Blondi: Puhetta rinnoista

Olen aina pitänyt rinnoistani. Saakohan näin sanoa? No, sanon silti. Ne ovat mielestäni kauniit ja sopivan kokoiset. Sellaiset c:n ja d:n välimaastoa olevat. Lähempänä d:tä. Luomut. Kauniin pyöreät. Aikuisen naisen rinnat.

Toki joskus toivon itselleni sellaisia terhakoita a- tai b-kupin rintoja, joiden kanssa ei tarvitsisi miettiä liiviasioita. Jotka istuisivat mihin tahansa halpisliiveihin, ja joiden kanssa urheillessa voisi käyttää pelkästään jotain napakkaa toppia. Tai ehkä minulla on vaan illuusio, että pienempirintaisille sopisivat kaikki liivit? Omani kun vaativat se verran tukea, että liivien osto kirpaisee kukkaroa aina reilusti. Vuosien varrella olen löytänyt muutaman laadukkaan luottomerkin, joista tiedän saavani itselleni aina sopivat ja hyvännäköiset liivit.

Koko aikuisikäni olen kuullut miehiltä, miten kauniit rintani ovat. Kehut ovat totta kai lämmittäneet mieltä, ja olen ottanut ne vastaan.  Sulla on tosi seksikkäät rinnat! Öhhh, joooh, tota. Ja tässä kohtaa en ole tajunnut, mitä tekemistä rinnoilla ja seksillä toistensa kanssa. Koska rintani eivät ole tunteneet mitään seksuaaliseen mielihyvään viittaavaa. Ne ovat olleet melko arat ja herkät, miesten kosketus on lähinnä ärsyttänyt. Tai tuntunut yhdentekevän neutraalilta. Miehestä riippuen.

Kunnes tapasin Peikon ja huomasin, mihin kaikkeen rintoja voi käyttää. Kerroin Peikolle ensitreffeillä, kun olimme päässeet luokseni, että en ole koskaan pitänyt siitä, kun rintoihini kosketaan. Vannoutuneena rintamiehenä Peikko oli lausahdukseni kuullessaan aivan vakuuttunut, että tämä juttu oli sitten tässä, mutta otetaan nyt ilo tästä illasta irti. En muista, mitä hän sinä iltana rinnoilleni teki enkä edes sitä, että oliko se miellyttävää. Mutta muistan, että yöllä en pystynyt nukkumaan, koska rintojani särki niin paljon. Hipsin nappaamaan muutaman buranan, ja sain nukuttua. Tätä legendaa tuskin tullaan kertomaan jälkipolville…

Varsin pian opin kuitenkin pitämään siitä, kun rintoihini kosketaan. Peikko vitsaili paljon asialla. Niin, sähän et sitten yhtään tykkään kun sun rintoihin kosketaan. En mä varmaan voi koskea näihin, kun sä et tykkää siitä. Jossain kohtaa hermostuin ja tokaisin, että silloin oli silloin ja nyt on nyt – enhän mä aikaisemmin tiennyt tykkääväni tästä muustakaan.

Nykyään rintani tuottavatkin minulle äärettömän määrän seksuaalista mielihyvää. Jopa siinä määrin, että olen monesti hyvin lähellä laukeamista pelkästään siitä, kun rintojani kosketaan. Kun Peikko koskee nänneihini tietyllä tavalla, valahtaa alapääni heti märäksi. Nänneistäni on suora linja jalkojen väliin, enkä jaksa olla edelleenkään ihmettelemättä asiaa. Rinnat, jotka ovat ennen vain olleet olemassa, ovatkin nyt mitä suurimmassa määrin nautinnon lähde.

En tiedä, mitä Peikko tekee toisin kuin muut. Tai no, okei tiedän. Hän oikeasti käyttää rintojani ja keskittyy siihen mitä tekee. Ei mitään puolihuolimatonta kopelointia. Parasta on, kun saan istua Peikon päällä hajareisin, hänen kalunsa sisälläni ja kätensä rinnoillani. Ja vain katsella, mitä hän tekee nänneilläni ja rinnoillani. Maailman nautittavinta vaniljaseksiä!

Pidän myös siitä, kun rintojani käsitellään kovakouraisemmin. Purraan sopivasti, imetään, lyödään avokämmenellä. Peikko on muutaman kerran piiskannut rintojani, mutta se on toistaiseksi niille vielä liikaa. Tai sitten emme ole löytäneet sopivaa välinettä rintojen piiskaukseen. Olen oppinut tykkäämään myös erilaisista klipseistä rinnoissani, ja olen itse aktiivisesti tilaillut niitä netin lukuisista pervokaupoista. Alussa pyykkipojatkin olivat liikaa, ja pelkkä klipsien kaivaminen leluarkusta sai minut lähes pakokauhun rajalle. Koska kipu oli liian kovaa.

No - koska pervoilusta on kyse, aiheuttaa Peikko rinnoilleni totta kai myös kipua. Tosin usein kivun ja nautinnon välinen raja on veteen piirretty viiva. Viiva, jonka huomaan siirtyvän yhä kauemmas ja kauemmas siitä, missä se alun perin oli.

Tarvitsemisesta

Lupailin palata tarvitsemiseen. Aihe ei jättänyt minua rauhaan, ja koska sen ympärillä tapahtui muutaman mielenkiintoinen asia, niin päätin kirjoittaa heti.

Kävin pitkästä aikaa suomi24.fi:n kinky-chatissa. Oli tylsä ilta, ja halusin kurkata, onko meno yhtä levotonta kuin ennenkin. En muistanut vanhaa nikkiäni, joten loin uuden: molinays, mutta kun loggasin sisään, selain tarjosi myös vanhaa nikkiä. Uusi elämä ja uusi nikki.

Meno oli samanlaista kuin muistelinkin 1,5 vuoden takaa. Vähän jopa huvittavaa, että muistin suurimman osa nikeistä. Eräs subinainen lähestyi minua privaviestittelyssä, koska tunnisti nikin ja yhdisti sen blogiini. Jäimme keskustelemaan niitä näitä lähinnä chatin miespuolisten olemattomista käytöstavoista. Jokunen ilta myöhemmin menin sinne uudestaan, hiljan sen jälkeen kun olimme julkaisseet tekstin Menkkaseksiä meidän tapaan. Samainen subi lähestyi minua, ja kertoi löytäneensä palan itsestään luettuaan tekstin. Arvaatte varmaan? Paikan näyttäminen.

Suunnilleen samaan aikaan sain kutsun lukea erään toisen vapaan subin privablogia. Tätä tekstiä kirjoittaessa en ole vielä päässyt hänen kanssaan ajatustenvaihtoon meilitse, joten kirjoitan nyt vain oman mielipiteeni siitä miten ymmärsin hänen ajatuksiaan. Hän pohti teksteissään sitä, mitä hän tarvitsisi toimivassa Ds-suhteessa. Erilaisuuden ymmärtämistä, tilannetajua herkissä tilanteissa, pehmeitä silityksiä, tiukkaa otetta hiuksista, viiruja takamuksessa, toisin sanoen sitä mitä luki aikanaan neuvolan seinällä, kun vein lastani rokotettavaksi: rajat on rakkautta.

Alan itsekin vasta ymmärtää (tai luulen ainakin niin), mitä kaikkea subi tarvitseekaan. Monet yhdistävät Ds-suhteen pelkästään seksiin, sessioimiseen, piiskaamiseen tai johonkin muuhun "likaiseen". Säälin kyllä ihmisiä, joiden ajatusmaailma ei taivu pidemmälle. Helposti ajatellaan että D on se, jonka oikkujen mukaan koko suhde toimii. Jos mulla nyt tekee mieli katsella vormuloita, niin nyt subi istuu vieressäni ja tarjoaa minulle kylmää olutta joka mainostauolla. Huoh. Eiköhän tuo liity enemmän niihin ei Ds- suhteisiin. Ds-suhteeseen liittyy vahvasti arvostusta, kunnioitusta ja kommunikointia. Se mikä tekee blondini onnelliseksi, ei varmasti tee 99% muista naisista onnelliseksi, mutta entä sitten? Hän tarvitsee tiettyjä asioita, jotta hän tietää paikkansa ja on onnellinen. Minä taas tykkään tehdä näitä asioita ja näyttää blondilleni hänen paikkansa. Win-Win.

