Blondi: Normipäivä

Kahdenkeskinen aika on viime aikoina ollut Peikon kanssa kortilla. Lapsen harrastukset ovat olleet pari viikkoa tauolla, lisäksi minun ja Peikon menot ovat menneet sen verran ristiin, että leikkimiselle ei ole ollut aikaa. Huomaan yhä vahvemmin, että miten käytetyksi tuleminen on minulle todella perustavanlaatuinen tarve, josta on vaikea tinkiä ja jota ilman on vaikea elää. Nyt kun sen makuun on päässyt – 40 vuotta elämästäni sujui toki ilman sitä. Jos en saa seinille heittelyä säännöllisesti, oloni on irtonainen ja hajanainen. Alan kontrolloida pikkuasioita ympärilläni normaalia enemmän, lisäksi kontrolloin itseäni tavallisessa seksissä, koska en uskalla päästää irti. En ennen kuin kontrolli otetaan minulta pois.

Olemme puhuneet asiasta Peikon kanssa. Kuten myös siitä, että kahdenkeskisen ajan ottamiseen täytyy panostaa. Monesti kahdenkeskinen aikamme on sitä, kun istumme iltaa ystäväporukalla tai olemme pervoriennoissa. Jolloin kyse ei ole kahdenkeskisestä ajasta. Onneksi yhteistä aikaa on nykyään kuitenkin paljon enemmän kuin aiemmin erillämme asuessamme, joten en kauheasti kipuile sen suhteen. Olemme paljon yhdessä, ja Peikko tasapainottaa minua pelkällä läsnäolollaan. Myös kolmisin vietetty aika on kivaa, samoin myös lapsen kanssa kahden kesken vietetty. Erilaista, mutta kivaa.

Yllättävä rako leikkihetkelle ilmaantui, kun Peikko piti töistä etäpäivän työstääkseen ja lukeakseen kirjallisia töitä. Sovimme, että poikkean kotiin lounaalla ja katsotaan mitä tapahtuu. Noh, kyllä sen jo etukäteen tiesi, mitä tapahtuu. Peikko on kertonut, että hänen piiskakättään on syyhyttänyt jo pidemmän aikaa. Minä olen taas puolestani kaivannut sotkuista, äänekästä seksiä – käyttämistä, ottamista, alistetuksi tulemista. Työpäiväni alkoi kokouksella, joka meni ihan mallikkaasti. Olin aktiivinen, toin hyvin esiin näkemyksiäni ja ajatus pysyi kasassa. Kuitenkin pyöräillessäni muutaman kilometrin matkan kotiin, huomaan olevani aivan märkä jo astuessani pyörän satulaan.

*****

Tunnen, miten sydän hakkaa kun avaan oven. Sanailemme Peikon kanssa kevyesti päiväkahvihetkestämme. Huomaan, että leluarkku on valmiiksi auki, ja saan käskyn riisua vaatteet. Peikko käskee minua laittamaan käsi- ja jalkakahleet paikoilleen ja kaivaa köysinipun laatikosta. Kuittailen jotain siitä, että kahleiden kiinnitys ei ole minun työtäni. Täällähän ollaan niin sanavalmiita tänään. Peikko nostaa käteni ylös ja ripustaa minut kattokoukkuun niin kireälle, että minulla ei ole mahdollisuutta suojata itseäni käsillä mitenkään. Saan käskyn valita sängyn päällä olevista uusista, itse askarrelluista hapsupiiskoista kaksi. Toisen rintoja varten, toisen vartaloa varten. Kerron, että en halua. Peikko kaivaa bastardon arkusta, joten päätän totella. Osoitan Peikolle jalallani kahta piiskaa. Toista pienempää rinnoille, toista isompaa muuhun käyttöön. Peikko käsittelee rintojani kohtuullisen nätisti, mutta vartaloni saa kipeästi kyytiä. Jossain kohtaa pyydän, että ei kiltti niin kovaa. Sanomallani ei ole tietenkään mitään vaikutusta. Kipu on sen verran kova, että huomaan itkeväni, hiljentyväni ja käpertyväni sisäänpäin.

Käteni irrotetaan köysistä. Saan venytellä puutuneita käsiä hetken, kunnes Peikko komentaa minut polville lattialle. Peikko nai minua syvälle suuhun. Pitää päästäni tiukasti kiinni. Noin, laitapa ne huulet kiinni sieltä juuresta. Juuri noin. Paljon parempi. Käännän katseeni ylöspäin ja katselen Peikkoa mitään näkemättömin silmin. Katso nyt sua, sä olet ihan kuolassa. Tahmainen. Tuollaisenako sä menet takaisin töihin? Keskitypä nyt siihen imemiseen äläkä mun silmiin. Olisiko kiva, jos mä nyt laukeaisin sun kasvoille? Nyökkään. Noh, ehkä sä saat sitä vielä joskus. Välillä vetäydyn irti haukkoakseni happea. Peikko lyö minua kovaa kasvoille. Kovempaa kuin pitkään aikaan. Hieroo kuolaa kasvoihini ja hiuksiini.

Saan käskyn siirtyä sängylle selälleni. Nostapa peppu ylös. Kiepautan jalat pään yli. Saan tyynyn takapuoleni alle. Jalat uudelleen ylös. Tunnen kylmän liukuvoiteen, ja saan tapin peppuuni. Sen suurimman. Täällä ei ole pitkään aikaan käytykään kunnolla. Rentoudu ja hengitä ihan rauhassa. Teen työtä käskettyä. Lopulta tappi asettuu kauniisti paikoilleen. Peikko työntyy sisälleni ja laittaa hyrrän klitorikselleni. Laukean välittömästi – saan siihen luvan. Peikko tietää, miten herkillä olen, ja että kestä pitkään. Hän työstää minua lujaa sormillaan. Kääntää kämmenensä ja sormensa kuperaksi ja hieroo g-pistettäni. Tunne on sanoinkuvaamattoman ihana ja lämmin, ejakuloin tyynyn märäksi. Nousen puoli-istuvaan asentoon ja näen, miten neste roiskuu minusta Peikon käden tahtiin. Peikko lopettaa, roiskii nesteet kädestään päälleni ja kasvoilleni. Sotkuinen tyttö. 

Lopuksi Peikon naidessa minua, hän kysyy, että haluanko hänen laukeavan rinnoilleni. Haluan, kiltti haluan. Se tarkoittaa sitten sitä, että sä  menet sotkuisena takaisin töihin. Olemme aiemmin puhuneet paljon siitä, että pervoilu ja työ pidetään erillään, niitä ei sotketa toisiinsa. Joten siksi asiaa kysytään minulta. Sä saat pestä kasvot, et muuta. Mietin hetken. Mä haluan, että sä laukeat mun rinnoille. Sitten sä sanot, että sä haluat mennä sotkuisena töihin. Keräilen itseäni pitkältä tuntuvan ajan. Jos mä ehdin nyt laueta sun sisälle, niin se on sitten voi voi. Sitten sulta jää sotkut saamatta. Haluaisin mennä sotkuisena töihin. Kiltti. Saan sanottua lauseen mallikkaasti loppuun asti.

Peikko vetäytyy sisältäni ja tulee pääni taakse seisomaan. Hän runkkaa itselleen kiihottavasti orgasmin minun katsellessa alhaaltapäin. Peikko laukeaa kauniisti kaulalleni, rinnoilleni. Levittää kaiken sperman kasvoilleni, hiuksiini, vartalolleni. Nyt sä olet sotkuinen tyttö. Messy. Ihan tahmea ja sotkuinen. Saan myös tehtävän. Seuraavaksi kun minä ja lapsi olemme poissa kotona ja sä olet yksin niin sä leikit itsellesi yhden orgasmin. Riippumatta siitä, tekeekö sun mieli. Ja raportoit siitä mulle tekstarilla. Ohje toistetaan pyynnöstäni vielä myöhemmin, koska en muista kuulemaani. Kysyn vielä tehtävään tarkennusta. Entä jos mulla on silloin migreeni? Kipeänä ei tietenkään tarvitse, minulle tarkennetaan.

