Puolivallaton karkkikauppamaisteri

Minä niin myöhästyin. Kävimme Viridianin kanssa keskustelua siitä, ovatko dominoivat loppupeleissä vain palvelijoita. Koska aihe oli makoisa, kysyin, josko sitä voisi lainata blogiin. Samalla selvisi, että Viridian on tekemässä kolumnia aiheesta. Sovimme, että kyllä tähän skeneen mahtuu kaksi tekstiä samasta aiheesta. Mietimme jopa josko teksit olisi saatu eetteriin suunnilleen samoihin aikoihin, mutta minä myöhästyin.

*****

Mites se Ds-suhde menikään? Ensin tutustutaan ja kasvatetaan luottamusta. Sovitaan yhdessä säännöt ja alistuva kertoo rajansa. Sitten hypätään leikin syövereihin ja nautitaan. Hetkinen, hetkinen! Kun säännötkin ovat yhteiset ja alistuva on määritellyt rajat, niin päätänkö minä dominoivana enää mistään? Missä se minun valtani luuraa, jos kaikki on jo määritelty? Olenko minä ainoastaan alistujan temppuradan suunnittelija ja toteuttaja? Kumpi tässä nyt palvelee ja kumpaa?

Kun asian esittää noin, se kieltämättä kuulostaa hassulta mutta myös tutulta, sitä en voi kieltää. Välillä pohdin, onko valtani vain lumetta vai oikeaa ja yleensä päädyn siihen tulokseen, että onko sillä edes väliä. Jos ajattelisin kovin tiukasti tai valtani olisi minulle erittäin tärkeää, eläisin varmastikin ajatuksineni dilemmassa, valta-suhteessa ilman valtaa. Jos egoni tätä valtaa kaipaisi, se voisi pahimmillaan viedä minut tilanteeseen, jossa ottaisin sen väkisin seurauksista välittämästä.

Jos taasen pysyisin kiltisti sovituissa rajoissa, niin olisinko hyvinkin vallaton karkkikauppamasteri, joka vain rakentelisi temppuratoja ja jakelisi hyvästä suorituksesta tikkariaan palkinnoksi? Varmasti olisin, mutta olisiko silläkään väliä, jos suhde toimisi?

Mitäpä jos rakentaisin elämäni session? Sellaisen, jossa mannerlaatat päässäni värähtelevät. Sellaisen, johon aina ajatuksissani palaisin, kun muistelisin, että ennen oli kaikki paremmin. Minulle tällainen sessio tarkoittaisi, että tsunami osuisi myös vastakappaleeseeni - jopa lujepaa kuin minuun. Eli elän ja nautin vahvasti vastakappaleeni kautta. Kyllä! Palvelenko siis myös vastakappaleeni haluja ja toiveita? Ilman muuta!

Missä se minun valtani sitten luuraa? Näen vastauksen kovin kaksitahoisena.

Se mitä voin tehdä blondilleni, eroaa ymmärtääkseni kovasti siitä, miten normaalit suhteet tai käsitykset suhteista toimivat. Jos kerron vaniljaystävälleni, mitä meillä tapahtuu, niin hänen silmissään olen varmasti vallankäyttäjä. Samassa valtakuplassa elänemme myös minä ja blondi.

Sääntömme/rajamme eivät ole kiveenkirjoitettu raamattu. Käytännössä kaikki mikä ei ole kiellettyä, on sallittua. Rajojen viereen kurkkiessa minua ei aja eteenpäin kovinkaan vahvasti vallantunne, vaan enemminkin uuden yhteisen tutkiminen. Toisaalta kuitenkin taustalla paistaa aina valtaan liittyvä ajatus - teen näin koska voin tehdä.

Toisaalta nyt olen rakentanut hyvin huojuvaa valtatornia, jonka kuka tahansa voi puhaltaa kumoon. Ehkäpä mitä kovemmin vielä puhkuu, sitä lujemmat ovat kuplan reunat. Minusta ei ole niinkään tärkeää, millainen valta suhteissa piilee, vaan se millainen olo niistä jää molemmille osapuolille. Kun molemmat nauttivat siitä, että alistuva luovuttaa vaikka rahankäyttöoikeutensa dominoivalle tai siitä että alistuva laukeaa, kun kuulee sanan "NYT", niin eikö silloin pohjimmiltaan kyse ole nautinnoista?

