Pyörin levottomana Peikon päällä. En ole saanut kunnon
käsittelyä vähään aikaan, ja kaipaan käytetyksi tulemista. Peikko kiepsauttaa
minut hiuksista vatsalleni ja työntyy sisääni takaapäin. Häntä ei kiinnosta
minun nautintoni, vaan hän näyttää minulle mihin kuulun. Minua purraan lujaa
selkään ja hartioihin, inisen kivusta ja nautinnosta.
Peikko viskaa minut selälleni. Työntää kätensä sisälleni.
Vetää sen pois ja hieroo ja sotkee kasvojani. Useamman kerran. Kokemus on
huumaava ja vajoan jonnekin omaan tilaani. En oikeasti ymmärrä, mitä päässäni
tapahtuu, kun kasvojani sotketaan. Tiedän vain, että jotain naksahtaa. Sanan
positiivisessa merkityksessä.
Peikko nai minua rajusti ja puree hartiani ruhjeille
etupuolelta. Katselen häntä mitään näkemättömin silmin omasta kuplastani. Hän
vetäytyy sisältäni ja laukeaa vatsalleni. Merkitsee. Käyttää. Nöyryyttää. Ja
jättää minut ilman.
Anon Peikolta, että hän jatkaisi vielä käyttämistä. Että hän
jatkaisi kasvojeni sotkemista. En ole orgasmin perään, vaan tällä kertaa jonkun
muun. Uuden. Oudon. Kiihottavan. Peikko kertoo, että se oli siinä, ja että
kasvoni ovat jo aivan punaiset ja käytetyt. Hän patistaa minut suihkuun. En
suostu. Taannun kiukuttelemaan. Kerron, että en aio totella. Että minun ei
tarvitse totella, jos en halua. En aio lopettaa vinkumista. En aio lopettaa haluamista.
Tiedän, että minun pitäisi päästää irti, mutta en pysty – kupla on niin tiivis, ja olen vahvasti vielä sen sisällä. Tunnen lämpimän sperman vatsallani ja
toivon, että se päätyisi kasvoilleni, enkä pysty päästämään mielikuvasta irti.
Itkupotkumoodi on jo lähellä. Peikko hyppää ylös sängystä,
kaivaa arkusta jotain. Tiedän, että kohta minuun sattuu. Painimme sängyllä, kun
hän kiinnittää klipsit nänneihini ja heittää minut mahalleni. Vääntää käteni
selän taakse. Ja alkaa piiskata. Kivuliaalla lätkällä. Yritän kiemurrella
piiskan alta pois kaikin voimin, mutta Peikko on paljon vahvempi. Kiltti, sattuu.
Kiltti ei enää. Mä olen jo ihan kiltisti. Sano, että sä lopetat tuon
tämänkertaisen haluamisen. Mietin muutaman sekunnin, mutta kipu on liikaa.
Kiltti, mä lupaan, että mä lopetan.
Piiska katoaa iholtani. Alan itkeä. Helpotuksesta kun kipu
loppui. Pettymyksestä. Kun en pystynyt laittamaan vastaan. Että annoin kivulle
niin helposti periksi. Rauhoitun kuitenkin pian kun Peikko silittelee minua
hellästi. Pikku raasu tietää taas paikkansa. Että kun se kiukuttelee, niin
sille näytetään sen paikka. Jooh, niiskutan vastaukseksi.
Sen pituinen se.
Hyrisen noiden tunteiden muistosta tätä lukiessani. Ihanan vahvaa kuvailua sinulla!
VastaaPoista