torstai 24. huhtikuuta 2014

Mikä Meitä vaivaa?

Kuulin luotettavalta taholta taas tarinan, jonka ensimmäisen kerran kuulin vuosia sitten ja tässä välissäkin muutaman kerran. Tarinan kulku on hyvin yksinkertainen ja hyvin suoraviivainen. Mastermies ja subinainen tapaavat netissä. Viestittely saa molempien mielenkiinnon nousemaan. He tapaavat ja toteavat toisensa fiksuiksi aikuisiksi. He päätyvät leikkimään onnistuneesti ja nautittavasti dynamiikan toimiessa mainiosti. Kaikki sujuu mitä parhaiten muutaman viikon tai kuukauden, kunnes dynamiikka yritetään keikauttaa täysin ympäri Mastermiehen kertoessa oikeasti olevansa subipoika.

Kuullessani näistä olen aina yhtä hämmästynyt. Elävätkö oikeasti jotkut luulossa, että ampumalla omaan nilkkaan se yhteinen tanssi vielä löytyy? Vai onko niin, että sopivaa seuraa on vaan niin älyttömän vaikeaa löytää, jolloin omaa moraalia lasketaan, jotta voitaisiin jollain tasolla saada hetken helpotusta omiin haluihin? Uskotaanko oikeasti, että jos yhteiset ensiaskeleet perustuvat valheeseen tai ainakin tietoisesti kertomatta jättämiseen, voidaan saada aikaiseksi jotain pysyvää? Vai onko yhtä kaikki vaan leikkiä?

Jatkan hämmästelyäni edellistä liippaavalla aiheella. Ystävä/tuttu -piirissäni on tällä hetkellä ainakin 5 alistuvaa naista, jotka etsivät Master-seuraa. Näitä kaikkia yhdistää moni asia. Näistä 4 on vapaita ja etsivät dominoivaa miestä parisuhteeseen. Kaikki ovat fiksuja, kauniita, työssäkäyviä "tavallisia" naisia. Näistä kukaan ei nuku naftaliinissa. vaan aktiivisesti etsii ajoittain seuraa. Kaikkia yhdistää myös se, että he ajautuvat pettymyksestä toiseen. Näitä pettymyksiin johtavia syitä on pääsääntöisesti kaksi. Joko Deitti paljastuu varatuksi tapaukseksi, joka haluaisi vähän sessioida, mieluiten vielä salaa puolisoltaan tai jos Deitti on vapaa, hän haluaa vain sessiointia ilman suhdetta.

Minä en saa oikein otetta Mastermiesten ja Deittien ajatusmaailmasta, mutta haluaisin ymmärtää. Toki ymmärrän, että useampi kuin yhden ihmisen sessioseura on huumaavaa tai parisuhde voi pahimmillaan olla melkoinen lukko. Onkohan niin, että kinkyily on vaan niin sessiopohjaista että tilaa parisuhteille on enää harvoin?

Ymmärrän, että otantani tässä tekstissä on kovin pieni ja onnellisia kinky(pari)suhteita syntyy varmasti viikoittain. Tarkoituksenani ei ole ollut arvostella ketään tässä tekstissä - paitsi jos deittailusi perustuu huijaukseen. Mahdottomana toivon, että jokainen voisi elää onnellisena.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaapa tutulta ja juuri siltä syyltä joka meillä on aiheuttanut ongelmia kunnes asia saatiin puhuttua läpi. Toisaalta, olen miettinyt asiaa ja tullut siihen lopputulokseen, että JOS mieheltä onnistuu molemmat puolet yhtä hyvin, niin vähemmän minä voisin kunnioittaa ja pystyä olemaan sellaisen kanssa, jolla ei ole rohkeutta vaatia itsellensä jotain muutakin kuin sitä mikä minulle parhaiten sopii. Samaistan dominanssin myös itsetuntoon, rohkeuteen tehdä asioita joita haluaa, määrätietoisuuteen ja siihen, että on mukava omissa nahoissaan ja ikinä en voisi kuvitellakaan antavan sellaisen ihmisen tehdä itselleni mitään, joka ei uskalla vaatia itselleen jotain mitä haluaa, ennemmin sellainen syö auktoriteettia kuin tietystä roolista sinnikkäästi kiinni pitäminen oman mukavuuden kustannuksella. Heikkoutta se on ennemmin kuin valta-asetelman ylläpitoa. Tietenkin tilanne ei onnistu jos kummatkin eivät voi vaihtaa osia tai toinen käydä muualla, mutta nämä ovatkin vain minun havaintojani.

    VastaaPoista
  2. Vaikea ymmärtää että Mastermies osoittautuukin subipojaksi parin viikon tai kuukauden jälkeen -laittaa miettimään että onko tarkoituksellista hämäystä vai epävarman identiteetin selvittämistä alun alkaenkin."Mä piiskaan ensin sua ja sitten sä mua ja sitten mä mietin kumpi oli kivempaa".Ei kai se nyt niin voi mennä!

    Jotenkin kuvittelisin että subinaiset aika nopeasti haistaisivat tällaisen kameleontin,ainakin kokeneemmat subit?

    Sen sijaan uskoisin että maa on täynnä sekä miehiä että naisia jotka ovat "normaalissa heterovanilijasuhteessa" mutta jossain vaiheessa heräävät huomaamaan itsessään joko dom tai sub-piirteitä ja haluavat/haluaisivat lähteä itsensätutkiskelu-matkalle vakiintuneen roolinsa ulkopuolelle mutta vakiintunut parisuhde estää sen kun puolisoa ei asia kiinnosta.Silloin kiusaus sen kokeilemiseen salaa voi kasvaa ylivoimaiseksi mutta tietty olisi reilua kinkykaverilleen asiasta avoimesti kertoa.Tällainen kinkysuhde varatun kanssa voi olla kummallekin kuitenkin hyvinkin antoisa kokemus joka parhaimmillaan voi muodostua pitkäksikin yhteiseksi Matkaksi BDSM:n Ihmeelliseen Maailmaan.

    VastaaPoista