Kumarrun nuolaisemaan kalua. Nopeasti ja vaivihkaa. Toistan toimenpiteen muutaman kerran. Ihailen Peikon keskittymiskykyä, kun hän naputtelee tyynesti kasaan uutta blogitekstiä minun ollessani hänen jalkovälissään. Otan käden suun avuksi.
Peikko napsauttaa läppärin kiinni ja sanoo tekstin olevan valmis. Kysyn, että saisinko lukea tekstin. Et saa. Ehkä sitten, kun sä olet ollut kiltti tyttö, niin annan sulle luvan. Peikko tarttuu kovakouraisesti hiuksiini, ja tyydyttää itsensä suuhuni. Ensimmäistä kertaa koskaan alusta loppuun asti niin, että hän määrää rytmin. Yleensä jossain vaiheessa hän on aina irrottanut kätensä hiuksistani, jotta saan itse rytmittää tahtia. Mutta ei tällä kertaa. Peikko laukeaa kurkkuuni puristaessaan minua tiukasti itseään vasten. Hän pitää minusta tiukasti kiinni, kun nuolen hänet puhtaaksi.
Hyvä tyttö. Hienosti tehty. Kehuu. Kuten pientä lasta tai eläintä kehutaan. Läpsii lempeästi poskelle. Kun sä nyt hoidit hommasi noin hyvin, niin sä saat käydä lukemassa blogitekstin. Nyt. Saan myös käskyn kahden tekstin yhdistämisestä.
Peikko poistuu sängystä keittiöön, ja kuulen hänen laittavan ruokaa. Jään yksin sängylle. Kasvot punoittaen. Kiihottumisesta. Häpeästä. Kädet ja kasvot spermassa suloisesti nöyryytettynä ja käytettynä. Tunne siitä, että Peikko käytti ja otti omansa - sen minkä hänelle kuuluu, on huumaava.
Jonkun ajan päästä pystyn keskittymään niin paljon, että saan blogitekstin luettua. En kuitenkaan saa kaivettua päästäni, mitä tekstille piti tehdä. Kysyn, saan vastauksen, muokkaan tekstit Peikon toivomaan muotoon. Käyn pesemässä kasvoni ja käteni. Olen onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti