Blondi: Vallasta ja vastuusta

Eräässä ulkomaankielisessä pervoblogissa alistava mieshenkilö kirjoitti hienosti hänen ja hänen alistuvan kumppaninsa dynamiikasta. Postauksen aiheena oli provosoivasti se kun nainen ei parisuhteessa anna, niin pervoilu ratkaisee sen(kin) ongelman. Oikeasti kirjoituksessa oli kuitenkin kyse terveen ja luottamukseen perustuvan pervoparisuhteen dynamiikasta, vallasta ja ennen kaikkea vastuusta.

Itse naisena, tasa-arvon kannattajana ja feministinä uskallan sanoa, että varsin usein heteroparisuhteessa naiset käyttävät seksiä vallan välineenä. Asiasta saa olla kanssani eri mieltä. Toki myös miehet saattavat tehdä samaa, mutta en osaa tarkastella asia heidän näkökulmastaan. En tiedä, miten tietoista seksuaalisen vallan käyttö naisilla on, mutta sitä kuitenkin tapahtuu. Useammin kuin nainen on valmis tunnustamaan. Seksiä vastaan nainen saa kaipaamaansa hellyyttä, läheisyyttä ja huomiota. Usein nainen haluaisi vain kolmea edellä mainittua, mutta ei saa niitä ilman seksiä. Seksiä vastaan voidaan pyytää mies toimimaan tietyllä tavalla, tekemään tiettyjä asioita ja ylipäätään seksiä vastaan pidetään mies hyvällä tuulella. Lisäksi seksistä on arjen keskellä hyvin helppo kieltäytyä vetoamalla väsymykseen, klassiseen päänsärkyyn, kiireeseen… Asetelmana on lähtökohtaisesti se, että nainen ei anna ja mies ei saa.

Pervodynamiikassa asetelma ei päde, ovat sukupuoliroolit mitkä tahansa. Nautin itse alistuvana osapuolena siitä, että minulta ei koskaan pyydetä seksiä eikä minulta koskaan kysytä, että tekeekö minun mieli. Että minulle ei vihjata, että nyt saattaisi kyllä tehdä mieli kun viime kerrasta on jo vähän aikaa. Minua ei koskaan lähestytä kysyen, varoen tai epäröivästi – ei silloinkaan, kun harrastamme ihan tavallista, hellää seksiä. Saan lähinnä inhon väristyksiä pelkästä ajatuksesta, että minua lähestyttäisiin varovasti ja anteeksipyydellen, lupaa kysyen.

Emme ole koskaan keskustelleet asiasta, mutta pidän itsestään selvänä, että olen Peikolle aina yhdessä ollessamme seksuaalisesti saatavilla. Asetelmamme ei sulje kuitenkaan pois hellyyttä ja kosketusta ja silittelyä. Sitä on enemmän kuin missään parisuhteessani koskaan. Ja nimenomaan silittelyä ja hellyyttä ilman seksiä. Ilman mitään vaatimuksia seksistä. Voin silittää ja helliä Peikon kalua käsilläni tai suullani, ilman että siihen liittyy mitään seksuaalista ja ilman, että se velvoittaisi minua mihinkään seksuaaliseen kanssakäymiseen. Peikko makoilee rentoja ja vaihdamme samalla päivän kuulumisia tai pohdimme syntyjä syviä. Toki joskus silittely ja hellittely johtavat seksiin, mutta se ei ole itsetarkoitus.

Ja koska olen valinnut, että alistun Peikolle, on hänellä suurempaakin suurempi vastuu käyttää valtaa oikein. Vallan kanssa käsi kädessä kulkee aina myös vastuu. Valtaa on niin kovin helppo käyttää väärin missä tahansa elämän alueella mutta erityisen helppo sitä on väärinkäyttää pervosuhteissa. Koska olen luovuttanut Peikolle vallan kehooni ja mieleeni, tarkoittaa se sitä, että hänen täytyy pitää niistä myös hyvää huolta. Jos olen väsynyt, kipeä tai voin muuten vaan huonosti, kantaa Peikko vastuunsa siitä, että voin niin hyvin kuin sillä hetkellä on mahdollista. Keskustelimme juuri tänään aiheesta, ja sanoin, että jos hän esim. käyttäisi valtaansa silloin kun minulla on pahat kuukautiskivut tai tappomigreeni, olisi kyse raiskaukseen verrattavasta asiasta. Peikko oli kanssani samaa mieltä. Silloin kysymys olisi vallan väärinkäytöstä, ei käytöstä. Vaikka olenkin Peikon käytettävissä aina kun olemme yhdessä, toimii hän vastuullisesti. Hän pitää huolta hyvinvoinnistani ja toimii tavalla joka edistää sitä. Siihen kuuluu mm. se, että hän pitää huolta siitä, että nukun tarpeeksi, syön säännöllisesti ja harrastan sellaisia asioita, jotka lisäävät hyvinvointiani. Olen toki itsekin aikuisena ihmisenä vastuussa hyvinvoinnistani ja siitä, että pidän itsestäni huolta, mutta Peikolla on valta ja vastuu edistää asioita entisestään.

Alistuessani minulla on puolestani itselläni viime kädessä valta ja myös vastuu lopettaa tilanne kuin tilanne käyttämällä turvasanaa. En kuitenkaan koskaan aktiivisesti ajattele sitä mahdollisuutta tai sanan käyttöä, vaikka se jossain takaraivossani onkin. En koskaan ajattele, että vaikka minulla on leikkiessä mahdollisuus keskeyttää kaikki toiminta, niin kyse olisi jollain tavalla alistumisen tai käytettävänä olemisen illuusiosta. Ajattelen aidosti, että Peikolla on velvollisuus kohdella ja käyttää minua niin, että turvasanaa ei tarvita.

Blondi: Kiltti, voisitko läpsiä mua kasvoihin…

Kuulen itseni yhä useammin sanovan nämä sanat Peikolle. Kiltti läpsi mua. Kasvoihin. Lisää kiltti. Kovemmin kiltti.

Rakastan sitä, kun Peikko koskee kasvojani. Suutani. Huuliani. Silittää. Suutelee. Nuolee. Puree. Nai minua suuhun. Muutaman kerran kesken leikin hän on myös kevyesti taputtanut kämmenellä poskeani. Kun olen jossain syvällä. Kun hän haluaa, että kuuntelen. Kun minun täytyy olla tarkkaavaisempi.

Ja jotain outoa tapahtuu mielessäni, kun kasvoihini kosketaan. Taputetaan. Huomaan pyytäväni lisää. Läpsimistä. Vielä lisää kiltti. Kovemmin kiltti. Peikko pitää lujasti hiuksistani kiinni, ja hänen kämmenensä osuu poskiini. Kerta toisensa jälkeen. Kauniisti. Hallitusti. Napakasti. Katsomme koko ajan toisiamme silmiin. Tai itse katson, mutta en näe. Olen syvällä omassa maailmassani. Tunnen, miten avokämmen iskee jälleen poskeeni, ja uppoan vielä syvemmälle omaan tilaani. En tunne kipua, koska sitä ei ole. On vain ääretön nautinto ja irti päästämisen vapaus.

Olemme keskustelleet Peikon kanssa paljon kasvoille läpsimisestä. Siitä, miksi pidän siitä niin paljon. Siitä, millaisia tunteita ja ajatuksia se meissä herättää. Aihe ei ole neutraali kummallekaan. Meidät on kasvatettu niin, että naista ei lyödä koskaan. Ei koskaan missään olosuhteissa. Naisen kasvot ovat pyhät, niihin ei kajota.

Kun päädyimme ensimmäistä kertaa leikkiessä sellaiseen tilanteeseen, jossa pyysin Peikkoa läpsimään kasvojani, tunsin asiasta huonoa omaatuntoa ja häpeää koko seuraavan päivän. Mietin, että onko minussa jotain vikaa, kun pidän siitä niin paljon. Pohdin, että saako siitä ylipäätään pitää? Poskeni punoittivat häpeästä, kun mietin miten paljon Peikon kämmenistä poskillani nautin. Olenhan fiksu, korkeasti koulutettu, hyvällä itsetunnolla varustettu nainen, enkä ole koskaan antanut kenenkään alistaa itseäni. En psyykkisesti enkä fyysisesti. Automaattinen ajatukseni on ollut, että jos joku lyö minua vaikka ”vain” avokämmenellä, lyön nyrkillä takaisin sukupuolesta riippumatta. Välittömästi. Äitini on myös omalla esimerkillään opettanut, että jos mies lyö vaikka kerrankin, niin täytyy lähteä. Olen nähnyt oman äitini myös noudattavan tätä periaatetta. Isäni löi. Yhden kerran. Ja sai lähteä.

