Mitä enemmän luotat, sitä enemmän matkanne on yhteinen. Mitä vähemmän luotat, sitä yksinäisempi olet.

Toimivissa valtasuhteissa on varmasti useita elementtejä. Valtasuhteita voidaan varmasti toteuttaa vaikka naurun kautta, mutta aivan yhtä hyvin joillekin se voi olla hyvinkin totista toimintaa missä vaikka protokolla määrittelee jopa sallitut eleet. Joillekin toiminta saattaa olla ainoastaan fyysistä kun taas joku saattaa saada parhaat kiksit puremalla henkisesti. Tapoja on monia ja se tekee leikkikenttämme niin nautittavaksi. 

Itseäni kiehtoo kovasti ajatus siitä kuinka syvälle suhdetta voi viedä henkisesti. Oman kokemukseni mukaan mitä syvemmin henkisesti olen sitoutunut valtasuhteeseen ja toiseen ihmiseen, sitä paremmalta joka ikinen kokemus tuntuu sekä minusta että vastakappaleestani. Jotta voin taas sitoutua toiseen ihmiseen vahvasti, minun pitää luottaa häneen. 

Omassa maailmassani toimivan valtasuhteen kaksi tärkeintä elementtiä ovat luottamus ja kommunikaatio. Kommunikaatiosta kirjoittaisin myös mielelläni, mutta yritän avata luottamuksen luontia ja merkitystä omien kokemuksieni kautta. Olen varmasti tästä aiheesta kirjoittanut aikaisemminkin ja varmaan jopa tulen saarnaamaan samoista asoista, mutta uskon tekstiini osuvan myös muutama uusi ajatus. 

Minulle luottamus tuo ennen kaikkea turvallisuutta. Niiden ihmisten seurassa joihin luotan, minun on hyvä ja turvallinen olla. Kaikilla meistä on kokemuksia tilanteista, jossa jonkun ihmisen seura, muuttaa tilan dynamiikan tai jopa oman käytöksen täysin. Tämä tapahtuu helposti silloin kun kokee toisen ihmisen epäluotettavaksi. Omasta kokemuksestani nämä tunteet jopa kertaantuvat, sekä hyvässä että pahassa, kun elämme valtasuhdetta. Luottamuksellisessa suhteessa on helppoa heittäytyä tilanteen tai toisen vietäväksi ja tämä tapahtuu myös piiskan toisessa päässä. Oman kokemukseni mukaan, mitä enemmän luotan vastakappaleeseeni ja hän minuun, sitä syvemälle yhdessä sukellamme. Sitä enemmän rikomme yhteisiä esteitä ja löydämme vielä uuden tavan toteuttaa itseämme tavalla mitä emme edes uskoneet olevan olemassa. Mitä enemmän luotamme, sitä enemmän matka on yhteinen, 

Miten luottamusta luodaan? Luottamus ei saisi kasvaa sanoista tai kehuista. Jos minulle joku kertoo fraasin että, "Olen todella luotettava tässä asiassa.", niin mitä hän oikeasti yrittää minulle sanoa? Yrittääkö hän oikeasti kertoa olevansa luotettava vai onko hänelle tärkeää tulla nopeasti nähdyksi luotettavana? Itse valitsisin jälkimmäisen. Luottamuksen kasvuun ei ole oikoteitä vaan se kasvaa hitaasti. Luottamus ei synny sanoilla vaan teoilla.

Mitkä teot tuovat luottamusta? Avoin rakentava ja välittävä kommunikaatio tuo luottamusta. Usein unohdetaan että suurin osa toimivaan kommunikaatiota on kuunteleminen. On myös tärkeää erottaa kuulemisen ja kuuntelemisen ero. Kun kuuntelet se on aina sinulta päätös. Se on sinulta päätös kuunnella ja haluta ymmärtää. Kuuleminen kun taas tapahtuu joka tapauksessa. Kuuntelemalla luot luottamusta. Sinulla on aito halu ymmärtää toista, asettua jopa hänen tilalleen. Jos pystyt kuuntelemiseen yhdistämään vielä ripauksen rohkeutta ja pystyt ottamaan vastaan myös rakentavaa palautetta ja jopa kritiikkiä, olet jo pitkällä. Meille kaikille on tärkeää tulla kuulluksi ja jos pystyt tarjoamaan sitä toiselle kasvatat hurjasti myös luottamusta. 

Mitä enemmän kuuntelet sitä enemmän opit. Kun istut hetkeksi toisen paikalla ja kuuntelet mitä hän haluaa sinulle oikeasti kertoa, tulet oppimaan toisesta tärkeitä asioita. Tällaisessa tilanteessa älä anna oman agendasi, tunnetilasi, fantasiasi tms. ajaa kuulemasi ylitse, vaan kääri tämä tieto sydämeesi odottamaan. Kun seuraavan kerran olet kuulemassasi tilanteessa ja huomaat että nyt pystytkin toimimaan tavalla mikä on toiselle hyvin tärkeää, tulet luoneeksi paljon luottamusta.

Rajat ovat rakkautta ja välittämistä. Luomalla rajoja luot alistuvalle turvallisuutta ja pitämällä näistä rajoista kiinni luot luottamusta. Se mikä on alistuvalle tärkeää pitäisi olla sitä myös sinulle. 

Tavallasi reagoida asioihin, ennen kaikkea hankaliin sellaisiin, on suuri merkitys luottamuksen kannalta. Jos esim. riitatilanteissa pakenet tai käytät valtaasi tilanteen ratkaisuun, et luo luottamusta vaan pelkoa. Ignooraus on yksi pahimmista asioista mitä dominoivana voit tehdä. Toisaalta jos pystyt olemaan riitatilanteissakin se vahvempi, rakentavampi ja sovittelevampi olet varmasti luottamuksesi ansainnut.

Luottamus nivoutuu helposti myös lupauksiin. Minusta dominoiville ihmisille pitäisi olla kunnia-asia pitää kiinni sovituista ja luvatuista asioista. Kääntäen dominoivien pitäisi olla niin hyviä kommunikoijia etteivät he lupaisi asioita joita eivät pysty pitämään. Hyvin yksinkertaista. Helposti ajatellaan, että me dominoivat olemme yli-ihmisiä, jotka hoitavat tilanteen kuin tilanteen. Ymmärrän, että se voi helposti ajaa koko dominoivan nurkkaan ominen ja yhteisön luomine odotuksineen, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan avoin kommunikaatio luo paljon enemmän luottamusta kuin hähmäiset lupaukset. Itse suosin asioiden pitämistä yksinkertaisina enkä suosi epämääräisyyksiä. Vallan myötä tapahtuu luonnollisesti myös väärinkäytöksiä ja jotkut kokevat vallan myös mahdollisuutena valehdella tai pettää. Minun mielestäni kenekään ei kuuluisi sietää moista.

Hyvä esimerkki kasvattaa luottamusta. Elä niin kuin opetat. Minä opetan vastakappaleelleni hyvää avointa ja rakentavaa kommunikaatiota. Koen että jos haluan tätä vaatia toiselta, niin minun kuuluu olla se paras esimerkki hänellä. Mitä enemmän omalla käytökselläni pystyn viestimään omia periaatteitani, sitä enemmän koen kasvattavani luottamusta. Kääntäen on varsin edesvastuutonta vaatia toiselta jotain mihin ei ole itse valmis tai kykenevä. Peiliin katsominen tekee meille kaikille hyvää tasaisin väliajoin. Se että on dominoiva ei ole tekosyy koskaan käyttäytyä huonosti. 

Et voi tehdä minulle noin, mutta teethän? (pussy to ass to mouth)

Useasti puhutaan, että parasta mitä valtasuhteessa voi tapahtua on (turvallinen) rajojen ylitys. Äkkiseltään mieleen tulevia hyppyjä tuntemattomaan voisi olla vaikka ensimmäinen avokämmenen läpsäisy poskelle, ensimmäinen sylkäisy kasvoille, ensimmäinen julkinen piiskaus tai vaikka ensimmäistä kertaa toisen kutsuminen lutkaksi. Kaikelle on ensimmäinen kertansa. 

Itselleni (toisen) rajojen ylitykset eivät ole olleet koskaan tavoite, vaan ne ovat vaan tapahtuneet. Parhaimmillaan tilanteen intensiivisyys vaan vie minut pisteeseen, missä haluan tehdä jotain uutta rajoja rikkovaa ja olen aina onnistunut lukemaan tilanteen oikein ja viemään sen uudella tavalla päätökseen. Jostain syystä edellä kerrottu on ollut lelun kanssa aina todella helppoa. Olemme myös puhuneet asiasta ja todenneet, että välillämme on erittäin vahva molemminpuolinen luottamus mikä luo meille vahvan pohjan ja mahdollisuuden puskea välillä yli aitojen. 