Kaupunkilomalla. No missä? Turuus tietenkin.

Uusperheen dynamiikka on välillä suoraviivaisen monimutkaista. Jos omaa nopeat refleksit, hyvät hermot, keskustelutaitoa ja pikkasen tuuria, niin välttyy pahimmilta haavereilta.

Meillä piti olla blondini kanssa vapaa viikonloppu. En edes muista koska viimeksi olisi ollut moinen, eli tyhjä asunto ja vain me kaksi perjantaista sunnuntaihin. Lapsen piti olla uudessa haastavassa tilaisuudessa poissa kaupungista. Mutta kävi kuten niin usein käy. Lapsi arpoi pitkin viikkoa lähteäkö vaiko eikö, ja kun hän lopelta päätyi ei-vaihtoehtoon, olivat suunnitelmamme pilalla. Minä miehiseen tapaani ja hyvin tottuneena tähän arpomiseen osasin asian ottaa lunkisti, mutta luonnollisesti blondille se oli kova paikka.

Eipä tilanne ollut reilu miltään näkökulmalta, mutta onneksi keksimme loistavan ratkaisun. Nukkemme oli lähtenyt pidemälle työmatkalle, ja olimme saaneet hänen asuntonsa avaimet, jos vaikka haluaisimme lainata hänen saunaansa ja samalla tarkistaa, etteivät putket ole jäätyneet. Puhtaat lakanatkin oli kuulemma vaihdettu, ihan vaan varuiksi. Niinpä pakkasimme kassiimme leffan, hyvät ilta- ja aamupala-ainekset, paljon salmiakkia, köysiä, hyrrän. dildon ja liukkaria. Lähdimme päiväretkelle omaan kotikaupunkiimme. Lapsi oli kotona yksin ensimmäistä kokonaista yötä koskaan, mutta hän oli oikeastaan innostunut lähdöstämme ja mahdollisuudesta omaan rauhaan.

Kun tavarat oli purettu majapaikassamme, suunnistimme keskikaupungille. Vitsailimme uusista kuvakulmista, joita kaupunki tarjoili meille. Nautimme shoppailusta, hyvästä päivällisestä, hieman kulttuurista ja erikoiskahvista. Lopuksi matkalla majapaikkaan hankimme vielä jatkojohdon, jotta emme illalla sortuisi amatöörimokaan (lue: ettei hyrrän johto loppuisi kesken). Majapaikkaan päästessämme kokosimme yhteen valokuvaan koko illan annin jatkojohdosta dildoon ja toivotimme sen myötä nukellemme mukavaa viikonloppua.

Loppuilta blondin silmin

Kun saavuimme nukelle, menimme yläkertaan makoilemaan ja ihailemaan vanhan puutalon kauniita kattohirsiä. Purimme nopeasti viikon aikana kertyneet paineet, ja laukesin Peikon päälle alle viidessä minuutissa. Peikko ei kuitenkaan jättänyt asiaa siihen, vaan nappasi liukkarin käteensä, levitti sitä minuun ja sujahti peppuuni. Emättimeeni sain mustan, paksun dildon, jossa on sellainen alaosa, ettei se mene vahingossa sisääni. Peikon naidessa minua kumpaankin reikään laukesin vielä kahdesti. Peikko kävi pikaisella pesulla, tuli uudelleen sisääni, tällä kertaa emättimeeni (mä en osaa kirjoittaa pillu, sorry) ja otti oman orgasminsa hitaasti namutellen.

Makoilimme nuken sängyllä pitkään unen ja valveen rajamailla. Jossain kohtaa Peikko kävi laittamassa saunan päälle. Saunan jälkeen vuorossa oli leffaa ja salmiakkia.

Ja sitten taas sänkyyn. Tarkoituksena lukea. Sängyssä vihjailin kuitenkin Peikolle, että jotain kivaa voisi vielä tehdä. Peikko oli pakannut mukaan köydet sillä ajatuksella, että hän sitoisi minua pitkästä aikaa ihan rauhassa. Niinpä hän komensi minua ottamaan paidan pois päältä ja istumaan sängylle jalkojeni päälle.

Kun Peikko ottaa köydet esille, muuttuvat tunnelma ja dynamiikka täysin. Ilmassa on jotain. Käsinkosketeltavaa. Köydet kulkevat ensin rintojeni ali. Tiukasti. Napakasti. Köydet silittelevät ihoani selästä ja kiertävät takaisin. Menevät rintojeni yli. Sidonta rintojen välistä. Viistosti olkapään yli, solisluun poikki. Hengitän syvään ja nojaan Peikkoon. Peikko hymyilee ja viimeistelee sidonnan vetämällä köyden toisenkin olkapään yli. Peikko puree minua molempiin hartioihin. Toinen köysinippu otetaan käyttöön. Kädet selän taakse. Peikko sitoo käteni olkavarsista ranteisiin nippuun selän taakse. Keikauttaa minut selälleni. Makaan käsieni päällä.

Peikko vetää housuni pois ja siirtyy jalkoväliini. Nuolee minua hitaasti. Kiusoitellen. Puree reisiäni. Tunkee sormet sisälleni. Ottaa hyrrän käteensä. Tunnelma tiivistyy. Sä olet kulta mun panopuu. Sellainen, joka on ihan litimärkä. Jolle voi tehdä ihan mitä tahansa. Saan käskyn siirtyä sängyn reunalle.

Sä olet niin litimärkä. Ethän sä tartte edes liukkaria. Peikko tunkee lujasti dildon sisääni. Seuraavaksi muistan, kun Peikko on päälläni. Nimittelee minua nartuksi. Panopuuksi. Kaikeksi ihanaksi. Sylkee minua kasvoihin. Käskee minua avaamaan suuni. Kunnolla auki. Sylkee suuhuni. Uudelleen kasvoilleni. Nai minua dildolla ja hyrrällä. Sano, että saisiko panopuusi laueta. Jostain syystä lauseen muodostaminen ei tunnu vaikealta ja saan sen sanottua suustani. Laukean selkä kaarella huutaen. Kiltti voisitko sylkeä mua kasvoihin, kiltti? Sä tiedät, miten sun täytyy kysyä. Noh? Kiltti, sylkisitkö panopuutasi kasvoihin...

Blondi: Kaikkimullehetinyt?

Eräs lukija kysyi viitaten vanhempaan postaukseen (jota en nyt kuolemaksenikaan löydä), että mitä haasteita tai mahdollisia vaaroja minun kaikkimullehetinyt-syndroomani aiheuttaa ja mitä asialle voisi tehdä.

Kaikkimullehetinyt-problematiikka oli ajankohtaisempi pervoidentiteettini löytymisen alussa ja minun ja Peikon seurustelusuhteen alkuvaiheessa. Kun halusin kokea koko pervomaailman kirjon heti. Saada mahdollisimman paljon mahdollisimman rankkoja kokemuksia. Laueta, laueta ja laueta. Kerta toisensa jälkeen.

Toki taustalla oli minun kohdallani myös se fakta, että en ole koskaan aikaisemmin nauttinut seksistä tai saanut siitä juuri mitään. Joten takaisinotettavaa oli todella paljon. Että minä pystynkin nauttimaan. Osaan nauttia. Pystyn laukeamaan muutenkin kuin runkatessa.

Mitään suoranaista vaaraa ei tuosta ”syndroomasta” ole aiheutunut, koska minulla oli alusta asti Peikko kumppaninani. Peikko, joka tehokkaasti jarrutteli minua, laittoi rajoja ja paimensi kuin pientä lasta. Vaikka rajat ärsyttivät, olivat ne ehdottoman hyvä asia ja tarpeellisia. Vaikka turhauduin ja välillä raivostuinkin, olen tyytyväinen, että rajat olivat. Näin sekä pääni että kehoni pysyi mukana kaikessa uudessa, mitä tuli vastaan. Näin saimme Peikon kanssa mahdollisuuden tutkia yhdessä rauhassa kaikkea uutta, mitä pervomaailma meille/minulle tarjosi.

Jos olisin ollut ilman vakinaista kumppania ja rakastettua, olisin varmastikin ahnehtinut paljon enemmän. Lähtenyt monenlaisten ihmisten matkaan – pääsääntöisesti dominoivien miesten. Antanut tehdä itselleni asioita, joihin en ehkä olisi ollut vielä valmis. Ylittänyt rajojani liian nopeasti. Kovin huonoon seuraan tuskin olisin joutunut – sen verran omanarvontuntoa tähän ikään mennessä on jo ehtinyt kertyä. Muutenkin kohtuullisen hyvä itseluottamus ja perusterve psyyke ovat varmasti kohdalleni niitä suojaavia tekijöitä. Ja se, että en koe tarvetta näyttää kenellekään mitään. Mutta tämä on totta kai jossittelua, koska puhutaan tilanteesta, jota ei kohdalleni koskaan onneksi sattunut.

Toki puolimaaninen mielentilani oli haasteellinen Peikolle, koska olisin halunnut leikkiä koko ajan. Aina kun olimme yhdessä. Koin ajanhaaskaukseksi sen, että jos olimme yhdessä ja meidän piti tehdä jotain muuta kuin leikkiä. Vaikkapa lähteä ulos ystävien pariin. Peikko kuitenkin kesti hyvin, vaikka hänellä varmasti oli välillä tekemistä kanssani.

*****

Nykyään tilanne on aika lailla toinen ja olen melkoisen lailla rauhallisempi. Monenkin asian suhteen, mutta en vähiten seksin ja pervoilun, jotka minulle kulkevat usein käsi kädessä. Energiaa on vapautunut muihinkin asioihin. Olen jo aika hyvin sisäistänyt sen, että Peikko ja pervoilu eivät katoa minulta mihinkään. Jos en pysty kokemaan jotain asiaa tänään, voin kokea sen vaikka vuoden päästä. Jos minulla ei ole mahdollista pervoilla tänään, voin tehdä sitä vaikka seuraavalla viikolla. Riittää enimmäkseen, kunhan saan jotain kivaa noin kerran viikossa. Useimmiten saan sitä kivaa paljon useammin, mutta mutta…

Aina se kiva ei kuitenkaan ole mahdollista teinin sisältävässä uusperheessä, jossa lapsi asuu luonamme 24/7. Ja silloin minuun tahtoo iskeä kaikkimullehetinyt-ajattelutapa. Lapsi on sen verran vanha, että on irtautumassa monessakin suhteessa kodista, mutta kuitenkin vielä niin nuori, että tarvitsee myös konkreettista huolenpitoa. Enimmäkseen lapsi huitelee monta iltaa viikossa harrastuksissa ja leikki-aikaa on tarpeeksi, mutta aina ei ole näin.

Joskus kahdenkeskinen aika Peikon kanssa on kuitenkin kortilla esim. lapsen ollessa omasta tahdostaan riippumattomalla treenitauolla. Lisäksi minun ja Peikon menot saattavat mennä joko töiden tai harrastusten takia muuten vaan ristiin. Haussa on siis sellainen aika, että olisimme kahdestaan kotona. Että voisimme irrotella ilman, että tarvitsisi miettiä, mitä ääniä makuuhuoneestamme kantautuu seinän toiselle puolelle. Että minä pystyisin rentoutumaan ja laukeamaan. Koska minä nyt en vain pysty laukeamaan, jos minun tarvitsee samalla pitää kontrollista kiinni. Siitä, että en saa pitää ääntä. Lisäksi hyrrä, joka laukeamiseeni vaaditaan, pitää sen verran kovaa ääntä, ettei sitä voi käyttää lapsen kotona ollessa. 

