Blondi: Antakaa mulle sääntöjä!

Olemme puhuneet Peikon kanssa jonkin verran säännöistä. Tai minä olen. Säännöt ovat mielenkiintoisia ja kiehtovia alistuvan osapuolen näkökulmasta. Peikko ei ole juuri sääntöjä halunnut eikä vaatinut yhtä sääntöä lukuun ottamatta.

En muista paljonkaan yksityiskohtia ensitapaamisemme kulusta, etenkään siitä eteenpäin kun päädyimme luokseni – ihan vaan makoilemaan… No, ne mustelmat muistan sekä yhden lauseen. Sanatarkasti. ”Minun kanssani et koskaan laukea ilman lupaa.” Tästä ei ole keskusteltu eikä neuvotultu. Orgasmini ovat olleet Peikon suhteemme alusta asti. Sääntö oli minulle aluksi outo kuten pervoilu ylipäätään, mutta sääntö oli kaikessa outoudessaankin ehdottomasti miellyttävä ja äärettömän kiihottava.

Meillä kummallakaan ei ole paljon kovin vahvoja fetissejä. Peikolla fetissi numero yksi on ehdottomasti orgasmi/orgasminkontrollointifetissi. Hän saa kiksit siiitä, että pystyy määräämään, saanko laueta vai en. Että pystyy roikottamaan minua laukeamisen partaalla tunteja. Kun kerjään, että kiltti kiltti kiltti Peikko, saisinko kiltti laueta. Anna anna anna. Saanhan. Saisinko. Hän nauttii siitä, että pystyn laukeamaan monta kertaa peräkkäin. Siitä, että saa minut rättipoikkiuupuneenakäytettynä laukeamaan vielä yhden kerran. Ja kun täysin käytettynä, hiestä, omista nesteistäni, spermasta märkänä puolestaan anelen, että en jaksa enää, eihän minun enää tarvitse, kiltti en enää jaksa pysty kykene. Ja silti vielä usein pystyn.

Olen aina masturboinut paljon. Ollut seksuaalisesti aktiivinen itseni kanssa. Utelias. Kokeillut hyvin nuoresta asti, mitä kaikkea sisääni saan laitettua ja mikä kaikki minulle tuottaa nautintoa. Nykyään Peikko kontrolloi myös näitä orgasmeja. Saan masturboida totta kai niin paljon kuin ikinä haluan, mutta laukeamiseen tarvitsen aina Peikon luvan. Näin on ollut suhteemme alusta asti.

Myös minä nautin laukeamissäännöstä, vaikka usein protestoinkin sitä vastaan. Jos Peikko joskus leikkiessämme jättää minut ilman tai jos saan omasta mielestäni liian vähän orgasmeja, hypin törkeästi Peikon silmille ja osoitan mieltäni. Joudun sellaiseen raivon tilaan, että minut täytyy palauttaa fyysisin ottein maan pinnalle. Jään jumiin tilanteeseen ja siihen, että minä en haluamaani. Kova pääni on saanut minut monta kertaa käyttäytymään lapsellisesti ja kakaramaisesti. Tässä kohtaa sanat ja puhuminen eivät auta – kaikki alistumisen halu on kadonnut minusta. Tai ehkä juuri noissa tilanteissa tarvitsen ja kaipaan eniten alistumista, mutta en pysty siihen omin voimin. En toimi näin tahallani tai tietoisesti, vaan en yksinkertaisti voi itselleni mitään.

Olemme keskustelleet tällaiset tilanteet selviksi. Rauhoitun ja pääsen takaisin itseeni parhaiten tiukoilla fyysisillä otteilla esim. hiuksista kiinni pitämällä. Erityislapsilla käytettävä holding-terapia kuvaa hyvin sitä, mitä noissa tilanteissa tarvitsen:

”Kiinnipito (holding)  tarkoittaa hädässä olevan ahdistuneen lapsen pitämistä tiukasti ja rakastavasti sylissä hellittämättä, kunnes hänelle tulee parempi olo. Kiinnipidon aikana hän saa huutaa ja itkeä ulos kaikki tuskan ja ahdistuksen, vihan ja surun ja tuntea silti itsensä rakastetuksi. Lapsi saa ilmaista turvallisesti omat tunteensa. Kiinnipidon tulee aina päättyä kokemukseen rakkaudesta omaa itseä ja rakkaudesta toista kohtaan. Tarkoituksena ei ole alistaa eikä omistaa lasta, vaan antaa lapselle rajat ja turvallisuutta.”

”Terapeuttinen kiinnipito vaikuttaa lapseen hyvin kokonaisvaltaisesti. Sillä on sekä psykofyysisiä, että sosiaalisia vaikutuksia lapseen. Lapsessa kiinnipidon vaikutukset ilmenevät kiinnipitotilanteessa, välittömästi sen jälkeen tai vasta pidemmän ajan kuluessa. Vaikutuksen kesto voi myös vaihdella ja parhaimmillaan se vaikuttaa lapsen koko loppuelämään sisäisen turvallisuuden tunteen ja itsetunnon kehittymisenä sekä ihmissuhteiden paranemisena.”

Ainoa asia, mitä tuollaisissa tilanteissa pystyn kuuntelemaan ja kunnioittamaan, on Peikon jaksaminen. Jos hän selvästi tuo esille, että leikki loppui siksi, että hänen täytyy ajatella omaa jaksamistaan, riittäviä yöunia, aikaista aamuheräämistä jne., niin rauhoitun kohtuullisen helposti ja nopeasti. Koska Peikon jaksaminen ja hyvinvointi on minulle tärkeintä maailmassa. Siitä huolehtiminen läpäisee minunkin kovan pääni ja halun pitää kiinni omasta tahdosta.

Huomaan, että olen itse viime aikoina ottanut esille sääntöasian yhä useammin ja ehkä myös alkanut kaivata sääntöjä arkeeni. Psyykeeni on kallellaan arkeen asti ulottuviin sääntöihin. Pidän ajatuksesta, että Peikko omistaa minut. Pidän ajatuksesta, että alistumisen elementit ovat jollain tavalla läsnä arjessani 24/7. En vielä tiedä mitä nämä säännöt ja käytännöt voisivat olla, koska olen vasta alistumispolkuni alkutaipaleilla. Minua viehättää ajatus total power exchange-suhteista  ja seuraan säännöllisesti aihetta sivuavia blogeja. Toisaalta ihailen totaalisen alistuvia naisia, toisaalta ajatus täydellisestä alistumisesta saa minussa aikaiseksi lievää huonovointisuutta ja ahdistusta. On kuitenkin mielenkiintoista nähdä, millaisia elementtejä ja alistumisen tasoja suhteeseemme matkan varrella tulee.