Iltaisin ennen nukahtamista blondini makoilee aina kainalossani. Usein otan tiukan otteen hänen hiuksistaan ja painan hänen toisen korvansa rintaani vasten. Hänen hengityksensä kiihtyy ja silmät sulkeutuvat. Minunkin hieman. Saatamme makoilla siinä pitkään, minä välillä vaihtaen kättä tai otetta hiuksista. Joskus käy jopa niin, että otteeni heltyy pikkuhiljaa vasta kun nukkumatti on käynyt vierailulla. Tiedämme paikkamme.

*****

Blondi

Olen itse pohtinut tarvitsevuutta paljon ja myös kirjoittanut siitä. Kerta toisensa jälkeen tarvitsevuus yllättää minut voimakkuudellaan. Intensiteetillä, millä se elämääni vaikuttaa. On naiivia sanoa, että en ole ennen Peikkoa tarvinnut ketään. Koska kaikki ihmiset tarvitsevat toisia ihmisiä. Mutta en ole tarvinnut ketään niin raastavasti kuin tarvitsen Peikkoa. Hänen mukanaan tuomaa turvaa ja selkeyttä. Rajoja elämääni. Terveitä rajoja.

Jonkinasteisena kontrollifriikkinä olen aina kyennyt laittamaan itselleni rajat ja myös pitämään niistä kiinni. Äärimmäisyyksiin asti. Kontrolloinut itseäni kun en ympäristöäni kuitenkaan voi. Ulkomuotoani,  syömisiäni, liikuntaa. Suorittanut asioita. Omannut sairaalloisen itsekurin.

Onko pervoilun mukanaantuoma tarvitsevuus kuitenkin enemmän sellaista, joka mahdollistaa rajoista irtipäästämisen? Kerta toisensa jälkeen. Oman kumppanin turvallisella avustuksella. Ehkä tarvitsevuus liittyykin siihen, että tarvitsen toista ihmistä, jotta uskallan päästää irti. Omista rajoistani. Ja koska irtipäästäminen tuntuu niin hyvälle, oikealle, tarvitsen sitä kerta toisensa jälkeen. Jotta saan olla oma itseni. Ilman keinotekoisia, itseni asettamia rajoja. Ilman kontrollia. Tähänkö se tarvitsevuus liittyykin?

Antaako pervoilu minulle mahdollisuuden tutustua omaan sisäiseen lapseeni? Jota en muuten uskalla kohdata. Tai useimmiten edes myöntää, että sellainen on olemassa. Kun saan olla pieni, avuton, käytettävänä oleva raasu. Taantua oikeasti lapsen tasolle. Korjaako pervoilu kohdallani sellaisia lapsuuden kokemuksia, johon ammattiauttajien keinot eivät ole riittäviä?

Useassa terapiasuuntauksessa käytetään mielikuvaharjoituksia korjaavia kokemuksia työstettäessä. Palataan lapsuuteen mielikuvien kautta. Tiettyihin tilanteisiin. Eletään ne uudelleen. Mutta minulla, visuaalisesti vammaisella ihmisellä, mielikuvat eivät toimi. Öööhh, miten mä voin kuvitella jonkun asian tai tilanteen jota ei ole oikeasti ollut olemassa? Tai vaikka onkin ollut, niin miten mä pystyn visualisoimaan jotain? Saamaan kuvia päähäni. En mä saa päähäni mitään kuvia. Sanat ovat minulle sanoja, en pysty muovaamaan niitä kuviksi. Koska se ei ole minun tapani hahmottaa maailmaa. Ja kuitenkin tiedän, että minulla on joskus ollut se maailma. Voimakas sisäinen maailma. Lapsena. Jolloin heräsin joka yö pahoihin painajaisiin. Siihen, että huusin ääneen. Vilkas mielikuvitus ja kyky rakentaa omia fantasiamaailmoja. Mihin se kyky katosi? Mitä sille tapahtui? Jouduinko ottamaan liikaa vastuuta liian varhain? Veivätkö lukemaan oppiminen ja sanat kuvat mennessään?

