Muutin siis hiljan omaan asuntoon. Tämä asuntoni on remontoitu edellisen omistajan toimesta (käyttäen sisustussuunnittelijaa), jolloin sinne asennettiin mm. uudet modernit kodinkoneet.
Myyjänä, oli varmasti usean mielestä, komea hyvin menestyvä mies. Hän avuliaasti esitteli minulle muuton alla taloyhtiön tilat ja kaikki muutkin muuttoon liittyvät asiat sujuivat erittäin mallikkaasti.
Muuttoviikonloppuna aloitin ensimmäistä kertaa kokkailut uudella induktioliedelläni. Olin hankkinut uuden paistinpannun juuri tätä liettä varten, mutta jostain syystä levy liedessä ei vain lämmennyt vaan sai aikaiseksi ainoastaan pienen varoituspiippauksen. Lueskelin ohjekirjaa ja painelin kosketusnäppäimiä, mutta joka kerta tulos oli sama. Lopulta ei auttanut muu kuin nöyrtyä ja soittaa edelliselle omistajalle ja kysyä neuvoa. Hän auliisti kertoi eri vaihtoehtoja mitkä saattaisivat aiheuttaa virhetilanteen ja puhelun lopuksi hän vielä mainitsi että voin soittaa kyllä jatkossakin jos tarvitsen apua. No ratkaisuksi lopulta selvisi se, että paistinpannu ei ollutkaan induktioliedelle sopiva, ja liesi itsessään tunnisti epäsopivan paistinpannun ja varoitti siitä.
Hieman myöhemmin törmäsimme sunnilleen samanlaiseen ongelmaan, mutta nyt oli kohteena astianpesukone. Hana auki, pesuaine koneeseen, ohjelma valittuna ja käynnistettynä, mutta kone itsessään ei käynnistynyt vaan ilmoitti virhepiippauksen muutaman minuutin jälkeen. Pitkään pohdittuani tuli uusi nöyrtymisen paikka ja soitto edelliselle omistajalle. Hän vastaili taas ystävälliseen sävyynsä ja arveli ongelman johtuvan siitä etten olisi avannut hanaa (olin tietenkin), jonka jälkeen hän alkoi päivittelemään että hän oli joutunut lopettamaan viimeisen pyykinpesuohjelmansa kesken kun oli tullut muuttokiireitä ja niimpä hän epäili että edellinen ohjelma oli vielä päällä tms. Kiitin häntä kärsivällisyydestä ja vinkeistä ja hän mainitsi taas että voin kyllä soittaa jos tulee ongelmia. No lopullinen vika oli ihan itsessäni, kun olin loppupeleissä avannut väärän hanan eli pyykinpesukoneen hanan kun taas astianpesukoneen hana oli piiloutuneena muuttotavaroiden alle.
Tämä kaikki edellä kirjoitettu olikin vasta alustusta siihen mitä tuleman piti. Seuraavana yönä kännykkäni soi klo 02. Väsyneenä silmät ristissä kaivoin puhelimen esiin ja yllätyksekseni soittajana oli edellinen omistaja. Ensimmäisenä tuli mieleen humalainen vikasoitto mutta päätin kuitenkin vastata ja sain sanotuksi reippaasti oman nimeni. Puhelimesta kuului pientä kohinaa ja hieman särisevä 'heippa' -sana mitä seurasi pidempi tauko. Olin vaistoavani että soittaja oli hieman humalassa. Hetken päästä hän jatkoi suunnileen näin.
- niin tuota.... minä ajattelin että haluaisitkohan jutella minun kanssani enemmänkin?
Olin aivan väsynyt, puulla päähään lyöty, lihakset huusivat hoosiannaa rankasta muutosta, jonka johdosta en täysin muista mitä vastasin. Sen verran kuitenkin tajusin hänen kysymyksestään ja sävystä millä se esitettiin että kyse ei ollut siitä että hän olisi tarvinnut apua ja mahdollista juttuseuraa ongelmiinsa vaan enemminkin juttuseuraa mikä liittyisi vaikka päiväkahvitteluun. Joten sai änkytettyä jonkinmoisen vastauksen ja suljettua puhelun ja sen jälkeen koko puhelimen.
Aamulla kun käynnistin puhelimen olin saanut vastaajaan kaksi viestiä joista kummassakaan ei sanottu sanaakaan, mutta jälkimmäisessä oli useampi minuutti taustaääniä. Tämän jälkeen en ole yhteydenottoa häneltä saanut.
Itse haluan kuvitella että kyseessä oli vikalaukaus. Blondini on tietysti eri mieltä ja kehottaa minua olemaan jopa imarreltu tapahtuneesta. En halua olla sitä, mutta silti toivon sydämeni pohjasta että tämä entinen asuntoni isäntä löytää joka tapauksessa onnen elämäänsä ja hyvää juttuseuraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti