, niin kaikista sen oppimista
tavoista meillä ei ollut varmuutta. Pentu ei ollut vielä pyytänyt ulos, mutta
pelkäsimme että vahinko saattaa tapahtua, niinpä nukke lähti
taluttamaan häntä kohti wc:tä. Kuitenkin eteisessä nukke
vaihtoikin suuntaa ja avasi ulko-ovet ja lähti taluttamaan pentua
pihalle. Pentu kuitenkin jämähti keittiön ovenpieleen eikä
suostunut liikahtamaan senttiäkään. Koetimme vähän kovempiakin otteia rottingin avulla ilman menestystä, niinpä päättelimme että pennulla tuskin olisi vielä hätää.
Talutimme pennun
takaisin olohuoneeseen ja teimme sille pedin jalkojemme juureen, jossa
tämä tuntuikin viihtyvän erinomaisesti. Kukapa ei viihtyisi
omistajansa hellän rapsutuksen alla. Meillä oli kuitekin vielä paljon
tekemistä. Aloin pohtia ääneen onkohan pentua koskaan madotettu,
johon nukke ei tiennyt vastausta. Onneksi olimme varautuneet
madotukseen.
Tapahtui aiemmin
viikolla. Menin apteekkiin ostamaan madotuskuuria. Ystävällinen
myyjä ohjasti minut eläinlääkehyllyn eteen ja kysyi mitä
tarvitsisin. Kävimme suunnilleen seuraavan keskustelun.
- Mitä saisi olla?
- Tarvitsisin matokuurin.
- Koiralla vai kissalle?
- Mitä saisi olla?
- Tarvitsisin matokuurin.
- Koiralla vai kissalle?
Mietin hetken aivan liian pitkään pohtiessani että kummallekohan. Sain kuitenkin vastatutuksi.
- Koiralle.
- Meillä olisi tällainen tablettikuuri joka annetaan kolmena peräkkäisenä päivänä.
Tiesin tarkkaan, mitä halusin, mutta tämä oli nyt pelattava loppuun asti.
- Onko teillä sellaista pastaa mikä annetaan ruiskeesta. Meidän koira syö sitä mielellään.
- On meillä tällainen jota annetaan painon mukaan. Kuinka paljon koira painaa?
- Koira on tosi pikkainen (piirrän ilmassa pienen pallon syliini), joten uskon että pienin riittää.
Myyjä alkaa ärsyttävästi aukaista pakkauksia ja kertoa, kuinka paljon sitä tarvitaan, ja että rittääkö se varmasti ja ja ja... Näen kuitenkin tutun näköisen paketin hyllyllä ja sanon sen näyttävän tutulta ja otan sen. Ostan vielä tarvikkeena yhden tyhjän muoviruiskun.
Avaan
madotuslääkkeen sohvalla ja alan lukea tuoteselostuksesta, mihin
kaikkiin loisiin kyseinen lääke pätee. Huomaan, että pentu yrittää
kuunnella tarkkaavaisesti, liekö aavistellut jotain. Kerron nukelle, että lääke annetaan ruiskeesta, joka painetaan koiran
suuhun. Pentu liikahti levottomasti. Poistun keittiöön paketin
kanssa ja vedän ostamaani tyhjään ruiskuun muutaman sentin
valkoista viiliä ja palaan takaisin olohuoneeseen. Kehotan nukkea
tekemään pennun kanssa jotain mieluisaa toimintaa, jotta saamme
salakalavasti ujutettu lääkkeen hänen suuhunsa. Tämä on vanha kikka, minkä muistan toimineen kaikkien koirieni kanssa. Pentu
selvästi vaistosi jotain eikä ollut oikein yhteistoiminnallinen.
Nukke rapsutteli pentua ja minä yritin puristaa lääkkeen sen suuhun. Pentu kuitenkin painoi huulensa tiukasti suppuun ja näytti vähän pelokkaalta ja
vihaiselta. Muistin kuitenkin, että näinhän se useasti lemmikkien kanssa menee.
Kokemuksesta painoin pennun posket etusormella ja peukalolla sisään, painoin ruiskun
pään pennun huulien välistä sisään ja painoin männän
tyhjäksi. Niin kuin koirat usein, tämäkin pentu taisteli
oksennusrefleksinsä kanssa, yritti rimpuilla otteestani ja pyöritteli kauhistuneen lääkettä
suussaan uskaltamatta nielaista. Painoin käden pennun kuonolle,
kehuin sitä ja viimein se nielaisi. Kokemus taisi olla
pennulla melko rankka, sillä hän alkoi täristä toimenpiteen
jälkeen holtittomasti ja taisipa kyynelkin vierähtää pennun
silmistä. Silitimme pentua kovasti ja kehuimme kuinka reipas se
olikaan.
Hieman myöhemmin olimme huolissamme siitä mahtaako pennulla olla pissahätä. Muistelin
että joskus pennut tykkäävät tehdä tottumuksesta tarpeensa
sanomalehden päälle, ja niinpä virittelimme kylpyhuoneeseen sanomalehtiä lattialle ja talutimme pennun sinne. Aluksi näytti, että pääsisimmekin maaliin, sillä pentu istahti nätisti paperille
aivan sen näköisenä kuin tekisi tarpeensa. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Pohdimme että läsnäolomme ja katselevat silmämme olisivat liikaa, joten suljimme oven ja
annoimme pennulle pissarauhan. Hetken päästä kun tulimme takaisin, pentu
isui nurkassa ja paperit olivat kuivat. Ehkäpä pennulla ei vaan ollut hätä. Koska kuitenkin olimme valmiiksi jo kylpyhuoneessa,
päätimme pestä pentumme. Teimme valmiin tervapesuaineseoksen
ämpäriin, ja riisuin itseni, koska en halunnut vaatteideni kastuvan, mutta pistin kuitenkin käsiini ihan varmuudeksi kumihanskat.
Pesin pennun vanhasta muististani läpikotaisin pesuaineella nuken suihkuttaessa vettä käsisuihkusta pennun päälle. Kuten koirat usein, niin ei tämäkään yksilö oikein pesusta pitänyt. Välillä se yritti karkuun ja välillä rimpuilla pesuaineen tai suihkun alta pois. Lopulta kaadoimme loput pesuaineet pennun päälle ja teimme vielä lopullisen huuhtelun. Pohdin ääneen nukelle, että pitäisiköhän pentu pestä vielä sisältäkin käsin, ihan vaan varmuudeksi tämäkin. Nukke oli ehdottomasti samaa mieltä ja niinpä kumihanskan ja suihkun avulla pesimme pentumme vielä sisäisestikin, josta hän tuntui tykkäävän erityisen paljon. Jopa niin paljon että lopetettuamme pentu näytti ensimmäisiä vahvoja kiintymyksen merkkejä puskemalla kuonollaan sekä minun ja nuken käsiin. Luimme tämän huomionosoituksen pyynnöksi jatkaa hieman sisäistä pesua. Pidimme kuitenkin huolen siitä, ettei pentu innostuisi aivan liikaa.
Pesin pennun vanhasta muististani läpikotaisin pesuaineella nuken suihkuttaessa vettä käsisuihkusta pennun päälle. Kuten koirat usein, niin ei tämäkään yksilö oikein pesusta pitänyt. Välillä se yritti karkuun ja välillä rimpuilla pesuaineen tai suihkun alta pois. Lopulta kaadoimme loput pesuaineet pennun päälle ja teimme vielä lopullisen huuhtelun. Pohdin ääneen nukelle, että pitäisiköhän pentu pestä vielä sisältäkin käsin, ihan vaan varmuudeksi tämäkin. Nukke oli ehdottomasti samaa mieltä ja niinpä kumihanskan ja suihkun avulla pesimme pentumme vielä sisäisestikin, josta hän tuntui tykkäävän erityisen paljon. Jopa niin paljon että lopetettuamme pentu näytti ensimmäisiä vahvoja kiintymyksen merkkejä puskemalla kuonollaan sekä minun ja nuken käsiin. Luimme tämän huomionosoituksen pyynnöksi jatkaa hieman sisäistä pesua. Pidimme kuitenkin huolen siitä, ettei pentu innostuisi aivan liikaa.