Olemme keskustelleet Peikon kanssa asiasta paljon. Suhteemme alussa Peikko usein kysyi minulta, millaisia unia näen tai mitä mielikuvia käytän leikkiessäni. Niin, että mitä unia? En mä koskaan muista mun unia. Ei mulla ole mitään mielikuvia, kun mä leikin. Niin, mutta mitä sä mietit ja näet kun sä leikit? En mitään. En mä näe mitään mielessäni. Etkö sä sitten koskaan fiilistele mitään juttuja etukäteen? Kuvittele, että miltä joku asia tai juttu tuntuu?  En. En mä osaa. Mulla on se hetki tässä ja nyt. Entä kun sä luet, niin miten sä näet kirjan asiat, ihmiset, tapahtumat mielessäsi? En mä näe niitä. en mä tiedä, miltä ne näyttävät. Ne lakkaavat olemasta mulle, kun lopetan lukemisen. Joten ei mielikuvaharjoituksia minulle.

Minulle korjaavat kokemukset ovat niitä, kun Peikko heittelee minua seinille. Käyttää. Näyttää paikkani. Pakottaa minut olemaan pieni. Asiat ovat minulle totta kun näen ne omilla silmilläni tai tunnen ne ihollani. Varmasti osittain tämän vuoksi leikin enimmäkseen silmät auki, ja rakastan katsella asioita, joita minulle tehdään. Koska muuten ne eivät ole olemassa. Minulle. Tarvitsevalle.

Blondi: Menkkaseksiä meidän tapaan

Olen ollut koko viikon lievästi itkuinen. Alamme jo Peikon kanssa ymmärtää, mihin tunnetilani milloinkin liittyvät. Itkuisuus ei tällä kertaa liity menkkoihin, vaan siihen, että minulle ei ole näytetty paikkaani hetkeen. Tosin alkuviikon voimakas vyöhyketerapiahoitokin tekee varmasti tehtävänsä ja lisää itkuisuutta.

Olen laittanut Peikolle ruokaa. Syömme ja menemme sänkyyn. Kerjään Peikolta, että hän käyttäisi minua. Kulta. Kiltti. Mä tarvitsen. Kiltti saisinko. Kiltti mä tarvitsen käyttämistä. Peikko nappaa minut tiukasti kainaloon. Mä tarvitsen muru nyt unta. Ja nukahtaa nopeasti. Kuin pieni lapsi. Lueskelen vähän aikaa, mutta nukahdan pian itsekin.

Heräämme, ja silittelen Peikon kalua. Hivuttaudun Peikon jalkojen väliin ja otan hänen kalunsa suuhuni. Peikon otteet alkavat koveta. Otapa kulta paita pois. Olen paitaa lukuun ottamatta alasti. Otan paidan pois, ja Peikko käy vessassa. Kun hän tulee, hän kiskaisee minut hiuksista sängynlaidalle. Pääni roikkuu lievästi alaspäin, ja Peikko nai minua suuhun. Pitkään ja rauhallisesti. Antaa minunkin nautiskella. Tunnen hänen kalunsa kurkunpäässäni, ja tunne on huumaava. Kurkkuni alkaa erittää sitkeää limaa. Valun. Kasvoni ovat märät. Peikko vetäytyy välillä pois, jotta saan hengittää kunnolla.

Hän nappaa käteensä hyrrän ja voitelee sormensa liukuvoiteella. Saan Peikon sormet peppuuni ja hyrrän tiukasti klitorikselleni, ja hän nai minulle nopeassa tahdissa kaksi orgasmia. Sormet tuntuvat taivaallisilta. Lopetettuaan hän pyyhkii sormensa reisiini. Kiskaisee minut hiuksista jalkoväliinsä. Viipyy pitkään syvällä kurkussani. Rauhallisesti. Pitää minua niskasta ja hiuksista paikallani. Pitää kuitenkin huolen, että saan riittävästi happea. Pystyn rentoutumaan ja nauttimaan. Kehuu ja hellittelee samalla. Hyvä tyttö.

Lopulta Peikko ei pysty enää odottamaan, vaan laukeaa syvälle kurkkuuni. Niin syvälle, että se laukaisee lievän kakomisrefleksin. En pysty nielemään, ja minun on pakko kiskaista itseni irti Peikon käsistä. Sperma kurkustani valuu Peikon vatsalle ja kalulle. Anteeksi, saan huohotettua. Nuolen aina Peikon puhtaaksi suuseksin jäljiltä, ja nytkin odotan käskyä puhdistaa hänet. Sitä ei kuitenkaan tule. Sen sijaan Peikko kaapii spermaa vatsaltaan ja hieroo sitä kovakouraisesti kasvoihini. Niin, tämähän ei muuten sitten kuulu tänne, minun päälleni. Ymmärsitkö sä? Seuraavaksi sä yrität varmasti vähän paremmin? Jooh. Peikko lyö sotkuisia kasvojani lujaa avokämmenellä. Sotkee lisää. Kaulaani. Hiuksiani. Rintojani. Ja läpsii. Molempia poskiani. Kaapii itsensä puhtaaksi ja sotkee kaiken minuun.

Makaan sängyllä huohottavana myttynä, ja Peikko vetää minut kainaloonsa. Hassu tyttö. Kun tykkäät, että sua sotketaan. Käymme suihkussa. Keitän kahvia, ja istumme sängyssä juttelemassa. Mä alan vasta nyt ymmärtää, miten paljon sä tarvitset tuota. Käytetyksi tulemista. Että miten suoraan ja välittömästi se vaikuttaa sun hyvinvointiin. Että miten kokonaisvaltaisesti sä tarvitset tuota. Sä olet nyt ihan kuin eri ihminen, kun sä tiedät taas paikkasi.

Nousemme ylös, ja kihnaan vielä Peikossa. Hän kiepauttaa minut ympäri, puristaa kovin nänneistäni ja upottaa hampaansa kaulan ja olkapään välissä olevaan isoon lihakseen. Puree pitkään ja lujaa. Nauttii, koska tietää, että minuun sattuu. Olen kuitenkin edelleen niin omissa tiloissani, että kipu tuntuu siedettävältä, ja tilanne itsessään on kiihottava. Noin, nyt sut on merkitty taas vähäksi aikaa.

Ai niin, kiitos kuukautiskuppi, kun olet olemassa ja mahdollistat monenlaisen kivan seksin menkkojen aikana.

****

Toiset kasvot: Peikko kertoo

Taas kävi niin että toisistamme riippumatta aloimme kirjoittaa samasta asiasta. Oma otsikkoni oli nimetty: Mä haluuuun, mä tarviiiin. Koska oma osuuteni olisi tällä kertaa vain pieni tuokiokuva, niin yhdistimme tekstimme. Aihe on kuitenkin sen verran mielenkiintoinen ja maukas, että varmasti palaan tähän vielä joskus.

Istuimme syömässä blondini laittamaa hyvää lounasta. Ilmapiiri välillämme oli hieman sekava, koska meillä oli ollut viime päivinä vähän keskenäistä aikaa, ja illaksi oli tiedossa jos jonkinlaista ohjelmaa ja kutsua. Onnistuin esittämään kommentin, tosin viattoman ja jopa harmittoman, mutta silti huomasin että blondini silmäkulmat kostuivat. Hän yritti urheasti niellä pahan olonsa pois, mutta se ei ollut vaihtoehto. Halasimme pitkään ja keskustelimme asiasta.

Oikeastaan taas siinä hetkessä tajusin, kuinka lujaa blondini elää tätä kaikkea. Toki minäkin elän, mutta katselemme ulospäin hieman eri ikkunoista. Voisimme yleisesti puhua, että blondi tarvitsee leikkiä, alistumista ja sen tuomia fiiliksiä jotta kaikki muu ( = arki) tuntuisi helpommalta. Me käytämme yhdessä tästä kaikesta lausetta: "blondilleni täytyy näyttää paikkansa".

Myöhemmin leikin jälkeen, josta blondi tuossa yllä kertoi, oli maailmamme taas paremmin paikoillaan. Blondini tiesi sen jälkeen paikkansa, ja niin tiesi hänen maailmansa.

Kuten minullekin niin varmasti teillekin yllä oleva tuo esiin enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Kuten lupasin, yritän kirjoittaa aiheesta enemmän joskus myöhemmin. Haluaisitko sinä kertoa omista kokemuksistasi, joko yleisesti kommentoimalla tai privaatisti viestittämällä? Olisi mukava kuulla, miten te muut koette saman asian?

Blondi: Naisen kanssa?

Olen viime aikoina pohtinut jonkin verran naisen kanssa leikkimistä. Tai melko paljonkin. Inspiraationa toimii eräs viehättävä ja haluttava nainen.

En ole koskaan harrastanut minkäänlaista seksiä kenenkään naisen kanssa. Jos ei siveää pussailua lasketa. Olen kuitenkin läpi elämäni ollut ihastunut naisiin ja ajatellut aina, että voisin ihan yhtä hyvin päätyä seurustelemaan joko naisen tai miehen kanssa. Kadulla minun pääni kääntävät mielenkiintoisen näköiset naiset - eivät oikeastaan miehet. Kuitenkin olen aina päätynyt seurustelemaan miesten kanssa ja harrastanut seksiä miesten kanssa, joten ajattelen, että ehkä miehet sitten luontaisesti viehättävät minua enemmän?

Seksuaalinen suuntautumiseni, jos sellaista tarvitsee määritellä, olisi varmasti edelleen se heterofleksiibeli. Kunnes toisin todistetaan.

Mistä voin tietää, että pidänkö seksistä naisen kanssa, ennen kuin olen kokeillut sitä? Aavistelen, että pidän, mutta enhän oikeasti voi tietää. Pohdin myös sitä, että mitä naisen kanssa seksissä oikein tapahtuu. Onko se pervoseksiä vai vaniljaa? Jos se on pervoseksiä, niin miten roolit menevät? Miltä naisen vartalo tuntuu? Miten se toimii? Loogisesti ajatellen sitä olisi helppo käyttää, koska minulla on samanlainen vartalo ja samanlaiset osat. Mutta entä teknisesti? Mitä osaisin naiselle tehdä? Osaisinko tuottaa naiselle samalla tavalla mielihyvää kuin osaan tuottaa miehelle? Tulisiko osaaminen luonnostaan vai pitäisikö sitä opetella samalla tavalla kuin miestenkin kanssa on pitänyt?

Huokaus. Paljon kysymyksiä.

Pervopiireissä naiset leikkivät paljon keskenään. Eivät suinkaan kaikki, mutta monet. Näin ainakin minä olen asian ymmärtänyt. Harva näistä tuntemistani naisista kuitenkaan olisi valmis seurustelemaan toisen naisen kanssa, vaan ovat parisuhteessa miehen kanssa. Taas olettamus. Ehkä pervoilun pariin päätyy luonnostaan kokeilunhaluisempia naisia, joiden seksuaalisuus ei ole klassisen sukupuolisidonnainen. Kiva leikkikaveri on kiva sukupuoleen katsomatta.

Toista on kuitenkin miesten kanssa. Harva tuntemani pervomies, Peikko mukaan lukien voisi noin vain kuvitella pussailevansa miehen kanssa tai päätyvänsä sänkyyn/sohvalle/pervobileisiin/muuhun sopivaan paikkaan harrastamaan vapautunutta seksiä toisen miehen kanssa. Just for fun? Hmmm. Joku ei nyt täsmää. En kuitenkaan jaksa alkaa kirjoittaa yhteiskuntamme homofobisuudesta ja siitä, että miten kahden miehen välinen seksi katsotaan homoiluksi, mutta kaksi naista voivat koska tahansa leikkiä toistensa kanssa. Ilman että kukaan miettii kenenkään seksuaalista suuntautumista. Täytyy haastatella lisää pervomiehiä tästä aiheesta. Subikundin loistava postaus avaa muuten onnistuneesti miestenvälistä fiilisseksiä- kannattaa lukea. 

Eräissä pervobileissä kävin keskustelua siitä, että miten naiset usein päätyvät leikkimään toistensa kanssa aamuyön humalaisina tunteina. Sama pätee toki myös naisten ja miesten välisiin leikkeihin. Väsyneenä. Aistit turtuneina. En halua tuomita ketään, mutta itse en sellaista halua. Seksi alkoholin vaikutuksen alaisena ei tunnu juuri miltään, koska ainakin minua alkoholi turruttaa. Seksi väsyneenä ei tunnu miltään, koska, noh väsyttää. Toki alkoholi vapauttaa estoja ja tekee lähestymisen helpommaksi – en kiellä sitä. Mutta miinuspuolia on kuitenkin enemmän. 

Reilu vuosi sitten, kun miehiä tuli ja meni enemmän kuin lääkäri olisi määrännyt, ei minulla ollut kovin montaa periaatetta säätöjeni suhteen. Kahdesta kuitenkin pidin tiukasti kiinni. Seksiä vain selvinpäin ja aina kondomin kanssa.

Nautin siis jatkossakin seksini selvin päin! Noh, ehkä ne naiset vaativat toistaiseksi sen yhden lasillisen rohkaisuksi...