Blondi: Eroon näpyistä ds:n avulla?

Varoitus: Sisältää tekstiä näppylöistä ja iho-ongelmista

Minulla on aina ollut hyvä iho. Siis todella hyvä. Muutamaa teini-iän näppyä lukuun ottamatta ihoni on aina ollut sellaista pese ja pidä mallia. Jotain, jota ei ole koskaan tarvinnut miettiä, koska mitään mietittävää ei ole ollut. 

Se on kerran aikuisiässä kuitenkin aiheuttanut minulle suurta murhetta. Vajaat kymmenen vuotta sitten leukaani ilmestyi röykkiö kipeitä, syviä paiseita. No, aluksi ne olivat pelkkiä näppyjä, varmasti hormoni-sellaisia, mutta kun niitä aikani ronkin, niin ongelma levisi käsiin ja leuka oli todella huonossa kunnossa. Minun mittapuuni mukaan. Lopulta en jaksanut enää märkiviä paiseita ja suunnistin minulle suositellun iholääkärin vastaanotolle. Sain kahta iholle levitettävää hoitovoidetta ja ankaran kiellon olla koskematta näppyihin. Toinen voide rauhoitti tulehduksen ja toinen kuori nyppimisestä arpeutuneen ihon ja leukani oli taas kunnossa. 

Nyt olen pian taas samassa tilanteessa. Minulla on koko kesän ollut leuassa pientä näppylää. Sellaista, joka ei näy kenellekään muulle kuin minulle. Näppylät ovat varmasti tälläkin kertaa hormonaalista perua ja liittyvät ikääntymiseen ja hormonipitoisuuksien heittelemiseen kehossa. Jos, siis jos, en olisi koskenut näihin(kään) näppyihin, olisi leukani varmasti jo rauhoittunut.

Mutta kun en pysty. Olen aina nyppinyt kaikkea mahdollista – ehkä jopa lievän pakkomielteisesti. Kynsinauhoja, yksittäisiä näppylöitä, sisäänkasvaneita karvoja ihokarvojen poiston jälkeen. Jos näen jollain tutulla tai perheenjäsenellä näppylän, on minun hyvin vaikea (Peikon mielestä mahdotonta), pitää näppinen erossa siitä. Saan lähes istua käsieni päällä, jotta en syöksyisi suoraa kohteen kimppuun. Kun pervokontekstissa puhutaan, niin kyse ei ole finneihin tai näppylöihin liittyvästä fetissistä, vaan ihan puhtaasti pakkomieltä lähestyvästä huonosta tavasta. Mutta hei ystävät, älkää pelästykö. En tuijota aktiivisesti kenenkään näppyjä enkä niitä juuri muilla ihmisillä edes huomaa, mutta jos satun huomaamaan, niin kutina käsissä käy kovaksi. 

Olen puhunut Peikolle kukkivasta leuastani, ja hän on katsellut sitä useammasta kulmasta eri valoissa ja kertonut, että jos mikroskoopilla etsii, niin hän saattaa nähdä siellä jotain. Tämä ei kuitenkaan minua lohduta. Koska kun katson peiliin, niin en näe siellä muuta kuin näppyläisen leukani, jonka tilanne pahenee päivä päivältä, koska en pysty pitämään siitä näppejäni erossa. 

Tänään aloin pohtia, että miksei tätä tapaa voisi yrittää kitkeä ds:n keinoin. Käytetäänhän sitä monissa parisuhteissa mm. painonpudotuksen ja elämäntapamuutosten vauhdittajana, opinnäytetyön siivittämisen välineenä ja muuten vaan yleiseen arjenhallintaan. 

Lähestyin Peikkoa tällä pyynnöllä ja kerroin, mitä olin ajatellut. Että nyppimiskielto on EHDOTON, ja toivoisin, että sitä seuraisi huomattavan epämiellyttävä rangaistus. Peikko suostui pyyntööni ja pyysi kirjaamaan uuden säännön sopimukseemme. Samalla hän teroitti minulle, että minun pitää sitoutua itse sääntöön ja olla ehdottoman rehellinen hänelle, koska hän ei luonnollisesti pysty eikä hänen kuulukaan valvoa tekemisiäni jatkuvasti. Lisäksi sääntöihin kirjattiin, että Peikolla on oikeus puuttua haluamallaan tavalla myös muuhun nyppimikäyttäytymiseeni. 

Sääntöihin sitoutuminen ei ole koskaan ollut minulle mikään ongelma, koska ne on aina laadittu yhdessä. Olen luonnostani niin tunnollinen ja kiltti, että sääntöjen rikkominen ei yleensä käy edes mielessäni. Mikä järki niissä muuten olisi, jos ei niitä noudattaisi? 

Meillä oli suhteessamme enemmän kirjoitettuja sääntöjä, kun emme vielä asuneet yhdessä. Tuolloin suurin osa säännöistä liittyi minun netissä roikkumiseeni ja nukkumaanmenojen venähtämiseen sitä kautta. Myös erilaisen BDSM-aiheisten sivustojen ja pornon käyttöä rajoitettiin tuolloin. Koska pervoilu aiheena oli minulle uusi ja palo kova, jumitin tunteja erilaisen materiaalin parissa – nykyään en pervosivustoilla juurikaan enää edes käy blogeja lukuun ottamatta. 

Meidän dynamiikallemme säännöistä merkityksellisin on ehdottomasti orgasmisääntö eli en koskaan laukea ilman Peikon lupaa, oli kyse sitten runkkaamisesta tai keskenämme harrastettavasta seksistä. Minulle ei ole koskaan edes tullut mieleen runkata ilman Peikon lupaa – minulle kyseessä olisi pettämiseen rinnastettava teko. Tai runkatahan saan mielin määrin ilmaan lupaa, mutta laueta en.

Sääntö kirjattiin paperille noin tunti sitten. Ja tällä hetkellä olen jatkuvasti tietoinen leuassani olevista näppylöistä, joihin en siis enää saa koskea. Leukaa kutiaa, kiristää ja mitä näitä nyt kaikkia on. Ja minä en saa koskea. En saa. En. En. En. Koska olen kiltti tyttö. Koska haluan, että leukani parantuu. Ja koska tiedän, että jos rikon sääntöä, niin rangaistus olisi huomattava. Ihana kamala ds <3.

Onko teillä hyödynnetty ds:ää pahojen tapojen kitkemisessä tai jonkun elämäntapamuutoksen vauhdittamisessa?

PS. Aika ihotautilääkärille on silti varattu, koska haluan hoitaa ongelman taustalla olevan syyn kuntoon ja päästä eroon niistä pienistäkin näpyistä.