Tällaiset tilanteet kiristävät luonnollisesti vannetta. Varmasti yhtälailla myös Peikon vannetta, mutta ehkä suuremmassa määrin minun. Peikko kuitenkin laukeaa nätisti ja hiljaa kanssani ihan tavallisessa seksissäkin. Ja saa siitä myös tyydytystä. Toki ilman leikkiä myös Peikolle joku puoli jää vajaaksi.

Ehkä jo tässä vaiheessa suhdettamme kestäisin sen, jos Peikko kieltäisi minua laukeamasta. Huom. sana ehkä. En siis oikeasti tiedä. Se vaatisi varmastikin kovaa kuria ja kunnon seinille heittelyä, koska, noh, orgasmit nyt vain ovat minulle merkityksellisiä. Suhteemme alussa Peikko on muutaman kerran jättänyt minut ilman, ja melko katastrofaalisilla seurauksilla. Aiheesta on aina kehkeytynyt oikea riita, ja täysin ds-kontekstin ulkopuolella. Koska asia on ollut minulle niin iso, että olen ottanut kieltämisen henkilökohtaisena loukkauksena. Syvänä sellaisena.

Mutta sitä en tahdo kestää, että en voi laueta lapsen olemassa olon takia – niin hienosti kun yhdessä asumisemme sujuu. Että olosuhteet ovat ne mitä ovat. Vapaaehtoisesti lapsettomana minun on edelleen välillä todella vaikea hyväksyä sitä, että en voi lapsen takia tehdä tiettyjä juttuja. Toteuttaa itseäni. Harrastaa juuri sellaista seksiä kuin haluan. Ds ratkaisee arjessamme paljon ongelmia, mutta tätä nimenomaista se ei pysty ratkaisemaan. Se, että Peikko käskee tai se, että ei lapsen takia voi, ovat kaksi täysin eri asiaa. Ainakin minulle. Tai ehkä mä olen vaan paskasubi? Tai jopa karkkikauppasellainen?

Mihin me olemme oikein menossa?

Sain seuraavan viestin ja vastasinkin siihen johon privaatisti, mutta myöhemmin mietin, josko joku muukin pohtii samoja kysymyksiä. Kysyin kirjoittajalta luvan ja sain julkaista kysymyksen ja vastauksen näin blogimuodossa.

Olen ymmärtänyt blogistanne, että leikitte paljon myös muiden ihmisten kanssa. Ja kun olen lukenut muitakin bdsm-blogeja, niin huomaan tämän olevan ns. yleinen tapa. Se mietityttää, että kuuluuko avoimet suhteet ja tuollainen vapaamielinen seksuaalisuus automaattisesti näihin piireihin? Onko aivan tuhoontuomittua etsiä yksiavoista parisuhdetta? 

Muutenkin hieman vierastan sitä, että sessiointi on jollain tavalla avointa ja julkista. Esim bileissä leikkiminen... Tosin voihan sitä tehdä myös ei-julkisesti... Onko bileiden tarkoitus leikkiä julkisesti? Onko siellä outolintu, jos ei halua osallistua piiskausessioihin tms.

Ja sitten vielä: tuleeko jokaisesta sub-naisesta automaattisesti jossain vaiheessa dominoiva esim muita naisia kohtaan? Se tuntuu hyvin vieraalta ajatukselta omalla kohdalla...

Tietenkin vastaan vain omalta osaltani. Olet tavallaan ymmärtänyt meidät väärin ja tavallaan oikein. Omasta mielestämme emme leiki paljon muiden kanssa, blondi tuskin ollenkaan. Meillä on todella toisiamme kunnioittavat yhdessä sovitut säännöt leikkiessämme muiden kanssa. Esimerkkinä vaikka se, että emme harrasta penetraatiota muiden kanssa. Tylsää eikös? Lisäksi leikkiminen muiden kanssa ei ole itseisarvo, ja sitä tapahtuu vain ihmisten kanssa, jotka voin myös laskea olevan meille molemmille enemmän kuin tuttuja. Parhaassa tapauksessa ystäviä tai jopa enemmän. Tästä syystä en katso eläväni avoimessa suhteessa (ja ei minun pääni sitä kestäisikään), mutta toki olen jossain määrin vapaamielinen. Olkoon ne hyvät ystävät vapaamielisyytemme rajoina.

En olisi vielä vuosi sitten uskonut sanovani tätä, mutta jos oma suhde on kunnossa, niin satunnainen leikkiminen muiden kanssa tuo kyllä tähän rakkaussuhteseemme hurjasti positiivista säpinää. Mutta tietenkin rajansa kaikilla. Jos loukkaisin blondia, niin en toimisi näin.

En ole ollenkaan sitä mieltä, että yksiavioisen seuran etsiminen olisi mahdotonta. En ollenkaan, vaan jopa toisinpäin. Alussa mekin olimme sitä vahvasti. Eikä sitä, mitä ja mitä sinä itse olet, määrittele kukaan muu. Ei skene, en minä, ei blogit, eikä tuleva Masterisi, vaan teet sen ihan itse. Varmasti määrittelette oman yhteisen polkunne ja tarinanne, mutta ette sinua.

Bileissä vain murto-osa leikkii julkisesti ja esim. blondia ei leikitetä bileissä koskaan. Viime aikoina hän on innostunut bileissä vähän "leikkimään" PaskaDommea   ™ ja leikittänyt jotain kivaa ystäväämme kaveripohjalta. En välttämättä edes laskisi tätä sessioimiseksi, vaan enemminkin hauskaksi hullutteluksi hyvien ystävien kanssa. Mutta kuten todettua, vain pieni osa bileissä leikkii julkisesti, ja vain NE JOTKA SITÄ HALUAVAT. Leikkiminen bileissä ei ole itseisarvo, eikä se tee juhlijasta yhtään sen enemmän kinkyä/pervoa/hyväksyttyä kuin muista juhlijoista. Joten rohkeasti mukaan toteamaan mukava ja rento ilmapiiri.

Kenestäkään ei tule automaattisesti tai pakosti mitään. Ei ole blondistakaan tullut. Hänhän ei ole dominoiva, ei vaikka hän tykkää leikkiä Dommea. Kukapa ei haluaisi tuottaa mielihyvää ystävilleen. Voinet verrata sitä tässä yhteydessä vaikka siihen, että annat hyvälle ystävälle hartiahierontaa, jos tiedät että hän siitä pitää.

Blondi: Blogiin tullut kysymys oli hyvä, ja sai meidät kummatkin taas miettimään muiden kanssa leikkimistä. Kuten Peikko kirjoittikin, on hän ollut meistä se aktiivisempi osapuoli. Yksinkertaisesti siitä syystä, että minua eivät viehätä muut ihmiset tällä hetkellä seksuaalisesti. Muutamaa kaunista naista lukuun ottamatta. En voisi tällä hetkellä kuvitella leikkiväni kenenkään muun miehen kuin Peikon kanssa. En tiedä, miksi näin on. Ei tee mieli – siis muita. En jaksa lähteä tutustumaan uusiin ihmisiin – siinä mielessä. Saan Peikolta kaiken mitä haluan ja tarvitsen.

Itse ajattelen, että vaikka muiden kanssa leikkiessämme meillä on melko tiukat säännöt, voidaan niistä kuitenkin joustaa. Muistan, että joskus olin ehdottoman kielteinen esim. penetraation suhteen. Nyt penetraatio tai vaikka suuseksi muiden kanssa ei herätä minussa mitään suuria negatiivisia tunteita. Se, mikä niissä huolettaa, on turvaseksi, koska olen sen kanssa todella hysteerinen. Joten parempi olla ilman, koska se ei ole kummallekaan se juttu.

Viime aikoina Peikolla on ollut jonkin verran parisuhteemme ulkopuolista leikkiseuraa. Hän ei ole kovin aktiivisesti hakenut sitä, vaan sitä on ikään kuin tullut eteen. Monet yhteydenotoista tulevat alistuvilta naisilta blogin kautta. Joiden kanssa yleensä kumpikin kirjoittelemme, jos kemiat sattuvat kohtaamaan ja jos asia kiinnostaa meitä. Kukaan ei ole koskaan ottanut yhteyttä kysyen leikkiseuraa. Yleensä kysymys, kommentti tai huolenaihe on aivan joku muu. Joskus kuitenkin yksi asiaa johtaa toiseen, blogitutusta onkin tullut ystävä ja ystävästämme Peikon leikkikaveri.

Peikko on hillittömän kiinnostunut uusista ihmisistä. Siis aidosti kiinnostunut. Ja saa helposti uusia tuttavuuksia ja ystävyyksiä. Minä olen meistä se näennäisesti sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut, mutta Peikkoon verrattuna lähes introvertti – asia, joka huvittaa minua kovin. Saatan puhua uusien ihmisten kanssa paljon – sellaista kahvipöytäkeskustelua, mutta Peikko haluaa tietää ihmisistä kaiken ja päästä heidän ajatuksiinsa. Ihon alle. Ja taas yksi asia voi johtaa toiseen.

Muiden kanssa leikkimisestä seuraa myös se, että olemme luonnollisesti puhuneet paljon mustasukkaisuudesta. Siitä, onko sitä. Minä en osaa olla kenestäkään ihmisestä mustasukkainen Peikon lapsia lukuun ottamatta. Koska en voi kuitenkaan omistaa ketään. Peikolle mustasukkaisuus on isompi haaste.

Sain uutena vuotena ystävältäni kysymyksen, josta saimme aikaiseksi vilkasta keskustelua. Etkö sä koskaan pelkää, että Peikko löytää jotain sinua parempaa ja kiinnostavampaa leikkiessään muiden kanssa? Kun sä annat sille noin vapaat kädet, niin ethän sä voi tietää, mitä sille tulee eteen. Vastasin kysymykseen rehellisesti. En pelkää. Koska en yksinkertaisesti osaa. Ei siten, että ajattelisin olevani niin täydellinen, että Peikko ei koskaan voisi rakastua kenenkään muuhun. Vaan koska en voi kontrolloida tai hallita toisen ihmisen tunteita. En voi, enkä halua edes yrittää. Ei ole minun vallassani, rakastuuko Peikko joskus johonkin muuhun. Toteaa ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolella. Ei rajoittaminen ole siihen mikään ratkaisu – mielestäni päinvastoin. Kun aidan toisella puolella voi käydä säännöllisen epäsäännöllisesti molemmin puoleisesti sovittujen sääntöjen kanssa, on yleensä kiva palata kotiin. Voi totta kai olla, että olen niin naiivi, että en edes osaa ajatella mahdollisuutta. Minua ei ole tietääkseni missään parisuhteessani petetty eikä jätetty, enkä osaa edes ajatella sen mahdollisuutta. Jos niin joskus käy, niin kyse ei ole siitä, mitä minä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä. Kyse on aina yksilön omasta valinnasta. Johon minä en pysty vaikuttamaan.

Lisäksi minulla on sellainen ominaisuus, että aidosti nautin, kun Peikko leikkii muiden kanssa. Luen aina Peikon ja hänen leikkikaveriensa kirjeenvaihdon, ja keskustelemme asioista paljon etukäteen. Jo ennen leikkiä. Totta kai myös leikin jälkeen. Jos Peikko kiihottuu ja kiinnostuu tekemisestä, niin minä taas lukemisesta. Kun suhde alkaa muodostua, ja teksteihin alkaa tulla sähköä. Tietyllä tavalla ajattelenkin, että vaikka fyysinen leikki tapahtuisikin vain Peikon kanssa, psyykkisesti myös minä olen läsnä. En edes kovin alistuvana osapuolena, vaan aktiivisesti suunnittelemassa. Sehän vois tykätä muuten siitä? Oletko miettinyt, että tuo saattaisi toimia? Musta sun kannattaisi sen kanssa olla varovainen tuossa, koska…