Kun vaniljan himo yllättää

Varmaan meillä kaikilla on olemassa "herkkuja", joiden himo yllättää meidät säännöllisesti enemmän tai vähemmän. Itselläni syötäviä tällaisia ovat mm. maksamakkara, mätitahna ja raa'at suolatut kalat. Jos "herkun" merkitystä laajennetaan, niin minulla mukaan lasketaan mm. pimeys, hiljaisuus ja yksinkatsotut elokuvat. Jos taas mennään herkkujen kanssa makuuhuoneeseen, jonka blondi tosin kieltää, niin asia muuttuu mielenkiintoiseksi.

Makuuhuoneessa herkkuja yleisimmin nautitaan yhdessä. Tällöin olisi tietenkin suotavaa ja mukavaa, jos samat herkut maistuisivat yhtä hyviltä jokaisen suussa tai kehossa. Uskoisin, että todellisuus on kuitenkin herkun kuin herkun kanssa erilaista. Vaikka paperilla ja jopa ajatuksissa monet asiat menevät yhteen, niin lienee turha odottaa, että kaikki pienetkin nyanssit osuisivat kohdalleen. Toinen voi haluta käyttää peppua, ja toinen taas haluaisi, että vain suuta käytetään eikä missään tapauksessa päinvastoin, niin voidaan yht'äkkiä olla suurten kysymysten äärellä.

Mitäs jos taas ei huvita? Ei kuitenkaan aina jaksa dominoida tai alistua vaikka toinen haluaisikin. En ainakaan minä, vaikka kuinka taustavire olisikin aina päällä. Tietenkin omalla kohdallani tilanne on osaltaan helppo, koska blondi alistuu silloin kuin haluan poislukien muutamat tilanteet/olot. Mitäs jos blondi haluaa leikkiä, piiskausta, alistumista tai rikkeen sovittamista ilman, että minua huvittaa tai aika olisi mielestäni sopiva? Rikkeet kuittaan (näitä on harvoin) silloin kun tilanne on Minulle sopiva, mutta muuten ajatus onkin hankalampi.

Tiedän, että voisin tasan tarkkaan päättää itse, koska leikimme, mutta olisiko reilua kääntää selkä ja kuunnella vain ja ainoastaan itseään? Ei minusta. Kyllä blondillakin on oikeus laittaa pyörät pyörimään. Ei nyt ihan kasaamalla sopivia piiskoja sängylle, mutta kysymällä voisinko saada piiskaa? Oman ison haasteensa huvittamiseen luovat nykyään myös aikataulut. Leikkiaika on kortilla, ja kun sellainen yht'äkkiä tulee eteen, kun kuulen tyttären huikkaavaan ovelta Heippa tulen parin tunnin päästä, niin minulta ei moodin vaihto onnistu samassa hetkessä. Oli miten oli, sovituista säännöistä ja niiden huomioimisesta kuitenkin on syytä pitää kiinni, huvitti tai ei.

Mitäs jos tekee mieli vaniljaa? Hellää, herkkää, hidasta ja penetraatiokeskeistä. En voi puhua muiden puolesta, mutta meillä vaniljan himo syttyy vain minulle. Ymmärrän hyvin, että blondi on elämänsä vaniljakiintiön jo käyttänyt, mutta minun kiintiöni taitaa riittää hautaan asti. Toisaalta taas saisinko mitään tilanteesta, jossa toteuttaisin vaan itseäni ja toinen ei saisi samasta narusta kiinni? Ei, en saisi. Niinpä kompromissit esiin tässäkin tilanteessa. Pyrinkin tarjoilemaan vaniljani jonkin sopivan kastikkeen kera, jonka itse voin jättää nauttimatta.

Tässä kirjoittaessani kävin välillä lukemassa Kellaritytön viimeisimmän tekstin, jossa käsiteltiin vähän samaa asiaa. Samaten muistan Tetriksen kirjoittaneen vaniljan vaikeudesta ja olisikohan pikkusiskokin taannoin kertonut, että vaniljaan ei ole paluuta. No blondi siis ei ajatuksineen ole ainakaan yksin, mutta olenkohan minä?

*****

Blondi kommentoi: Satuimme taas kumpikin kirjoittamaan samasta aiheesta, joten tekstit on helppo yhdistää. Pervoidentiteettini on lievästi uinumassa tällä hetkellä. Tai oikeastaan identiteettini ei ole, mutta arjessa pervoilua on melko maltillisesti, eikä se ole kovin pinnalla ajatuksissani juuri nyt. Prioriteetit ovat jossain muualla. Parisuhteessa, yhdessä asumisessa, koko uusperhekuviossa.

Asia ei ole onneksi mitenkään negatiivinen, vaan kyse on aivan luontaisesta vaihtelusta elämäntilanteiden muuttuessa. Olen nytkin yrittänyt saada pari päivää kivasta leikistä tekstiä paperille, mutta kiinnostus kirjoittaa leikistä on nolla. Peppuleikkejä ja häpeharjoituksia siinä samalla - enempää en saa kirjoitetuksi.

Arki on nykyään niin monimuotoista ja erilaista verrattuna siihen, mitä minulla on koskaan aikaisemmin ollut, joten muut asiat tahtovat jäädä sen jalkoihin. Koska arki on kivaa ja tapahtumarikasta, on vaikea ottaa aikaa muille tärkeille asioille. Harrastuksille, opiskelulle, pervoilulle. Arjessa on ihan yhtä paljon aikaa kuin aiemminkin, mutta orientaatio on muuttunut melkoisesti sitten minun ja Peikon yhteen muuttamisen. Aikaisemmin parisuhteemme perustui minun näkökulmastani enemmän pervoilulle ja leikille ja vähemmän kaikelle muulle. Peikolla on tästä arvatakseni hieman erilainen käsitys. Nyt parisuhde on niin paljon muuta, ja leikki vain pieni osa sitä. 

Hyvin pienilläkin vivahteilla saa tuotua pervoilua arkeen. Tänään sain luvan runkata sillä aikaa, kun Peikko ja lapsi olivat yhteisissä menoissa. Ja voin kertoa, että se orgasmi maistui makealta. Muutama tunnelmaan virittävä video alkupaloiksi, vessan käsisuihkun suihkupää irti ja kaksi lelua sisälle. Namnam.

Joten minäkin nautin vaniljaa tällä hetkellä aivan mieluusti. Kunhan se tarjoillaan minulle kastikkeen kera...