Blondi: Arkialistumista parhaimmillaan

Sain Peikon tänään luokseni kyläilemään suoraan töistä. Vaihdoimme arkisia kuulumisia ja suunnittelimme viikonloppua. Istuimme sohvalla, ja Peikko silitteli kasvojani. Tunsin hänen kiristävän otetta hiuksistani, ja aloin liukua jonnekin omaan tilaani. Tiesin, että hengitykseni kiihtyi, ja silitys poskilla vaihtui avokämmeneksi. Iskien. Rytmikkäästi, napakasti, hiuksista kiinni pitäen.

Seuraavaksi havahduin siihen, että minua talutettiin hiuksista makuuhuoneeseen. Peikko taitteli kauniisti huovan lattialle sängyn reunan viereen, ja pyysi, ei – käski minun polvistua huovalle siten, että ylävartaloni oli sängyn päällä. Housuni laskettiin hitaasti polviin. Ensin verskat, sitten alushousut (huomaa seksikäs kotivaatetus, asuun kuuluivat myös loppusilauksen antavat villasukat kertaa kaksi kerrosta niitä, kylmät lattiat).

Ja tässä kohtaa puhelin soi. Peikko toi minulle puhelimen. Haluatko vastata, se on äitisi? En halua, saanko, (viime hetken konditionaalikorjaus), saisinko laittaa puhelimen äänettömälle? Saat, ole hyvä.

Hapsupiiska aloittaa työnsä pakaroissani ja reisissäni. Jossain kohtaa saan jalkojeni väliin hyrrän. Puristan jalkojani lujaa yhteen. Piiska jatkaa. Hengitän ja nautin. Tunnen kun Peikko sovittelee paikoilleen pervojoulupukin tuomaa painavaa metallista tappia. Tappiin rytmikkäästi osuva hapsupiiska ja hyrrä jalkojen välissä saavat minut haluamaan laukeamista. Maltan kuitenkin kerrankin odottaa, enkä ala vinkua lupaa laueta. Nautin aidosti piiskasta, vaikka arvaan, että lyöntivoimaa on tällä kertaa melkoisesti. Pysyn paikoillani, enkä kiemurtele pois.

Luin muutama päivä sitten erään minua koskettavan blogikirjoituksen yhdestä suosikkiblogeistani, jossa alistava mies pohti alistuvan naispuolisen kumppaninsa alistumista otsikolla endure vs. surrender. Teksti sai minut miettimään alistumisen syvempää psykologista mekanismia, ja sitä eroa, mikä on sanojen sietää/kestää ja alistua välillä. Koska eroa on todella paljon. Valitsenko, että alistun aidosti Peikolle, vai valitsenko, että yritän vain sietää sen hetkisen mahdollisen epämukavuuden ja ajattelen, että kohta se on ohi? Olenko hetkessä läsnä luottavaisena vai mietinkö jo tulevaa – kohta tämä helpottaa?

En tiedä, vaikuttiko lukemani mieleeni, mutta tänään oli sellainen hetki, että pystyin aidosti päästämään irti ja nauttimaan. Myös epämukavuudesta, paikoitellen myös kivusta. Ajattelin, että Peikko kyllä tietää, koska lopettaa. Ja tiesihän se. Lopuksi Peikko veti nätisti housuni ylös, ja makoilimme sängyllä sylikkäin pitkän hetken. 

I feel you

Olen aina pitänyt hyvää huolta lapsistani. Pienestä pitäen olen ollut täysillä mukana heidän elämässään. Tämä side on ollut niin vahva, että kun parisuhteeni heidän äitinsä kanssa päättyi, toinen lapsistamme halusi muuttaa, ja muuttikin pian luokseni, ja toinen lapsemme teki sen muutama vuosi myöhemmin.

Olen yrittänyt olla penkomatta tai kasvattamatta törkykasaa, joka lasten muuttoihin ja sitä seuranneisiin tilanteisiin on liittynyt. En tee sitä nytkään, mutta mainitsen että viimeisen parin kuukauden aikana olen naamatusten jutellut neljän eri sosiaalityöntekijän kanssa, sekä istunut alustavassa istunnossa käräjäoikeudessa.

Olen käynyt neljä lastensuojeluilmoituksen käsittelyä läpi. Näissä lasteni äiti on ”haukkunut” minua sadomasokistisesta suhteesta, dominoivasta asenteestani, adrenaliininhakuisesta elämästä jne. Lisäksi edellä mainituista asioista on puhuttu perheneuvolassa kahden asiantuntijan kanssa. Jokaista lastensuojeluilmoitusta leimaa se, että ne on tehty suurissa tunteissa ilman totuuspohjaa ottamatta asioista selvää. Tämän takia jokainen lastensuojeluilmoitus on katsottu aiheettomaksi viranomaisten toimesta. Viimeisimpään minua tai jälkikasvuani ei enää edes kutsuttu haastateltavaksi.

Jokaisen viranomaiskäynnin jälkeen olen saanut kiitosta siitä, että olen käynyt kertomassa oman kantani. Viranomaiset tietävät mitä on vastuullinen vanhemmuus, ja tunnistavat vastuullisen vanhemman hänet tavatessaan.

Koska viimeisestä lastensuojeluilmoituksesta kävi ilmi, että lasteni äiti lukee blogiamme, ja koska Blondi, joka vastoin omaa tahtoaan tuli vedetyksi huoltajuuskiistaan mukaan, haluaa oikaista joitakin hänen käsityksiään koskien meidän suhdettamme ja kykyämme huolehtia jälkikasvustani, annan nyt puheenvuoron Blondille.

Peikko

Hyvä Peikon lasten äiti!

En olisi välttämättä halunnut joutua mukaan elämääsi. Näin kuitenkin kävi sinun kirjoittaessasi nimeni viimeisimpään tekemääsi lastensuojeluilmoitukseen.

Mukavaa, että seuraat ahkerasti blogiamme. Olemme iloisia saadessamme sinut tänne vieraaksemme. Toivottavasti viihdyt täällä ja löydät asioita, josta saat kenties omaan elämääsi tarttumapintaa. Olet ainakin lukenut tekstimme perusteellisesti ja omistautuneesti, katsellut kuvia ja tutustunut jopa linkkivinkkeihin. Koska kirjoitat itsekin blogia, niin onkin hienoa, että voimme näin vuorotellen lukea toinen toistemme tekstejä. Kunnioitan integriteettiäsi, joten en julkaise blogisi osoitetta tässä enkä myöskään linkkivinkeissä.

Olemme otettuja siitä, että seuraat elämäämme muuallakin netissä. Pervoyhdistyksen kuviot ja Baarin keskustelutkin ovat sinulle tuttuja. Olisi kiva kuulla, millä nikillä palstoilla pyörit – ehkä löytäisimme jopa yhteisiä tuttuja tai kiinnostuksen kohteita. Kun kerran näillä sivustoilla liikut, tunnet varmasti hyvin toiminnan, jossa olemme mukana. Lukupiiriä, uusien kiinnostuneiden perehdyttämistä vastuulliseen BDSM-toimintaan, ennakkoluulojen hälventämistä omalla toiminnallamme, kokouksissa istumista…

Jos blogimme kuitenkin ahdistaa sinua ja koet sen sisällön epämiellyttävänä, herää kysymys, että mitä teet täällä. Tiedän yhden ihmisryhmän, joka nauttii epämiellyttävistä tuntemuksista ja itsensä kiduttamisesta epämiellyttävillä asioilla – niitä kutsutaan masokisteiksi, jollaiseksi minuakin väität.

Olet jättänyt kaksi lastensuojeluilmoitusta nuoremmasta lapsestasi, joka asuu Peikon luona omasta tahdostaan. Myös ystäväsi ovat jättäneet ilmoituksia, kiitos heillekin huolenpidosta.

Ensimmäisessä ilmoituksessa väität, että Peikon suhde nykyiseen naisystäväänsä eli minuun perustuu sadomasokismille. Ennen kuin esität asioita totena, toivoisin, että selvität faktat. Peikko ei ole sadisti, enkä minä masokisti. Jos olisit lukenut tekstimme vielä huolellisemmin, tietäisit tämän. Lisäksi väittämäsi sisältää toisen suuren virheen, jonka haluan korjata. Suhteemme perustuu rakkaudelle, välittämiselle, luottamukselle, kunnioitukselle ja tasa-arvolle. Hienoa, että ymmärrät nyt tämän asian.

Viittaat molemmissa lastensuojeluilmoituksissa huoleesi siitä, että lapsesi altistuu sadomasokistiselle materiaalille ja elämäntyylille. Minä ja Peikko olemme fiksuja aikuisia ja kiitämme sinua huolenpidosta. Meidänkään mielestämme mikään seksuaalinen toiminta ei kuulu lasten silmille eikä korville eli olemme kanssasi samaa mieltä asiasta. Pidämmekin arjessamme huolen siitä, että näin ei tapahdu. Kahden aikuisen välinen seksuaalisuus ei kuulu lapsille, oli seksuaalisuuden muoto sitten mikä tahansa.

Peikon luona lapsesi kuitenkin altistuu monelle muulle asialle. Hän saa isältään rakkautta, hellyttää, hoivaa ja välittämistä. Lisäksi hänen arkensa on turvallista ja varmasti melko tylsääkin murrosikäisen arkea. Lapsellasi on säännöllinen vuorokausirytmi. Hän saa riittävästi monipuolista ruokaa ja puhtaat vaatteet päällensä. Hänen arjessaan on paljon myös sosiaalisia suhteita ystävien kautta. Lapsesi ystävät tykkäävät kyläillä Peikon luona, koska heistä pidetään siellä huolta. Lapsellasi on myös velvollisuuksia. Hän joutuu tekemään läksynsä, hoitamaan harrastuksensa ja osallistumaan kotitöihin sekä kantamaan arjesta vastuuta sen verran kuin murrosikäisen kuuluukin. Lapsen isä on aina käytettävissä, sekä isoissa että pienissä murheissa.

Lapsesi altistuu myös kahden toisiaan rakastavan aikuisen ihmisen parisuhteelle. Hän näkee, miten kaksi ihmistä seurustelee keskenään, viihtyy yhdessä, osoittaa hellyyttä ja tunteita. Uskallan väittää, että hän altistuu tällä hetkellä terveelle parisuhteen mallille, ja toivonkin, että hän saa siitä jotain omaan tulevaisuuteensa. Itse en yritä leikkiä äitiä lapsellesi. Toimin hänelle luottoaikuisena, jolle voi puhua jos siltä tuntuu tai olla hiljaa, jos puhuminen ei huvita. Tosin teini-ikäiseltä ei puhuminen aina onnistu, joten teemme asioita yhdessä. Laitamme hiuksia, lakkaamme kynsiä, katsomme leffoja, käymme kaupassa. Sellaista perusarkea, jota hän varmasti sinun luonasi asuessaankin vietti.

Kirjoitat molemmissa lastensuojeluilmoituksissa, että Peikon elämäntyyli on adrenaliinihakuinen. Olemme olleet Peikon kanssa pian vuoden yhdessä, ja tämä väittämä tuleekin minulle suurena yllätyksenä. Itse näen Peikon tasaisena, luotettavana ihmisenä, jolle tavallinen arki on parasta elämää. Kuten itsellenikin. Peikko ei ota arjessaan turhia riskejä, vaan ajattelee aina, että mikä olisi lasten kannalta paras ja turvallisin vaihtoehto. Hän hoitaa työnsä, käy aivan tavallisissa harrastuksissa ja viettää arkea lapsenne toisena huoltajana. Meistä kumpikin tavoittelee selkeää ja yksinkertaista arkea – siihen eivät kuulu adrenaliininhakuisuus eivätkä extreme-kokemukset. Osaan työkokemukseni ja koulutukseni perusteella tunnistaa hyvin erilaisia ihmistyyppejä, joten luotan tässä omaan arvostelukykyyni ja siihen mitä näen Peikon ja teidän lapsenne arjessa.

Syytät Peikkoa lastensuojeluilmoituksissa myös siitä, että hän yrittää vieraannuttaa lastasi sinusta. Vakuutan, että huolesi on turha. Semminkin kun Peikko ei koskaan puhu pahaa sinusta tai arvostele sinua lasten kuullen. Itse asiassa nyt kun aloin miettimään asiaa, niin hän ei ole koskaan puhunut sinusta pahaa kenenkään kuullen, ei edes minun. Minusta se kertoo kypsästä ja aikuismaisesta käytöksestä, että entistä puolisoa ei mollata eikä mustamaalata. Olenkin Peikosta ylpeä, ettei hän tee tätä. Kun lapsesi kysyy Peikolta neuvoa sinua koskevissa asioissa esim. yhteydenpidon suhteen, pysyttelee Peikko hyvin neutraalina. Hän ei halua tehdä ratkaisuja lapsenne puolesta, vaan antaa hänen päättää itse. Hän kuuntelee, kyselee ja yrittää selvittää, mitä lapsi itse haluaa, ja antaa sitten lapsen päättää.

Tiedätkin varmasti, että sinulla on erittäin fiksu lapsi, joka osaa ajatella omilla aivoillaan. Olen erityisen ylpeä siitä, että lapsesi osaa ilmaista tunteitaan hyvin ja rakentavalla tavalla. Lapsesi syksy ja alkukevät ovat olleet aika rankkoja. On ollut mm. monenlaisia viranomaistapaamisia, joista varmasti oletkin tietoinen. Toivomme, että asiat ratkaisivat mahdollisimman pian, niin pääsimme kaikki jatkamaan elämäämme eteenpäin. Sinä ja Peikko lapsen huoltajina, minä Peikon naisystävänä. Meitä Peikon kanssa kiinnostaa vain lapsesi paras – sen varmasti tiedätkin.

Tiedän, että sinun ja Peikon välit ovat huonot eikä keskusteluyhteytenne toimi. Onkin ehkä liikaa vaadittu, että yrittäisitte jatkossa keskustella asiat selviksi, jos sinulla herää huoli lapsestanne. Mutta tiedätkö - voit aivan hyvin ottaa yhteyttä myös minuun ja puhua kanssani asiasta. Toivon tätä erityisesti silloin, kun tuot esille sellaisia asioita, jotka koskettavat myös minua. Saat halutessasi yhteystietoni Peikolta.

Kiitos kun kävit lukemassa, poikkea taas uudelleen joku kerta.

Ystävällisin terveisin

blondi

Blondi: Asiaa eritteistä - lukeminen omalla vastuulla

Länsimaalaisessa ja monessa muussakin yhteiskunnassa kehon erilaiset eritteet pyritään kätkemään ja hävittämään, unohtamaan – elämme kliinisti ja liian puhtaina. Etenkään naisten ei ole soveliasta erittää kehostaan mitään. Hikeä ei ole olemassa, paitsi sellaista freesiä sporttihikeä, joka pestään heti pois iholta. Kuukautisveri on edelleen monelle tabu. Se kätketään siististi siteisiin ja tamponeihin. Ja meitä kuukautiskupin käyttäjiä kummastellaan. Mutta se kuppihan tulee sitten täyteen verta? Jooh, se niin kuin tavallaan tulee, koska nainen vuotaa verta kerran kuukaudessa.

Pervoilu on opettanut minulle paljon erilaisista ihmiskehon eritteistä. Se on opettanut minua olemaan häpeämättä niitä ja nauttimaan niistä. Olen aina ollut sitä mieltä, että hyvään seksiin liittyy pieni sotkuisuus. Se ei ole liian siistiä, vaan sen näkyy, kuuluu ja myös tuoksuu. Ja nyt kun minulla on sitä hyvää seksiä, niin myös kehon eritteet ovat tulleet tutuiksi sen myötä.

Valun itse holtittomasti Peikon kanssa. Tarvitaan usein vain pieni kosketus, ja valahdan märäksi. Omaan märkyyteeni sekoittuu usein vielä liukuvoide ja Peikon sperma. Ja nam, sotku on valmis. Peikko kutsuu leikkisästi spermaansa minun sisälläni jälkiliukkaiksi. Saan parhaat orgasmit ollessani märkä kaikista em. nesteistä. Peikko käyttää kättään ja sormiaan sekä leluja sen verran määrätietoisesti (aahhh), että liukkautta todella tarvitaan, etteivät paikat mene rikki. Ja silti ne joskus menevät. Vahingossa. Rasituksesta. Tai muuten vaan. Eivät pahasti, vaan sopivan ihanasti. Ei mitään repeytymiä tai sellaista, vaan pientä verenvuotoa. Käytöstä johtuvaa. Asiaan kuuluvaa. Itse nautin sotkusta ja sen aiheuttamasta tunteesta, koska se viestii minulla vahvasti siitä, että minua on todella käytetty ja alistettu.

Käyttämiseen liittyy myös virtsa. Emme ole Peikon kanssa toistaiseksi leikkineet pissaleikkejä, mutta meistä kumpikaan ei sulje niitä pois. En muista, onko Peikko leikkinyt niitä aikaisemmin kenenkään kanssa. Itse en ole, koska pervoiluni rajoittuvat Peikkoon. Kummallakaan meillä ei ole pissafetissiä, mutta olemme puhuneet virtsaamisesta lähinnä alistamisen välineenä – asia, johon se meidän kummankin mielestä voisi sopia. Leikimme aina silloin tällöin suihkussa. Viimeksi Peikko raahasi minut suihkuun ilman mitään ennakkovaroituksia, joten en ehtinyt käydä pissalla ennen leikin alkua. Jossain kohtaa suihkussa ymmärsin minulla olevan kovan pissahädän ja kysyin Peikolta, että saisinko käydä pissalla. Et. Peikko vastasi. Pissaa tähän. Suihkuun. Koin tilanteen äärimmäisen kiihottavana ja olisin todella halunnut toimia Peikon käskemällä tavalla. Virtsa jalkojani pitkin valuen, Peikon silmiin nolona katsellen. Toistaiseksi käsky oli vielä liikaa, enkä pystynyt siihen. Niinpä sain käydä pissalla pöntöllä, mutta minua kiellettiin pyyhkimästä. Koska minulla on noin parin-kolmen neliön kylpyhuone, sijaitsee vessanpönttö aivan suihkun kyljessä. Peikko siis kuuli toimintani, ja olisi myös halutessaan nähnyt sen, mutta soi minulle kuitenkin illuusion yksityisyydestä.

Pidän myös kuolasta ja kuolaamisesta. Kuola on kaunista. Tai se, mitä kuola symboloi. Täydellistä kontrollin menetystä. Pallo tai suukapula suussa kestää pari minuuttia ennen kuin kuola alkaa valua. Vaatteille. Paljaalle iholle. Huonekaluille. Peikon päälle. Mikä asetelma sitten sillä kertaa onkaan. Myös Peikon sormet suussani toimivat tehokkaasti ja saavat aikaa kuolaamisen. Pidän myös suuhun naimisen aikaansaamasta kuolasta. Kuolasta ja läpimärästä tunteesta kasvoillani ja Peikon kalulla. Kun Peikko pitää välillä taukoa ja antaa minun hengittää, näen ja tunnen kuolarihmat. Voi raasua, sä olet taas kuolannut päällesi...Sähän olet ihan märkä kuolasta. 

Kun tapasimme Peikon kanssa, ei kukaan ollut koskaan aikaisemmin käyttänyt rintojani. Ne olivat hellät, eivätkä oikein tienneet, miten kosketukseen pitäisi reagoida. Kun ensitreffeillä leikimme Peikon kanssa, olivat rintani niin kipeät, että jouduin ottamaan yötä vasten särkylääkettä. Nyt ne ovat jo tottuneet vähän kovempaankin käsittelyyn ja välillä jopa pitävät pyykkipojista ja muista nipistimistä. Eniten kuitenkin Peikon sormista - kuten ilmeisesti kaikki kehoni osat. Kerran Peikko sanoi minulle leikin jälkeen, että rinnoistani tulee maitoa. Muutamia pisaroita. Että mun rinnoista tulee maitoa vai? Niin joo, varmasti tuleekin. Synnyttämättömän naisen rinnoista. Järkytyin ajatuksesta ja vähän huolestuinkin. Google kuitenkin kertoi minulle, että kaikkien naisten rinnoista voi tulla maitopisaroita, kun nainen on tarpeeksi kiihottunut ja kun rintoja puristaa tarpeeksi kovin. Noh, Peikko ilmeisesti puristaa. Eilen istuin Peikon päällä, ja Peikko leikki rinnoillani. Katselin häntä silmiin, ja välillä katse lipui omille rinnoilleni. Sitten suljin taas silmäni. Yht´äkkiä Peikko käski minua avata silmäni ja katsoa. Ja näin pisaran nännin päässä. Valkoisen, maitomaisen pisaran. Tulipa sitten tämäkin koettua.

Eiliseen leikkiin liittyy myös tämän postauksen viimeinen erite. Tiivistetysti tapahtumien kulku oli se, että olin ruokaa laittaessani ja syödessäni juonut puolitoista lasillista viiniä. Viinin turruttavuus yhdistettynä Peikon lievään käskytykseen laukeamisen suhteen aiheuttivat sen, että en pystynyt tulemaan, vaikka olisin todella halunnut. Useimmiten pystyn keskittymään ja laukeamaan silloin kun Peikko haluaa, mutta tällä kertaa seurauksena oli loppuun käytetty nainen, joka oli roikkunut pitkään orgasmin partaalla. Tunsin, että olen todella märkä Peikon spermasta. Peikon käsi sisälläni ja hyrrä klitoriksellani. Normaaliolosuhteissa ainekset maailman suurimpaan orgasmiin.

Jossain kohtaa Peikko lopetti, ja huomasin hymynpoikasen hänen kasvoillaan. Käännähdin vatsalleni sängyn reunalle huohottamaan. Pian alkoi itku.

Blondi: Miksi mä en pystynyt tulemaaan? Mä olisin niin paljon halunnut.

Peikko: Haluatko kuulla jotain hassua?

Blondi (itkee)

Peikko: Nyt taitaa olla sellainen hetki, että hassut asiat eivät kiinnosta.

Blondi: Jooh

Peikko (hetken kuluttua): Sä voit onnitella itseäsi, koska sä ole juuri päässyt kokemaan sellaista, jota vain harva nainen kokee. Sä olet ejakuloinut sängyn ihan märäksi...

Blondi (surkealla äänellä): Enkä ole, ne on sun...

Peikko (nauraen): No ei varmasti ole. Jos multa tulisi noin paljon spermaa, niin mussa olisi joku mennyt tosi pahasti rikki.

Blondi: Apua, eikä.

Aikamme asiasta keskusteltuamme ja Peikon kertoessa minulle tapahtumista, suostuin uskomaan asian. Olen itse törmännyt naisen ejakulaatioon ensimmäistä kertaa vasta katsoessani pervopornoa eli ilmiö on minulle melkoisen vieras. Olen kuitenkin pervopornoa katsoessani kiihottunut holtittomasti roiskivista naisista ja ajatellut, että tuo olisi kiva osata/kokea. Myös Peikko paljasti, että hän kiihottuu roiskimisesta ja katsoo sellaista pornoa, missä naiset roiskivat.

Käännyin katsomaan märkää läiskää sängyllä. Olin nähnyt, että nestettä voi tulla melko reilusti, mutta että näin paljon. Sängyllä oli koko selkäni kokoinen märkä alue täysin hajutonta, ei minkään väristä, erittäin kastelevaa nestettä. Hain pyyhkeen ja heitin sen läikän päälle. Kultaaa. Tämä pyyhekin on ihan läpimärkä. Punastelin ja myös nolostelin asiaa melkoisesti, vaikka koinkin tapahtuneen kiihottavana. En ollut itse tuntenut muuta kuin Peikon sormet ja märkyyden. Olo oli kuin 13-vuotiaana menkkojen alettua. Hämillinen, mutta samalla myös vähän ylpeä. Loppuillan sainkin sitten kuulla Peikon hyväntahtoista kuittailua sängyn kastelemisesta. Ennen nukahtamista harrastimme vielä hellää silmiinkatseluseksiä. Laukesin – tällä kertaa ilman nesteitä. Osittain helpottuneena siitä, että en kastellut Peikon sänkyä, osittain pettyneenä koska olisin halunnut nähdä ejakuloimisen omin silmin. Ilmeisesti sen aikaan saamiseksi vaaditaan kuitenkin voimakas ja pitkäaikainen stimulaatio eikä sitä tapahdu (onneksi) ihan joka kerta. Seuraavaa kertaa odotellessa J.

Peikko: sinne ja takaisin

Blondi kertoi viimeisimmässä päivityksessään sääntörikkomuksestaan ja kommentissaan myöhemmin, että kaikki ei mennyt ihan niin kuin olisimme toivoneet. Koska haluan kirjoittaa avoimesti ja kertoa arjestamme ja elämästämme niin kuin asiat ovat, saattaisi olla hyvä kertoa tästäkin tapauksesta tarkemmin. Blogistamme saattaa saada kuvan että arkemme ja dynamiikkamme on saumatonta, ja kaikki aspektit toimivat erinomaisesta - siitähän monet postaukset täällä kertovat. Rehellisesti voin kertoa, että hämmästyttävän monet asiat toimivat välillämme upeasti, mutta nyt tarina siitä kun näin ei käynyt.

Blondi siis rikkoi yhdessä sopimaamme sääntöä. Rikkomus nousi vielä myöhemmin minun silmissäni potenssiin 3 tai jopa 4 pienten epämääräisyyksien, huonon käytöksen ja huonojen selitysten johdosta. Saarnasin blondille hieman vastuusta ja luottamuksesta, vaikka näitä ei juurikaan horjuutettu, mutta polku oli lähellä. Kävimme rikkomuksen yhdessä Skypessä keskustellen läpi, ja blondi oli itsekin heti sitä mieltä että häntä kuuluu rankaista. Huomasin hänen selityksistään, että hän itse odotti piiskaa, sehän on ollut se "normaali" tapa kuitata rikkomuksia ja kurittomuutta. Nyt mielessäni pyöri jotain ihan muuta...

Niin kuin pidempään lukeneet muistavat, muuttuu blondi menkkojen jälkimainingeissa jalkaa kihnaavaksi kiimaiseksi raasuksi. Ja kyllä tuo ei ole vaan kielikuva. Raasu taas on sana, mitä usein käytän kun tilanne/sessio on päällä. Nyt kun menkat sopivasti olivat loppusuoralla, sain omasta mielestäni loistavan rangaistusajatuksen, semminkin kun minulle oli pitkin päivää kerrottu useasti kuinka raasullani tekee mieli yhtä ja toista. Lähetin raasulleni viestin:

Hei raasuni, 

Haluan että tekisit pienen tehtävän tänään!

Haluan että pysähdyt, otat itsellesi rauhallisen hetken. Käyt lelulaatikolla. Otat sieltä pannan. Laitat sen kaulaasi. Siirryt panta kaulassa katsomaan videon sivulta. Kun katselet videot sinun kuuluu kosketella itseäsi samalla. Et saa laueta!

http://cuntondisplay.blogspot.fi/2012/05/fuck-me-slave.html

Tämän videon jälkeen katselet kaikki tästä uudemmat videot samalla sivustolla kosketellen itseäsi.

Pistät tekstarin perään että tehtävä suoritettu. Otat pannan pois kaulasta. Ja tiedät tehneesi minut erittäin tyytyväiseksi ja kurittomuutesi on melkein korjattu.

Ja tämä siis tämän päivän aikana.

- Peikkosi

Sivuhuomatuksena - viestissäni mainittu blogi on blondin lemppari. Runkkukamaa, saattaisi hyvä ystämme sanoa.

Sain tekstarin, josta kävi selväksi, että tehtävä on otettu innolla vastaan. Hieman myöhemmin kuittauksen, että tehtävä on suoritettu. Meidän oli tarkoitus nähdä seuraavana päivänä ja viettää päivä, ilta, yö (ehkä vähän juhlien) ja seuraava aamupäivä yhdessä. Mielessäni olin punonut rangaistukseni kestävän koko tämän ajan, ja tiesin että se tulisi olemaan blondilleni iso haaste. Olin rakentanut pilvilinnaa, jossa pitäisin blondiani kiimassa koko viikonlopun mikä sitten päättyisi johonkin yllättävään ja mukavaan leikkiin. Jatkoimme keskustelua Skypessä. Päästin kuitenkin suustani pienen sammakon, omasta mielestäni buustaamaan rangaistusta, ja annoin blondini ymmärtää että helpotusta kiimaan ei olisi tiedossa useampaan seuraavaan päivään. Tästä alkoi sitten ketju, joka ei pysähtynyt ilman kyyneliä, draamaa, pahaa mieltä, keskustelua. 

En varmasti liioittele paljon kun sanon että ainakin juuri nyt blondini elää D/s:stä, tapaamisistamme, yhteydestä, rakkaudestamme, orgasmeistaan ja leikeistämme. Niin kuin toki minäkin, mutta minun elämässäni on enemmän asioita näiden lisäksi, jotka vievät energiaani ja aikaani. Ongelmaksi muodostui se, että blondi istui yksin kotonaan etätehtävä juuri tehtynä, ja hän kuuli asian johon hänen etäalistumisensa ei taipunut (vaikka hän olisi kyllä halunnut). Blondi taantui primitiivisen lapsen tilaan, josta ei ollut ulospääsyä (tämä koettu muutaman kerran aikaisemminkin). Keskustelu jatkui draamaillen, ja vaikka koetin palauttaa tilannetta raiteilleen, se ei vaan onnistunut. Loppujen lopuksi päätimme keskustelun pahoilla mielin tilanteen jäädessä täysin avoimeksi.

Nukuin huonosti. Mietin mitä ja miten olisin voinut toimia toisin. Miten blondini olisi voinut toimia toisin? Jäin miettimään, olisiko hänen pitänyt käyttää turvasanaa jos tilanne oli hänelle liian hankala? Olisiko minun pitänyt jättää etäleikit toiseen kertaan (etäleikki ei ole vielä meillä kunnolla onnistunut)? Olisiko minun pitänyt jättää sanomatta uhkaus, osana rangaistusta, jota en edes kuvitellut pitäväni?

Aamulla ensi toimekseni kirjoitin meilin, jossa kerroin ajatuksiani. Pohdin viestissäni, olisiko blondini pitänyt lyödä leikki poikki turvasanalla jos tilanne tuntui kovin pahalta? Pohdin suhteemme dynamiikka. Kuka määrää leikeissä/stä ja kuka ei? Haluaako blondi ohjailla minua, jos ei kestä sitä ettei saa mitä juuri sillä hetkellä haluaa? Kirjoitin itse turvasanan ja nollasin annetut rangaistukset. Olin turhautunut ja kiukkuinen draamasta, jota omasta mielestäni sain turhaan. Toisaalta tiedostan olevani yliherkkä kaikelle draamalle, sillä edellisessä elämässäni minut on kyllästetty sillä. Peruutin tapaamisemme ja lounaamme vedoten pieniin kirjoitustöihin, jotka minun piti saada valmiiksi ennen iltaa. Alunperin olin suunnitellut että olisimme voineet tehdä niitä yhdessä, mutta nyt ne piti saada valmiiksi, ja yhdessä fokuksemme olisi siirtynyt muuhun kuin tekstiini. Lisäpettymys blondille, mutta pakollinen.

Vietin aamupäivän tyttären kanssa ja iltapäivän yrittäen saada tekstejäni kuntoon. Onnistuin jotenkin. Illemmalla lähetin tekstarin että tulisinko käymään. Sain ujon lyhyen vastauksen mistä tiesin, että blondin päivä on kulunut sängyn pohjalla. Saapuessani paikalle huomasin olleeni oikeassa. Sänky oli märkänä mutta kyynelistä. Otin blondini kainaloon siliteltäväksi. Kävimme tapahtumat läpi. Puhuimme turvasanoista ja milloin niitä voi käyttää. Teimme muutaman kirjoittamattoman säännön etäleikeistä. Pohdimme kuinka alussa suhteemme vielä on, ja kuinka paljon meillä on vielä opittavaa ja koettavaa. Kuuntelin paljon blondini vakuuttelua että hän haluaa oppia alistumaan myös etänä. Minä kerroin ymmärtäväni häntä taas vähän paremmin, ja tiedän että samalla tavalla en voi etäleikkejämme jatkaa (uudet suunnitelmat kuitenkin jo mielessäni). Jouduin melko pian lähtemään esittelemään kirjoitusteni tulosta, ja ajatuksena oli että blondini tulisi perässä muutaman tunnin päästä. Lähtiessäni hän katsoi maahan ja kysyi hennosti: "saisinko leikkiä ennen kuin lähden". Annoin luvan, ja pahemmin kertyneet paineet poistimme seuraavana aamuna onnistuneen yön jälkeen.