perjantai 15. elokuuta 2014

Tuulen viemä Peikko

Tein lomallani pienen roadtripin kahdella pysähdyksellä ja edullisilla linja-auto lipuilla. Ensimmäinen pysäkki oli pyyhkeen päällä puistossa keskikesän pätsissä seuranani erittäin viehättävä nainen. Tämä naisen kanssa on ollut hauskaa kissahiiri-leikkiä viimeiset kuukaudet satunnaisesti, enkä usko oikein, että kumpikaan meistä tiesi missä menemme tai haluamme, vai haluammeko. Niinpä pistin hänelle viestin, että jospa haluaisimme tavata ja tutustua. Lähdin reissuuni pää tyhjänä, jalat maassa ja odotukset vähän korkeammalla. Ja hyvinhän se meni. Juttelimme avoimesti elämistämme laidasta laitaan, tai niin hyvin kuin 3,5 tunnissa voi ehtiä, päätyen halaukseen ja yhteiseen toteamukseen, että tämän voisi ottaa uusiksi.

Trippi jatkui pitkälle ulos kaupunkien sykkeestä, paljon syvemmälle tuntemattomiin peikkometsiin, mihin linja-auto suostui viemään. Paikanpäällä sain ihmetellä sitä kaikkea, josta aikaisemmin olin vain kuullut. Erinäköisiä "leluja" ja kiinnitystarvikkeita - satojen kilojen painoisia. Sellaisia, joita jouduimme kahteen pekkaan kantamaan rakennuksesta toiseen, sillä yksin raavas Peikko tai muru ei olisi siihen pystynyt.

Ilta jatkui hyvän keskustelun, hyvä saunan ja hyvän tyttöwhiskyn kera. Sänkyihin suunnatessamme "isäntäpari" kertoi päästelleensä jo pahimmat paineet ennen saapumistani, mutta ilmeisesti jotain oli jäänyt purkamatta, koska viereisestä sängystä alkoi kuulua ilakoinnin ääniä. Se mikä tämän teki kertomisen arvoiseksi on, että illan emäntä keskusteli kanssani ilakoinnin aikana asiallisesti, piti välillä pienen tauon ja huohotti ja jatkoi keskusteluamme asiallisesti, huohotti jälleen ja keskustelu taas jatkui. Ja minä en edes vienyt keskustelua. Ilokseni tuli myös hetki jolloin keskustelu ei enää onnistunut.

Vaikka trippini oli lyhyt, niin silti se oli antoisa. Oli mielenkiintoista tutustua uuteen ihmiseen ja nähdä muutama ystävä kotileirissään. Oli mukava nähdä välineitä, joita en ikinä itse käyttäisi (kop kop) ja sitä myötä pohdiskella, kuinka monimuotoista tämä kinkyily onkaan. Pohdin kuinka helposti sitä jämähtääkään omiin tuttuihin kuvioihin, vaikka periaatteessa olisi mahdollista kokeilla vaikka mitä. Ja onko sen edes huono asia jämähtää, jos kaikki toimii hienosti? Joka tapauksessa reissuni jälkeen olin ideoita täynnä. En varsinaisesti niitä, joita olin juuri nähnyt ja pohtinut, vaan enemminkin sitä ajatusta kuinka monimuotoista tämä kaikki voi olla. Tästä vahvistuneena haluan tavata lisää uusia kanssakinkyjä ja saada uusia näkökulmia ja ajatuksia. TAFFissa nähdään?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti