lauantai 20. huhtikuuta 2013

Joskus vuosi voi tuntua viikolta

Aika menee nopeasti kun on mukavaa. Tapasin blondini ensimmäistä kertaa noin 366 päivää sitten. Paljon on mahtunut tähän vuoteen. Ajattelin kirjoittaa jostain muistikuvista tältä ajalta.

Palatkaamme ensimmäiseen yhteiseen yöhömme. Tilanne oli päässyt kiihkeäksi, jo siinä määrin että edessäni oli kaunis paljasrintainen nainen joka sanoi:
- Minä en ole sitten oikein koskaan nauttinut kun tissejäni kosketaan.
- Mitä?!?, ehdin ajatella. Pienenä rintafettarina ajatukset sinkoilivat vähän sinne ja tänne ja muistan pohtineeni että tämä "juttu" oli sitten tässä, mutta otetaan ilo irti tästä illasta.
Missä sitten olemme saman asian kanssa nyt? Muutaman päivä sitten, 1-vuotispäivänämme, olin ylättäen blondin luona kylässä. Molemmilla kiireinen päivä takana ja blondilla vielä samanmoinen iltakin edessä. Yhteistä aikaa oli vain n. 20 minuuttia. Blondi kiehnasi päälläni ja kysyi: voisitko vähän kosketella rintojani kun se tuntuu niin älyttömän hyvältä?

Olen kyllä ollut onnekas kun olen saanut kouluttaa blondiani tähän alistumisen kauniiseen maailmaan aivan alusta asti. Olen ollut meistä se kokeneempi ja olen "nähnyt" joitain asioita etukäteen. Otetaan nyt vaikka piiskaus.

Piiskaamista meillä on ollut mukana alusta asti. Aluksi ihan vaan osana leikkiä, myöhemmin myös rangaistuksina. Blondilla oli alussa hyvin ristiriitainen suhtautuminen piiskaamiseen. Hän kyllä nautti alistumisesta piiskaustilanteessa mutta kipu ei ollut hänen juttunsa. Muistan hyvin useasti käymämme keskustelun jossa blondi ensin kertoo että 
- en tule koskaan nauttimaan piiskauksesta tai kivusta
johon minä vastasin:
- olen varma että tulet vielä pyytämään piiskaa
Tätä kommenttiani blondi ei uskonut.

Viime viikolla keskustellessamme aiheemme kääntyi pervoiluun, sääntöihin, rikkomuksiin ja rangaistuksiin. Heitin pienen letkeän kommentin siitä, että blondin olisi syytä olla kiltti tyttö tai muuten seuraksena saattaisi olla piiskausrangaistus.
- sen kun näkisi. Hän vastasi hieman pilke silmäkulmassaan mutta hieman turhautuneena (hän niin jo odottaa rangaistusta muutamasta sääntörikkeestä).

Vuoteen mahtuu paaaljon muutakin kuin pervoilua, mikä saattaa unohtua tätä blogia lukiessa. Olen tutustunut ilolla blondin äitiin, veljen perheeseen ja hänen ystäviinsä. Lisäksi blondi on tutustunut lapsiini ja ystäviini. Blondin ja tyttärieni välit eivät voisi olla juuri paremmat. Vanhemmasta tyttärestäni (jo täysi-ikäinen) ja blondista on tullut hyvät ystävät ja he myös viettävät kaksin aikaa ja nauttivat selvästi toistensa seurasta. Tyttärelläni on selvästi asioita joista hänen on helpompi puhua blondin kuin minun kanssani. En välttämättä osaa edes kertoa kuinka hyvältä se minusta tuntuu. Nuoremman tyttäreni ja blondin kanssa vietämme osa-aika uusperhe arkea nousuine ja laskuineen, ja pääosin se sujuu todella hyvin. Lapseni ovat iloisia kun näkevät minut iloisena.

Olemme vuoden aikana myös tutustuneet pervoystäviini joista monet vaikuttavat myös paikallisessa pervoyhdistyksessä. Luonnollisesti kaikki oli aluksi blondille uutta ja hyvin jännittävää. Ensimmäiset bileet ja tapaamiset olivat hyvin hyvin jännittävät. Nyttemmin kun hän on huomannut että jokaisen kumipuvun, subin, Masterin tms. takaa löytyy mielenkiintoinen, mukava, suvaitsevainen ihminen, jopa ystävä nykyään, minusta tuntuu että hän alkaa löytää paikkansa tässä maailmassa.

Vuosi ei ole ollut kuitenkaan pelkästään ruusuilla tanssimista. Loppujen lopuksi olemme blondin kanssa hyvin erilaisiat. Itse olen hyvin boheemi intiaani ja blondi taas hyvin järjestelmällinen kaupunkieläjä. Olemme vuoden aikana törmänneet useasti tapojemme, arkemme, ajatustemme erilaisuuteen ja kyyneliltä ja pahalta mieleltä ei olla vältetty. Meillä on kuitenkin halu ja taito ymmärtää toisiamme ja vastoinkäymiset on tehty voitettaviksi keskustelemalla. Meitä on myös ravisteltu hurjasti suhteemme ulkopuolelta, mutta kärsivällisyydellä ja keskustelemalla olemme hyvin selvinneet kaikesta.

Hypätäämpä vielä hetkesi tähän päivään. Kirjoittelen tätä tekstiä blondin sängyllä hänen ollessa hoitamassa vapaaehtoistointaan. Minun, lasteni ja blondin on takoitus myöhemmin tänään syödä yhdessä täällä. Minun ja blondin oli tarkoitus huomenna mennä käymään lähialueen markkinoilla, jossa blondin isä on myymässä valmistamiaan tuotteita. Minä omaan tapaani olin sekoittanut päivät ja niimpä huomenna olenkin kisailemassa, mutta koska en ollut tavannut blondin isää päätin käyttää tilanteen hyväksi ja pyöräillä tänne markkinoiden kautta. Pienen etsiskelyn jälkeen löysin oikean kojun.

- Te olette varmaan xxx
- Kyllä
- Minä olen yyy, sanoin ja ojensin käteni
- Aah juuh, olisihan minun pitänyt tunnistaa tai mistä minä olisinkaan voinut tunnistaa...

Juttelimme myyntikojuista, kaupankäynnistä, kirjoista (olin menossa divariin), blondista. Hän kertoi kuinka blondi luki pienenä aina, iltaisin jopa salaa taskulampun valossa peiton alla. Hän kertoi sytyttäneensä valon pikkublondin huoneeseen ja pyytäneen häntä lukemaan kunnon valossa. Minä mietin siinä, leikilläni, että mitäköhän tämä sanoisi jos pyytäisi hänen tyttärensä kättä? Saattaa olla, että joskus kirjoitan siitä.

4 kommenttia:

  1. Onnea teille molemmille yhteisestä vuodesta! Ja hurjasti kaikkea ihanaa niihin tuleviin. <3

    (Pakko vielä sanoa, että yksi ehdottomasti romanttisimpia muistojani on se, kun mieheni pyysi kättäni isältäni. Jotkut asiat saa tehdä vanhanaikaisesti. ;))

    VastaaPoista
  2. Voi kulta <3. Mä en oikeasti käsitä vieläkään, että olet käynyt tapaamassa mun isää ihan itseksesi.

    Kiitos, kiitos, kiitos kauniista ja koskettavasti tekstistä. Nyt mä lopetan tämän lukemisen, koska mä alan taas itkeä. *niistää*

    VastaaPoista
  3. Vau, onnea! :) Tuo loppu oli kyllä kaikkein vaikuttavin, tai siis ei kädenpyyntö vaan markkinavierailu. :)

    VastaaPoista
  4. Kauniita ajatuksia teidän suuntaanne.

    VastaaPoista