Rajoja ylittäessä luottamus on kaksisuuntaista. Helposti ajatellaan, että kun alistuva luottaa alistajaansa, niin rajoja voidaan rikkoa. Toki tämä on täysin totta, mutta omassa maailmassani ei yksikään raja ylittyisi, jollen myös luottaisi leluuni vähintään yhtä paljon. Luottamukseni pitää kantaa kokemuksen yli. Jälkeenpäin voimme nautiskella koetusta ja todeta että "siistiä" tai jos kokemus ei olisi mieluinen jostain syystä, niin voisimme keskustella asian halki ja jatkaa. Tähän mennessä on ollut ainoastaan kovin siistiä.

----

Olin painanut lelun mahalleen futonin päälle ja työntynyt häneen takaapäin. Painoin käsilläni hartioista ja niskasta hänet tiukasti patjaa vastaan. Tarkoitukseni oli "namutella", eli ainoastaan viihdyttää itseäni omaan tahtiini. Välillä kiihdytin tahtia ja rutistin häntä hartioista lujaa ja välillä taas namuttelin rauhallisesti nautiskellen. Lelu ei kuitenkaan tiedä namuttelusta juuri mitään ja hän aloitti vinkumisen ja anelun laukeamisestaan varsin pian. Olin varsin höveliäällä tuulella ja annoinkin hänen laueta muutaman kerran. 

Lelusta tulee useasti muutaman orgasmin jälkeen aivan kyltymätön ja niin kävi nytkin. Kyltymättömänä hän pyrkii pääsemään tilanteisiin, missä hän saisi mahdollisimman monta orgasmia mahdollisimman nopeasti. Siitä se ajatus sitten lähti.

Lelu on vielä varsin kokematon peppujutuissa, mutta oikeassa mielentilassa siinäkin aivan kyltymätön. Kastelin muutaman sormeni liukkariin ja painoin ne hellästi leluni peppuun. Hetken päästä irtauduin lelusta ja työnsin penikseni hänen peppuunsa. Kiersin toisen käteni tiukasti takaapäin hänen kaulalleen ja painoin toisen kämmeni hänen suunsa ja nenänsä päälle peittäen hapen saannin. Tuntui, että lelu sekosi allani nautinnosta. Hänen vartalonsa kokonaisvaltainen kiemurtelu hyväili minua mikä sai minut vaan kiihdyttämään tahtia ja tiukentamaan otettani. Helläsin välillä vähän toista kättäni ja annoin lelun ottaa muutaman kerran happea, jonka jälkeen kuiskin hänen korvaansa luvan laueta. Käänsin hänen päänsä toiseen suuntaa ja annoin luvan myös toiselle korvalle. Olin melkoisen primitiivisen kiihkon ja nautinnon vallassa ja irroittauduin lelusta ja siirryin hänen kasvojensa eteen. Painoin hänen päänsä tiukasti toiselta poskelta patjaa vasten ja työnsin peniksen hänen suuhunsa. Lelu rimpuili kun paraskin painija matossa puolelta toiselle, mutta käteni piti hänen päänsä paikoillaan. Hänen koko olemuksensa huusi minulle, että noin ei vain voi tehdä ja samaan aikaan sekä kiihko että eleet puhuivat täysin toista. Lelu repi käsillään ja jaloillaan tyynyjä sekä peittoja, jotka hän painoi jalkojensa väliin ja tiesin että jos olisin sillä hetkellä käskenyt, hän olisi lauennut. Aloin toiselle kädellä runkkaamaan itseäni ja lelun tajutessa tämän hän halukkaasti jäi odottamaan palkintoaan minkä hän pian saikin minun muristessa lujaa.

"Helppo"

 Lelu kysyi minulta yhtenä iltana suunnilleen seuraavan kysymyksen.

Häiritseekö sinua kun olen niin helppo?

Tiesin tasan tarkkaan mihin lelu kysymyksellään viittasi ja minulla olikin siihen vastaus valmiina, mutta kysymys jäi silti kummittelemaan mieleeni. En kuitenkaan kyseenalaistunut vastaustani vaan jäin ennemmin pohtimaan miten tähän on päädytty.

Kun tapasimme lelun kanssa oli ihastuminen monella tasolla rajua ja nopeaa. Jos kommunikaatiomme olisi silloin ollut samalla tasolla mitä se on nyt, olisimme välttyneet monilta karikoilta, mutta tapanani ei ole jossitella historiani kanssa vaan katsella eteenpäin. Kuitenkin kurkin nyt sen verran peräpeiliini, että yritän kertoa mitä minun mielestäni tapahtui.