Vaikka pervoiluun liittyykin lähes aina jonkinasteista kivun tuottamista ja alistamista, uskon, että kasvot ja niihin kajoaminen ovat tabu myös monelle kanssapervolle. Fiksu mies ajattelee, että näin ei ole soveliasta tehdä, ja nainen puolestaan miettii, että tästä ei todellakaan saa nauttia. En tiedä, miten asiaan suhtaudutaan homo- tai lesbokontekstissa, kun sukupuolet ovat näennäisen tasa-arvoiset eikä mies-nais –vastakkainasettelua ole. Olisiko kasvoille läpsimiseen helpompi suhtautua neutraalisti, jos sitä tekisi kaksi naista tai kaksi miestä?

Kysyn Peikolta, että onko kasvojeni läpsiminen hänelle OK. Mitä hän siitä ajattelee? Peikko vastaa, että hän pitää siitä koko ajan yhä enemmän, kun huomaa, miten minä siitä nautin, ja miten syvälle se minut vie. Peikko kokee läpsimisen kiihottavana, mutta pelkää samalla satuttavansa minua oikeasti tai jättävänsä jälkiä kasvoihini.

En oikeasti tiedä, mitä minussa tapahtuu, kun Peikon kämmen osuu poskeeni. Maailman kilteimmän ja kultaisimman Peikon. En tunne enää häpeää eikä minua nolota. En tunne oloani nöyryytetyksi tai häpäistyksi. Tunnen ainoastaan suurta nautintoa siitä, että minua käytetään. Käytetyksi tulemisen kokemus on minulle alistumisessa tärkeintä ja myös kiihottavinta. Tarvitsen käytetyksi tulemista, jotta maailmani pysyy paikoillaan. Läpsiminen kasvoihin on jotain todella intiimiä ja henkilökohtaista. Jota vain Peikko saa minulle tehdä. Koska hän rakastaa ja välittää. Koska hän haluaa pitää minusta huolta. Koska hän tietää, että tarvitsen. Koska hän voi.

PS. Koska olen todella mustelmaherkkä, näkyvät läpsimisen jäljet silloin tällöin myös kasvoissani. Peikko ehdotti, että hän voi läpsiä ei niin kovin ottein, mutta minä kieltäydyin ehdottomasti kunniasta. Kai sitä sitten täytyy suunnata Stokkan kosmetiikkaosastolle ja kysyä tädeiltä apua ja sopivia tuotteita kasvojen ”urheiluvammojen” peittämiseen. 

Raasuna lattialla

Viikonlopun intensiivisen leikin tuloksena pääsin tutustumaan uuteen puoleen itsessäni. Koen äärettömän mielenkiintoisena osana D/s elämääni sen kuinka reagoin erilaisiin asioihin, miten muutun ihmisenä ja millaisia ajatuksia käyn läpi itseni kanssa. Nyt olen muutaman päivän maistellut viikonloppuna tapahtunutta ja koska koen tilanteen ainakin itselleni mielenkiintoisena niin yritän jakaa sitä kanssanne.

Hyppelen esileikin ohitse ja siirryn suoraan suihkukoppiin jossa blondillani oli "helppo" tehtävä pitää kätensä suihkukopin vastakkaisilla seinillä ja selkä seinässä, minun kiusatessani häntä vesisuihkulla ja sormillani. Hän oli loppujen lopuksi niin herkkänä vesisuihkusta klitorikselle ja useasta orgasmistaan, että hän ei vaan enää pystynyt pitämään käskystäni kiinni. Ojensin häntä monta kertaa kovaäänisesti ja painoin vartalollani hänen selkänsä voimakkaasti seinään. Kun hän laukesi viimeisen kerran, hän valahti kaksin kerroin sikiöasentoon päälleni ja valui siitä huohottaen lattialle. Nousin seisomaan ja katselin raasua suihkuhuoneen lattialle. Raasun katse oli kohti lattiaa ja hänen rintansa kohoili rytmikkäästi. Odotin rauhassa. Muutaman hengästyneen hetken päästä hän nosti katseensa ja punaiset poskensa kohti minua. Hänen kasvonsa oli nolostunut, anteeksipyyntävä, kuutamolla ja alistunut. "Anteeksi en pystynyt."

Kävimme samassa tilassa lyhyen keskustelun läpi siitä miten sääntöjä/käskyjä odotan noudatettavan ja miten pitää toimia jos tuntuu siltä ettei pysty niistä pitämään kiinni. Raasuni vastaili ymmärtävänsä täysin. Keskustelun päätyttyä hän katsoi suoraan silmiini ja kysyi nätisti. "Voisitko läpsiä minua.", millä raasu tarkoitti että läpsisin häntä avokämmenin hänen poskillensa. "Tottelematon raasu ei todellakaan saa pyytämäänsä." Autoin hänet ylös ja poistuin suihkusta hänen jäädessä pesemään itseään.

Menin makoilemaan sängylle ja odottamaan raasua. Pian hän kömpikin kainalooni yhä pahoillaan tapahtuneesta. Hän katseli minua silmiin ja kysyi:
 

- voisitko käyttää minua?
- miksi?, vastasin.
- siksi kun se tuntuu niiiiiiin hyvältä.
- ei riitä, vastasin, haluan kuulla tarkemmin?
- en osaa sanoa mitään muuta, se vaan tuntuu niin hyvältä. Se tekee minusta kokonaisen
- ...


Keskustelun jälkeen jatkoimme leikkiä. Raasu oli sidottuna armottomasti asentoon, missä liikkuminen oli melkein mahdotonta ja missä hänen kaikki aukot olivat käytössäni. Hän sai piiskaa rajusti, millä kuitattiin suihkussa tapahtuneet kurittomuudet ja jonka aikana kuulin hänen ensimmäisen kerran pyytävän armoa (mutta turvasanaa ei sanottu). Käsittely oli kovaa ja hyvin käyttävää. Jossain vaiheessa tätä leikkiä pääsin itse johonkin mielenkiintoiseen flowhun. Sellaiseen missä tunsin meidän olevan vahvasti yhtä ja tiukatkin tekemiseni saivat upean raasuni kokonaiseksi alistuvaksi naisekseni. Tiesin siinä hetkessä että käsittelyni jälkeen hän voi paljon paremmin, tietää paikkansa tässä maailmassa ja minun kanssani. Maailma olisi paikoillaan.


Nyt kun yritin flowstani kirjoittaa, huomaan että kuvaus jäi vajavaiseksi ja pliisuksi. En osaa oikein kunnolla pukea sanoiksi tapahtunutta. Voihan olla että kyseessä oli vaan onnistunut leikki, tilanne missä pääsee toisen ihon alle. Voi olla että kuun asento oli kohdillaan. En osaa sanoa varmasti. Haluan kuitenkin ajatella, että juuri sillä hetkellä olimme yhtä ja tiesin mikä oli juuri parasta raasulleni jotta hänestä tulisi taas kokonainen.

Kaveri kysyy, miten teillä riidellään

Hyvä vaniljaystäväni kysyi minulta hiljan, miten me riitelemme. Tietenkin hän oletti, että me emme riitele, vaan D/s-suhteissa dominoiva päättää senkin asian. Kysymys oli minulle ja meille kohdistettuna hankala, sillä me ei (juurikaan koskaan) riitele, emme ainakaan siinä perinteisessä mielessä mitä ajattelin hänen tarkoittavan. Yritin vastata hänelle niin kuin itse asian näen tai miten luulisin meidän riiitelevän. Nyt yritän tehdä teille samaa jopa tuoreen esimerkin kera.

D/s-suhteessa niin kuin vaniljasuhteessakin kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ääriesimerkkinä orjana toimiva aviopuoliso jolla ei ole valtaa eikä hän myös sitä haluaisikaan. Vaikka D tekisi tässä suhteessa kaikki päätökset ja s olisi tilanteeseen hyvin tyytyväinen, niin silti hän vaikuttaa päätöksentekoon. Hän ei varmastikaan sano mitään, tuskin ainakaan vastaan, hän ei välttämättä edes nyökkää myöntymisen merkiksi, mutta kuitenkin olemalla juuri siinä hän vaikuttaa päätökseen. Samalla tavalla kun aikanaan sidottuna.net.ssä törmäsin paljonkin kinkyihin joille oli erityisen tärkeää se, että heillä ei ollut leikissään mitään rajoja, turvasanaa tai sääntöjä. Näinhän voi tietenkin sanoa, mutta silloinkin leikissä on rajat mitkä ovat yhtä kuin D.n rajat. Muistan myös keskustelun erään subin kanssa, joka kertoi tavoitteeksen alistua niin, että vaikka keskellä huudettavaa riitaa hänen Masterinsa voisi hiljentää hänet käskyllä ja hän nielisi kiukun ja alistuisi kohtaloonsa. Se, mitä nyt yritän edellisellä sanoa on, että huolimatta suhteen laadusta ja kellä on valta ja kellä ei, niin silti kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Olemme blondin kanssa sitä tyyppiä, jotka vihaavat riitelyä. Toinen meistä ei sitä edes osaa, ja toinen on joutunut sitä niin paljon näkemään aikaisemmassa elämässä, että on asialle hyvin allerginen. Tietenkään emme ole niin naiveja, että uskoisimme, ettei nahjauksia tule vastaan ja leikillämme olemme tehneet numeroa mm. petivaatteiden viikkauksesta tai millä hyllyllä tavaroita pidetään jääkaapissa. Tässä yhtenä iltana sitten kosahti vähän lujempaa. En halua avata syytä, koska se on epärelevantti, mutta sanotaan että tilanne tuli välittömästi leikin jälkeen. En osannut laittaa tilannetta / kiukuttelua poikki ja niinpä lopputulemana myöhemmin illalla käänsimme selkämme, molemmat pettyneinä, harmissaan, vähän vihoissaan ja jopa ahdistuneena uudesta tilanteesta.

Vielä hetkeä aikaisemmin tilanne oli vasta kytemässä, minä mietin hyvinkin kuumeisesti miten sen voisin ratkaista. Koska koko riidan syy oli tyhmä (tiesimme sen jo silloin), ja jo silloin tiesimme myös, että blondi oli tehnyt kärpäsestä norsusen, eikä hän vaan onnistunut päästämään ajatuksesta irti, niin minä mietin miten tilanteen voisi ratkaista oikeaoppisesti. Mitä Tosi Masteri tekisi? Käytännössä minulla oli kolme ajatusta jotka kaikki olivat perusteltavia ja toimivia.

1.) Yrittää rauhallisesti jutella, selittää tilanne ja rauhoitella blondia
2.) Napata piiska sängyn vierestä ja lopettaa turha kiukuttelu sen avulla
3.) Napata tiukka ote hiuksista, painaa kasvomme vastakkain ja selittää mikä tilanne on ja kertoa hänen kiukuttelunsa olevan turhaa

Rankkojakin vaihtoehtoja kylmiltään nuo kaksi viimeistä, mutta muutama sana niiden puolesta. Jos riitelisin arkisesta asiasta kuten vaikka nyt petivaatteiden viikkauksesta, niin Ds ei ole koskaan ratkaisu enkä siihen lähtisi. Nyt kiukuttelun aihe, mikä kasvoi riidaksi, sai siemenensä leikistä ja jo silloin tiesin että kyseessä on suurimmaksi osaksi blondin tiukka asenne tai peräänantamattomuus tietyssä asioissa, niin siksi tosissaan mietin noita vaihtoehtoja. Olin kuitenkin pelkuri tuossa tilanteessa ja valitsin ykköskohdan ja niinpä iltamme päättyi selät vastakkain erittäin pahalla mielin.

Seuraavana aamuna emme kohdanneet koska blondi lähti kukonlaulun aikaan työmatkalla, ja minä jäin nukkumaan. Sain kuitenkin aamutuimaan pusun ja myöhemmin päivän aikana tekstareita, joissa pahoiteltiin ja selitettiin eilistä käytöstä. Minä kirjoitin blondille päivällä sähköpostin, jossa kerroin omista ajatuksistani ja mielipiteistäni ja sen luettuaan keskustelimme asian halki mesessä. Hän olisi valinnut vaihtoehdoista kolmosen. Nyt olemme toivottavasti taas vähän vahvempia toistemme kanssa ja ymmärrämme toisistamme ja käyttäytymisestämme enemmän.

Puhukaa toisillenne!

- Molinay

Ps. Pahoittelut Kamulleni! Et saanut suoraan vastausta kysymykseesi, mutta lupaan palata kanssasi aiheeseen jos me riitelemme. Toivottavasti siis en palaa.