Blondi: Räytymistä migreenissä, vol. en mä pysy edes laskuissa mukana...

Olen taas ollut useampia päiviä migreenissä ja kipuillut (tällä kertaa kirjaimellisesti) koko elämäni seuranani olleen sairauden kanssa. Kohtauslääkkeet vievät terävimmän kivun pois, mutta jättävät silmien taakse kuvottavan säryn. Sen lisäksi valot ja äänet ja ihmiset ylipäänsä aiheuttavat minussa ärsytystä. Kohtaus on jatkuvasti joko tulossa, menossa tai päällä eikä olo ole lähelläkään normaalia.

Minulla on onneksi hyvät kohtauslääkkeet, joilla pystyn käymään töissä. Lääketokkura ei kuitenkaan ole mikään miellyttävä olotila. Sitä kestään yhden päivän silloin tällöin tai parikin, mutta pitkä lääkeputki alkaa käydä hermoille. Mieliala laskee joko kohtauksista, kivusta tai lääkkeistä. Itkuherkkyys on huipussaan. Migreenilääkkeet vievät pois vain kivun, mutta jättävät päälle kaikki muut migreenin oireet. Väsymyksen, jatkuvan kuvotuksen tunteen, huimauksen, tasapainovaikeudet, näköhäiriöt, toimimattoman aiheenvaihdunnan, mielialaoireet – lista on lähes loputon. Ehkä nämä oireet ovat kipuakin pahempia. Kuka keksisi lääkkeen niihin?

Pahinta migreenivyyhdeissä on se, että alkaa pelätä seuraavaa kohtausta. Herkeämätöntä itsetarkkailua. Nyt se taitaa olla jo tulossa. Voinko tehdä sitä, tätä tai tuota. Pitäisikö jättää tekemättä. Kuitenkin tiedän, että pääsääntöisesti kohtaus tulee, jos on tullakseen. Siihen ei juuri pysty vaikuttamaan. Kun on parempi ja rauhallisempi aika, ei kohtauksia tule, vaikka tekisi mitä. Saattaa mennä pari viikkoa, että en edes muista koko sairauden olemassaoloa. 

*****

Peikko on toki aiemminkin nähnyt minut migreenissä, mutta nyt kun asumme yhdessä, näkee hän sairauden koko kirjon. Uuvuttavat migreeniputket, joita ei onneksi tule usein.  Jotka ovat aiemmin välittyneet hänelle lähinnä vuodatuksena skypen kautta. Olen maannut enemmän tai vähemmän koko viikonlopun. En ole jaksanut tehdä yhtään mitään. Olen itkenyt. Tuntenut itseni huonoksi ihmiseksi, koska en jaksa olla sosiaalinen. Melkein tuntenut itseni huonoksi ihmiseksi, koska en ole pystynyt ottamaan vastaan seksiä. Onneksi tästä ajatuksesta pystyin luopumaan varsin nopeasti.

Peikko on jo kuitenkin tottunut sairauteeni hyvin ja hahmottaa, mihin kaikkeen se vaikuttaa. Hän ymmärtää, että jaksamiseni ei ole koskaan samalla tasolla kuin täysin terveen ihmisen (jos sellaisia nyt yleensä edes on…) Emme juurikaan puhu migreenistäni, koska en halua, että keskitymme siihen. Koska ihminen tahtomattaan tai tietoisesti vahvistaa sitä, mihin hän huomionsa keskittää. Kun tämän oivaltaa, pystyy valitsemaan. Ainakin jonkin verran. Kerron Peikolle kohtauksistani yleensä vain silloin kun se vaikuttaa yhteisiin tekemisiimme. Toki pahemmista ja rankemmista jaksoista hän on täysin ajan tasalla. En halua, että hän alkaa hoitaa minua. Hoivaaminen satunnaisesti tuntuu hyvälle, mutta hoitajaa en parisuhteeseeni kaipaa. Fiksuna ihmisenä Peikko ei myöskään ole tyrkyttämässä minulle hoitovaihtoehtoja tyyliin, että oletko muuten kokeillut… Uskallan sanoa yli 30 vuotta migreeniä sairastaneena, että tästä maailmasta ei löydy montaa sellaista varteenotettavaa hoito- tai lääkitysvaihtoehtoa, jota en olisi kokeillut. Peikko kysyy kauniisti, että onko jotain, mitä hän voi tehdä. Ja vastaan, että ei ole. Tämä menee ohi sitten kun on mennäkseen. Kunpa se nyt pian menisi.

*****

No ei muuten mennyt. Peikko tekstaa minulle salilta. Raasuni. Jos jomotus ei ole este. Menet pesulle. Pistät pannan. Menet alasti sängylle mahallesi pää ikkunaa kohden. Pistät silmät kiinni. Hengität syvää ja odotat. Avaa lelulaatikko valmiiksi. 

Ja ensimmäistä kertaa koko suhteemme aikana. En oikeasti pysty. En vaan pysty. Minun on pakko kieltäytyä leikistä. Itku polttelee silmissä. Tajuan, että olen hölmö, mutta en mahda harmitukselle mitään. Paska migreeni - mä niin inhoan sua!

Peikko: Tulin kotiin ja näin blondini silmistä pettymyksen. En ole aikaisemmin miettinyt kertaakaan, että Blondi kieltäytyisi tällaisesta käskytyksestä ilman sovittua syytä, enkä tehnyt nytkään. Olin helpottunut, ettei hän lähtenyt yrittämään jotain minkä paikka ei ollut nyt. Myöhemmin hän tuli syliin ja itki. Kerroin hänelle vaistoavani, että hän kantaa huonoa omatuntoa leikin peruuntumisesta ja näin myös oli. Silittelin ja kerroin hänen olevan parempi tyttö kieltäytyessään todellisesta syystä.