Sekä lelulla että minulla on historiassamme pitkiä ajanjaksoja, jotka ovat jättäneet meihin isot jälkensä. Meidän molempien taisteluarvet ovat hieman samankaltaiset, mutta meidän selviytymiskeinomme ovat olleet totaalisen erilaiset. Siinä missä lelu on selviytynyt kääriytymällä sisäänpäin ja rakentamalla muurin eteensä, niin minä taas halusin uskoa kaikista hyvää ja otin kaiken vastaan avosylin. Lelulle uusi ihminen oli uhka, minulle taas mahdollisuus. Meidän tavatessa molempi huonompi.

Meidän keskinäinen arvostuksemme ja luottamuksemme on kasvanut hyvin pienistä sirpaleista ja sen peilin olemme lyöneet säpäleiksi useasti. Olemme molemmat kasvaneet hurjasti tällä matkalla. Olen äärimmäisen ylpeä lelustani siinä kuinka paljon hän on tehnyt töitä sekä itsensä kanssa että suhteemme eteen. Minä olen ollut välillä varsinainen jäärä. Olen hyvin tietoinen menneisyyden traumoistani, mutta siitäkin huolimatta en ole osannut aina laittaa itseäni toisen asemaan. En ole siis elänyt niin kuin opetan. Kuitenkin kerätessäni sirpaleita olen aina pyrkinyt kyseenalaistamaan myös oman toimintani ja isolla yhteistyöllä olemme saaneet peilimme kasaan. 

Kaiken edellä kerrotun sisällä, meillä on ollut ihan ensi askelista lähtien aivan maaginen kemia ja valtadynamiikka. Huolimatta sirpaleistamme olemme olleet toisillemme raadollisen rehellisiä. Hetkinä kun olen keränneet sirpaleita en ole koskaan ajatellut, että minulle olisi valehdeltu ja uskon lelun vastavuoroisesti ajattelevan samoin. Varmaan tästä syystä valtadynamiikamme on koko ajan ajanut meitä pidemmälle ja syvemmälle. Huolimatta historioistamme lelu on alusta lähtien heittäytynyt täysillä valtani alla ja se heittäytyminen on ollut niin kokonaisvaltaista, että se on nostanut minusta esiin puolia joista olin aikaisemmin osannut vaan haaveilla. Olen välillä käyttänyt valtadynamiikastamme termiä "sairas" kun olen yrittänyt kuvata sellaista primitiivistä dynamiikkaa, missä me molemmat puskemme toisiamme ja itseämme syvemmälle eikä maalia edes näy.

Lelulle alistuvuus on tuonut nautinnon joka aikaisemmin on häneltä puuttunut ja minä taas olen löytänyt lelun myötä tapoja tuottaa nautintoja aivan käsittämättömillä tavoilla. Olen pikku hiljaa kouluttanut itselleni lelun, jolle voin antaa orgasmeja hyvin pienin elein, kuten vaikka kuiskuttamalla korvaa tai työntämällä peniksen hänen kurkkuunsa. Helppoa, joku voisi sanoa. Se on meille harjoiteltua ja koulutettua helpoutta. Se ei ole kuitenkaan mitään sellaista mitä voisin ojentaa pois itsestäni ja tiedän ettei lelukaan voi. Ennen kuin joku vääräleuka kysyy mistä tiedän ettei se voisi olla yhtä helppoa jonkun toisen kanssa, niin sinulle vastaus: Minä tiedän.

Vastaus alussa kuulemaani kysymykseen on siis että minua ei häiritse että leluni on helppo. 

Voit katsoa Minua turvallisesti silmiin

Vietimme lelun kanssa toistaiseksi pisimmän yhtäjaksoisen ajan saman katon alla ollessamma viikon vuokramökillä. Tähän viikkoon mahtui aurinkoa, kirjoja, kesäruokaa, yatzya, vesileikkejä, saunaa ja tuhottomasti seksiä. Olin pakannut mukaan myös täpötäyden lelukassini, mutta se avattiin vaan kerran ja kerronpa siitä vähän lisää.

Vaikka olenkin rinta fetisisti, niin jostain syystä olen kovasti tykästynyt myös lelun takapuoleen. Luultavasti osasti siitä syystä että se on varsin neitseellinen. Mökiltä löytyi levitettävä sohva, johon asettelin lelun mahallaan X-asentoon iso tyyny hänen lantionsa alla. Laitoin kahleet hänen nilkkoihin ja ranteisiin. Nämä kahleet yhdistin köysillä, jotka vedin tiukasti sängyn alta. Kaivoin kassista ison juuri lelulle tekemäni floggerin jolla piiskasin alkuun hänen takapuolteen, välillä nousten selkää ylöspäin ja välillä taas laskeutuen kohti takareisiä. Floggeri lienee ainoa piiska mistä lelu oikeasti myös nauttii ja niinpä hän välillä sekä kehräsi että tuskautui piiskani alla. Välillä kun intesiteetti nousi kovaksi, pysähdyin ja silittelin hänen ihoaan ja saattoi sormeni käydä hänen sisälläänkin. Palasin kuitenkin uudestaan piiskanvarteen sivaltaen häntä ympäri kehoaan. 

Silittelin sormenpäälläni lelun peppureikää, lähinnä vaan siksi että tiedän sen kovasti häntä nolostuttavan. Saatoin samalla kysellä hänen mieltymyksistää peppuseksiin liittyen, mikä jaksaa minua huvituttaa, sillä vastaukset kaikessa kiemurtelussaan ovat kerrassaan ihania. Kaivoin kassistani anaalikoukun, jota lelu ei edes tiennut minulla olevan, ja kävelin sen kanssa hänen kasvojensa eteen. Käskin hänen katsella mitä minulla oli käsissäni ja hänen silmänsä revähtivät apposen auki. 

- Mikä tuo on!!!!?

- Ei niinkään mikä se on, vaan mihin se menee.

Käskin lelun avata suunsa ja upotin koukun syvälle hänen suuhunsa. Siirryin hänen takapuolensa pariin ja toivoin hänen ajattelevan, että koukku ei tarvitsisi muuta liukastetta vaikka näin en luonnollisesti toiminutkaan. Upotin koukun nautrinnollisen ininän säestäessä leluun ja pian sen jälkeen toisen käteni hänen sisäänsä. Toinen käsi hänen sisässään ja toinen koukun kahvalla vuorotahtiin heiluttelin käsiäni ja voi sitä nautinnon ja rimpuilun määrää. Lelu ajautui nopeasti tilaan missä hän ei saa nautinnoltaan edes sanaa suusta, jotta voisi pyytää lupaa laueta. Voi pientä. ;-)

Viimein hän onnistui kakistamaan suustaan kysymyksen, johon vastasin että tuo ei tällä kertaa riitä. Haluan, että kysyt lupaa seuraavasti: Saisinko laueta anaalikoukku perseessäni?  Lelu väitti ettei pystyisi moiseen, johon vastasin ettei tietenkään tarvitse, sillä tiesin lopputuloksen joka tapauksessa. Muutaman kerran lelu aloitti kysymyksen reippaasi, mutta ensin sana anaalikoukku oli liian vaikea saatika sitten perse. Usean yritykseen jälkeen kokonainen lause tuli hänestä ulos ja annoin hänen laueta. Hän repi itseään kahleissaan ja laukesi pitkään ja rajusti. Käskin hänen laueta uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Koska hän on hyvä ja koulutettu lelu hän tietenkin totteli.

Viimeisimmän orgasmin jälkeen lelu oli melkein onnistunut rimpuilemaan itsensä sängyn alle ja hänen hengityksensä oli tiheään ja raskasta. Ulkolämpötila huiteli 30C ja mokissä sisälläkin oli lähes sama lämpötila, joten en uskaltanut viedä tilannetta pidemmälle. Irrotin lelun kahleistaan ja hain pienen pöytätuulettimen jonka laitoin puhaltamaan hänen kasvoilleen. Piirtelin sormellani leluni selkää, kylkeä, jalkoja ja rintoja hänen tullessa takaisin. 

Hetkiä myöhemmin makasimme kyljellään nenät vastakkain katsellen toisiamme. Kämmeneni oli eksynyt lelun hävyn päälle. 

- Tiedäthän että voit katsella minua silmiin aina turvallisesti?

- Tiedän, mutta se on välillä tosi vaikeaa.

- Jännää että pystyt siihen näin, mutta et silloin kuin sormeni ovat sisälläsi. 

- Niin

- Opit vielä, olen siitä varma. 

Painoin sormeni leluni sisään ja laukaisin hänet vielä kaksi kertaa.