Pesun jälkeen
ohjasimme pennun pieneen pehmustettuun kellarikoppiin kuivumaan.
Kopin ovella hän kuitenkin turvaeleen kanssa ilmoitti haluavansa kokeilla pissaamista uudelleen. Levitimme sanomalehdet uudestaan
lattialle ja veimme pennun takaisin kylpyhuoneeseen. Pentu istahti
heti paperien päälle ja selvästi yritti hoitaa asiansa katsovien
silmiemme edessä. Se yritti ja yritti, jopa pieneen tuskastumiseen
saakka tuloksetta. Suljimme oven ja päätimme antaa hänelle pienen rauhan,
eikä aikaakaan kun kylppäristä kuului iloinen lorina. Päätimme
kuitenkin antaa pennulle vähän lisää rauhaa jos sattuisi olemaan
isompikin hätä.
Siivosimme pissaset
paperit lattialta ja samalla hieman toruvasti kerroimme pennulle, miten paljon vähemmällä olisimme päässeet jos tämä olisi
onnistunut ensimmäisellä kerralla. Pentu istui nurkassa ja katseli
lattiaan. Onneksi se tuntui selvästi ymmärtävän turhan työmme ja häpesi hieman. Pikapesimme pennun uudestaan ja ohjasimme sen takaisin kuivumaan
kellarikoppiin. Itse poistuimme hetkeksi kahville ja pohtimaan
olisiko koirasta tekemään pentuja.
Kahvitelun jälkeen nukke haki pennun
kopistaan ja talutti sen takaisin olohuoneeseen. Pohdimme ääneen
pitäisikö astutusta vähän harjoitella. Huomasimme pennun vähän
säpsähtävän ajatusta. Nukke oli hankkinut astutukseen sopivia
välineitä, joita hän haki olohuoneeseen. Virittelimme sohvalle
sopivan alustan harjoittelua varten. Istuin sohvan perälle ja otin
pennun syliini niin, että levitin sen takajalat omien jalkojeni
ulkopuolelle. Etutassut kiinnitimme tiukasti yhteen. Pidin pennusta
tiukasti kiinni, kun nukke suoritti astutuskokeen. Hieman yllättäen
pentu tuntui kovin pitävän tilanteesta. Nukke suoritti harjoitusta
pitkään, huolellisesti ja pohjaan saakka. Itselläni oli sähköllä toimiva
astutuksen apuväline, jonka sain ujutettua vielä oikeaan paikkaan, ja
lopulta astutus päättyi useampaankin onnistuneeseen lopputulokseen.
Otimme ylpeydellä
reippaan pentumme syliimme. Silittelimme sitä ja kehuimme kuinka
upea narttu hän olikaan.
*****
Blondi kysyin
myöhemmin mikä oli parasta. Kerroin, että suihkutilanteessa oli
jotain todella primitiivisen kiimaista. Pentu istuu lattialla katse
maassa, märkänä, surkeana, odottavana, käytettynä, käytettävänä ja kiimassa. Minä pesen häntä hieman kovakouraisesti nuken
suihkuttaessa vettä pennun päälle. Myöhemmin istuin nartun kanssa
ulkorappusilla ja kävimme suunnilleen seuraavan keskustelun.
- Jossain toisessa tilanteessa olisin voinut raiskata sinut sinne suihkuun.
- Olisit raiskannut. Mä kyllä vähän sitä odotin.
- Ei ehkä ihan sopivaa kuitenkaan koiralle.
- No ei, mutta olisin tykännyt silti.
- Jossain toisessa tilanteessa olisin voinut raiskata sinut sinne suihkuun.
- Olisit raiskannut. Mä kyllä vähän sitä odotin.
- Ei ehkä ihan sopivaa kuitenkaan koiralle.
- No ei, mutta olisin tykännyt silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti