Blondi: Tuokiokuva - näin taltutat jumittavan naisen

Aikaa tunti. Paikka oma sänky. Tulossa sovittu meno, jossa pitäisi vähän edustaakin.

Pyörin levottomana Peikon päällä. En ole saanut kunnon käsittelyä vähään aikaan, ja kaipaan käytetyksi tulemista. Peikko kiepsauttaa minut hiuksista vatsalleni ja työntyy sisääni takaapäin. Häntä ei kiinnosta minun nautintoni, vaan hän näyttää minulle mihin kuulun. Minua purraan lujaa selkään ja hartioihin, inisen kivusta ja nautinnosta.

Peikko viskaa minut selälleni. Työntää kätensä sisälleni. Vetää sen pois ja hieroo ja sotkee kasvojani. Useamman kerran. Kokemus on huumaava ja vajoan jonnekin omaan tilaani. En oikeasti ymmärrä, mitä päässäni tapahtuu, kun kasvojani sotketaan. Tiedän vain, että jotain naksahtaa. Sanan positiivisessa merkityksessä.

Peikko nai minua rajusti ja puree hartiani ruhjeille etupuolelta. Katselen häntä mitään näkemättömin silmin omasta kuplastani. Hän vetäytyy sisältäni ja laukeaa vatsalleni. Merkitsee. Käyttää. Nöyryyttää. Ja jättää minut ilman.

Anon Peikolta, että hän jatkaisi vielä käyttämistä. Että hän jatkaisi kasvojeni sotkemista. En ole orgasmin perään, vaan tällä kertaa jonkun muun. Uuden. Oudon. Kiihottavan. Peikko kertoo, että se oli siinä, ja että kasvoni ovat jo aivan punaiset ja käytetyt. Hän patistaa minut suihkuun. En suostu. Taannun kiukuttelemaan. Kerron, että en aio totella. Että minun ei tarvitse totella, jos en halua. En aio lopettaa vinkumista. En aio lopettaa haluamista. Tiedän, että minun pitäisi päästää irti, mutta en pysty – kupla on niin tiivis, ja olen vahvasti vielä sen sisällä. Tunnen lämpimän sperman vatsallani ja toivon, että se päätyisi kasvoilleni, enkä pysty päästämään mielikuvasta irti.

Itkupotkumoodi on jo lähellä. Peikko hyppää ylös sängystä, kaivaa arkusta jotain. Tiedän, että kohta minuun sattuu. Painimme sängyllä, kun hän kiinnittää klipsit nänneihini ja heittää minut mahalleni. Vääntää käteni selän taakse. Ja alkaa piiskata. Kivuliaalla lätkällä. Yritän kiemurrella piiskan alta pois kaikin voimin, mutta Peikko on paljon vahvempi. Kiltti, sattuu. Kiltti ei enää. Mä olen jo ihan kiltisti. Sano, että sä lopetat tuon tämänkertaisen haluamisen. Mietin muutaman sekunnin, mutta kipu on liikaa. Kiltti, mä lupaan, että mä lopetan.

Piiska katoaa iholtani. Alan itkeä. Helpotuksesta kun kipu loppui. Pettymyksestä. Kun en pystynyt laittamaan vastaan. Että annoin kivulle niin helposti periksi. Rauhoitun kuitenkin pian kun Peikko silittelee minua hellästi. Pikku raasu tietää taas paikkansa. Että kun se kiukuttelee, niin sille näytetään sen paikka. Jooh, niiskutan vastaukseksi.

Sen pituinen se.

Pitkä matka egotrippailusta luottamukseen

Olen viime aikoina keskustellut paljon alistuvan tiloista (sub space) ja siitä, mitkä yksilölliset tekijät sinne pääsemiseen vaikuttavat. Ilokseni keskustelukavereina on ollut laaja kokemuksen kirjo, joista toisena ääripäänä on ollut lifestyle-Domme ja toisessa päässä juuri itsensä ja kinkynsä löytänyt aloittelija ja jotain vielä siitä väliltä. En kuitenkaan yritä julistaa mitään totuutta tai kertoa miten asiat ovat muuten kuin omassa päässäni.

Bileissä näkee ja tapahtuu mielenkiintoisia asioita. Se mikä erityisesti minua kiinnostaa, on kasvot ja mitä niiden takana tapahtuu. Erityisesti kiihotun kun näen toiminnan taustalla jonkinmoista henkistä yhteyttä, hallintaa, luottamusta tai dynamiikkaa. 

Sub- /Dom space on hyvin kiehtova asia. Itse koettuna ja myös nähtynäkin (vaikka bileissä). Joillekin se tuntuu olevan helppoa ja joillekin mahdotonta. Jotkut eivät sinne pyri, saatikka osaa tai halua mennä ja toisille se saattaa olla määränpää. 

Omasta kokemuksestani Domspaceen pääsyn suurin edellytys on irtipäästäminen. Bileissäkin saattaa nähdä sitojan tai piiskaavan toimivan ikään kuin omassa kuplassaan. Hän ei välitä siitä, näkyykö kello, onko tukka hyvin tai korsetti vinossa. Hän keskittyy siihen, kuinka hyvältä se hetki tuntuu ja kuinka hyvin se tunne välittyy piiskan, köyden tms. toiseen päähän. Hän luottaa omaan tekemiseensä, ja tietää toimivansa oikein. Hän toimii omien halujensa ja fetissiensä pohjalta, ja tietää tällä toiminnalla täydentävänsä leikkikaveriaan. Puhutaan dynamiikasta.  

Subpace on omasta mielestäni mutkikkaampi asia. Kyllä kupla syntyy alistuvien ympärille, joillekin helpommin ja joillekin ei koskaan. Alistuva kuitenkin antaa alistajansa käyttöön parhaimmillaan/pahimmillaan koko kehonsa ja pitkälti jopa mielensä. Se on iso vastuu annettavaksi ja erityisesti vastaanotettavaksi. Terveessä suhteessa tällainen vastuu vaihtaa omistajaa vasta kun luottamus leikkikaveriin on tarpeeksi iso. Oikeiden kemioiden ja dynamiikan kohdatessa tämä voi tapahtua nopeastikin, mutta oikotietä onneen ei ole.

Ihaillen seurasin viime bileissä tapahtumaa, jota minulle oli luvata luvattu demota mutta josta etukäteen en kuvitellut saavani muuta kuin ihmetellä teknistä suoritusta. Minua ja blondia napattiin kädestä kiinni, että nyt olisi hetki, ja ohjattiin darkkariin. Ystävättereni komensi orjansa selälleen, kädet ristiin mahan päälle. Hän nosti mekkoaan hieman, ja istui orjansa kasvojen päälle. Hän asetteli jalkansa, ja komensi orjan kädet niin jotta Hänen jalat sijoittuivat kauniisti "pidellen" orjansa käsiä. Hän sulki silmänsä. Hänen päänsä painui alas ja hengitys tiivistyi. Hän tyhjensi rakkonsa rauhallisesti ja ennenkaikkea kauniisti orjan suuhun. Voisin sanoa leikkisästi että toinen kupla tyhjeni ja kauniimpi Kupla tiivistyi. Myöhemmin Ystäväni kysyi että "varmasti katsoit että patjalle ei tullut yhtään pisaran jälkeä?" 
"Ei", vastasin, "katselin jotain ihan muuta."

Omasta mielestäni kuplakolikon toisella puolella ovat monenlaiset egotrippaajat, joiden tarkoituksena on tulla huomatuksi tavalla tai toisella. Se voi olla kerskumista tai egon pönkittämistä massuporukassa. Se voi olla alkoholin höyrystämää toimintaa tai vaikka kilpailua siitä, kuka kestää enemmän piiskaa. En kuitenkaan halua tuomita tällaista toimintaa. Haluan uskoa ja uskonkin, että jokaiselle on paikkansa ja jokainen loppupelissä valitsee ihan itse millaisen kuplan haluaa tai puhkaisee.

Blondi: Yksi puhelu ja ystävää ei enää ole

Luin tänään aamulla lehdestä, miten pyöräilijä oli menehtynyt kotikaupungissani jäätyään rekan alle. Töihin lähtiessäni laitoin visusti pyöräilykypärän päähän. Käytän sitä säännöllisen epäsäännöllisesti. Tyhmää. Se pitäisi olla päässä aina.

Keskustelimme työkavereiden kanssa onnettomuudesta pitkin työpäivää. Muutama ystävä oli mennyt onnettomuuspaikan ohikin.

Kello on viisi vaille neljä kun puhelin soi. Minulle kerrotaan, että hyvä ystäväni, kaunis pitkätukkainen hymyileväinen ystäväni, on kuollut edellä mainitussa onnettomuudessa.

Riks, räks, poks. Maailma hajoaa. Minä hajoan. Aika pysähtyy. Puhelu loppuu nopeasti.

Alan itkeä hysteerisesti. Soitan Peikolle. Hän tulee minua töihin vastaan. Kävelemme yhdessä kotiin. Talutan pyörää, koska ajatus pyörän satulaan nousemisesta kammoksuttaa. Emme puhu mitään, kävelemme vain vierekkäin.

Kotona sängyssä Peikon kainalossa pohjaton itku saa tulla. Paleltaa. Vedän villasukat jalkaan ja huovan päälle. Juon ison mukin lämmintä teetä. Niistän kasapäin nenäliinoja.

En ymmärrä, että ystävääni ei enää ole. Että joku minulle tärkeä ihminen on lakannut olemasta. Nyt on vain tyhjä olo. Suru tulee myöhemmin.

Murheet, joista vielä eilen valitin Peikolle, tuntuvat mitättömiltä. Millään muulla ei ole enää merkitystä, kunhan vain saan pitää minulle tärkeät ihmiset ympärilläni.

Lepää rauhassa, kallis ystäväni. 

Blondi: Sähköä ilmassa - pervobileet!

Menen tänään elämäni ensimmäisiin dress code –bileisiin. Siis pervosellaisiin. Toki dc on minulle muista juhlallisuuksista tuttu. Muistan kun Peikko vuosi sitten meni bileisiin yksin. Koska minua ei kiinnostanut. Äähh, en mä jaksa. En mä halua pukeutua. Ei mulla ole mitään pervovaatteita. En mä halua katsoa kun toiset touhuaa. Bileet eivät ole mua varten. Oli totta, että tuolloin kaapissani ei ollut mitään ko. tilaisuuteen sopivaa. No, olisin toki voinut mennä alasti tai alusvaatteissa panta kaulassa, mutta se ei ole oikein minun tyylistäni. En välitä näytellä julkisesti paljasta pintaa. Haluan, että vaatteet päälläni ovat mukavat ja tyylikkäät sekä omannäköiset– oli kyse sitten pervopukeutumisesta tai työpaikan dress codesta.

Viime vuoden joulukuussa olin elämäni ensimmäisellä fetish clubilla. Kyseessä on pienimuotoisemmat pervopippalot, jonne voi mennä ihan tavallisissa vaatteissa. Tosin suurin osa osallistujista on pukeutunut tilaisuuden luonteen mukaisesti. Menin tilaisuuteen kokomustassa. Harvoin minun päältäni muita värejä löytää. Musta konservatiivinen hieman polven yläpuolelle ulottuva puolihame (sopii myös toimistoon), musta hyvin istuva paitapusero, kirkkaankeltaiset sukkahousut, jalassa 10-reikäiset Dr Martensit. Asu oli näköiseni – olisin voinut mennä siinä mihin tahansa baari-iltaan.

Samalla pääsin tutkimaan muiden läsnäolijoiden pukeutumista ja käyttäytymistä. Jonkin verran paljasta pintaa, kumia, nahkaa, lateksia, kokopukuja, uniformuja, maastopukuja, joillain paljon värejä, ristiinpukeutumista. Korsetteja, pantoja kaulassa, piiskoja roikkumassa vyöllä, huiman korkeakorkoisia kiiltäviä kenkiä. Osalla myös ihan tavalliset vaatteet.

Käyttäytyminen korrektia, hillittyä, huomaavaista, ei humalaisia ihmisiä. Seurustelua ihmisten kanssa, pöydissä kiertelyä, tuttujen tapaamista. Ystävällistä uusien ihmisten vastaanottamista. Esillä pervoyhdistyksen laitteita vapaata käyttöä varten. Riiputin, pukki, häkki, häpeäpuu, slingi, crossi. Tai jotain sinne päin. Nimet luntattu yhdistyksen sivuilta…

Laitteet ja julkinen leikkiminen ovat minulle edelleen mysteeri. En viehäty ajatuksesta, ja toisten katsominenkaan ei herätä suuria tunteita. Sidottavana olemisesta pidän, ja sitä voisin bileissä kokeilla jos tilaisuus joskus tulee ja sitoja on minulle mieluisa henkilö. Peikko on bileissä usein piiskaajan roolissa – pervobileissä on aina yleisiä piiskaajia, jotka ovat käytettävissä bilevieraita varten. Suon Peikolle ilomielin sen nautinnon, jonka hän piiskaamisesta saa. Bileleikkiminen on pitkälti hauskanpitoa – tilanteista puuttuu useimmiten sellainen intensiteetti, että niitä jaksaisi pidempään seurata. 

Ensimmäinen fetish club oli ehdottoman miellyttävä kokemus. Tuntui hyvälle ja turvalliselle, kun sai luvan kanssa katsoa muita – katsoa saa niin paljon kuin haluaa, mutta ei koskea eikä häiritä eikä puuttua toisten tekemisiin. Lähinnä muistan pohdiskelleeni bileissä ihmisten monimuotoisuutta ja rohkeutta. Sitä, miten ylväästi kaikenkokoiset naiset ja miehet itsensä kantavat. Miten rohkeasti omia pukeutumisfantasioita uskalletaan toteuttaa. Työhistoriani takia suhtaudun erilaisuuteen neutraalisti. Vaaditaan paljon, jotta jaksan hätkähtää tai paheksua. Tai paheksun kyllä. Kaikenlaista suvaitsemattomuutta, jolle olen pahasti allerginen. Mutta sitä ei clubilta löytynyt.

Sittemmin olen vieraillut bileissä säännöllisesti ja vaatekaappini on ilmestynyt muutama hyvin harkittu perusvaate, jolla tavallisesta vaatetuksesta saa loihdittua pervokelpoisen. Musta, metalliluinen korsetti. Erilaisia sukkahousuja. Lyhyt hame. Minishortsit. Ne riittävä toistaiseksi minulle. Lisäksi käytän bileissä yleensä pantaa. Sillä viestin pervoyhteisön sisällä, että olen varattu – Peikon oma. Panta on näköiseni. Peikko hankki sen minulle suhteemme alussa, ja sain valita sen itse. Panta on leveä, mustaa mokkanahkaa ja siinä on massiivinen metallinen lenkki, joka on leikkiessä monikäyttöinen. Näistä kokoan tämänkin illan vaatetukseni.

*****

Peikko kävi äsken luonani syömässä. Bileet ja yhteiset pervotutut vilahtelivat puheissamme – kummankin kierrokset olivat selvästi tavallista korkeammalla. Ruoan jälkeen sänkyyn makoilemaan. Tiesin, että odotettavissa ei ole mitään vuosisadan leikkiä, koska sellaisen jälkeen en olisi illalla toimintakykyinen vaan haluaisin pysytellä sängyssä ja kainalossa. Mieleni teki kuitenkin melkoisen kovaa käsittelyä, ja pääsin vauhtiin oikeastaan vasta orgasmin jälkeen. Peikko veti kätensä pois sisältäni (märkää) ja pyyhki kätensä kasvoihini, hiuksiini. Minulle puhuen. Mä jätän sut näin yhteen. Että sä olet illalla vireessä. Ettet sä olet ihan kuutamolla. Mä jättäydyn itsekin ilman. Ja sä et muuten sitten leiki itsesi kanssa. Makaan Peikon vieressä huohottaen ja koko ajan enemmän ja enemmän tilanteesta kiihottuen.

Arrgghhh, ihan sama, siinähän vaan jättäydyt ilman, mutta mä haluan nyt vaan tulla ja tulla ja tulla. Voitko sä pliis käyttää mua oikein kunnolla ja heitellä seinille. Kilttinä, hyvin käyttäytyvänä naisena pyydän kuitenkin kauniisti. Kiltti, kiltti, kiltti, saisinko tulla vielä kerran (tai kymmenen, mutta tätä en sano). Saisinko kiltti, kiltti, kiltti leikkiä kerran, kun sä olet lähtenyt. Kiltti? Vain yhden kerran? Mä lupaan, että olen siihen ihan tyytyväinen. Ylitän itseni anelussa, ja tiedän, että kuulostan Peikon korvissa säälittävältä. Olen kuitenkin valmis anelemaan miten vain, kunhan vaan saan vielä sen yhden orgasmin.

Lupaatko sä sitten, että sä olet illalla skarppina? Lupaan, lupaan, lupaan ihan mitä tahansa.

Peikko laittaa hyrrän klitorikselleni ja pakottaa minut pitämään hyrrästä molemmin käsin kiinni. Pakottamiseen tarvitaan fyysistä voimaa, joka kiihottaa minua entisestään. Hän pukee vaatteet päällensä ja valmistautuu käymään kotona. Klipsut nänneihin ja lempilelu sisääni. Peikko puhuu minulle jotain ja läpsii kasvojani kovakouraisesti. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä hän minulla sanoo. Tämän kuitenkin ymmärrän: Sä saat viisi minuuttia aikaa laueta.

Kiitos, kiitos, kiitos. Voitko sä jo pliis lähteä, jotta mä voin aloittaa. Peikko sulkee ulko-oven perässään. Laukean ääneen huutaen. Katson kellosta aikaa. Kolme minuuttia.

Nyt suihkuun, ja bilekamppeet päälle!

Edit: Jälkikirjoitus (Toiset kasvot ja 15 minuuttia lähtöön)

Maistelen jääkylmää lonkeroa ja Blondi hyppelee asunnossaan alasti lähinnä kylppärin ja makuuhuoneen väliä. Meikattuaan hän tulee luokseni ja istahtaa alastomana syliini. Mä olen niin tyrkky, hän sanoo. Näykkäsen muutaman kerran nänneistä ja hän ulvahtaa odottamasti. Ne on nyt niin hellät. Nappaan kädet hänen selkänsä taakse ja jatkan kiusottelua lisää. Pian vapautan toisen käden ja toiselle pidän yhä Blondin käsiä selän takana. Vapaan käden laitan hänen haarojen väliin ja upotan kaksi sormea hänen sisäänsä. N. 2 minuuttia myöhemmin hän pyytää lupaa laueta ja annan sen hänelle. Läpsäytän Blondia takapuolelle ja mainitsin että pian pitäisin olla jo menossa.