maanantai 30. syyskuuta 2013
Comfortably numb
Lapsi asuu nyt oikeuden päätöksen jälkeen virallisesti Peikolla, isällään - eli meillä. Olemme kaikki kolme kiitollisia ja helpottuneita. Suunnittelimme oikeuden päätöksen jälkeen juovamme kuohuviiniä, mutta Peikko leipoikin sata korvapuustia. Juhlimme siis niillä!
perjantai 27. syyskuuta 2013
Minäkin sinua
Viime aikoina on tapahtunut paljon tai oikeastaan yksi isompi asia, joka sivutekemisineen on pitänyt minut poissa blogimme äärestä. Muutin siis tyttäreni kanssa blondin kanssa saman katon alle. Ensin julmettu määrä pakkausta ja tavaroiden poisheittämistä. Myöhemmin uudessa asunnossa tavaroiden purkamista ja lisää poisheittämistä. Nyt me kaikki kolme totuttelemme uusille yhteisille tavoille ja toiveille.
Olen luonteeltani hyvin sopeutuvainen ja rento. Niinpä ajattelinkin, että muutto on vain seuraava sopiva askel blondin ja Peikon polulla, enkä osannut etukäteen jännittää tai murehtia mahdollisia tulevia ongelmia. Kun ongelmia tulee eteen ne hoidetaan pois. Olin ja olen varma, että uusperheessämme joskus ovet paukkuvat ja ääni nousee, mutta vielä suurimmilta kriiseiltä on vältytty. Soitellen sotaan emme kuitenkaan lähteneet, vaan yleisistä toiveista ja tarpeista olemme keskustelleet kolmisin avoimesti kokoajan. Olen positiivisesti yllättänyt siitä, miten tytär ja blondi keskenään keskustelevat, viettävät aikaa ja ottavat toisensa huomioon. Minusta on pikkuhiljaa alkanut tuntua, että itselläni on suurimmat demonit karkoitettavana.
Edellisessä elämässäni elin räjähdysalttiissa ympäristössä, jossa pieni väärä sana, ele tai karkkilaatu johti usein räjähdykseen, jonka jälkeen minun ja lasteni itsetunto painettiin maanrakoon. Tämä käyttäytymismalli vain vahvistui suhteen loppua kohden saaden osaltaan aikaiseksi pysyvääkin henkistä vahinkoa.
Edellisen elämäni jälkeen olen elänyt pienen ajan yksin ja suuremman jälkikasvuni kanssa. Pikkuhiljaa opettelin elämään arkea ja kasvamaan henkisesti. Luojan kiitos en törmännyt blondiin jokunen vuosi sitten, sillä uskon, että olisin ollut silloin liian keskeneräinen ja rikki. Ehjä en ole vieläkään (alan uskoa, että tuskin täysin koskaan), mutta tiedostan sen, ja välillä tuntuu että blondi vaistoaa asian jopa minua paremmin. Minulla on kaapit ja unet täynnä demoneita, joita ajan pois. Tarkkailen arjessamme mitättömiä asioita, mitä jos tämä tai tämä... Haistelen voimakkain vedoin ilmapiiriä. Yritän pitää kaikki tyytyväisinä, jottei mieleni rakentaisi olematonta räjähdystä. Koen huonoa omatuntoa omasta ajastani. Ja kaikki tämä turhaa, niin turhaa. Onneksi edellä kerrotut kuvaukset ovat vain lyhyitä säpsähdyksiä historiastani, vaikkakin joskus ihan fyysisiä. Blondi näkee lävitseni. Hän tunnistaa näitä tilanteita, joskus ennen kuin ehdin edes kertoa. Hän antaa minulle tilaa ihan niin paljon kuin tarvitsen, ja tietää sen tärkeyden minulle. Hän ymmärtää että joskus pienen pieni asia voi olla minulle liikaa. Hän pitää minusta huolta juuri niin kun minä pidän hänestä huolta.
Olen luonteeltani hyvin sopeutuvainen ja rento. Niinpä ajattelinkin, että muutto on vain seuraava sopiva askel blondin ja Peikon polulla, enkä osannut etukäteen jännittää tai murehtia mahdollisia tulevia ongelmia. Kun ongelmia tulee eteen ne hoidetaan pois. Olin ja olen varma, että uusperheessämme joskus ovet paukkuvat ja ääni nousee, mutta vielä suurimmilta kriiseiltä on vältytty. Soitellen sotaan emme kuitenkaan lähteneet, vaan yleisistä toiveista ja tarpeista olemme keskustelleet kolmisin avoimesti kokoajan. Olen positiivisesti yllättänyt siitä, miten tytär ja blondi keskenään keskustelevat, viettävät aikaa ja ottavat toisensa huomioon. Minusta on pikkuhiljaa alkanut tuntua, että itselläni on suurimmat demonit karkoitettavana.
Edellisessä elämässäni elin räjähdysalttiissa ympäristössä, jossa pieni väärä sana, ele tai karkkilaatu johti usein räjähdykseen, jonka jälkeen minun ja lasteni itsetunto painettiin maanrakoon. Tämä käyttäytymismalli vain vahvistui suhteen loppua kohden saaden osaltaan aikaiseksi pysyvääkin henkistä vahinkoa.
Edellisen elämäni jälkeen olen elänyt pienen ajan yksin ja suuremman jälkikasvuni kanssa. Pikkuhiljaa opettelin elämään arkea ja kasvamaan henkisesti. Luojan kiitos en törmännyt blondiin jokunen vuosi sitten, sillä uskon, että olisin ollut silloin liian keskeneräinen ja rikki. Ehjä en ole vieläkään (alan uskoa, että tuskin täysin koskaan), mutta tiedostan sen, ja välillä tuntuu että blondi vaistoaa asian jopa minua paremmin. Minulla on kaapit ja unet täynnä demoneita, joita ajan pois. Tarkkailen arjessamme mitättömiä asioita, mitä jos tämä tai tämä... Haistelen voimakkain vedoin ilmapiiriä. Yritän pitää kaikki tyytyväisinä, jottei mieleni rakentaisi olematonta räjähdystä. Koen huonoa omatuntoa omasta ajastani. Ja kaikki tämä turhaa, niin turhaa. Onneksi edellä kerrotut kuvaukset ovat vain lyhyitä säpsähdyksiä historiastani, vaikkakin joskus ihan fyysisiä. Blondi näkee lävitseni. Hän tunnistaa näitä tilanteita, joskus ennen kuin ehdin edes kertoa. Hän antaa minulle tilaa ihan niin paljon kuin tarvitsen, ja tietää sen tärkeyden minulle. Hän ymmärtää että joskus pienen pieni asia voi olla minulle liikaa. Hän pitää minusta huolta juuri niin kun minä pidän hänestä huolta.
Tunnisteet:
ahdistus,
arki,
dynamiikka,
elämä,
parisuhde,
perhe,
uusperhe,
välittäminen,
yhteenmuutto
maanantai 23. syyskuuta 2013
Blondi: Puhdistus
Olemme puhuneet Peikon kanssa käskemisestä. Miten pidän
siitä ja miten tarvitsen sitä. Olen kertonut Peikolle myös, että miten
toivoisin, että hän joskus käskisi minut nuolemaan itsensä puhtaaksi seksin
jälkeen. Suuseksin jälkeen putsaan Peikon automaattisesti, en muuten.
Olemme harrastaneet illalla pitkään rauhallista, nautittavaa
seksiä. Istun Peikon päällä, ja hän laukeaa sisälleni. Peikko ottaa lujasti
hiuksistani kiinni. Nykyään ne ovat niin lyhyet, että hän saa vaivoin
muutamasta pisimmästä tupsusta kiinni. Siirtää minut määrätietoisesti pois
päältään. Ja käskee minua putsamaan hänet. Niin, ettei spermaa jää yhtään
jäljelle. Niin, ettei se tahri vuodevaatteita. Koska minä olen valuttanut sen
hänen päällensä.
Ajattelen, että saan nuolla hänet oman fiilikseni mukaan
puhtaaksi, mutta näin helpolla en pääse. Peikko painaa kasvoni spermaisiin
haaroihinsa, kaluunsa. Nyt sä putsaat ihan kaiken. Huolellisesti. Hieroo
kasvojani spermaan. Tunnen kuinka joku naksahtaa päässäni, ja vajoan omaan tilaani.
Peikko ohjailee kovakouraisesti päätäni. Nyt sä putsaat tuolta ja tuolta.
Nuolet kalun täysin puhtaaksi. Sisäreisissä on vielä jotain, putsaapa nyt
kunnolla. Ja minä putsaan. Maistan sperman ja omat nesteeni suloisessa
sekoituksessa. Minulle on selkeästi jonkinasteinen fetissi Peikon spermaa
kohtaan. Se on minulle niin paljon muuta kuin sitä itseään. Vahva alistumisen
symboli, ja jotain josta siksi nautin.
Lisäksi haaveilen siitä, että joku mies joskus nuolisi minut
puhtaaksi Peikon spermasta. Peikko se ei saa olla – vaan joku, jonka hiuksista
voisin ottaa tiukkaan kiinni, ja rusentaa hänen kasvonsa spermaiseen
jalkoväliini. Anyone?
Kun saan Peikon puhtaaksi, hengittelen pitkään hänen
vatsaansa vasten. Sä olet tuollainen orjatyttö aina välillä. Tykkäät, että sut
laitetaan tekemään tuollaisia juttuja. Ja sä teet ihan mitä tahansa kun mä
käsken. Mä olen kulta ihan sotkuinen. Niinhän sä olet. Sä olet sotkuinen, sä
tykkäät sotkusta. Peikko läpsii sotkuisia kasvojani. Ja tiedän olevani hänen.
Mieleeni ei tule missään vaiheessa käydä pesemässä sotkuja pois. En juuri
koskaan pese yötä vasten Peikon spermaa itsestäni pois, oli sitä sitten
sisälläni, suussani tai kasvoillani tai missä tahansa. Nukahdan nytkin
rauhallisesti kasvot ja hiukset tahmaisina, suussa Peikon ja minun oma makuni.
On nautittavaa, että Peikko ei vierasta omia nesteitään, vaan antaa minulle
normaalisti hyvänyön suudelman.
Kun aamulla heräämme, tulee Peikko sisääni. Olen vielä
täysin märkä hänen eilisistä nesteistään. Hän tyydyttää itsensä sisääni, ja lopuksi
minut käsillään. Pyyhkii vielä kädet vatsaani ja rintoihini. Käyn suihkussa, mutta
tuoksun silti koko päivän Peikolta. Olen onnellinen.
Tunnisteet:
alistuminen,
bdsm,
käskeminen,
käyttäminen,
sperma
perjantai 20. syyskuuta 2013
Blondi: Ensimmäinen leikki yhteisessä kodissa
Leikimme tänään ensimmäistä kertaa yhteisessä kodissa.
Kiitos jollekin korkeammalle taholle lapsen tanssiharrastuksesta!
Saavuin kotiin lähes 12 tuntia kestäneen työpäivän jälkeen.
Peikko oli käyttänyt hyväkseen yksinäistä koti-iltaa, ja askarteli hapsupiiskoja
tilaamistaan kauniista nahkavuodista. Varsin pian askartelun jäljet siivottiin
laatikkoon sängyn alle, ja sain Peikon kimppuuni. Tai siltä se ainakin tuntui.
Pienen leikkitauon jälkeen kumpikin oli vireessä – ja minä erittäin tarvitseva.
Olin jo etukäteen kertonut Peikolle, että tarvitsisin käyttämistä. Piiskaa.
Kipua. Kasvoille läpsimistä. Paljon orgasmeja.
Peikko istuu jalkojeni välissä sormet sisälläni ja tivaa
minulta. Kerro, miksi sä tarvitset. Mitä sä tarvitset. Miten sä voit olla näin
märkä. Raasu. Ja minä haukon henkeäni ja yritän kerätä ajatuksiani. Ja onnistun
vastaamaan jotain kohtuullisen järkevää. Että tarvitsen voidakseni ja jaksaakseni arjessa paremmin. Mieleni pysyy tasaisena. Että olen ollut niin pitkään ilman.
Rauhallisemmassa seksissä saadut orgasmit ovat niin
erilaisia kuin käyttämällä tehdyt. Rajusti. Monella sormella. Melkein koko
kädellä. Ja hyrrällä. Pakotettuna monta peräkkäin. Kun ei enää oikeasti pysty.
Niin Peikko ottaa käyttöön ison mustan dildon ja nai lisää. En tiedä, kuinka
monta kertaa laukean. Monta. Kerran myös ilman lupaa, koska olen niin täynnä
nautintoa ja hetkeä, että en yksinkertaisesti tajua kysyä. Lopuksi Peikko
tyydyttää itsensä minuun. Makoilemme ja tasaamme henkeä. Voisinko mä saada
vielä piiskaa? Mä tarvitsisin viiruja. Merkkejä. Mihin sä haluaisit piiskaa? Reisille, peppuun, jalkapohjiin, rintoihin? Ei se ole mun asia päättää sitä, vastaan hiljaa.
Arkusta kaivetaan bastardo ja nahkaläpyskä. Mahallesi.
Tiedän, että joudun vastaanottamaan kipua. Tiedän, että tarvitsen sitä. Tiedän,
että minun täytyy pysyä paikallani eikä tapella vastaan, koska olen itse
pyytänyt piiskaa. Muutama isku nahkaisella, ja sitten bastardo lyö viiltävästi.
Kipu on polttavaa. Ja kovaa. Nousen jokaisen viillon jälkeen vatsaltani käsieni
varaan puoliksi konttaavaan asentoon, ja yritän selvitä kivusta hengittämällä.
Itku tulee nopeasti. Saan ensin neljä kaunista viirua. Puolet enemmän kuin
koskaan aikaisemmin. Peikko kysyy, että haluaisinko vielä yhden. Jooh. Sano se.
Saisinko yhden. Sano kokonaan. Saisinko yhden viirun, kiltti. Piiska viiltää
vielä kerran. Peikko tulee päälleni makaamaan ja rauhoittaa minut. Mitä kuuluu sanoa? Kiitos, saan henkäistyä. Saan kehuja siitä, miten kiltti olen ollut, miten kauniisti pyysin piiskaa ja miten nätisti kiitin siitä. Makoilemme
vielä jonkin aikaa, ja itken puhdistavaa itkua. Olen kaivannut ja tarvinnut
itkemistä. Itken myös ilosta ja onnesta.
Loppuillan leijun autuaana. Naureskelen ja hihittelen. Lapsi kotiutuu jossain kohtaa ja pyörii näyttämässä eri vaatevaihtoehtoja koulukuvausta varten. Kommentoin ja
juttelen iloisesti hänen kanssaan. Koska olen iloinen. Tällä elää taas pitkään.
PS. Pervon niksinurkka tiedottaa. Kookosöljy on erinomainen aine pervoilun aiheuttamiin ruhjeisiin etenkin alapäässä. Se on antibakteerinen luonnostaan ja sisältää paljon kaikenlaista, joka saa ihon ja limakalvot paranemaan nopeasti. Se ei myöskään tahmaa, kuten Bepanthen. Tämänkertaisen leikin jälkeen kävin suihkussa ja totesin, että auts, naarmuja on tullut emättimeen, sen verran paljon suihku kirpaisi. Reilu kerros kookosöljyä lasitölkistä sinne itseensä, ja heti helpotti. Viiruja en tällä aineella kuitenkaan käsittele, koska ne saavat näkyä ja tuntua mahdollisimman pitkään.
PS. Pervon niksinurkka tiedottaa. Kookosöljy on erinomainen aine pervoilun aiheuttamiin ruhjeisiin etenkin alapäässä. Se on antibakteerinen luonnostaan ja sisältää paljon kaikenlaista, joka saa ihon ja limakalvot paranemaan nopeasti. Se ei myöskään tahmaa, kuten Bepanthen. Tämänkertaisen leikin jälkeen kävin suihkussa ja totesin, että auts, naarmuja on tullut emättimeen, sen verran paljon suihku kirpaisi. Reilu kerros kookosöljyä lasitölkistä sinne itseensä, ja heti helpotti. Viiruja en tällä aineella kuitenkaan käsittele, koska ne saavat näkyä ja tuntua mahdollisimman pitkään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)