En ole lomaillut kunnolla puoleentoista vuoteen. Vaihdoin
viime vuonna työpaikkaa, ja pidin nihkeän kahden viikon kesäloman josta sekin
suuri osa palkatonta lomaa. Talviloma jäi väliin samaisesta syystä. Nyt lomaa on
edessä ruhtinaalliset viisi viikkoa, joka tuntuu ikuisuudelta. Tosin vanhassa
työssäni totuin aina superpitkiin lomiin. Ylityöt, joita kertyi paljon,
pidettiin aina vapaina ja loma oli usein pituudeltaan lähes pari kuukautta.
En siis ole oikeastaan avioeroni jälkeen lomaillut, enkä
oikein vielä tiedä, millainen minun oma lomani on. Kun on pitkään tehnyt toisen
kanssa asioita yhdessä, on hieman hakemista, että löytää sen oman tavan tehdä juttuja. Myöskään matkustelu ei ole eron jälkeen innostanut. Ennen kuin vasta
nyt. Bookkasinkin itselleni parin yön kotimaanloman itäiseen Suomeen.
Ajattelin mahduttaa kolmeen päivään sopivan annoksen
kulttuuria, shoppailua, fiilistelyä, hyvää ruokaa ja rentoutumista. Juuri
vitsailin Peikolle, että täytyy varmasti ottaa pari lelua mukaan, niin saan
viihdyttää itseään iltaisin hotellilla. Vaikka kyseessä on kotimaanmatkailu,
tuntuu se tällä hetkellä jotenkin merkitykseltä. Lähteä yksin ja olla irti
kaikista. Ja kaikesta.
Olen viimeisen kuukauden aikana laittanut liikuntarytmejä
kuntoon pitkän tauon jälkeen. Nyt kroppa alkaa jo muistaa, mistä on kyse.
Lomalla on hyvä tilaisuus jatkaa liikkumista, siten että loman jälkeen liikunta
sujuu jo automaattisesti työpäivien jälkeen. Vietän itse enemmin hellepäivän lähes
jääkylmäksi jäähdytetyllä salilla liikkumassa kuin ulkoilmassa. Naapurikorttelissa
oleva iso liikuntakeskus on ollut yhdenlainen henkinen kotini jo useita vuosia.
Sinne on aina kiva mennä, ja korttelin matka ei kelpaa koskaan tekosyyksi.
Suren edelleen hieman sitä, että kroppani ei kestä
säännöllistä astangajoogaa. Josta taas mieleni pitäisi. Näillä liikuntarajoitteilla
joudun jättämään liikkeistä niin paljon tekemättä, että säännöllisestä treenaamisesta
menee maku, koska iso osa energiasta täytyy käyttää varomiseen. Onneksi
korvaavia lajeja löytyy ja toinen suosikkilajini pilates toimii aina. Vähän
rikkinäisemmälläkin keholla.
Viime kesästä muistan sen, että nukuin aivan järkyttäviä
määriä. Vasta löydetty pervoilu ja tuore ero uuvuttivat ja useimpina lomapäivinä
nukuin kahdet päiväunet. Itkin paljon, vaikka samalla olin onnellinen. Keho ja
mieli olivat pervoilun jäljiltä jatkuvasti sopivasti kolhuilla. Positiivisessa mielessä. Nukkua toki aion nytkin, koska se on lukemisen jälkeen
ehkä parasta mitä tiedän. Pitkät kiireettömät aamut, paljon kahvia. Kasa päivän
lehtiä. Okei, luen ne kaikki koneelta mutta kuitenkin. Bloggailua, ajatusten
muistiin kirjaamista. Niistä on minun lomani tehty. Ja totta kai myös
yhteisistä hetkistä Peikon kanssa.
*****
Peikko on ollut tänään kipeänä. Yöllä hän näki kertomansa mukaan villejä unia minusta ja eräästä toisesta naisesta leikkimässä keskenämme. Hän mukana katselijan roolissa. Töiden jälkeen saan viestin, jossa kerrotaan suoraan, että panettaa ja kysytään, että voiko hän tulla käymään. Jossain muussa kuin pervokontekstissa viesti olisi saattanut olla härski, naista halventava ja mitä näitä kaikkia nyt onkaan... Nyt se oli suorasukaisuudessaan kiihottava. Ilmaistaan tarve. Piste. Kysymys siitä, että voiko hän tulla käymään oli retorinen, ja sen tarkoituksena oli tiedustella, että olenko kotona.
Olen aina seksuaalisesti Peikon saatavilla, ja nautin ajatuksesta valtavasti. Ei kysymyksiä siitä, että sattuuko minun tekemään mieli juuri nyt. En näe, että asiani on kieltäytyä seksistä vain siksi, että minun ei tee mieli. Se ei ole mikään syy. Minulla on totta kai lupa kieltäytyä seksistä, ja Peikko kunnioittaa sanaani. Ei minun tarvitse edes kertoa syytä tai perustella asiaa, jos en niin halua. Turvasanaakaan kieltäytyminen ei vaadi. Koska Peikko tietää, että en käytä tuota oikeutta turhaan. Suhteemme aikana olen kieltäytynyt seksistä ehkä pari-kolme kertaa, ja tuolloin syy on ollut sen verran silmiinpistävä, ettei sitä ole tarvinnut sanottaa. Poikkeuksellisen paha migreeni.
Tänään en ollut lainkaan seksuaalisesti virittynyt, kun Peikko ilmestyi ovesta sisälle. Olin niinkin romanttisessa puuhassa kuin siivomassa vaatekaappeja lähestyvän loman kunniaksi. Kuitenkin löysin itseni puolen tunnin päästä sängystä hikisenä, häpy ja rinnat täynnä pyykkipoikia kerjäämässä lupaa tulla...
Erinomaista kesää kaikille!
Peikko: Olin iloinen kun luin tämän postauksen muutama tunti tapahtuneen jälkeen ja blondini oli ottanut tekstiviestini juuri niin kuin olin se tarkoittanutkin ja toivonut. Hyvä tyttö!
VastaaPoista