Mihin me olemme oikein menossa?

Sain seuraavan viestin ja vastasinkin siihen johon privaatisti, mutta myöhemmin mietin, josko joku muukin pohtii samoja kysymyksiä. Kysyin kirjoittajalta luvan ja sain julkaista kysymyksen ja vastauksen näin blogimuodossa.

Olen ymmärtänyt blogistanne, että leikitte paljon myös muiden ihmisten kanssa. Ja kun olen lukenut muitakin bdsm-blogeja, niin huomaan tämän olevan ns. yleinen tapa. Se mietityttää, että kuuluuko avoimet suhteet ja tuollainen vapaamielinen seksuaalisuus automaattisesti näihin piireihin? Onko aivan tuhoontuomittua etsiä yksiavoista parisuhdetta? 

Muutenkin hieman vierastan sitä, että sessiointi on jollain tavalla avointa ja julkista. Esim bileissä leikkiminen... Tosin voihan sitä tehdä myös ei-julkisesti... Onko bileiden tarkoitus leikkiä julkisesti? Onko siellä outolintu, jos ei halua osallistua piiskausessioihin tms.

Ja sitten vielä: tuleeko jokaisesta sub-naisesta automaattisesti jossain vaiheessa dominoiva esim muita naisia kohtaan? Se tuntuu hyvin vieraalta ajatukselta omalla kohdalla...

Tietenkin vastaan vain omalta osaltani. Olet tavallaan ymmärtänyt meidät väärin ja tavallaan oikein. Omasta mielestämme emme leiki paljon muiden kanssa, blondi tuskin ollenkaan. Meillä on todella toisiamme kunnioittavat yhdessä sovitut säännöt leikkiessämme muiden kanssa. Esimerkkinä vaikka se, että emme harrasta penetraatiota muiden kanssa. Tylsää eikös? Lisäksi leikkiminen muiden kanssa ei ole itseisarvo, ja sitä tapahtuu vain ihmisten kanssa, jotka voin myös laskea olevan meille molemmille enemmän kuin tuttuja. Parhaassa tapauksessa ystäviä tai jopa enemmän. Tästä syystä en katso eläväni avoimessa suhteessa (ja ei minun pääni sitä kestäisikään), mutta toki olen jossain määrin vapaamielinen. Olkoon ne hyvät ystävät vapaamielisyytemme rajoina.

En olisi vielä vuosi sitten uskonut sanovani tätä, mutta jos oma suhde on kunnossa, niin satunnainen leikkiminen muiden kanssa tuo kyllä tähän rakkaussuhteseemme hurjasti positiivista säpinää. Mutta tietenkin rajansa kaikilla. Jos loukkaisin blondia, niin en toimisi näin.

En ole ollenkaan sitä mieltä, että yksiavioisen seuran etsiminen olisi mahdotonta. En ollenkaan, vaan jopa toisinpäin. Alussa mekin olimme sitä vahvasti. Eikä sitä, mitä ja mitä sinä itse olet, määrittele kukaan muu. Ei skene, en minä, ei blogit, eikä tuleva Masterisi, vaan teet sen ihan itse. Varmasti määrittelette oman yhteisen polkunne ja tarinanne, mutta ette sinua.

Bileissä vain murto-osa leikkii julkisesti ja esim. blondia ei leikitetä bileissä koskaan. Viime aikoina hän on innostunut bileissä vähän "leikkimään" PaskaDommea   ™ ja leikittänyt jotain kivaa ystäväämme kaveripohjalta. En välttämättä edes laskisi tätä sessioimiseksi, vaan enemminkin hauskaksi hullutteluksi hyvien ystävien kanssa. Mutta kuten todettua, vain pieni osa bileissä leikkii julkisesti, ja vain NE JOTKA SITÄ HALUAVAT. Leikkiminen bileissä ei ole itseisarvo, eikä se tee juhlijasta yhtään sen enemmän kinkyä/pervoa/hyväksyttyä kuin muista juhlijoista. Joten rohkeasti mukaan toteamaan mukava ja rento ilmapiiri.

Kenestäkään ei tule automaattisesti tai pakosti mitään. Ei ole blondistakaan tullut. Hänhän ei ole dominoiva, ei vaikka hän tykkää leikkiä Dommea. Kukapa ei haluaisi tuottaa mielihyvää ystävilleen. Voinet verrata sitä tässä yhteydessä vaikka siihen, että annat hyvälle ystävälle hartiahierontaa, jos tiedät että hän siitä pitää.

Blondi: Blogiin tullut kysymys oli hyvä, ja sai meidät kummatkin taas miettimään muiden kanssa leikkimistä. Kuten Peikko kirjoittikin, on hän ollut meistä se aktiivisempi osapuoli. Yksinkertaisesti siitä syystä, että minua eivät viehätä muut ihmiset tällä hetkellä seksuaalisesti. Muutamaa kaunista naista lukuun ottamatta. En voisi tällä hetkellä kuvitella leikkiväni kenenkään muun miehen kuin Peikon kanssa. En tiedä, miksi näin on. Ei tee mieli – siis muita. En jaksa lähteä tutustumaan uusiin ihmisiin – siinä mielessä. Saan Peikolta kaiken mitä haluan ja tarvitsen.

Itse ajattelen, että vaikka muiden kanssa leikkiessämme meillä on melko tiukat säännöt, voidaan niistä kuitenkin joustaa. Muistan, että joskus olin ehdottoman kielteinen esim. penetraation suhteen. Nyt penetraatio tai vaikka suuseksi muiden kanssa ei herätä minussa mitään suuria negatiivisia tunteita. Se, mikä niissä huolettaa, on turvaseksi, koska olen sen kanssa todella hysteerinen. Joten parempi olla ilman, koska se ei ole kummallekaan se juttu.

Viime aikoina Peikolla on ollut jonkin verran parisuhteemme ulkopuolista leikkiseuraa. Hän ei ole kovin aktiivisesti hakenut sitä, vaan sitä on ikään kuin tullut eteen. Monet yhteydenotoista tulevat alistuvilta naisilta blogin kautta. Joiden kanssa yleensä kumpikin kirjoittelemme, jos kemiat sattuvat kohtaamaan ja jos asia kiinnostaa meitä. Kukaan ei ole koskaan ottanut yhteyttä kysyen leikkiseuraa. Yleensä kysymys, kommentti tai huolenaihe on aivan joku muu. Joskus kuitenkin yksi asiaa johtaa toiseen, blogitutusta onkin tullut ystävä ja ystävästämme Peikon leikkikaveri.

Peikko on hillittömän kiinnostunut uusista ihmisistä. Siis aidosti kiinnostunut. Ja saa helposti uusia tuttavuuksia ja ystävyyksiä. Minä olen meistä se näennäisesti sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut, mutta Peikkoon verrattuna lähes introvertti – asia, joka huvittaa minua kovin. Saatan puhua uusien ihmisten kanssa paljon – sellaista kahvipöytäkeskustelua, mutta Peikko haluaa tietää ihmisistä kaiken ja päästä heidän ajatuksiinsa. Ihon alle. Ja taas yksi asia voi johtaa toiseen.

Muiden kanssa leikkimisestä seuraa myös se, että olemme luonnollisesti puhuneet paljon mustasukkaisuudesta. Siitä, onko sitä. Minä en osaa olla kenestäkään ihmisestä mustasukkainen Peikon lapsia lukuun ottamatta. Koska en voi kuitenkaan omistaa ketään. Peikolle mustasukkaisuus on isompi haaste.

Sain uutena vuotena ystävältäni kysymyksen, josta saimme aikaiseksi vilkasta keskustelua. Etkö sä koskaan pelkää, että Peikko löytää jotain sinua parempaa ja kiinnostavampaa leikkiessään muiden kanssa? Kun sä annat sille noin vapaat kädet, niin ethän sä voi tietää, mitä sille tulee eteen. Vastasin kysymykseen rehellisesti. En pelkää. Koska en yksinkertaisesti osaa. Ei siten, että ajattelisin olevani niin täydellinen, että Peikko ei koskaan voisi rakastua kenenkään muuhun. Vaan koska en voi kontrolloida tai hallita toisen ihmisen tunteita. En voi, enkä halua edes yrittää. Ei ole minun vallassani, rakastuuko Peikko joskus johonkin muuhun. Toteaa ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolella. Ei rajoittaminen ole siihen mikään ratkaisu – mielestäni päinvastoin. Kun aidan toisella puolella voi käydä säännöllisen epäsäännöllisesti molemmin puoleisesti sovittujen sääntöjen kanssa, on yleensä kiva palata kotiin. Voi totta kai olla, että olen niin naiivi, että en edes osaa ajatella mahdollisuutta. Minua ei ole tietääkseni missään parisuhteessani petetty eikä jätetty, enkä osaa edes ajatella sen mahdollisuutta. Jos niin joskus käy, niin kyse ei ole siitä, mitä minä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä. Kyse on aina yksilön omasta valinnasta. Johon minä en pysty vaikuttamaan.

Lisäksi minulla on sellainen ominaisuus, että aidosti nautin, kun Peikko leikkii muiden kanssa. Luen aina Peikon ja hänen leikkikaveriensa kirjeenvaihdon, ja keskustelemme asioista paljon etukäteen. Jo ennen leikkiä. Totta kai myös leikin jälkeen. Jos Peikko kiihottuu ja kiinnostuu tekemisestä, niin minä taas lukemisesta. Kun suhde alkaa muodostua, ja teksteihin alkaa tulla sähköä. Tietyllä tavalla ajattelenkin, että vaikka fyysinen leikki tapahtuisikin vain Peikon kanssa, psyykkisesti myös minä olen läsnä. En edes kovin alistuvana osapuolena, vaan aktiivisesti suunnittelemassa. Sehän vois tykätä muuten siitä? Oletko miettinyt, että tuo saattaisi toimia? Musta sun kannattaisi sen kanssa olla varovainen tuossa, koska…