*****

Käyn pesemässä kasvoni. Onneksi en ripsiväriä lukuun ottamatta meikkaa, ja sekin on aina vedenkestävää. Joten kasvot näyttävät ihan normaaleilta punaisia poskia lukuun ottamatta. Hiuksiini ja vartalooni en koske. Niissä on kuolaa, ejakuloimaani nestettä sekä Peikon spermaa. Hiukseni ovat niin ultralyhyet tällä hetkellä, että laitan ne vahalla pystyyn, joten ne ovat aina siistit. Nytkin. Mieleeni nousee kohtaus elokuvasta Sekaisin Marista, jossa Cameron Diaz levittää hiuksiinsa sattuman kautta spermaa geelin sijaan. Tai jotain sinne päin. Naurattaa. Tuleepa tämäkin testattua käytännössä. Vedän työvaatteet takaisin päälle. Syön pari voileipää mitään maistamatta. Peikko naureskelee minulle. Yritä nyt muistaa pureskella välillä. Sulla on niiiiin saaneen näköiset silmät. Kokoan itseni ja pyöräilen takaisin töihin. Ruokatunti venähti vähän pidemmäksi kuin normaalisti, mutta onneksi on ylitöitä sisällä josta ottaa. Töissä teen työkaverini kanssa tehokkaasti suunnittelua ja suuntaan vielä iltapäiväksi kokoukseen. Olen yllättävän fokusoitunut, ehkä jopa ylikierroksilla. Vuorovaikutustyylini on muutenkin aktiivinen, joten todennäköisesti kukaan ei huomaa mitään poikkeavaa. Olen jatkuvasti intensiivisen tietoinen siitä, mitä hiuksissani ja vartalossani on. Yritän haistella itseäni ja totean, että kuivuneet eritteet eivät tuoksu miltään. Ehkä häivähdys Peikkoa silloin tällöin, välillä häivähdys seksiä.

*****

Kun tulen töistä kotiin, Peikko ja lapsi ovat jo kotona. Saan iloisen tervehdyksen ja kysymyksen, miten päiväni sujui. Peikko kyseli, missä olin käynyt syömässä ja oliko hyvä työpäivä. Ihan normi, kuittaan takaisin. Ei mitään erityistä. Saan Peikolta vielä tehtäväksi siivota keittiötä. Olemme puhuneet paljon erilaisista tehtävistä, joilla alistumistani voisi vahvistaa ja joita voisin tehdä meditatiivisesti, läsnä ollen. Olen kertonut Peikolle, että esim. joku siivousjuttu voisi olla mieltäni rauhoittava. Ei tylsää perussiivousta, jota en voi sietää, vaan jotain pientä, keskittymistä vaativaa hankaamista, josta nautin ja johon saan keskittyä. Hellan nappuloihin keskittyminen, kahvinkeittimen pesu, roskiskaapin kuuraus, tiskialtaan kiillotus, mikron puhdistaminen, kaakeleiden pesu…

Muuten on selvää, että siivoamme normaalisti kaikki kolme yhdessä, ja huolehdimme yhdessä, että asunto on siisti. Minä katson näin aluksi vielä päältä, ohjailen ja neuvon. Neuroottinen kun olen. Toisten puolesta en kuitenkaan tee. Peikon lapsi on luonnostaan siisti ja tarkka, Peikko sitten taas kaikkea muuta… Olemme kumpikin samaa mieltä, että alistumiseen ei saa liittyä toisten jälkien korjailua tai yhteisiä siivoustehtäviä, vaan jotain muuta. Ylimääräistä. Niinpä Peikon lähdettyä harrastuksiin kuuraan keittiön puhtaaksi. Ajatuksella. En lattiasta kattoon itseäni uuvuttaen, mutta pieniä juttuja. Minulle merkityksellisiä. Tällä kertaa erityisen merkityksellisiä.

Peikon lapsi ilmoitti alkuillasta lähtevänsä lenkille. Samalla kun ovi painui kiinni, hoidin toisenkin tehtäväni pois alta. Laukesin nopeasti ja holtittomasti ja raportoin Peikolle sovitusti tehtävän suorittamisesta. Hyvä raasu. Hyvin toimittu. Että sellainen normipäivä! Ja mulla mitään sotkemisfetissiä ole...